16. luku

Suosittuja tapoja jotka eivät miellytä Jumalaa

1. Voitammeko vai häviämmekö, kun yritämme miellyttää Jumalaa?

MEILLÄ on voitettavana kaikki arvokas eikä menetettävänä mitään todella arvokasta, jos koetamme miellyttää Jumalaa kaikessa. Psalmista sanoo hänelle: ”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps. 16:11) Mutta Saatana yrittää kääntää ihmisiä pois tosi palvonnasta ja ohjata heidät teille, jotka eivät miellytä Jehova Jumalaa. Tämän aikaansaamiseksi hän käyttää muun muassa raamatunvastaisia suosittuja tapoja.

2. Mikä ratkaisee sen, onko jokin suosittu tapa väärä?

² Kaikki suositut tavat eivät ole vääriä. Mutta jos niiden juuret ovat väärässä uskonnossa tai jos ne jollain muulla tavalla ovat ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa, niin ne eivät miellytä Jumalaa. (Matt. 15:6) On kiinnostavaa todeta, että useimmat meidän aikaamme säilyneet suositut tavat ovat luonteeltaan uskonnollisia. Koska olemme jo nähneet, että maailmallinen uskonto on poikennut pois Raamatun määrittelemästä puhtaasta palvonnasta, niin meidän ei pitäisi hämmästyä havaitessamme, että monet sen tavoista perustuvat pakanallisiin uskonnollisiin menoihin.

3. a) Minkä varoituksen Jehova antoi kansalleen pakanallisuskonnollisista tavoista? b) Miten meitä voidaan auttaa soveltamaan Room. 12:2:n neuvoa?

³ Varoittaessaan israelilaisia ympärillä olevien kansojen uskonnollisista tavoista Jehova käski kansaansa: ”Älkää totutelko itseänne pakanain menoon.” (Jer. 10:2) Tämä oli rakkaudellinen varoitus, koska nuo pakanalliset tavat perustuivat valheelle ja esittivät Jumalan ja hänen päätöksensä väärässä valossa. Noilla tavoilla oli usein huono vaikutus niitä harjoittavien moraaliin. Siksi Raamattu neuvoo meitä nykyään: ”Älkää . . . mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2) Vilpitön halu miellyttää Jehova Jumalaa auttaa meitä siinä.

RISTIN KÄYTTÖ

4. Mitä Katolinen tietosanakirja myöntää rististä?

⁴ Monet kirkossakävijät kantavat kaulassaan ristiä tai heillä on kotonaan krusifiksi, ja ristejä nähdään myös monissa kirkkorakennuksissa. Mutta tiedätkö, että risti on todellisuudessa pakanallista alkuperää? Tosiasiat osoittavat, että risti, jota on pidetty vain kristillisyydelle tunnusomaisena vertauskuvana, oli käytössä jo satoja vuosia ennen Kristusta. Katolinen tietosanakirja myöntää:

”Ristinmerkki, jota yksinkertaisimmassa muodossaan edustaa kaksi suorassa kulmassa toisiaan leikkaavaa viivaa, oli sekä idässä että lännessä olemassa jo kauan ennen kristillisyyden ilmaantumista. Sen synty ulottuu hyvin kauas menneisyyteen inhimillisessä kulttuurissa.”a

5. Mitä kirja ”Vanhan ajan kirkko” sanoo ristin alkuperästä?

⁵ Erään pappismiehen teoksessa ”Vanhan ajan kirkko” osoitetaan ristin pakanallinen alkuperä:

”Ristiä on kunnioitettu Egyptissä ja Syyriassa ikimuistoisista ajoista asti; idän buddhalaiset pitivät sitä yhtä suuressa kunniassa; . . . ajanlaskumme alussa pakanoilla oli tapana tehdä ristinmerkki otsaansa viettäessään eräitä pyhiä salamenojaan.”b

6. Mistä risti on lähtöisin, ja minkä jumalan vertauskuva se oli?

⁶ Teos nimeltä ”Uuden testamentin sanojen selittävä sanakirja” osoittaa myös ristin ja babylonilaisen uskonnon yhteyden sanoessaan, että risti ”on lähtöisin muinaisesta Kaldeasta [Babyloniasta] ja sitä käytettiin Tammus-jumalan vertauskuvana (se oli näet hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun [eli T:n] muotoinen)”.c

7. a) Surmattiinko Jeesus Apostolien tekojen mukaan kaksipuisella ristillä? b) Miten antiikin kreikkalaiset kirjailijat käyttivät sanaa, joka joissakin raamatunkäännöksissä käännetään ”ristiksi”?

