Nuoret kysyvät:

Pitäisikö minun pelata tietokone- tai videopelejä?

Ne ovat saartaneet sinut! Mutta sinä olet kaikkea muuta kuin avuton. Laukaiset lasertykkisi ja niität vihollisiasi kuin heinää. Ongelmana on se, että mitä enemmän ammut, sitä enemmän vihollisia ilmaantuu. Siksi sinulla on vain yksi vaihtoehto, mikäli mielit selvitä hengissä – tappaa kaikki, mitä näet. Sitä mukaa kuin ammut, viholliset katoavat verivirtaan . . .

”SELKÄPIITÄ karmivan, vertahyytävän, järisyttävän hauskaa!” Näin innostuneesti kuvaili eräs aikakauslehden toimittaja suositun tietokonepelin uusinta versiota. Tosiasiassa tämä on vain yksi uuden sukupolven tietokone- ja videopeleistä, joissa pelaaja voi eläytyä huimiin fantasioihin. Edelliset versiot vaikuttavat varsin kesyiltä verrattuna näihin verisiin, usein sadistisen väkivaltaisiin peleihin.

Väkivaltaiset video- ja tietokonepelit ovat kaikesta huolimatta valtavan suosittuja nuorten keskuudessa. Ja koska esimerkiksi Yhdysvalloissa arviolta kolmasosalla kaikista talouksista on jonkinlainen elektroninen pelilaite, miljoonat nuoret pääsevät käsiksi tällaisiin peleihin. Niiden nuorten, joiden kotona ei ole omia laitteita, tarvitsee ehkä vain kävellä ystävän kotiin tai läheiseen videopelihalliin päästäkseen pelaamaan niitä.

Miten on sinun laitasi? Onko sinun tehnyt mieli hankkia – tai ainakin kokeilla – joitakin näistä uusista peleistä? Perehdyttyäsi kaikkiin tosiasioihin mietit ehkä vielä toisen kerran, ennen kuin teet niin.

Kaikki pelit eivät ole samanlaisia!

Heti kärkeen on tehtävä selväksi, etteivät kaikki video- tai tietokonepelit ole vastenmielisiä eivätkä väkivaltaisia. Monet pelit ovat opettavia; niissä opetetaan esimerkiksi maantiedettä, matematiikkaa ja konekirjoitusta eloisalla ja hauskalla tavalla. Koripalloa, jääkiekkoa tai muita urheilulajeja jäljittelevät pelit koettelevat puolestaan refleksien nopeutta. Lisäksi on olemassa haastavia ja mieltä kiehtovia ongelmanratkaisupelejä.

Myönnettäköön, että parhaimmatkin pelit voivat niellä paljon aikaa. Ja Raamatussa kristittyjä kehotetaan ’ostamaan aikaa’, toisin sanoen käyttämään sitä viisaasti hengellisiin pyrkimyksiin (Efesolaisille 5:​16). Raamattu ei kuitenkaan vaadi, että joka hetki valveillaoloajasta tulee käyttää työntekoon tai tutkimiseen. Päinvastoin se muistuttaa meitä, että on ”aika nauraa – – ja aika hypellä” (Saarnaaja 3:​4). Kun pysytään kohtuudessa, pelaaminen voi olla virkistävää ja tervehenkistä.

On kuitenkin syytä huomata, että monet pelit on nähtävästi suunniteltu siten, että pelaajalta kuluu niiden parissa suunnattomasti aikaa. Joissakin niistä kuluu monta tuntia ennen kuin oppii hallitsemaan tietyn tason, ja sitten saakin todeta, että edessä on vielä monta – tietenkin entistä pulmallisempaa ja mutkikkaampaa – tasoa, ennen kuin peli on ohi! On myös pelejä, joista tuntuu jäävän vaivanpalkaksi hyvin vähän käteen. Veljekset Dan ja Sam, jotka ovat kristittyjä, pelasivat innoissaan erästä peliä, jossa luvattiin auttaa ratkaisemaan matematiikan tehtäviä. Pian heille kuitenkin selvisi, että oli paljon nopeampaa laskea ne paperilla kuin ruudulla!

