Merten tanssivat hevoset — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Merten tanssivat hevoset

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

PARISKUNTA alkaa rusottaa tunnistaessaan toisensa. Toinen näyttää pullistuvan ylpeydestä, toinen katselee vierestä hyväksyvästi. Seuraa herkkä kosketus, sitten lämmin halaus. Aamun kajon siivilöityessä parin ylle se aloittaa pehmeästi luomakunnan hienostuneimpiin kuuluvan baletin: merihevosten tanssin.

”Merihevoset ovat todella kiehtovia, ainutlaatuisia ja vetovoimaisia”, sanoo meritutkija, tri Keith Martin-Smith. Ennen muinoin ei oikein tiedetty, mitä niistä olisi pitänyt ajatella. Varhaiset luonnontieteilijät käyttivät niistä nimeä Hippocampus. Tällä nimellä tunnettiin mytologiset kalanpyrstöiset hevoset, jotka vetivät kreikkalaisen merenjumalan Poseidonin vaunuja.

Keskiajalla kulkukauppiaat näyttävät kaupitelleen merihevosia tulta syöksevien lohikäärmeiden poikasina. Todellisuudessa ne ovat luukaloja, vaikka eivät näytäkään tavallisilta kaloilta eivätkä ui niiden tavoin. Ajelehtiessaan virtausten mukana tai kelluessaan suurin piirtein paikoillaan ne tuovat mieleen sirot lasihevoset tai šakkinappulat.

Merihevosia on lähes kaikissa maailman lämpimissä rannikkovesissä. Niiden muoto ja koko vaihtelevat uskomattoman paljon. Asiantuntijoiden mukaan lajeja saattaa olla 33:sta yli 70:een. Niitä ovat muun muassa purppuramerihevonen, joka mahtuisi helposti sormenkynnelle, ja vankkamerihevonen, joka voi kasvaa yli 30 senttimetrin pituiseksi.

Ei hampaita, ei mahalaukkua – ei ongelmaa!

Merihevosen pää muistuttaa hevosen päätä, ruumis on luupanssarin peittämä ja pyrstö kuin apinan häntä, ja tämän erikoisen ruumiinrakenteen puolesta se sopiikin paremmin oleskelemaan aloillaan kuin viilettämään paikasta toiseen. Suurin osa sen päivästä kuluu leppoisan näköisesti ruokailun merkeissä, pyrstö kietoutuneena sopivan ”puomin” ympärille, joka pitää eläimen paikallaan. Jos sen täytyy liikkua, se ui rauhallisesti pienen selkäevänsä aaltoliikkeen voimalla rintaevien ohjatessa kulkua. Säätelemällä uimarakossa olevan kaasun määrää se pystyy nousemaan ja laskeutumaan kuin sukellusvene.

Ravinnon hankkiminen on vakava asia nälkäiselle merihevoselle, ja kaikki ohi kulkevat pienet äyriäiset tulevat hetkessä imaistuiksi sen luiseen kärsään. Merihevosilla ei ole hampaita eikä mahalaukkua, joten niiden täytyy pyydystää ainakin 50 äyriäistä päivässä saadakseen tarvitsemansa ravintoaineet. Tämä ei ole mikään ongelma näille tehokkaille saalistajille, sillä niillä on erinomainen näkö. Toisen silmän etsiessä saalista edestäpäin toinen tähyilee itsenäisesti taaksepäin. Merihevoset pystyvät myös erottamaan värejä paremmin kuin ihmiset ja näkemään enemmän yksityiskohtia kuin useimmat kalat.

Vaarana on joutua muiden suihin. Monet merihevoslajit pakenevat rapuja, kilpikonnia ja muita saalistajia näkymättömiin ajokkaiden, korallien tai mangroven sekaan. Laikukas iho, ruohomaiset ulokkeet ruumiissa ja kyky vaihtaa nopeasti väriä ympäristön mukaiseksi auttavat niitä sulautumaan täydellisesti taustaan. ”Ne osaavat naamioitua niin hyvin, että täytyy olla todella tarkkana, jos mielii nähdä niitä”, sanoo tutkija Rudie Kuiter.

Tanssia ja romantiikkaa

Toisin kuin useimmat muut kalat merihevoskoiras ja -naaras elävät yhdessä koko elämänsä ja vaeltavat harvoin kauas toisistaan. Joka aamu ne vahvistavat liittonsa ainutlaatuisella tanssilla. ”Merihevosten tanssi on niin kaunista ja sulavaa, että sitä on ilo katsella”, sanoo merihevosten viljelijä Tracy Warland. Tanssin päätyttyä partnerit palaavat kumpikin omalle paikalleen ruokailemaan loppupäiväksi. Parittelutanssi on monivaiheisempi. Kun naaras lähestyy koirasta, tämä pullistaa pussiaan, kirkastaa väriään ja liikehtii ylväänä edestakaisin naaraan edessä. Ne kiertävät toisiaan hitaasti ja liittävät pyrstönsä yhteen. Toisiinsa kietoutuneina ne pyörivät ja kirmaavat pitkin merenpohjaa kuin tanssivat hevoset. Nousten ja laskeutuen, tehden piruetteja ja vaihtaen väriä ne telmivät yhdessä jopa puolisen tuntia.

