Kun isompi ei ole parempi

”En mahdu enää vaatteisiini”, valitti 35-vuotias Rosa. ”Painan nyt 86 kiloa, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että minusta voisi tulla näin isokokoinen!”

ROSA ei ole ainut, joka on huolissaan lisääntyvästä painostaan. Hän asuu Yhdysvalloissa, ja lähes kolmannes tuon maan asukkaista on lihavia.a Britanniassa on lihavien osuus aikuisväestöstä kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Suomalaisaikuisista on yli puolet vähintään lievästi ylipainoisia ja joka kuudes huomattavan lihava. Japanissakin, missä ylipaino oli aiemmin harvinaista, lihavuus on yleistymässä.

Yhä useammilla lapsilla on liikaa painoa. Noin 4,7 miljoonaa 6–17-vuotiasta amerikkalaislasta on vaikeasti ylipainoisia, ja noin viidennes kanadalaislapsista on lihavia. Lihavien lasten määrä on viime vuosina kolminkertaistunut Singaporessa.

Lihavuutta pidetään joissakin maissa todisteena vauraudesta ja terveydestä – paljon haluttavampana tilana kuin köyhyyttä ja aliravitsemusta. Länsimaissa, joissa ruokaa on usein helppo saada, lihomista ei kuitenkaan yleensä pidetä haluttavana asiana. Se on päinvastoin tavallisesti vakavan huolen aihe. Mistä se johtuu?

Yhdysvaltain lääkintöhallituksen entinen pääjohtaja, tohtori C. Everett Koop sanoo: ”Vaikka useimmat ihmiset pitävät lihavuutta ulkonäköön liittyvänä ongelmana, se on todellisuudessa vakava sairaus.” Newyorkilainen endokrinologi F. Xavier Pi-Sunyer selittää: ”[Ihmisten lihominen Yhdysvalloissa] aikaansaa sen, että yhä useammat ovat vaarassa saada sokeritaudin, verenpainetaudin, aivohalvauksen, sydäntaudin ja jopa joitakin syövän muotoja.”

Mitä enemmän kiloja, sitä suurempi riski

Esimerkistä käy Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jossa seurattiin 115000 sairaanhoitajattaren elämää 16 vuotta. Tutkimuksessa havaittiin, että painon ei tarvitse kasvaa aikuisilla kuin 5–8 kiloa, kun se jo lisää heidän sydäntautiriskiään. Tämä tutkimus, jonka lääketieteellinen aikakauslehti The New England Journal of Medicine julkaisi syyskuun 14. päivän numerossaan vuonna 1995, osoitti, että kolmannekseen syövän aiheuttamista kuolemantapauksista ja puoleen sydän- ja verisuonitautien aiheuttamista kuolemantapauksista oli syynä ylipaino. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti The Journal of the American Medical Association (JAMA) kertoi 22.–29.5.​1996 päivätyssä numerossaan, että ”lihavuutta voidaan pitää suoranaisena syynä verenpainetautiin 78 prosentilla tätä tautia sairastavista miehistä ja 65 prosentilla naisista”. Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen mukaan niillä, jotka ovat ”huomattavasti ylipainoisia” (vähintään 40 prosenttia yli ihannepainonsa), ”on syöpäriski tavallista suurempi”.

Ei ainoastaan liikakilojen kertyminen ole vaarallista, sillä myös rasvakudoksen sijainti vartalolla vaikuttaa sairastumisriskiin. Ne, joilla on liikaa rasvaa vatsassaan, ovat todellisuudessa suuremmassa vaarassa kuin ne, joilla on enemmän painoa lantiossaan ja reisissään. Vatsan seudulla olevalla rasvalla on yhteyttä tavallista suurempaan sokeritaudin, sydäntaudin, rintasyövän ja kohtusyövän riskiin.

