Vaihtoehtona avioero

”Jos aviopuolisosi kuolee, ihmiset ymmärtävät sinua, vaikka et olisikaan ollut paras mahdollinen puoliso. Mutta jos aviomiehesi jättää sinut, jotkut ajattelevat, ettet tehnyt asian hyväksi kaikkea voitavaasi. Auttakaa, AUTTAKAA!” (Herätkää!-lehden lukija Etelä-Afrikasta)

USKOTTOMUUS ja avioero voivat olla hyvin traumaattisia kokemuksia. Vaikka monet ovat löytäneet syitä tehdä sovinto puolisonsa kanssa ja jatkaa avioliittoaan, toisilla on perusteet käyttää hyväkseen sitä Jumalan antamaa vaihtoehtoa, jonka mukaan aviorikoksen tehneestä puolisosta voi erota (Matteus 5:32; 19:9). Esimerkiksi uskollisen vaimon ja hänen lastensa turvallisuus, hengellisyys ja yleinen hyvinvointi voivat olla vaarassa. Vaimo saattaa olla huolissaan myös siitä, että häneen voi tarttua sukupuolitauti. Tai ehkä hän on antanut anteeksi puolisonsa aviorikoksen, mutta on hyvin vähän perusteita toivoa, että aito luottamus voitaisiin palauttaa ja että hän voisi jatkaa avioelämää puolisonsa kanssa.

”Se oli elämäni vaikein päätös”, myönsi eräs poissa tolaltaan oleva vaimo. Se tosiaan on vaikea päätös, ei vain siksi, että uskottomuus on hyvin loukkaavaa, vaan myös siksi, että avioero vaikuttaa kauaskantoisesti vaimon koko elämään. Siksi hänen on itse ratkaistava, aikooko hän erota uskottomasta puolisostaan vai ei. Toisten tulee kunnioittaa viattoman puolison raamatullista oikeutta tehdä tuo päätös.

Valitettavasti monet kuitenkin eroavat hätäisesti laskematta kunnolla kustannuksia (vrt. Luukas 14:28). Muun muassa millaisia seikkoja pitäisi ottaa huomioon, kun harkitaan avioeroa?

Jos perheessä on lapsia

”Usein omiin ongelmiinsa uppoutuneet vanhemmat unohtavat tai sivuuttavat lasten tarpeet”, sanotaan kirjassa Couples in Crisis. Kun siis harkitset avioeroa, pidä mielessäsi lastesi hengellisyys ja hyvinvointi. Monet tutkijat sanovat, että mitä rauhallisemmassa hengessä avioero otetaan, sitä vähemmän lapset luultavasti kärsivät. Vaikeissakin olosuhteissa lempeys tekee ihmisestä sellaisen, joka ’ei taistele vaan on hellävarainen kaikkia kohtaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään’ (2. Timoteukselle 2:24, 25).a

Jos ihminen päättää erota, hänen tulisi muistaa, että eron ottavat aviomies ja vaimo, eivät lapset. Lapset tarvitsevat edelleen sekä äitiä että isää. On tietysti olemassa ääritapauksia: lapsi saattaa esimerkiksi olla vaarassa joutua pahoinpitelyn kohteeksi. Mutta uskonnollisten tai henkilökohtaisten eroavuuksien vuoksi ei lapselta pitäisi riistää mahdollisuutta hyötyä siitä, että hänellä on molemmat vanhemmat.

On otettava huomioon myös pienten lasten herkät tunteet ja heidän tarpeensa saada osakseen runsaasti rohkaisua, rakkautta ja hellyyttä. Eräässä kirjassa sanotaan: ”Tällainen jatkuva rakkauden osoittaminen luo heille edellytykset ja perustan käsitellä uutta tilannetta.” Lisäksi heitä voidaan auttaa säilyttämään tasapaino kiinnittämällä huomiota heidän päivittäisiin hengellisiin tarpeisiinsa (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; Matteus 4:4).

Raha- ja oikeusasiat

Kumpikin puoliso menettää väistämättä avioeron vuoksi jonkin verran tuloja ja omaisuutta, joitakin mukavuuksia ja ehkä hyvin rakkaan kodin. Koska lisääntyneistä menoista on ehkä selvittävä pienemmin tuloin, on viisasta laatia realistinen tulo- ja menoarvio tärkeimpien kulujen pohjalta. Tulee varoa etsimästä hyvitystä menetyksille ja loukatuille tunteille kuluttamalla enemmän rahaa tai velkaannuttamalla itsensä.