⁷ Mutta eikö Jeesusta naulittu kahdesta hirrestä tehtyyn ristiin? Raamattu osoittaa, ettei niin ollut. Apt. 5:30:ssä ja 10:39:ssä sanotaan sekä katolisissa että protestanttisissa raamatunkäännöksissä, että Jeesus kuoli ”puussa”. Sana ”puu” on käännetty tässä kreikkalaisesta sanasta xylon (eli xulon). Eräs raamatunkäännös sanoo liitteissään tästä sanasta ja sanasta stauros, joka joissakin käännöksissä on käännetty ”ristiksi”:

”[Antiikin kreikkalainen runoilija] Homeros käyttää sanaa stauros tavallisesta pylväästä tai paalusta tai yksinkertaisesta hirrenkappaleesta. Tässä merkityksessä sitä käyttävät kaikki muutkin kreikkalaiset klassikot. Se ei koskaan tarkoita kahta hirrenkappaletta, jotka olisi jollakin tavalla pantu ristiin, vaan aina vain yhtä. Siitä johtuu xulon [eli xylon, joka merkitsee hirttä] -sanan käyttö Herramme kuolintavan yhteydessä, . . . On siis täysin todistettu, että Herra surmattiin pystyssä paalussa eikä kahdessa ristiin pannussa hirrenkappaleesta.”d

8. Milloin ristin käyttö alkoi nimikristittyjen keskuudessa? Miksi he omaksuivat pakanallisen merkin?

⁸ Yllä mainittu sanakirja osoittaa, miten ja milloin nimikristityt alkoivat käyttää ristejä, sanoen:

”Ajanlaskumme kolmannen vuosisadan puoliväliin mennessä kirkot olivat joko poikenneet eräistä kristillisen uskon opeista tai tehneet niistä vääristeltyjä muunnoksia. Kirkollisen luopiojärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoihin, vaikkeivät he olleetkaan uudestisyntyneet uskosta, ja heidän sallittiin suurelta osalta pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Siksi tau eli T, . . . jonka poikkipuu oli alennettu, omaksuttiin edustamaan Kristuksen ristiä.” – 1. osa, s. 256.

9. a) Onko normaalia vaalia rakastetun murhaamiseen käytettyä välinettä? b) Jos joku on käyttänyt ristiä, niin mikä ratkaisu hänen täytyy tehdä? Mikä auttaa oikean ratkaisun tekemisessä?

⁹ On epänormaalia vaalia ja kunnioittaa välinettä, jota on käytetty jonkun rakkaamme murhaamisessa. Kenen mieleen tulisi suudella revolveria, jota on käytetty jonkun omaisen murhaamiseen, tai pitää sitä kaulakoruna? Koska näin on ja koska risti on todistettu pakanalliseksi uskonnolliseksi vertauskuvaksi, niin niillä, jotka ovat pitäneet sellaista esinettä tai joilla on krusifiksejä kodissaan, koska he ovat ajatelleet sen osoittavan kunnioitusta Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan, on edessään tärkeä ratkaisu. Jatkavatko he niiden käyttöä? Aikovatko he edes säilyttää niitä? Totuudenrakkaus ja halu miellyttää Jumalaa kaikessa auttaa oikean ratkaisun tekemisessä. – 5. Moos. 7:26.

USKONNOLLISET VEISTOKSET JA KUVAT

10. a) Kuinka vanhalta ajalta uskonnollisten kuvien ja pyhäinjäännösten käyttö on peräisin? b) Mitkä kysymykset ansaitsevat huomiotamme tässä yhteydessä?

