Tappajavirus iskee Zairessa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KIKWIT on joka suuntaan rönsyilevä Zairen kaupunki trooppisen sademetsän laidalla. Kaupungin ulkopuolella asunut 42-vuotias Gaspard Menga Kitambala oli perheensä ainoa Jehovan todistaja. Menga myi puuhiiliä. Hän valmisti puuhiilensä syvällä metsässä, kääri ne kokoon ja kantoi ne päänsä päällä Kikwitiin.

Tammikuun 6. päivänä 1995 hän tunsi itsensä sairaaksi. Hän kaatui kahdesti matkallaan metsästä kotiin. Kotiin päästyään hän sanoi, että hänellä on päänsärkyä ja kuumetta.

Muutaman seuraavan päivän aikana hänen tilansa huononi. Tammikuun 12. päivänä hänen perheensä vei hänet Kikwitin yleissairaalaan. Mengan seurakunnan Jehovan todistajat auttoivat perhettä huolehtimaan hänestä sairaalassa. Valitettavasti hänen tilansa paheni. Hän alkoi oksentaa verta. Hänen nenästään ja korvistaan valui runsaasti verta. Tammikuun 15. päivänä hän kuoli.

Pian jotkut muut Mengan perheeseen kuuluvat, jotka olivat koskeneet häneen, tulivat sairaiksi. Maaliskuun alkupuolelle tultaessa 12 Mengan lähiomaista, muun muassa hänen vaimonsa ja kaksi kuudesta lapsestaan, oli kuollut.

Huhtikuun puolivälissä sairaalan henkilökuntaan kuuluvat ja jotkut muut alkoivat sairastua ja kuolla samalla tavalla kuin Menga ja hänen lähiomaisensa. Tauti levisi nopeasti kahteen muuhun tuon alueen kaupunkiin. Tarvittiin selvästikin ulkopuolisten apua.

Professori Muyembe, Zairen johtava virologi, meni Kikwitiin 1. toukokuuta. Hän kertoi myöhemmin Herätkää!-lehdelle: ”Päädyimme siihen, että Kikwitissä oli kaksi epidemiaa: toinen oli bakteerin aiheuttama ripuli ja toinen viruksen aiheuttama ankara verenvuotokuume. Meidän täytyi tietysti saada vahvistus tälle diagnoosille. Niinpä keräsimme potilaista jonkin verran verta ja lähetimme sen testattavaksi Yhdysvaltain tautientorjuntakeskukseen (CDC:hen) Atlantaan.”

CDC vahvisti sen, mitä Muyembe ja toiset Zairen lääkärit olivat jo epäilleet. Sairaus oli Ebola.

Tappava tauti

Ebola on julma virus. Se voi tappaa nopeasti. Sitä vastaan ei ole rokotetta, eikä sen uhreille ole tarjolla tunnettua hoitoa.

Ebola tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976. Tämä sairaus, joka on saanut nimensä erään Zairessa sijaitsevan joen mukaan, iski Etelä-Sudanissa ja pian sen jälkeen Pohjois-Zairessa. Sudanissa puhkesi pienempi epidemia vuonna 1979. Tämän jälkeen sairaus katosi vuosiksi, jollei oteta lukuun muutamaa yksittäistä tapausta, joissa Ebolan kaltaiset oireet aiheuttivat kuoleman.

Ebola on niin vaarallinen virus, että tiedemiehet tutkivat sitä Atlantassa huipputurvallisessa laboratoriossa, johon on rakennettu sellainen ilmanvaihtojärjestelmä, ettei mikään mikrobi pääse sieltä ilmateitse karkuun. Ennen laboratorioon menemistä tiedemiehet pukevat ylleen suojaavan ”avaruuspuvun”. Poistuessaan he peseytyvät desinfiointiaineessa. Kikwitiin tulleet lääkäriryhmät toivat suojavarusteet mukanaan: kertakäyttökäsineet ja -⁠päähineet, suojalasit sekä erityiset suojapuvut, joista virukset eivät pääse läpi.

Kikwitin asukkailla taas ei ollut sen enempää tietoa kuin varusteitakaan, jotta he olisivat voineet suojautua. Toiset vaaransivat ja menettivät elämänsä tietoisesti huolehtiessaan sairaista rakkaistaan. Ystävät ja perheenjäsenet kantoivat sairaita ja kuolleita selässään tai hartioillaan suojaamatta itseään millään tavoin. Tämän vuoksi kuoli kauhistuttava määrä ihmisiä; virus tuhosi kokonaisia perheitä.

Epidemia pyritään saamaan aisoihin

Kansainvälinen yhteisö vastasi Kikwitin avunpyyntöihin lahjoittamalla rahaa ja lääketieteellisiä välineitä. Euroopasta, Etelä-Afrikasta ja Yhdysvalloista lensi paikalle tutkijaryhmiä. Heillä oli tullessaan kaksi päämäärää: ensinnäkin auttaa epidemian hillitsemisessä, ja toiseksi saada selville, missä virus eli epidemioiden väliaikana.

Auttaakseen epidemian pysäyttämisessä terveysalan työntekijät etsivät katu kadulta ne, joilla ilmeni taudin oireita. Sairaat vietiin sairaalaan, jossa heidät voitiin eristää ja heitä voitiin hoitaa turvallisesti. Ne jotka kuolivat, käärittiin muovilakanoihin ja haudattiin nopeasti.

