Nuoret kysyvät:

Miten puhua vanhemmilleni?

”Yritin tosissani kertoa isälle ja äidille, miltä minusta tuntui, mutta se tuli ulos jotenkin väärällä tavalla ja he keskeyttivät minut. Vaati paljon rohkeutta puhua heille – mutta kaikki meni pieleen!” (Rosa)a

PIENEMPÄNÄ kysyit neuvoja luultavasti aina ensin vanhemmiltasi. Kerroit heille niin pienet kuin isotkin asiat. Ilmaisit vapaasti ajatuksesi ja tunteesi ja luotit heidän neuvoihinsa.

Nyt sinusta voi kuitenkin tuntua, että vanhempasi eivät enää ymmärrä sinua. Edie-niminen tyttö kertoo: ”Eräänä iltana aterialla aloin itkeä ja purkaa tunteitani. Isä ja äiti kyllä kuuntelivat, mutta minusta tuntui, etteivät he ymmärtäneet.” Mitä tämän jälkeen tapahtui? Edie jatkaa: ”Menin omaan huoneeseeni itkemään!”

Toisinaan taas et ehkä mielelläsi avautuisi vanhemmillesi. ”Juttelen isän ja äidin kanssa monista asioista”, sanoo Christopher, ”mutta joskus on parempi, etteivät he tiedä aivan kaikkea, mitä ajattelen.”

Onko väärin pitää jotkin ajatukset ominaan? Ei välttämättä, kunhan ei syyllisty vilpillisyyteen (Sananlaskut 3:32). Joka tapauksessa vaikka vanhempasi eivät näytä ymmärtävän sinua tai haluat jättää kertomatta heille jotakin, yksi asia on varma: sinun on tärkeää puhua heille, ja heidän on tärkeää tietää, mitä mielessäsi liikkuu.

Älä hellitä!

Jossain mielessä vanhempien kanssa puhuminen on kuin autolla ajamista. Jos tiellä tulee vastaan este, ajaja ei keskeytä matkaa kokonaan vaan etsii toisen reitin. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

1. este: Haluat puhua, mutta vanhempasi eivät näytä kuuntelevan. Nuori Lea sanoo: ”Isän kanssa on vaikea jutella. Joskus kun kerron hänelle jotain, hän voi kesken kaiken havahtua ja kysyä, puhunko hänelle.”

KYSYMYS: Mitä jos Lean tosiaan täytyy saada keskustella jostain ongelmasta? Hänellä on ainakin kolme vaihtoehtoa.

Vaihtoehto A

Huutaa isälleen. Lea voisi huutaa: ”Kuuntelisit edes! Tämä on tärkeää!”

Vaihtoehto B

Lakata puhumasta isälleen. Hän ei enää edes yrittäisi kertoa ongelmistaan vanhemmilleen.

Vaihtoehto C

Palata asiaan paremmalla hetkellä. Lea voisi puhua isälleen kasvotusten tai jopa kertoa ongelmastaan kirjeitse.

Mikä vaihtoehto sinun mielestäsi olisi paras? ․․․․․

Katsotaanpa, mihin eri vaihtoehdot todennäköisesti johtavat. Lean isän huomio on hajaantunut, eikä hän siksi huomaa tyttärensä turhautumista. Jos Lea valitsee vaihtoehdon A, isä ei voi käsittää, miksi tytär yhtäkkiä alkaa huutaa. Hän tuskin on halukkaampi kuuntelemaan, eikä Lea sitä paitsi ilmaisisi kunnioitusta vanhempiaan kohtaan (Efesolaisille 6:2). Vaihtoehto A johtaisi selvästikin pattitilanteeseen.

Vaihtoehto B voisi puolestaan olla helpoin, mutta ei viisain. Sananlaskujen 15:22:ssa sanotaan: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta, mutta neuvonantajien paljous tuottaa tuloksia.” Selvittääkseen ongelmat Lean täytyy puhua vanhemmilleen, ja he voivat auttaa tytärtään vain, jos tietävät, mitä tämän elämässä tapahtuu. Puhumattomuudellakaan ei saavuteta mitään.