¹⁰ Uskonnollisten veistosten, pyhäinjäännösten ja kuvien käyttö kodissa on ollut suosittua aina muinaisen Egyptin ja Babylonian ajoista saakka. Niitä ovat vaalineet ihmiset, jotka ovat uskoneet niiden suojelevan heidän kotejaan ja tuottavan niille siunausta. Mutta miellyttävätkö tällaiset tavat Jehovaa? Hyväksyykö hän ne, jotka luottavat aineellisiin hartaudenharjoituksen kohteisiin, sen sijaan että panisivat täyden luottamuksensa häneen, elävään tosi Jumalaan?

11. a) Salliko Jumala muinaisten israelilaisten käyttää uskonnollisia kuvia hartaudenharjoituksen apuvälineinä? b) Miksi varhaiskristitytkin välttivät kuvien käyttöä?

¹¹ Osoittaen paheksuvansa uskonnollisia kuvia hartaudenharjoitusvälineinä Jumala antoi israelilaisille lakinsa, jossa hän kielsi niiden käytön. Lisäksi hän varoitti heitä himoitsemasta niiden kuvien kultaa ja hopeaa, joita he löysivät pakanakansojen keskuudesta. (2. Moos. 20:4, 5; 5. Moos. 7:25) Muuttuiko Jumalan suhtautumistapa kristillisyyden tultua? Ei, sillä Raamattu osoittaa kristittyjenkin välttäneen kuvien käyttöä. (Apt. 17:29) Noudattaen apostoli Johanneksen neuvoa: ”Kavahtakaa epäjumalia”, he vaelsivat ’uskossa eivätkä näkemisessä’. He panivat täyden luottamuksensa näkymättömään Jumalaan. – 1. Joh. 5:21; 2. Kor. 5:7.

12. Miten Kristuksen kuvat saivat alkunsa? Oliko siis varhaiskristityillä kuvia Jeesuksen äidistä?

¹² Maallinen historia vahvistaa tämän. Eräs tietosanakirja kertoo: ”Jumalankuvat olivat tuntemattomia alkukristittyjen palvonnassa.”e Koska varhaiskristityt eivät pitäneet kodeissaan uskonnollisia kuvia, niin mistä Kristuksen kuvat saivat alkunsa? Kirja ”Kristillisen uskonnon ja kirkon yleinen historia” vastaa: ”Pakanat, kuten [kolmannella vuosisadalla elänyt Rooman keisari] Aleksanteri Severus, jotka näkivät Kristuksessa jotain jumalallista, ja lahkot, jotka sekoittivat pakanuuden ja kristillisyyden keskenään, käyttivät ensimmäisinä Kristuksen kuvia.”f Koska varhaiskristityt eivät käyttäneet minkäänlaisia Kristuksen kuvia, niin on myös selvää, ettei heillä ollut Jeesuksen äidin Mariankaan kuvia.

13. a) Mikä ratkaisee sen, onko veistos tai kuva Jumalalle vastenmielinen? b) Mistä pyhimys- eli sädekehä on peräisin?

¹³ Merkitseekö tämä sitä, että on väärin pitää kodissaan minkäänlaisia taide-esineitä, kuten kuvia tai veistoksia? Ei, sillä taide-esineillä ja uskonnolliseen hartaudenharjoitukseen omistetuilla esineillä on ero. Mikä ratkaisee sen, onko jokin veistos tai kuva epämieluinen Jumalalle? Tämä: kunnioitetaanko tai palvotaanko sitä kenties asettamalla kynttilöitä tai ruokaa sen eteen, kuten joissakin maissa tehdään? Esittääkö se Raamatun väärässä valossa? Esiintyykö siinä pakanallisia vertauskuvia? Olet ehkä todennut, että joissakin Jeesusta Kristusta esittävissä kuvissa on sädekehä eli pyhimyskehä hänen päänsä päällä. Jos katsot sanaa ”sädekehä” tietosanakirjasta, niin saat tietää, että muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät sitä pakanallisuskonnollisessa taiteessaan. Pyhimyskehä juontuu aina babylonilaisesta auringonpalvonnasta saakka, ja se esiintyy Babylonin jumalia esittävissä kuvissa.