Parittelutanssi tietää luonnollisesti jälkeläisiä. ”Kun parittelun aika lähestyy, merihevoset tanssivat pitempään ja useammin ja saattavat toistaa tanssin pitkin päivää”, sanoo Kuiter. ”Kun tanssi saavuttaa huippukohtansa, pari nousee hitaasti pinnalle pyrstöt toisiinsa kietoutuneina ja ruumiit lähekkäin. Sitten naaras laskee munansa hellävaroen koiraan hautomataskuun, joka muistuttaa kengurun vatsapussia.” Tuleva isä etsii seuraavaksi rauhallisen paikan, jotta munat pääsevät asettumaan turvallisesti taskun sisäpinnan poimuihin. Se hedelmöittää ne, ja sitten alkaa eläinkunnan erikoisin odotusaika.

”Joka naisen unelma”

”Minusta on mahtavaa, että merihevosilla poikaset kehittyvät koiraissa”, sanoi eräs nainen. ”Joka naisen unelma”, sutkautti toinen. Eräs koiras koki seitsemän perättäistä 21 päivän ”raskautta” yhden ainoan vuoden aikana!

Syvällä hautomataskun suojissa merihevosen poikaset saavat happea ja ravintoaineita runsaan verisuoniston välityksellä. Taskun suolapitoisuus kasvaa vähitellen, niin että poikaset ovat aikanaan valmiita elämään merivedessä. Kun synnytyksen aika koittaa, isän ”poltot” voivat kestää muutamasta tunnista kahteen vuorokauteen. Viimein tasku aukeaa, ja poikaset purkautuvat ulos maailmaan. Niiden määrä vaihtelee lajin mukaan; enimmillään niitä voi olla jopa 1500.

Lemmikkejä, erikoisuuksia ja lääkkeitä

Merihevosten suuresta lisääntyvyydestä huolimatta ne ovat vaarassa joka puolella maailmaa. Joidenkin arvioiden mukaan niitä saalistetaan ja myydään vuosittain 30 miljoonaa yksilöä. Suuri osa päätyy luonnonlääkemarkkinoille Aasiaan, missä niillä on vanhastaan hoidettu monenlaisia vaivoja astmasta luunmurtumiin ja impotenssiin.

Vuosittain noin miljoonasta merihevosesta tehdään avaimenperiä, paperipainoja ja rintakoruja. Troolikalastus, koralliriuttojen räjäytykset ja saasteet uhkaavat herkkiä rannikkoalueita, joilla merihevoset elävät. Niitä pyydetään myös elävinä akvaarioeläimiksi, vaikka ne harvoin selviytyvät vankeudessa, sillä ne vaativat erikoisravintoa ja saavat helposti tauteja.

Suuntauksen hillitsemiseksi on vaadittu lakeja, jotka velvoittaisivat monia valtioita todistamaan, että niiden vientiin menevät merihevostuotteet eivät uhkaa ekologista tasapainoa. Lisäksi pieni joukko merihevosten kaupallisia viljelijöitä pystyy entistä parempien menetelmien ansiosta tuottamaan akvaariomarkkinoille viljeltyjä merihevosia.

Merihevosten tulevaisuudennäkymät kytkeytyvät valtamerten tulevaisuuteen. ”Ihmisen toiminta uhkaa maailman meriä. Otamme niistä liikaa kaikkea”, sanoo Kuiter. Tulevatko nämä merten sirot tanssijat tallaantumaan ”edistyksen” jalkoihin? ”Meidän on pakko olla optimistisia”, sanoo Martin-Smith. ”Suuren yleisön keskuudessa on hyvää tahtoa. Meidän tehtävämme on saada yhä useammat ihmiset kiinnostumaan maapallon eläinten hyvinvoinnista. Kun onnistumme siinä, tilanne muuttuu. Jos pystymme pelastamaan merihevoset, pystymme ehkä pelastamaan myös meret.” Ehkä. Onneksi on kuitenkin olemassa luotettavampi toivon lähde (Ilmestys 14:7).

[Kuva s. 15]

Purppuramerihevonen (todellisessa koossa)

[Lähdemerkintä]

[Kuvat s. 16, 17]

Merihevoset voivat vaihtaa nopeasti väriä ympäristön mukaiseksi

Tukkamerihevonen

Vankkamerihevosia

Juovamerihevosia

[Kuva s. 16]

”Hippocampus procerus” -laji

[Kuva s. 17]

Tukkamerihevosia

[Kuva s. 17]

Tukkamerihevosen koiras synnyttää

[Kuva s. 17]

Tukkamerihevosen poikasia

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Kaikki kuvat: Rudie H Kuiter