Raamatun näkökanta

Onko vaatetuksellasi ja ulkoasullasi merkitystä Jumalalle?

”Samoin kuin sisällysluettelo kertoo kirjan sisällöstä – – miehen tai naisen ulkoinen olemus ja vaatetus kertovat jotain hänen luonteenlaadustaan.” (Englantilainen näytelmäkirjailija Philip Massinger)

KAKSISATAALUVULLA kirkollinen kirjoittaja Klemens Aleksandrialainen laati pitkän luettelon vaatetusta ja muuta ulkoasua koskevia sääntöjä. Koristeet ja ylelliset tai värikkäät kankaat olivat kiellettyjä. Naisten ei tullut värjätä hiuksiaan eikä ”tuhria kasvojaan salakavalan viekkauden viettelevillä välineillä”, toisin sanoen ”maalata kasvojaan”. Miehiä kehotettiin leikkaamaan hiukset, koska ”lyhyeksi leikattu tukka – – osoittaa miehen olevan tärkeä”, kun taas partaan ei pitänyt koskea, sillä se ”antaa kasvoille arvokkuutta ja isällistä auktoriteettia”.a

Vuosisatoja myöhemmin protestanttinen johtaja Jean Calvin hyväksyi lakeja, joissa määriteltiin, minkä värisiä ja tyyppisiä vaatekappaleita hänen seuraajansa voisivat käyttää. Koruja ja pitsejä paheksuttiin ja nainen saatettiin panna vankilaan, jos hän kampasi hiuksensa ”moraalittoman korkealle”.

Tällaiset jyrkät mielipiteet, joita uskonnolliset johtajat ovat vuosien saatossa omaksuneet, ovat saaneet monet vilpittömät yksilöt pohtimaan, onko sillä Jumalalle todella merkitystä, miten pukeudun? Onko niin, ettei hän hyväksy joitakin muotivirtauksia tai meikin käyttöä? Mitä Raamattu opettaa tästä asiasta?

Henkilökohtainen asia

On kiinnostavaa, että Jeesus sanoi opetuslapsilleen Johanneksen 8:31, 32:ssa: ”Jos te pysytte minun sanassani – – te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” Jeesuksen opettamien totuuksien oli tarkoitus vapauttaa ihmiset niistä raskaista taakoista, joita perinteet ja väärät opetukset saivat aikaan. Niiden piti virvoittaa niitä, ’jotka uurastivat ja olivat kuormitettuja’ (Matteus 11:28). Ei Jeesus eikä hänen Isänsä, Jehova Jumala, halua lainkaan valvoa ihmisten elämää siinä määrin, etteivät yksilöt voisi enää toimia oma-aloitteisesti ja käyttää omaa päättelykykyään henkilökohtaisissa asioissa. Jehova haluaa, että heistä tulee kypsiä ihmisiä, ”joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14).

Niinpä Raamatussa ei ole muita ulkoasua tai meikin käyttöä koskevia yksityiskohtaisia lakeja kuin ne Mooseksen lain vaatetusta koskevat erityissäädökset, jotka annettiin juutalaisille, jotta he voisivat pysyä erossa ympäröivistä kansakunnista ja suojautua niiden moraalittomuuden vaikutuksilta (4. Mooseksen kirja 15:38–41; 5. Mooseksen kirja 22:5). Kristillisen järjestelyn puitteissa vaatetusta ja ulkoasua koskevissa asioissa kukin voi pohjimmiltaan toimia oman makunsa mukaan.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jumalalle olisi yhdentekevää, mitä puemme yllemme, tai että kaikki olisi hyväksyttyä. Päinvastoin Raamattu sisältää järkeviä suuntaviivoja, jotka heijastavat Jumalan näkökantaa vaatetuksesta ja ulkoasusta.

”Häveliäästi ja tervemielisesti”

Apostoli Paavali kirjoitti, että kristittyjen naisten tulisi kaunistaa ”itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella”. Samalla tavoin Pietari neuvoi, ettei kaunistuksen pitäisi olla ”ulkonaista hiusten palmikointia ja kultakoristeiden ylle panemista”. (1. Timoteukselle 2:9; 1. Pietarin kirje 3:3.)

Antavatko Pietari ja Paavali ymmärtää, että kristittyjen naisten ja miesten ei tulisi kohentaa ulkonäköään? Ei suinkaan! Raamatussa mainitaan uskollisia miehiä ja naisia, jotka käyttivät koruja ja kosmeettisia öljyjä ja hajusteita. Ennen kuningas Ahasveroksen eteen astumistaan Ester kävi läpi perusteellisen kauneudenhoidon, johon kuului hyväntuoksuisten öljyjen käyttöä ja hierontaa. Joosef taas puettiin hienoa pellavaa oleviin vaatteisiin ja kultakäätyihin. (1. Mooseksen kirja 41:42; 2. Mooseksen kirja 32:2, 3; Ester 2:7, 12, 15.)

Paavalin käyttämä ilmaus ”tervemielisesti” auttaa meitä ymmärtämään tuota neuvoa. Alkuperäinen kreikkalainen sana merkitsee sitä, että on kohtuullinen ja itsensä hillitsevä. Se tarkoittaa sitä, että ajattelee itsestään raittiisti eikä herätä asiatonta huomiota. Joissakin muissa raamatunkäännöksissä tämä sana käännetään sanoilla ”ymmärtäväisesti”, ”järkevästi”, ”hienostuneesti” tai ”ilmaisten itsehillintää”. Tämä ominaisuus on yksi tärkeä vaatimus, joka esitetään kristityille vanhimmille (1. Timoteukselle 3:2).

Kun siis Raamatussa sanotaan, että ulkoasumme tulisi olla häveliäs ja huoliteltu, siinä kannustetaan karttamaan kaikkia sellaisia äärimmäisiä tyylejä, jotka loukkaisivat toisia ja tuottaisivat häpeää meille itsellemme sekä kristilliselle seurakunnalle. Sen sijaan että ihmiset, jotka sanovat kunnioittavansa syvästi Jumalaa, vetäisivät huomion puoleensa fyysisellä kaunistautumisellaan, heidän tulisi ilmaista tervemielisyyttä ja panna paino ”sydämen salaiseen ihmiseen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa puvussa”. Tämä ”on suuriarvoinen Jumalan silmissä”, sanoo Pietari lopuksi. (1. Pietarin kirje 3:4.)

Kristityt ovat ”teatterinäytelmä maailmalle”. Heidän täytyy olla tarkkoja siinä, millaisen vaikutelman he antavat itsestään toisille, ottaen huomioon varsinkin sen, että heille on annettu tehtäväksi saarnata hyvää uutista. (1. Korinttilaisille 4:9; Matteus 24:14.) He eivät siksi haluaisi antaa minkään, eivät myöskään ulkoisen olemuksensa, häiritä ihmisiä niin etteivät nämä kuuntele tuota elintärkeää sanomaa (2. Korinttilaisille 4:2).

Vaikka tyylit vaihtelevat suuresti eri paikoissa, Raamatussa esitetään yksilöille selviä ja järkeviä suuntaviivoja, jotka auttavat heitä tekemään viisaita valintoja. Niin kauan kun näitä periaatteita noudatetaan, Jumala antaa auliisti ja rakkaudellisesti kaikkien noudattaa omaa makuaan vaatetuksessa ja muussa ulkoasussa.

[Alaviite]