Ylipainoiset lapset kärsivät myös kohonneesta verenpaineesta, suuresta veren kolesterolipitoisuudesta ja sokeritaudin esioireista. Heistä usein tulee lihavia aikuisia. The New York Times kertoi brittiläisen The Lancet -⁠lääkärilehden julkaiseman aineiston perusteella, että ”ne, jotka olivat lihavia lapsena, kuolivat nuorempina ja kärsivät paljon useammista taudeista paljon nuoremmalla iällä kuin muu väestö”.

Uusi ohjepainotaulukko

Saatuaan riittävästi todisteita siitä, että lihavuus on erittäin vakava ongelma, amerikkalaisviranomaiset tiukensivat ohjepainotaulukkoaan vuonna 1995 (ks. seuraavan sivun tekstiruutua). Tarkistetussa taulukossa on määritelty ”terve paino”, ”lievä ylipaino” ja ”vaikea ylipaino”. Uusi taulukko soveltuu yhtä lailla aikuisille miehille ja naisille heidän iästään riippumatta.

Vuoden 1990 painotaulukko salli keski-iälle tyypillisen keskivartalon tukevoitumisen. Uusi taulukko ei salli sitä, sillä todisteet viittaavat siihen, että aikuisilla paino ei saisi ajan oloon nousta.b Aiemmin normaalipainoisena pidetty voikin nyt havaita olevansa ylipainoisten luokassa. Esimerkiksi 75 kiloa painava, 168 senttimetriä pitkä mies tai nainen, jolla on ikää 35–65 vuotta, olisi ollut vuoden 1990 painotaulukon perusteella tervettä painoa osoittavien raja-arvojen sisällä, mutta uuden taulukon mukaan hän olisi 5 kiloa ylipainoinen.

Miksi me lihomme?

Perinnölliset ominaisuudet voivat vaikuttaa ihmisen lihomistaipumukseen, mutta ne eivät selitä sitä, miksi ihmisille kertyy ylipainoa länsimaissa. Tähän ongelmaan onkin jokin muu syy.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että rasvan syöminen voi lihottaa. Suuri osa lihasta ja monet meijerituotteet, leivonnaiset, pikaruoat, välipalatuotteet, paistetut ruoat, kastikkeet, paistinliemet ja öljyt sisältävät paljon rasvaa, ja niiden syöminen voi johtaa lihavuuteen. Millä tavoin?

Kun saamme ravinnostamme enemmän kaloreita kuin elimistömme kuluttaa, painomme nousee. Gramma rasvaa sisältää 9 kilokaloria (kcal), mutta gramma proteiineja tai gramma hiilihydraatteja sisältää vain 4 kilokaloria. Me siis saamme enemmän kaloreita, kun syömme rasvaa. Mutta asiaan liittyy toinenkin tärkeä tekijä: se, millä tavoin ihmisen elimistö käyttää hiilihydraateista, proteiineista ja rasvasta saatavan energian. Elimistö kuluttaa ensin hiilihydraatteja ja proteiineja, vasta sen jälkeen rasvaa. Käyttämättömät rasvakalorit muuttuvat rasvakudokseksi. Tärkeä painonpudotuskeino on siis se, että vähentää rasvaisten ruokien syöntiä.

Jotkut, jotka uskovat vähentäneensä rasvan saantiaan, huomaavat silti pulskistuvansa. Yksi syy siihen on se, että he syövät suuria määriä ruokaa. Eräs amerikkalainen ravitsemusasiantuntija sanoo: ”Me syömme liikaa, koska meille tarjotaan ruokaa liikaa. Ja kun sitä on tarjolla, me syömme sitä.” Vähärasvaisia tai rasvattomia ruokia syödään myös helposti liikaa. Erään amerikkalaista elintarviketeollisuutta palvelevan konsulttitoimiston asiantuntija kuitenkin selittää: ”Vähärasvaisten tuotteiden makua usein parannellaan lisäämällä niiden sokeripitoisuutta.” Mutta sokerissa on paljon kaloreita. The New York Times kertoikin: ”Kaksi 90-luvun suuntausta – mahdollisimman hyvän vastineen saaminen rahalle ja vähärasvaisten tai rasvattomien ruokien syöminen – ovat yllyttäneet syömään liikaa” ja siten lihomaan.