Vaikka siis jotkin tietokone- ja videopelit olisivat suhteellisen tervehenkisiäkin, kannattaa olla valikoiva. Dan ja Sam sanovat: ”Jos ostaessa on riittävän huolellinen, voi tavallisesti löytää hyvän pelin.” On kuitenkin vain järkevää välttää tuhlaamasta paljon rahaa peleihin, joihin kyllästyy nopeasti. Eräs isä kehottaa poikiaan hankkimaan vain sellaisia pelejä, joista on heille apua heidän kouluaineissaan.

Synkempi puoli

Valitettavasti kaikki tietokone- ja videopelit eivät ole harmitonta – saati opettavaa – ajanvietettä. Monet nykyisistä viihteellisistä tietokoneohjelmista keskittyvät tekoihin, joita Raamatussa sanotaan ”lihan teoiksi” – epäpuhtaisiin, Jumalan tuomitsemiin tekoihin. Tuomittuihin ”tekoihin” kuuluu ”spiritismin harjoittaminen”. (Galatalaisille 5:​19–21.) Jehova Jumalasta taikuuden harjoittaminen on tosiaan ”inhottavaa” (5. Mooseksen kirja 18:​10–12).

Monet nykyisistä peleistä ovat kuitenkin spiritismin ja taikuuden kyllästämiä! Eräässä pelissä täytyy käyttää ”maagisia loitsuja”, jotta voisi voittaa. Pelaajaa neuvotaan: ”Kun olet valmis lukemaan loitsun, näpäytä valikon oikeassa alanurkassa olevaa salamaa; näpäytä sitten olentoa, jonka haluat kärventää.” Eivätkö sellaiset pelit voisi herättää epätervettä uteliaisuutta demonisia voimia kohtaan?

Entä mitä on sanottava itsensä altistamisesta suuressa määrin järkyttävälle väkivallalle? Lehdessä U.S.News & World Report kerrotaan kahdesta suositusta pelistä, joissa kuvataan, miten ”vastustajan sydän revitään irti” ja miten ”vampyyrit iskevät reikiä niukasti pukeutuneisiin teinityttöihin”. Vaikka jotkut kenties sivuuttavat tietokoneen ruudulla esitettävän verenvuodatuksen viattomana fantasiana, Raamattu varoittaa psalmissa 11:​5: ”Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin, ja jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa.” (Vrt. Jesaja 2:​4.)

Tietokoneen ruudulta voi katsella myös halpa-arvoista pornografiaa. Alastomuudesta ja peittelemättömästä seksistä on tullut niin arkipäiväistä, että yhdysvaltalaisilla pelienvalmistajilla on luokitusjärjestelmä, jolla varoitetaan loukkaavien pelien ostajia. Nähtävästi kuitenkin harvat kauppiaat haluavat rajoittaa pelien myymistä nuorille. ”Ainoa velvollisuutemme on antaa kuluttajille sitä, mitä he haluavat”, sanoo eräs myyjä. Kysy silti itseltäsi, auttaako seksuaalisia haluja herättävien kuvien katselu sinua keskittämään mielesi siihen, mikä on ’vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa ja hyveellistä’? (Filippiläisille 4:​8.)

Koukussa!

On totta, että asiantuntijat kiistelevät siitä, miten tietokonepelit todellisuudessa vaikuttavat nuoriin. New Scientist -⁠lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jossa optimistisesti pääteltiin, että sellaiset pelit ”eivät ole pohjimmainen syy epäterveeseen käyttäytymiseen”. Joka tapauksessa 97 prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista ”oli sitä mieltä, että peleistä voi tulla riippuvaiseksi”. Nuorten mielestä erityisen vahingollisia olivat pelihallien pelit, koska ”ne yllyttävät pelaajia kuluttamaan enemmän rahaa”.