Jos päätetään erota, puolison kanssa on tarpeen myös selvittää, miten yhteisiä pankkitilejä käytetään. Jotta tällaisella tilillä olevia varoja ei käytettäisi väärin, pankin kanssa on viisasta sopia niin, että nostoihin tarvitaan molempien puolisoiden allekirjoitus, kunnes kummallakin on oma tili.

On myös järkevää valmistautua elatusavusta käytäviä neuvotteluja varten pitämällä tarkkaa kirjaa tuloista ja menoista. Monissa maissa laki vaatii myös ilmoittamaan muuttuneesta elämäntilanteesta veroviranomaisille.

Usein on hyödyllistä kääntyä sellaisen juristin puoleen, joka on erikoistunut avioerokysymyksiin. Joissakin maissa pariskunnat voivat saada apua sovittelijalta, jotta he pääsisivät molempia tyydyttävään rauhanomaiseen sopimukseen. Varsinkin silloin, kun perheessä on lapsia, monet vanhemmat pitävät parempana kääntyä ammattilaisen puoleen, joka ei suhtaudu asiaan vihamielisesti. He eivät yritä voittaa hinnalla millä hyvänsä, vaan pyrkivät hoitamaan asian siten, että syntyy mahdollisimman vähän riitaa ja vahinkoa. Jotkin aineelliset edut eivät yksinkertaisesti ole sen hinnan arvoisia, joka niistä jouduttaisiin maksamaan tunneperäisesti ja taloudellisesti.

Muuttunut suhde

”Meidän ei pitäisi aliarvioida sitä, miten vaivautuneita ja epävarmoja monet ihmiset ovat suhtautumisessaan eronneisiin ystäviinsä”, sanoo eräs tutkija. Silloinkin, kun uskollinen puoliso toimii laillisten, moraalisten ja raamatullisten oikeuksiensa mukaan, jotkut voivat hyvinkin ajatella, että avioliiton hajoaminen oli hänen syytään. Heidän reaktionsa voivat vaihdella viileästä tervehdyksestä ilmiselvään välttelyyn. Mikä vielä pahempaa, jotkut hänen aiemmista läheisistä tovereistaan voivat suhtautua häneen avoimen vihamielisesti.

Monet eivät yksinkertaisesti tajua, miten paljon ihminen tarvitsee tukea, kun hän käy läpi avioeroprosessia. Heillä voi olla sellainen käsitys, että lyhyt kirje tai kortti riittää. Yleensä on kuitenkin ystäviä, joilla ”on juuri oikea ote asiaan”, sanotaan kirjassa Divorce and Separation, ”ja jotka ottavat selvää siitä, kaipaatko seuraa lähtiessäsi jonnekin, haluaisitko saada jonkin asian tehdyksi tai onko sinulla vain tarve puhua”. Tällaisessa elämänvaiheessa ihminen tosiaan tarvitsee Raamatun sanojen mukaisesti ”ystävää, joka pysyy läheisempänä kuin veli” (Sananlaskut 18:24).

Työtä toipumisen hyväksi

Kuusitoista vuotta avioeronsa jälkeen muuan äiti myöntää: ”Edelleenkin on aikoja, jolloin tuntuu uskomattoman yksinäiseltä – silloinkin kun olen ihmisten parissa.” Miten hän on vastannut haasteeseen? Hän muistelee: ”Olen kehittänyt eräänlaisen puolustusmekanismin tekemällä ahkerasti työtä ja huolehtimalla pojastani ja kodistani. Aloin myös käydä Jehovan todistajien kokouksissa, kertoa uskostani lähimmäisilleni ja tehdä palveluksia toisille. Siitä on ollut paljon apua.”

Tietyt päivämäärät ja ajankohdat vuodessa voivat herättää tuskallisia muistoja ja tunteita: päivä jolloin uskottomuus paljastui, ajankohta jolloin puoliso lähti kotoa, päivä jolloin asia käsiteltiin oikeudessa. Avioparin yhteisiä onnellisia tapahtumia, esimerkiksi lomia ja hääpäiviä, voi olla vaikea käsitellä tunnetasolla. ”Minä kohtaan nuo päivät järjestämällä niin, että voin olla perheeni tai läheisten ystävien kanssa, jotka ovat selvillä tilanteestani”, sanoo Pat. ”Teemme sellaista, mikä ohjaa ajatukset pois menneestä ja synnyttää uusia muistoja. Eniten saan apua kuitenkin suhteestani Jehovaan, koska tiedän, että hän ymmärtää, miltä minusta tuntuu.”