14. Mitä Jumalan uskolliset palvelijat tekivät menneisyydessä löytäessään näitä vääriä uskonnollisia esineitä keskuudestaan?

¹⁴ Onko meillä menneisyydessä mitään esimerkkiä siitä, mitä meidän tulisi tehdä, jos havaitsemme sellaisia uskonnollisia kuvia keskuudessamme? Mitä teki uskollinen Jaakob, kun hän löysi vääriä jumalia huonekunnastaan? Hän poisti ne. (1. Moos. 35:2–4) Ja mitä teki nuori kuningas Joosia aloitettuaan tosi Jumalan etsimisen? Hän poisti veistetyt kuvat Juudasta ja murskasi ne. (2. Aikak. 34:3, 4) Mitä erinomaisia innon esimerkkejä kunnian antamisesta Jehovalle! – Ps. 115:1–8, 18.

IHMISTEN JA LAITOSTEN KUNNIOITTAMINEN

15. a) Miellyttävätkö luomuksille palvovaa kunnioitusta antavat pyhäpäivät Jumalaa? b) Mihin väärään oppiin perustuvat ”vainajien muistopäivät”? Mikä on siis totuus pyhäinpäivästä?

¹⁵ Monin paikoin on tapana varata päiviä ”pyhimysten” tai kuuluisien henkilöitten, joko kuolleitten tai elävien, kunnioittamiseen. Miellyttääkö tämä Jumalaa? Raamattu varoittaa osoittamasta palvovaa kunnioitusta luomuksille, joten sensuuntaiset pyhäpäivät eivät ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. (Apt. 10:25, 26; 14:11–15; Room. 1:25; Ilm. 19:10) Perustuvatpa ”vainajien muistopäivät” todellisuudessa väärään oppiin ihmissielun kuolemattomuudesta. Ei ole siksi hämmästyttävää lukea, että ”vainajien muistopäivät palautuvat pakanallisiin vainajainpalvontamuotoihin”, kuten esimerkiksi pyhäinpäivä.g Totuuden tietä rakastavat välttävät huolellisesti sellaisia juhlia.

16. a) Mitä väärää on kansoja tai maailmallisia laitoksia kunnioittavissa pyhäpäivissä tai juhlissa? b) Miten Raamattu osoittaa kristittyjen pitävän menetellä?

¹⁶ Toisina juhlapäivinä ylistetään ja kunnioitetaan kansoja tai maailmallisia laitoksia. Tässä tavassa on väärää se, että siinä annetaan kunnia sellaisille järjestöille hyödystä, josta kunnia kuuluu todellisuudessa Jumalalle, tai että näiden laitosten väitetään pystyvän pelastamaan ja suojelemaan tavalla, mihin vain Jumala pystyy. (Jer. 17:5–7) Näihin juhliin osallistuvat ovat siis vilpillisiä Jumalaa kohtaan. Tosi kristittyjä ohjaa periaate: ”Te ette ole maailmasta.” (Joh. 15:19) Sen sijaan että he jäljittelisivät maailmaa, he ’eivät mukaudu tämän maailmanajan mukaan’. – Room. 12:2.

17. a) Kuka korotetaan huomion keskipisteeksi syntymäpäiväjuhlassa? b) Ketkä ovat ainoat henkilöt, joiden syntymäpäiväjuhlasta Raamatussa kerrotaan? c) Miten varhaiskristityt suhtautuivat syntymäpäivien viettoon?