Jos Lea taas valitsee vaihtoehdon C, hän ei anna puhumisen tiellä olevien esteiden muodostaa umpikujaa, vaan yrittää puhua asiasta myöhemmin. Ja jos hän päättää kirjoittaa isälleen kirjeen, olo voi helpottaa saman tien. Lisäksi kirjeessä hänen on helpompi pukea täsmällisesti sanoiksi se, mitä hän haluaa kertoa isälleen sitten kun tämä kuuntelee. Kirjeen lukiessaan isä saa tietää, mitä tytär halusi kertoa hänelle, ja hän saattaa ymmärtää tämän ahdinkoa paremmin. Vaihtoehto C hyödyttää siis sekä Leaa että hänen isäänsä.

Mitä muita vaihtoehtoja Lealla voisi olla? Kirjoita tähän oma ehdotuksesi ja todennäköinen lopputulos.

․․․․․

2. este: Vanhempasi haluaisivat jutella, mutta sinä et. ”Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että rankan koulupäivän jälkeen aletaan heti pommittaa kysymyksillä”, sanoo Sara. ”En halua edes ajatella koulua, mutta isä ja äiti alkavat heti kysellä, millainen päivä oli ja oliko jotain ongelmia.” Epäilemättä Saran vanhemmat tarkoittavat pelkkää hyvää. Hän kuitenkin valittaa: ”Väsyneenä ja stressaantuneena ei huvita puhua koulusta.”

KYSYMYS: Mitä Sara voisi tehdä? Samoin kuin edellisessä esimerkissä tässäkin on vähintään kolme vaihtoehtoa.

Vaihtoehto A

Olla puhumatta mitään. Sara voisi sanoa: ”Antakaa minun olla rauhassa. En halua jutella juuri nyt.”

Vaihtoehto B

Puhua kaikesta huolimatta. Stressaantuneisuudesta huolimatta Sara voisi vastailla nihkeästi vanhempiensa kysymyksiin.

Vaihtoehto C

Lykätä kouluaiheita tuonnemmaksi mutta jutella vanhempiensa kanssa nyt jostain muusta. Sara voisi ehdottaa, että he puhuisivat koulusta toisella kertaa, kun hän on paremmalla tuulella. Sitten hän voisi sanoa aitoa kiinnostusta ilmaisten: ”Millainen teidän päivänne oli? Sattuiko mitään erityistä?”

Mikä vaihtoehto sinun mielestäsi olisi paras? ․․․․․

Katsotaanpa taas, mihin eri vaihtoehdot todennäköisesti johtavat.

Ennen vaihtoehdon A valitsemista Sara tuntee itsensä stressaantuneeksi ja haluttomaksi puhumaan. Tämän vaihtoehdon valittuaan hän on edelleen stressaantunut mutta tuntee lisäksi syyllisyyttä ärähdettyään vanhemmilleen (Sananlaskut 29:11).

Vanhemmat eivät pidä hänen purkauksestaan eivätkä sitä seuraavasta hiljaisuudesta. He voivat olettaa tyttärensä salaavan jotakin ja alkavat ehkä entistä kovemmin yrittää saada häntä avautumaan, mikä tietenkin turhauttaa Saraa entisestään. Tämä vaihtoehto johtaa siis tässäkin tapauksessa pattitilanteeseen.

Vaihtoehto B olisi ilmeisesti parempi valinta. Ainakin Sara puhuu vanhempiensa kanssa. Mutta koska ajatustenvaihto ei lähde sydämestä, heidän kaikkien todellinen tavoite, rentoutunut ja avoin keskustelu, jää toteutumatta.

Jos Sara kuitenkin valitsee vaihtoehdon C, hänestä tuntuu paremmalta, koska koulusta puhumista lykätään tuonnemmaksi. Vanhemmat arvostavat sitä, että hän yrittää jutella heidän kanssaan, joten hekin ovat tyytyväisiä. Tämä vaihtoehto taannee parhaat onnistumismahdollisuudet, sillä molemmat osapuolet soveltavat Filippiläiskirjeen 2:4:n neuvoa: ”Pitäkää huoli toisten parhaasta älkääkä vain omastanne.” (Today’s English Version.)

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ypfi

[Alaviite]

MIETITTÄVÄKSI

◼ Mikä merkitys oikealla ajoituksella on hyvässä viestinnässä? (Sananlaskut 25:11.)