Älä vaivu epätoivoon

Kun viattomat puolisot soveltavat Raamatun periaatteita ja päättävät käyttää hyväkseen Jumalan antamaa oikeutta erota aviorikoksen tehneestä puolisosta, heidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä tai pelätä, että Jehova on hylännyt heidät. Jehova sen sijaan vihaa aviorikokseen syyllistyneen puolison petollista menettelyä, josta on aiheutunut ”itkua ja huokailua” (Malakia 2:13–16). Jehovakin, ”hellän säälin” Jumala, tietää, miltä tuntuu joutua rakkaan hylkäämäksi (Luukas 1:78; Jeremia 3:1; 31:31, 32). Voit siis olla varma siitä, että ”Jehova rakastaa oikeutta, eikä hän jätä uskollisiaan” (Psalmit 37:28).

Olisi tietysti paljon parempi, että aviollinen uskottomuus ja sen murheelliset seuraukset voitaisiin kokonaan välttää. Perheonnen salaisuus,b käytännöllinen perhe-elämän opaskirja, auttaa monia ihmisiä eri puolilla maailmaa rakentamaan onnellisia avioliittoja ja välttämään aviollisen uskottomuuden. Siinä on lukuja, jotka käsittelevät onnellisen avioliiton rakentamista, lastenkasvatusta ja avio-ongelmista selviytymistä. Paikkakuntasi Jehovan todistajat tai tämän lehden julkaisijat antavat mielellään lisää tietoa tästä aiheesta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 10]

LAPSET EIVÄT ANSAITSE AVIOEROA

Edesmennyt Walesin prinsessa Diana sanoi vuonna 1988, että yksistään Britanniassa kokee joka päivä 420 lasta sen, että heidän vanhempansa eroavat. Kolmannes noista lapsista on alle viisivuotiaita. Valitettavasti peräti 40 prosenttia heistä menettää avioeron jälkeen yhteyden toiseen vanhemmistaan.

Vastoin yleistä käsitystä ”hyvin harvat eroavien vanhempien lapset pitävät avioliiton hajoamista tervetulleena”, sanoo muuan arvostettu kirjailija, jonka aihepiirejä ovat terveys ja lääketiede. ”Suuri enemmistö lapsista haluaisi mieluummin nähdä vanhempansa yhdessä, vaikka perheessä vallitsisikin kireä ilmapiiri.” Vaikka aviopuolisot olisivatkin riidelleet paljon uskottomuuteen syyllistymisen aikoihin, heidän ei pitäisi hätäisesti päätellä, että lasten kannalta olisi parempi päättää avioliitto. Jos he muuttaisivat asenteitaan ja käyttäytymistään, heidän olisi ehkä mahdollista pysyä yhdessä koko perheen hyväksi.

Kirjailija Pamela Winfield sanoo: ”Irrallisia suhteita harrastavien aviomiesten pitäisi ajatella sitä tuskaa, joka heijastuu heidän lastensa silmistä, kun koti särkyy heidän typeryytensä vuoksi.”

[Tekstiruutu s. 11]

VIHAAKO JUMALA KAIKKIA AVIOEROJA?

Pat myöntää: ”Minua vaivasi suuresti se, että ’Jehova vihaa avioeron ottamista’. Syvällä sisimmässäni mietin alituisesti, toiminko Jehovaa miellyttävällä tavalla.”

Saamme vastauksen tähän kysymykseen, kun tarkastelemme Malakian 2:16:n tekstiyhteyttä. Malakian aikana monet israelilaismiehet erosivat vaimostaan luultavasti voidakseen avioitua nuorempien pakananaisten kanssa. Jumala tuomitsi tämän petollisen toiminnan (Malakia 2:13–16). Jumala vihaa siis sitä, että puoliso hylätään kevytmielisesti jonkun toisen vuoksi. Se joka tekee petollisesti aviorikoksen ja sitten eroaa puolisostaan tai painostaa tätä ottamaan eron, tekee petollisen, inhottavan synnin.

Nämä sanat eivät kuitenkaan tuomitse kaikkia avioeroja. Tälle voidaan saada vahvistus Jeesuksen sanoista: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:9.) Jeesus myöntää tässä, että haureus on hyväksyttävä peruste raamatulliselle avioerolle – tosiaankin ainoa hyväksyttävä peruste uudelleen avioitumiselle. Viaton puoliso voi päättää antaa anteeksi hairahtuneelle aviopuolisolleen. Mutta se joka päättää näiden Jeesuksen sanojen perusteella erota aviorikoksen tehneestä puolisostaan, ei tee sellaista, mitä Jehova vihaa. Jehova sen sijaan vihaa petollisesti toimineen uskottoman puolison käytöstä.

[Kuvat s. 10]

Viattomat puolisot ja heidän lapsensa hyötyvät rakkaudellisesta tuesta