Vähän liikuntaa sisältävä elämäntapa edistää myös lihomista. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan runsas kolmannes tuon maan aikuisista harrastaa rauhallista liikuntaa alle 20 minuuttia viikossa. Alle puolet heistä harrastaa joskus jotakin fyysisesti rasittavaa urheilulajia. Autolla liikkuminen on korvannut kävelemisen monissa länsimaissa, ja lisääntynyt televisionkatselu kannustaa velttouteen ja ylensyöntiin. Yhdysvalloissa lapset istuvat ja katsovat televisiota arviolta 26 tuntia viikossa puhumattakaan siitä ajasta, jonka he viettävät videopelien parissa. Tätä nykyä enää noin 36 prosenttia amerikkalaiskouluista on sellaisia, joissa on liikuntatunteja.

Lihavuuteen on myös psyykkisiä syitä. ”Me syömme tunneperäisiin tarpeisiimme”, sanoo tohtori Lawrence Cheskin, joka työskentelee Johns Hopkinsin laihdutusklinikalla. ”Me syömme ollessamme iloisia, me syömme ollessamme surullisia. Olemme kasvaneet siinä luulossa, että ruoka on monien muiden asioitten korvike.”

Voimmeko onnistua?

Ylipainoon liittyvät ongelmat eivät ole yksinkertaisia. Joka vuosi arviolta 80 miljoonaa amerikkalaista aloittaa laihdutuskuurin. Melkein kaikki alkavat kumminkin syödä entiseen tapaan pian sen jälkeen, kun heidän painonsa on pudonnut jonkin verran. 95 prosentilla heistä on viiden vuoden kuluttua kilot entisellään.

Sen, joka aikoo laihduttaa ja saada aikaan pysyvän tuloksen, täytyy muuttaa elintapojaan. Tällaisten muutosten tekemiseen tarvitaan ponnistelua ja päättäväisyyttä sekä apua perheenjäseniltä ja ystäviltä. Joissakin tapauksissa saattaa myös terveydenhuollon ammattilaisten apu olla välttämätöntä.c Tarvitset kuitenkin ehdottomasti oikean motiivin, jotta voisit onnistua ponnisteluissasi. Sinun on hyvä kysyä itseltäsi, miksi haluat laihtua. Onnistut laihduttamisessasi todennäköisemmin silloin, kun haluusi välttyä terveysvaaroilta liittyy halu lisätä hyvinvointiasi, kohentaa ulkonäköäsi ja parantaa elämäsi laatua.

Voit syödä runsaasti herkullista ja täyttävää ruokaa, joka samalla kertaa on ravitsevaa ja sisältää vain vähän kaloreita. Ennen kuin tarkastelemme niitä ruoka-aineita, joista voi olla apua laihduttajalle, tutkitaanpa sitä, miten jotkin ruokavalion osat voivat olla vaaraksi terveydelle.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 6]

Sijoittuuko painosi ”terveen painon”, ”lievän ylipainon” vai ”vaikean ylipainon” raja-arvoihin? Oheisen taulukon avulla sinun on helpompi vastata tähän kysymykseen

Vuoden 1995 ohjepainotaulukko miehille ja naisille

(Ks. painettu julkaisu)

Pituus*

cm

198

190

180

170 TERVE PAINO LIEVÄ YLIPAINO VAIKEA YLIPAINO

160

150

kg 30 40 50 60 70 80 90 100 110

Paino†

Lähde: Yhdysvaltain maatalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö

* Ilman kenkiä.

† Ilman vaatteita. Suurempi paino sopii luustoltaan ja lihaksistoltaan vankempiin, esimerkiksi moniin miehiin.