Ahkeruus – vaarallista terveydelle?

KESKI-IKÄINEN vakuutusmyyjä kaatui vasten autoaan, oksensi ja pyörtyi. Hän piti yhä tiukasti kiinni salkustaan, työnsä symbolista. Hänen työnantajansa tunnuslauseena oli: ”Nyt on tosi kysymyksessä. Sinulta odotetaan 150-prosenttista työpanosta.” Hän oli tehnyt työtä käskettyä. Sinä kuukautena, jona hän pyörtyi, hänelle oli tullut työajoja yhteensä noin 3000 kilometriä. Neljän päivän kuluttua hän kuoli.

Hänen tapauksensa ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Hänen kaltaisistaan käytetään Japanissa nimitystä ”yhtiösoturit”, ja heillä on alinomaa painajaisena karoshi eli liiasta työstä johtuva kuolema. Tällaisiin tapauksiin erikoistunut asianajaja on arvioinut, että ”Japanissa joutuu vuosittain vähintään 30000 ihmistä karoshin uhriksi”. On hyvin ymmärrettävissä, miksi Japanissa erääseen tutkimukseen osallistuneista toimistotyöntekijöistä 40 prosenttia piti mahdollisena sitä, että he saattavat kuolla liiallisen työnteon uuvuttamina.

Vaikka onkin ehkä vaikea todistaa liiallisen työnteon yhteyttä terveysongelmiin, niin uhrien omaisilla ei ole siitä minkäänlaista epäilystä. Ilmaus ”liiasta työstä johtuva kuolema” sorvattiin alun alkaen jälkeenjääneiden omaisten laatimia korvausvaatimuksia varten. Japanin kansanterveyden tutkimuslaitoksen edustaja Tetsunojo Uehata selittää: ”Lääketieteen termein ilmaistuna sillä tarkoitetaan kuolemaa tai työkyvyttömyyttä, joka johtuu aivohalvauksesta, sydäninfarktista tai äkillisestä sydänhäiriöstä, johon puolestaan on ollut syynä työrasituksen kohottama verenpaine tai valtimonkovetustauti.” Japanin sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa raportissa varoitetaan, että jatkuva ylitöiden tekeminen aiheuttaa nukkumisvaikeuksia sekä vähitellen huonontaa terveyttä ja johtaa sairastumiseen.

Jos siis tupakoijat eivät halua tunnustaa tupakoinnin vaaroja eivätkä alkoholistit alkoholin liikakäytön vaaroja, eivät myöskään työnarkomaanit halua tunnustaa kohtuuttoman pitkien työpäivien vaaroja. Eikä kuolema ole ainut vaara.

Työuupumus ja depressio

Samalla kun jotkut työnarkomaanit joutuvat työkyvyttömyyden tai kuoleman uhriksi, käy toisille heistä niin, että heidän voimavaransa kuluvat vähitellen loppuun. ”Työperäiselle uupumukselle (burnout) ei ole tarkkaa lääketieteellistä määritelmää”, selittää talouslehti Fortune, ”mutta yleisesti hyväksyttyjä oireita ovat esimerkiksi väsymys, tahdonvoiman puute, työstäpoissaolot, terveysongelmien lisääntyminen, huumeiden käyttö ja liiallinen alkoholin käyttö.” Jotkut ylikuormitetut ihmiset muuttuvat vihamielisiksi, kun taas toiset alkavat tehdä huolimattomuusvirheitä. Miten ihmisistä sitten tulee työuupumuksen uhreja?

Tällaiset ihmiset eivät yleensä ole tasapainottomia tai tunne-elämältään häiriintyneitä. Usein he ovat työssään hyvin tunnollisia. He saattavat käydä kovaa kamppailua selviytyäkseen voittajina ankarasta kilpailusta tai uurastaa edetäkseen urallaan ylöspäin. He tekevät pitkiä työpäiviä yrittäessään selviytyä töistään täysin omin neuvoin. Kun järkähtämätön uhrautuminen ja jatkuva työnteko eivät tuotakaan toivottua tyydytystä ja toivottuja palkintoja, heidät valtaa pettymys, he tuntevat itsensä loppuun ajetuiksi ja heistä tulee työuupumuksen uhreja.