◼ Miksi vanhemmille puhuminen maksaa vaivan? (Job 12:12.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 18]

VÄÄRIN YMMÄRRETYT VIESTIT?

Takkuileeko sinun ja vanhempiesi välinen viestintä? Ehkä se, mitä sanot, kuulostaa heidän korvissaan joltain muulta kuin oli tarkoitus.

Sinä sanot:

”En halua puhua siitä.”

Vanhempasi kuulevat:

”Minun on helppo kertoa ajatuksistani ja tunteistani ystävilleni, mutta te ette ole minulle niin tärkeitä, että haluaisin avautua teille.”

Sinä sanot:

”Et kuitenkaan ymmärrä.”

Vanhempasi kuulevat:

”Olet niin vanha, että olet ihan ulkona kaikesta. Sinun on turha edes yrittää tajuta, millaista elämäni on.”

[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]

MITÄ JOTKUT NUORET SANOVAT

”Kerroin isälle ja äidille eräästä kouluun liittyvästä ongelmasta ja yllätyin siitä, miten mielellään he kuuntelivat. Heidän avullaan ongelma ratkesi helposti!” (Natalie.)

”Isän ja äidin kanssa ei aina ole helppo jutella, mutta kun avautuu heille, tuntuu kuin raskas taakka putoaisi hartioilta.” (Devenye.)

[Tekstiruutu s. 21]

VANHEMMILLE

Huolehtivana vanhempana saatat miettiä, onko lastesi kenties vaikea puhua sinulle. Herätkää!-lehti kyseli muutamilta nuorilta, miksi he eivät halua puhua vanhemmilleen. Mieti nuorten vastauksia, pohdi niiden yhteydessä olevia kysymyksiä ja lue mainitut raamatunkohdat.

”Isää on vaikea lähestyä, sillä hänellä on kädet täynnä työtä sekä töissä että seurakunnassa. Tuntuu, että koskaan ei ole sopiva hetki jutella.” (Andrew.)

Olenko tahtomattani antanut sellaisen vaikutelman, että olen liian kiireinen puhuakseni teini-ikäisen lapseni kanssa? Jos olen, miten voisin olla helpommin lähestyttävä? Minkä ajan voisin varata säännöllisesti lasteni kanssa keskustelemiseen? (5. Mooseksen kirja 6:7.)

”Kerroin itkien äidille eräästä riidasta, joka minulla oli ollut koulussa. Halusin, että hän olisi lohduttanut minua, mutta sainkin vain nuhteita. En ole sen jälkeen kertonut hänelle mitään tärkeää.” (Kenji.)

Miten suhtaudun, kun lapseni kertoo minulle jostain ongelmasta? Pystynkö hillitsemään itseni ja kuuntelemaan myötätuntoisesti, vaikka huomaisin tarpeelliseksi antaa myös oikaisua? (Jaakobin kirje 1:19.)

”Joka kerta kun isä ja äiti sanovat, että voin puhua heille eivätkä he suutu, he kuitenkin suuttuvat. Sitä tuntee olonsa petetyksi.” (Rachel.)

Jos lapseni kertoo jotain, mikä saa minut hermostumaan, miten voisin hillitä itseni? (Sananlaskut 10:19.)

”Monesti, kun olin kertonut äidille jotain tosi henkilökohtaista, hän saman tien puhui siitä ystävilleen. En pystynyt luottamaan häneen pitkään aikaan.” (Chantelle.)

Otanko huomioon lapseni tunteet, niin etten paljasta hänen minulle uskomiaan henkilökohtaisia asioita toisille? (Sananlaskut 25:9.)

”Haluaisin jutella isän ja äidin kanssa monista asioista. Tarvitsisin vain heidän apuaan keskustelun aloittamisessa.” (Courtney.)

Voinko tehdä aloitteen puhuakseni lapseni kanssa? Milloin olisi paras aika jutella? (Saarnaaja 3:7.)

[Kuva s. 19]

Keskustelun esteen ei tarvitse muodostaa umpikujaa. On mahdollista löytää toinen ”reitti” niin että voit jutella vanhempiesi kanssa.