Voiko näistä peleistä tosiaan tulla riippuvaiseksi? Ilmeisesti jotkut pelaajat voivat. Muuan nuori kertoi Herätkää!-lehdelle: ”Kaikki, mitä pystyy ajattelemaan, on se, miten päästä loppuun ja voittaa.” Eräs nuorimies muistelee samansuuntaisesti: ”Minulta kului tuntikausia, kun yritin miettiä, miten voisin tappaa kaikki ja pääsisin pelin seuraavalle tasolle.”

Ehkä ajattelet, ettet sinä joutuisi koskaan jonkin pelin lumoihin noin perusteellisesti. Mutta mietihän, miten televisio-ohjelmat ja elokuvat muokkaavat ihmisten tunteita ja saavat heidät itkemään, raivostumaan tai huutamaan innostuksesta. Kuvittele sitten ohjelmaa, jossa ensiksikin on jännittävä juoni, eriskummalliset hahmot ja häikäisevät erikoistehosteet ja jossa vielä lisäksi sinun annetaan olla supersankari. Olisiko helppoa vastustaa sen valtaan joutumista? Ei siksi ole yllättävää, että joillakuilla pelaajilla on vaikeuksia erottaa kuvitelmat todellisuudesta. Eräs nuori muistelee: ”Väkivaltaisilla peleillä oli niin huono vaikutus, että kuvittelin jopa käteni aseeksi ja osoittelin sillä ihmisiä.”

Valitse viisaasti

Siinä tapauksessa, että vanhemmat eivät rajoita nuorten tietokone- tai videopelien käyttöä, näiden tulisi harkita Saarnaajan 2:​14:ssä olevaa neuvoa: ”Viisaalla on silmät päässään.” Se merkitsee sitä, että viisas katsoo, mihin menee, ja näkee, mitä on edessä. Tietokoneviihteen maailma todellakin sisältää jo nyt paljon sellaista, mikä on Jumalan tuntemuksen vastaista (vrt. 2. Korinttilaisille 10:​5). Ja kuka tietää, mitä ohjelmataikurit seuraavaksi keksivät? Joten ennen kuin kukaan nuori hankkii tai vuokraa jonkin pelin tai pelaa sitä, hänen tulisi kysyä itseltään: Mitä se sisältää? Viittaako sen nimi okkultismiin? Esitetäänkö kannessa hirvittävää väkivaltaa?

Parhaimmillaan elektroniset pelit voivat tarjota tervehenkistä viihdettä ja opetusta. Mutta ovatko ne sen arvoisia, että niihin kannattaa tuhlata paljon kallista aikaa? Aiemmin mainittu 14-vuotias Sam kertoo: ”Isämme ei ole koskaan sanonut meille suoraan, ettemme saa pelata videopelejä. Mutta hän on kysynyt, mitä kiinnostavaa on siinä, että kun painaa jotain nappulaa, niin saa nähdä jonkun juoksevan tai pomppivan pitkin ruutua.” ”Ja nyt mekin ajattelemme samoin”, jatkaa hänen veljensä Dan.

Älä unohda, että voit pitää hauskaa muilla – kenties hyödyllisemmillä – tavoilla, esimerkiksi lukemalla, tekemällä käsitöitä, urheilemalla tervehenkisesti, laulamalla tai opettelemalla soittamaan jotain instrumenttia. Sinun on paljon hyödyllisempää käyttää aikaasi siihen, että valmennat ”itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi” (1. Timoteukselle 4:​7). Se on huomattavasti arvokkaampaa kuin minkään elektronisen pelin pelaaminen.

[Huomioteksti s. 13]

Erääseen tutkimukseen osallistuneista nuorista 97 prosenttia ”oli sitä mieltä, että peleistä voi tulla riippuvaiseksi”

[Kuva s. 14]

Voiko väkivaltaisten videopelien pelaaminen tosiaan olla vahingollista?