Raamatun näkökanta
Onko olemassa anteeksiantamatonta syntiä?
ONKO olemassa pahempaa rangaistusta kuin kuolema? Kyllä on: kuolema, josta ei ole ylösnousemustoivoa, koska on syyllistytty anteeksiantamattomaan syntiin. Jeesus puhui synnistä, jota ”ei anneta anteeksi” (Matteus 12:31).
Raamattu kuitenkin kuvailee Jumalan anteeksiantavaksi. Vaikka ihmiset voivat olla taipuvaisia kantamaan kaunaa ja haluttomia antamaan anteeksi, niin Jumala ”antaa paljon anteeksi” (Jesaja 55:7–9). Jumala teki suuren uhrauksen ja lähetti oman rakkaan Poikansa maan päälle sovitusuhriksi, joka riitti pyyhkimään syntimme kokonaan pois (Johannes 3:16, 17; Apostolien teot 3:19; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2).
Aikanaan Jumala herättää eloon monia, jotka ovat syyllistyneet vakaviin synteihin mutteivät enää ole vastuussa menneistä teoistaan (Apostolien teot 24:15; Roomalaisille 6:23). Jeesus itse asiassa sanoi, että anteeksiantamatonta syntiä lukuun ottamatta ”kaikenlainen synti ja rienaus annetaan ihmisille anteeksi” (Matteus 12:31). Mikä sitten voisi olla niin pahaa, että Jumala ei anna sitä anteeksi?
Katumus ei enää mahdollista
Jeesuksen varoitus viittasi harkittuun, tahalliseen ”hengen rienaamiseen”. Tällaisen synnin tehnyt ihminen ei voi vapautua syyllisyydestä, ”ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa”, Jeesus jatkoi. (Matteus 12:31, 32.) Sellaiseen syyllistynyt ei saa ylösnousemusta.
Mitä hengen rienaaminen tarkoittaa? Se saa alkunsa sydämestä, ja se on merkki ilkeämielisestä asenteesta ja pahantahtoisuudesta. Tarkoituksellinen aikomus vastustaa Jumalan pyhää henkeä lisää tämän synnin vakavuutta. Valaisemme asiaa: joissakin osissa maailmaa laki tekee eron ensimmäisen ja toisen asteen murhan välillä teon tarkoituksellisuuden ja tekotavan perusteella, ja vain harkitusta, etukäteen suunnitellusta murhasta tuomitaan kuolemaan.
Apostoli Paavali oli aikaisemmin rienaaja, mutta hän sanoi: ”Minulle osoitettiin kuitenkin armoa, koska olin tietämätön.” (1. Timoteukselle 1:13.) Synnin tekeminen pyhää henkeä vastaan merkitsee sen vastustamista tahallisesti. Siihen sisältyy paha sydämentila, josta ei ole paluuta.
Paavali viittasi ilmeisesti tämäntyyppiseen syntiin, kun hän sanoi: ”Mahdotonta on niitä, jotka on kerta kaikkiaan valistettu ja jotka ovat maistaneet taivaallista ilmaista lahjaa ja tulleet pyhästä hengestä osallisiksi ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan asiainjärjestelmän voimia, mutta jotka ovat luopuneet, elvyttää jälleen katumukseen.” (Heprealaisille 6:4–6.) Apostoli sanoi lisäksi: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä.” (Heprealaisille 10:26.)
Joidenkin uskonnollisten johtajien käytös sai Jeesuksen varoittamaan anteeksiantamattomasta synnistä. He eivät kuitenkaan kuunnelleet hänen varoitustaan. Päinvastoin he surmauttivat hänet. Myöhemmin he kuulivat kiistattomia todisteita siitä, että pyhä henki oli tehnyt jotakin ihmeellistä. Heille kerrottiin, että Jeesus oli herätetty kuolleista! Oli selvää, että Jeesus oli Kristus! Silti he toimivat pahoin pyhää henkeä vastaan lahjomalla roomalaiset sotilaat valehtelemaan hänen ylösnousemuksestaan. (Matteus 28:11–15.)
Varoitus tosi kristityille
Miksi tosi kristityt suhtautuvat anteeksiantamatonta syntiä koskevaan varoitukseen vakavasti? Siksi että vaikka meillä olisi täsmällistä tietoa Jumalasta ja hänen vaikuttavasta voimastaan, meille voisi kehittyä paha sydän (Heprealaisille 3:12). Meidän tulisi varoa ajattelemasta, ettei meille voi käydä niin. Ajattelehan Juudas Iskariotia. Hän oli kerran Jeesuksen uskollinen seuraaja. Hänet valittiin yhdeksi kahdestatoista apostolista, joten hänellä on täytynyt olla hyviä ominaisuuksia. Mutta jossain vaiheessa hän salli pahojen ajatusten ja halujen kasvaa, ja lopulta hän joutui täysin niiden valtaan. Samaan aikaan kun hän näki omin silmin Jeesuksen tekevän hämmästyttäviä ihmeitä, hän varasti rahaa. Sitten hän tietoisesti petti Jumalan Pojan rahasta.
Jotkut, jotka olivat kerran uskollisia kristittyjä, ovat tarkoituksellisesti loitontuneet Jumalasta ehkä katkeruuden, ylpeyden tai ahneuden takia ja taistelevat nykyään luopioina Jumalan henkeä vastaan. He vastustavat tahallisesti kaikkea sitä, mitä tuo henki selvästi saa aikaan. Ovatko nämä yksilöt syyllistyneet anteeksiantamattomaan syntiin? Jehova on lopullinen Tuomari (Roomalaisille 14:12).
Sen sijaan että tuomitsisimme toisia, meidän on hyvä itse varoa syyllistymästä salaisiin synteihin, jotka saattaisivat vähitellen kovettaa sydämemme (Efesolaisille 4:30). Voimme lisäksi lohduttautua sillä, että Jehova antaa paljon anteeksi, jopa tekemiämme vakavia syntejä, jos kadumme niitä (Jesaja 1:18, 19).
[Kuva s. 12, 13]
Jotkut fariseukset syyllistyivät anteeksiantamattomaan syntiin