Käynnistettiin laaja kampanja, jotta terveydenhoitoalalla työskentelevät ja suuri yleisö saisivat täsmällistä tietoa tästä taudista. Ihmisiä muun muassa varoitettiin voimakkaasti perinteisistä hautaustavoista, joihin kuuluu se, että perheet juhlamenojen mukaisesti käsittelevät kuollutta ja pesevät hänet.

Tartunnanlähteen etsintää

Tiedemiehet halusivat saada selville, mistä virus tuli. Tämän verran tiedetään: Virukset eivät voi elää, ottaa ravintoa eivätkä lisääntyä itsenäisesti. Pysyäkseen elossa ja lisääntyäkseen niiden on tunkeuduttava elävien solujen monimutkaiseen järjestelmään ja käytettävä sitä hyväksi.

Kun virus tarttuu eläimeen, suhde on yleensä rauhallista rinnakkaineloa – eläin ei tapa virusta eikä virus tapa eläintä. Mutta kun ihminen joutuu tekemisiin tartunnan saaneen eläimen kanssa ja virus siirtyy jollain tavalla ihmiseen, virus voi muuttua tappavaksi.

Koska Ebola-virus tappaa ihmiset ja apinat niin nopeasti, tiedemiehet arvelevat, että sen täytyy säilyä elossa jossain muussa eliössä. Jos terveysviranomaiset saavat selville, mikä eliö tätä virusta kantaa, he saattavat kyetä estämään taudin puhkeamisen vastaisuudessa ryhtymällä tehokkaisiin torjuntakeinoihin. Missä Ebola-virus elää ihmisten keskuudessa sattuneiden epidemioiden väliaikana? Tähän kysymykseen ei tiedetä vastausta.

Saadakseen vastauksen tähän kysymykseen tiedemiesten on jäljitettävä viruksen lähde. Yritykset isäntäeläimen löytämiseksi ovat epäonnistuneet aiempien epidemioiden jälkeen. Kikwitin epidemia antoi kuitenkin uuden mahdollisuuden.

Tiedemiehet olettivat, että Kikwitin epidemian ensimmäinen uhri oli Gaspard Menga. Mutta miten hän sai tartunnan? Jos hän sai sen jostain eläimestä, mikä eläinlaji se oli? Vastaus saattaisi johdonmukaisesti löytyä siitä metsästä, jossa Menga työskenteli. Keräysryhmät virittivät 350 ansaa niihin paikkoihin, joissa Menga valmisti puuhiiliään. He saivat kiinni jyrsijöitä, päästäisiä, sammakoita, liskoja, käärmeitä, hyttysiä, hiekkasääskiä, punkkeja, luteita, täitä ja kirppuja – kaiken kaikkiaan 2200 pientä eläintä ja 15000 hyönteistä. Suojavarustein sonnustautuneet tiedemiehet tappoivat eläimet nukutuskaasulla. Sitten he lähettivät kudosnäytteitä Yhdysvaltoihin, missä olisi mahdollista tutkia, esiintyykö niissä tätä virusta.

Koska viruksen mahdollisia piilopaikkoja on lähes rajaton määrä, ei ole varmaa, löydetäänkö lähdettä. Tri C. J. Peters, joka johtaa CDC:n erikoisten taudinaiheuttajien osastoa, sanoi: ”En usko, että meillä on suuremmat kuin 50 prosentin mahdollisuudet löytää Ebola-viruksen isäntäeläin tällä kertaa.”

Epidemia lakkaa

Elokuun 25. päivänä ilmoitettiin virallisesti, että epidemia oli ohi, sillä uusia tapauksia ei ollut ilmaantunut 42 päivään, mikä ylittää itämisajan maksimipituuden kaksinkertaisesti. Miksi tauti ei levinnyt laajalle? Kansainväliset lääketieteelliset ponnistelut epidemian hillitsemiseksi olivat yksi syy. Toinen syy, miksi epidemia loppui lyhyeen, oli itse taudin ankaruus. Koska se ilmaantui ja tappoi nopeasti ja siirtyi vain lähikontaktissa, se ei levinnyt kovin moniin ihmisiin.

Viralliset asiakirjat osoittavat, että tämä tauti tarttui 315 ihmiseen ja heistä 244 kuoli – kuolleisuus oli 77 prosenttia. Tällä hetkellä Ebola ei aiheuta vaikeuksia. Jehovan uudessa maailmassa se hävitetään lopullisesti. (Ks. Jesaja 33:​24.) Sillä välin ihmiset aprikoivat: ”Ilmaantuukohan Ebola jälleen tappamaan ihmisiä?” Mahdollisesti. Mutta kukaan ei tiedä, missä ja milloin.

[Tekstiruutu s. 25]

Epidemia oikeassa perspektiivissä

Vaikka Ebola on tappaja, vähemmän dramaattiset sairaudet ovat afrikkalaisille suurempi uhka. Epidemian aikana toiset sairaudet vaativat huomiota herättämättä veroaan. Saatujen tietojen mukaan polio iski hiljattain 250 ihmiseen muutaman sadan kilometrin päässä Kikwitistä itään. Luoteessa koleran tappava muoto runteli Malia. Etelässä unitauti iski Angolassa 30000 ihmiseen. Laajalla Länsi-Afrikan alueella aivokalvontulehdusepidemia tappoi tuhansia ihmisiä. The New York Times -⁠sanomalehdessä todettiin: ”Afrikkalaisten osalta herää hämmentävä kysymys: miksei yksikään – – [Afrikan] jokapäiväisistä tappavista taudeista, joista useimmat voitaisiin ehkäistä, vaivaa juuri lainkaan maailman omaatuntoa.”

[Kuva s. 24]

Tiedemiehet etsivät tappajaviruksen lähdettä