Kohtalon oikku vai silkkaa sattumaa?

”KOHTALO riisti monien hengen, mutta säästi toiset”, kertoi International Herald Tribune -sanomalehti. Viime vuonna Yhdysvaltain Kenian- ja Tansanian-suurlähetystöihin tehdyissä terrori-iskuissa kuoli lähes kaksisataa ihmistä ja satoja muita loukkaantui. Mutta ”ajankohta varjeli virkaiältään vanhimmat suurlähetystön diplomaatit”, lehti kirjoitti.

He säästyivät, koska he olivat kokouksessa toisessa osassa rakennusta räjähdyksen ulottumattomissa. Muuan korkea lähetystövirkailija, joka oli poikkeuksellisesti poissa tuosta kokouksesta, oli kuitenkin lähempänä räjähdystä ja sai surmansa.

”Kohtalo oli julma myös Arlene Kirkille”, sanottiin lehdessä. Ollessaan palaamassa Keniaan lomalta hän tarjoutui luopumaan omasta paikastaan lennolla, jolle oli tehty liian monta varausta. Jotkut muut matkustajat ehtivät kuitenkin luovuttaa paikkansa ennen häntä, joten hän mahtui koneeseen. Niinpä hän palasi töihin suurlähetystöön samana päivänä, jona pommi räjähti, ja sai surmansa.

Onnettomuudet eivät ole uutta ihmiselle. Murhenäytelmän selittäminen on silti aina vaikeaa. Onnettomuuksissa ja katastrofeissa käy joka puolella maailmaa säännöllisesti niin, että jotkut kuolevat ja toiset jäävät henkiin. Kysymys ”miksi juuri minä?” ei kuitenkaan herää pelkästään onnettomuuksien aikana. Elämän hyvissäkin puolissa jotkut näyttävät vetävän pitemmän korren kuin toiset. Samalla kun elämä on monille yhtä loputonta kamppailua, toisilla asiat tuntuvat loksahtavan paikoilleen kuin itsestään. Voidaan kysyä: Voisiko tämä kaikki olla jollain tavoin suunniteltua? Ohjaako elämäämme kohtalo?

Selityksiä etsimässä

Eräs viisas kuningas pani kolmisentuhatta vuotta sitten merkille, miten hänen ympärillään tapahtui kaikenlaista odottamatonta. Hän tarjosi siihen seuraavan selityksen: ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” (Saarnaaja 9:11.) Joskus odottamaton tapahtuu. Sitä vain ei voi tietää ennalta. Merkittävät tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, ovat usein vain ajan kysymyksiä.

Sinä voit kuitenkin olla niiden kannalla, jotka eivät selitä asioita sattuman tuotteeksi vaan näkevät niiden takana erään toisen voiman: kohtalon. Usko kohtaloon on ihmisten vanhimpia ja levinneimpiä uskonkäsityksiä.a Pariisin yliopiston mytologian tutkimuskeskuksen johtaja professori François Jouan sanoo: ”Ei ole sellaista aikakautta eikä kulttuuria, joka ei olisi uskonut – – kohtalosta päättäviin jumaluuksiin – – selittääkseen kaiken olemassaoloomme liittyvän selittämättömän.” Siksi on tavallista kuulla ihmisten sanovan: ”Ei ollut hänen aikansa lähteä” tai: ”Näin piti tapahtua.” Mutta mikä on kohtalo?

Kohtalon määritelmiä

Vaikka joskus ajatellaan, että tulevaisuuden määrää väistämättömästi ja selittämättömästi jokin satunnainen voima, paljon useammin tuon voiman uskotaan olevan jokin jumaluus.

Uskontohistorioitsija Helmer Ringgren selittää: ”Uskonnollisuuden perusaineksia on varma tunne siitä, että ihmisen ’kohtalo’ ei ole silkkaa sattumaa, vaan sen määrää voima, jolla voidaan katsoa olevan tahto tai aikomus.” Vaikka jonkinlaista omaa osuutta pidetään usein mahdollisena, ihminen on monien mielestä suhteellisen voimaton nappula pelissä, jota hän ei pysty hallitsemaan. Niinpä hän ”tapaa kohtalonsa”.

Teologit ja filosofit ovat jo kauan koettaneet selittää, mistä kohtalossa oikein on kyse. Hakuteoksessa The Encyclopedia of Religion sanotaan: ”Kohtalon käsitteeseen liittyy aina pohjimmiltaan salaperäisyyttä, esiintyipä se missä muodossa, kielessä tai merkityksessä tahansa.” Yksi ideoiden labyrintin läpi juokseva lanka on kuitenkin näkemys siitä, että jokin korkeampi voima valvoo ja ohjaa ihmisen asioita. Tuon voiman uskotaan muovaavan yksilöiden ja kansakuntien elämän etukäteen, minkä vuoksi tulevaisuus on yhtä muuttumaton kuin menneisyys.

Ratkaiseva tekijä

Onko sillä merkitystä, uskooko joku kohtaloon? ”Ihmisten elämänolot määräävät suuresti heidän filosofiaansa, mutta toisaalta heidän filosofiansa määrää suuresti heidän olosuhteitaan”, kirjoitti englantilainen filosofi Bertrand Russell.

Usko kohtaloon – riippumatta siitä, onko sellaista olemassa – voi tosiaan määrätä, miten toimimme. Kun oman tilanteen uskotaan olevan jumalten tahdon mukainen, monet hyväksyvät sen passiivisina, oli se kuinka epäoikeudenmukainen tai sortava tahansa, aivan kuin se olisi heidän muuttumaton osansa elämässä. Tällöin kohtalousko heikentää henkilökohtaisen vastuun käsitettä.

Toisaalta kohtalousko on saanut jotkut muut ajattelemaan juuri päinvastoin. Historiantutkijat katsovat esimerkiksi kapitalismin kasvun ja teollisen vallankumouksen johtuneen monista seikoista, joista yksi oli oppi ennalta määräytymisestä eli predestinaatiosta. Jotkin protestanttiset uskonnot opettivat, että Jumala määrää ihmisiä ennalta pelastukseen. Saksalainen sosiologi Max Weber sanoo: ”Kysymys, olenko minä valittu, askarruttaa ennen pitkää jokaista uskovaista.” Ihmiset yrittivät saada selville, oliko heillä Jumalan siunaus ja oliko heidät näin ollen määrätty pelastukseen. Weber väitti, että he selvittivät tätä kysymystä ”maallisen ammattielämän” välityksellä. Menestyminen liike-elämässä ja omaisuuden karttuminen nähtiin merkkeinä Jumalan suosiosta.

Usko kohtaloon saa jotkut toimimaan radikaalisti. Toisessa maailmansodassa japanilaiset itsemurhalentäjät uskoivat kamikazeen eli ’jumalten tuuleen’. Sellainen ajatus, että jumalilla oli jokin tarkoitus ja että oli mahdollista näytellä siinä jotakin osaa, antoi hirvittävälle kuolemalle uskonnollista merkitystä. Kuluneella vuosikymmenellä Lähi-idän itsemurhaiskujen tekijät pääsivät usein otsikoihin kammottavilla hyökkäyksillään. Kohtalouskolla, fatalismilla, on tärkeä osa näissä ”uskonnon innoittamissa itsemurhahyökkäyksissä”, sanotaan eräässä tietosanakirjassa.

Mutta miksi kohtalousko on niin yleistä? Saamme vastauksen, kun tutustumme lyhyesti sen alkuperään.

[Alaviite]