¹⁷ Eräät varsin viattomilta näyttävät tavat vaikuttavat samaan suuntaan kuin edellä mainitutkin tavat. Vaikka esimerkiksi syntymäpäivien vietto voi näyttää vähämerkityksiseltä, niissä ylistetään luomusta ja tehdään hänestä huomion keskipiste Luojan sijasta. On myös syytä panna merkille, että Raamatussa on mainittu vain kaksi syntymäpäivän viettoa: Egyptin faaraon ja Herodes Antipaan, ja molemmat hallitsijat noudattivat väärää uskontoa. (1. Moos. 40:20–22; Matt. 14:6–10) Entä varhaiskristityt? Kirkkohistorioitsija Neander sanoo: ”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” (Sivu 518) He karttoivat syntymäpäiväjuhlia, koska ne olivat pakanallista alkuperää. Ne, jotka vakavasti yrittävät miellyttää Jumalaa, välttävät viisaasti tapoja, jotka korottavat luomuksia tai jotka ovat peräisin väärästä uskonnosta. – Joh. 5:44.

PÄÄSIÄINEN JA JOULU

18. a) Viettivätkö varhaiskristityt kristikunnan pääsiäistä? b) Mikä on suosittujen pääsiäistapojen alkuperä? c) Antaako Raamattu mitään tukea kristikunnan pääsiäisen vietolle?

¹⁸ Pääsiäinen on kristikunnan suurimpia uskonnollisia juhlia, ja sitä sanotaan vietettävän Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi. Mutta antoiko Kristus käskyn viettää ylösnousemustaan? Ei. Historia kertoo, että varhaiskristityt eivät viettäneet tällaista pääsiäistä ja että se perustuu pakanallisiin tapoihin. Britannica-tietosanakirja sanoo:

”Uudessa testamentissa ei ole merkkiäkään [kristikunnan] pääsiäisjuhlan vietosta. . . . Ajatus joidenkin erikoisaikojen pyhyydestä oli ensimmäisille kristityille vieras.”h

Tri Alexander Hislop sanoo pääsiäistavoista:

”Sen viettoon yhä liittyvät suositut tavat vahvistavat riittävästi historian todistuksen sen babylonilaisesta luonteesta. Pitkänperjantain lämpimillä ristisämpylöillä ja pääsiäissunnuntain värjätyillä kananmunilla oli kaldealaisissa [babylonilaisissa] menoissa samanlainen osuus kuin nykyäänkin.”i

Kun suomalainen raamatunkäännös puhuu ”pääsiäisestä”, se tarkoittaa aina juutalaisten pääsiäistä. Kristikunnan pääsiäisjuhlalla ei siis ole mitään tukea Raamatussa. Se on pakanallista alkuperää, eikä se siksi miellytä Jumalaa.

19. a) Viettivätkö varhaiskristityt joulua? b) Minkä muistoa Jeesus opetti seuraajiaan viettämään?

¹⁹ Entä joulu? Kun selailet hakuteoksia yleisessä kirjastossa, toteat, että se oli tuntematon varhaiskristittyjen keskuudessa. Jeesus opetti seuraajiaan viettämään hänen kuolemansa muistoa eikä hänen syntymänsä. (1. Kor. 11:24–26) Katolinen tietosanakirja sanoo: ”Joulu ei kuulunut kirkon varhaisimpiin juhliin. . . . Ensimmäinen todiste tästä juhlasta on peräisin Egyptistä.”j

20. a) Miten tosiasiat osoittavat, ettei Jeesus voinut syntyä kylmänä talviaikana? b) Milloin joulukuun 25. päivä valittiin, ja miksi juuri tämä päivä?

²⁰ Mitä on sitten sanottava joulukuun 25. päivästä, jota monet viettävät Kristuksen syntymäpäivänä? Se ei ole voinut olla Jeesuksen syntymäpäivä. Raamattu osoittaa, että paimenet olivat siihen aikaan vielä kedoilla yöllä. Kuten Britannica-tietosanakirja tunnustaa, he eivät olisi voineet olla siellä kylmänä sateisena talviaikana.k (Luuk. 2:8–12) Eräs toinen tietosanakirja mainitsee tämän ajankohdan alkuperästä:

”Rooman piispa Liberius määräsi vuonna 354 kansan viettämään joulukuun 25. päivää. Hän valitsi tämän päivän luultavasti siksi, että Rooman asukkaat viettivät jo sitä saturnaliajuhlana viettäessään auringon syntymäpäivää.”l