Millaisia ovat olleet seuraukset? Tokiossa on itsemurha-ajatuksia hautoville oma kriisipuhelin, johon tulee entistä enemmän soittoja epätoivoisilta keski-ikäisiltä ja vanhemmilta konttorityöntekijöiltä. Kun Japanissa vuonna 1986 tehtiin yli 25000 itsemurhaa, niistä oli hämmästyttävät 40 prosenttia 40–50-vuotiaitten tekemiä ja nämä puolestaan olivat 70-prosenttisesti miehiä. ”Syynä on se, että keski-ikäisillä palkansaajilla depressio on lisääntymään päin”, selittää Hiroshi Inamura, psykiatrian professori.

Toisena ongelmana on niin sanottu lomaneuroosi. Yksi sen oireista on se, että tekemättömyys ärsyttää vapaapäivinä tai lomalla oltaessa. Kun työlleen omistautunut ajattelee vain työtään, hänellä on huono omatunto vapaapäivinä. Koska hän ei kykene saavuttamaan mielenrauhaa, hän kävelee pienessä huoneessaan edestakaisin kuin häkkieläin. Kun maanantai tulee, hän kiiruhtaa huojentuneena työhönsä.

Eräs hyvin erikoinen depression laji, johon keski-ikäiset työntekijät nykyään hakevat apua lääkäriltä, on ”kotifobia”, sairaalloinen kotona olemisen pelko. Uupuneet työntekijät kuluttelevat työpäivän päätyttyä aikaansa baareissa ja ravintoloissa. Lopulta he lakkaavat menemästä kotiinsa. Miksi he pelkäävät palata kotiin? Vaikka yhtenä syynä saattaakin olla puolison kylmäkiskoisuus, niin ”monet olivat ahertaneet työssään liikaa ja menettäneet kykynsä sopeutua ulkopuoliseen maailmaan ja monissa tapauksissa jopa omaan perheeseensäkin”, sanoo tri Toru Sekija, joka on kehittänyt tällaisille potilaille ”yösairaalajärjestelmän”.

Perhe-elämän näivettyminen

Saattaa olla, ettei työnarkomaani itse kärsi tilanteestaan eniten. Työnarkomania ”on usein suurempi ongelma niille, jotka elävät yhdessä työnarkomaanin kanssa”, toteaa aikakauslehti Entrepreneur. Aviopuolison elämä voi muuttua painajaiseksi. ”Työnarkomaani on jo löytänyt elämänsä rakkauden”, sanoo Australiassa ilmestyvä aikakauslehti The Bulletin, ”eikä aina ole helppoa tyytyä toisella sijalla olemiseen.” Mitä tällaisessa avioliitossa tapahtuu?

Varoittavana esimerkkinä on Larry-niminen amerikkalainen, joka oli japanilaisen yhtiön palveluksessa Yhdysvalloissa. Hän teki pitkiä päiviä ilman ylityökorvauksia ja sai tehtaansa tuottavuuden kasvamaan 234 prosenttia. Tuottiko se menestystä ja onnea? ”Hulluutta!” vastasi Larryn vaimo ottaessaan eron miehestään.

Vielä huonommin kävi eräälle japanilaiselle yritysjohtajalle, joka aina lähti töihin aamuviideltä ja palasi kotiinsa vasta iltayhdeksältä. Hänen vaimonsa alkoi käyttää liikaa alkoholia. Kun heille eräänä päivänä tuli riitaa vaimon juomisesta, mies kuristi vaimonsa. Tuomari ratkaisi asian niin, että mies oli syyllistynyt tappoon, ja sanoi: ”Olitte siinä määrin uppoutunut työhönne, että teiltä jäi huomaamatta, miten yksinäinen vaimonne oli, ettekä nähnyt riittävästi vaivaa antaaksenne hänelle syitä nauttia elämästään.”

Puolisonsa kuristaminen on äärimmäinen lopputulos, mutta liiallinen työnteko voi tehdä lopun perhe-elämästä muillakin tavoin. Kun mies on kotona sunnuntaisin, hän saattaa aikansa kuluksi vain katsella televisiosta mieleistään urheiluohjelmaa ja viettää koko iltapäivän puolinukuksissa. Tällaiset miehet eivät tajua, miten suuresti he ovat vieraantuneet muista elämän puolista. Uppouduttuaan työhönsä he alkavat laiminlyödä perhettään, joka on arvokkaimpia asioita ihmisen elämässä. Se, että heiltä jää perheenjäsenten välisen viestinnän tärkeys huomaamatta, tietää heille lopulta yksinäisiä eläkepäiviä.

Vanhoja mutta tyytymättömiä

Kirja At Work varoittaa esipuheessaan: ”Yhteiskunnassamme – – ovat työ, omanarvontunto ja sosiaalinen asema niin lujasti sidoksissa toisiinsa, että eläkkeellelähdön jälkeen joidenkuiden on äärimmäisen vaikea sopeutua sellaiseen elämään, jossa heidän on luovuttava entisestä työroolistaan.” Niiden, joille työ on tärkeintä elämässä, täytyy kysyä itseltään: jos menetän työni, niin mitä minulle jää? Ei pidä unohtaa, että kun ihminen siirtyy eläkkeelle, hänen elämänsä pitäisi keskittyä perheen ja muitten sosiaalisten suhteitten ympärille.

Ne, jotka eivät ole pitäneet tärkeänä kanssakäymistä perheenjäsentensä ja naapureittensa kanssa, ovat eläkkeelle jäätyään neuvottomia eivätkä osaa keskustella näiden kanssa. ”Eikö olekin niin, että nyt he niittävät sitä, mitä ovat kylväneet, koska he eivät ole halunneet ajatella mitään muuta kuin vain työtään?” sanoo eräs kokenut japanilainen neuvoja, joka on erikoistunut keski-ikäisten pariskuntien auttamiseen. ”He eivät ole ottaneet elämässään huomioon ihmissuhteitten hoitamista, ja he ovat pitäneet kaikkea itsestään selvänä vain sen takia, että ovat huolehtineet perheensä toimeentulosta. Eläkkeellelähdön jälkeen tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti.”

30–40 vuoden ahkerasta työnteosta, jolla sanotaan pidetyn huolta perheen toimeentulosta, voikin olla huonot seuraukset. Miten murheellista onkaan, jos vuosien ahkeran työn jälkeen perheenjäsenet pitävät entisiä elättäjiään ”teollisuusjätteenä” ja käyttävät heistä nimitystä nureotšiba, ’märät, pudonneet lehdet’. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan Japanissa eläkkeelle jääneitä miehiä, jotka kaiket päivät ovat joutilaina kotona vaimonsa kanssa. Tästä syystä heitä verrataan märkiin, pudonneisiin lehtiin, jotka tarttuvat luutaan eivätkä irtoa siitä ravistelemalla – joista ei siis ole muuta kuin harmia.

Tarkasteltuamme kaikkia ahkeruuden vaaroja herää luonnostaan kysymyksiä: Miten ahkera työnteko voi olla myös hyve? Onko sellaista työtä, joka tuottaa todellista tyydytystä? Näitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu s. 6]

Ajankohtainen varoitus

”Jos miehesi menettää ruokahalunsa, kärsii unettomuudesta eikä halua puhua, se on varma merkki siitä, että hän on joutunut liian lujille. Anna hänelle sellainen neuvo, että hän etsisi keinoja nauttiakseen elämästään muutenkin kuin vain työn ääressä, yrittäisi tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät liity hänen työhönsä.” (Tri Toru Sekija, nimeään kantavan neurologian klinikan johtaja, Tokio, Japani.)

”Teen mielelläni pitkiä työpäiviä, mutta se ei ole viisasta, jos menettää miehensä tai perheensä siinä sivussa. Ei ole hauskaa laskeskella rahojaan yksin.” (Mary Kay Ash, Mary Kay Cosmetics -yhtiön johtaja.)

[Kuva s. 5]

Itsensä loppuun ajamisesta on joskus seurauksena vakavia ongelmia

[Kuvat s. 7]

Aviomiehet, jotka ovat työnarkomaaneja, pilaavat usein elämän niiltä, joiden pitäisi olla heille läheisimpiä