21. Mitä historian tosiasiat osoittavat useimpien joulutapojen alkuperästä?

²¹ Koska joulun ajankohta on pakanallista alkuperää, niin ei pitäisi näyttää oudolta, että joulutavatkin ovat pakanallista alkuperää. Uskonnon ja siveysopin tietosanakirja kertoo:

”Useimmat nykyään vallitsevista joulutavoista . . . eivät ole aitoja kristillisiä tapoja vaan pakanallisia tapoja, jotka kirkko on omaksunut tai joita se on suvainnut. . . . Rooman saturnalia oli mallina useimmille rattoisille jouluajan tavoille.”a

Americana-tietosanakirja osoittaa lisäksi, että pakanallisesta roomalaisesta saturnaliajuhlasta lainattuihin tapoihin kuului ”lahjojen antaminen”.b

22. a) Miten Gal. 5:9:n tulisi vaikuttaa suhtautumiseemme jouluun? b) Mistä järkevistä syistä tosi kristityt välttävät sen viettoa?

²² Ei ole epäilystäkään siitä, että joulu on pakanallista alkuperää. Tietäessämme tämän meidän tulisi kiinnittää huomiota apostoli Paavalin sanoihin, joissa hän varoittaa sekoittamasta totuutta valheeseen. Hän sanoi, että jopa ”vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan”. (Gal. 5:9) Hän nuhteli eräitä varhaiskristittyjä siitä, että he juhlivat päiviä, joita oli vietetty Mooseksen lain alaisuudessa mutta jotka Jumala oli poistanut kristityiltä. (Gal. 4:10, 11) Kuinka paljon tärkeämpää tosi kristityille onkaan nykyään välttää juhlaa, jota Jumala ei ole milloinkaan valtuuttanut, joka on peräisin pakanallisesta Babylonista ja jota väärin sanotaan kristilliseksi juhlaksi!

PAREMPAA KUIN PAKANALLISET JUHLAT

23. Mitä parempaa tosi kristityillä on kuin kerran vuodessa kukoistava ”joulun henki”?

²³ Tosi kristityillä on parempaa kuin pakanalliset juhlat. Heillä on ”Hengen hedelmä”, mikä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. (Gal. 5:22) Tämä hedelmä aikaansaa anteliaisuutta, joka on paljon kauniimpaa ja aidompaa kuin se ”joulun henki”, mikä kukoistaa vain kerran vuodessa. Jumalan henki aikaansaa ystävällisyyttä ja epäitsekkyyttä, joka on selvästi nähtävissä vuoden jokaisena päivänä. Tämä kannustaa kristittyjä antamaan aidosta kristillisestä rakkaudesta eikä siksi, että he toivoisivat saavansa takaisin tai että heitä olisi painostettu antamiseen. – Luuk. 6:35, 36; Apt. 20:35.

24. a) Milloin aidot kristityt antavat lahjoja ja iloitsevat keskenään? b) Miksi tämä on parempaa kuin se, mitä maailma tekee?

²⁴ Aidot kristityt voivat antaa lahjoja ja iloita keskenään kautta vuoden. (Luuk. 6:38) Vanhempien ei tarvitse odottaa syntymäpäiviä eikä joulua, vaan he voivat antaa lahjoja lapsilleen vuoden eri aikoina. Tämä johtaa yhden tai kahden sijasta moniin onnellisiin tilaisuuksiin. Lapset tietävät myös, että lahjat ovat heidän vanhemmiltaan ja että he antavat ne rakkaudesta heitä kohtaan. Tämä lujittaa vanhempien ja lasten välisiä rakkauden siteitä. Lapsia ei myöskään johdeta kiittämättömyyteen ihmistä eikä Jumalaa kohtaan opettamalla heitä ajattelemaan, että heillä on oikeus saada lahjoja tiettyinä päivinä. – Kol. 3:14.

25. Mistä totuuden oppiminen suosituista tavoista vapauttaa meidät ja mikä päämäärä näköpiirissä?

²⁵ Kun opimme totuuden suosittujen tapojen pakanallisesta alkuperästä, sillä voi olla suurenmoisen vapauttava vaikutus. Me emme enää tunne velvollisuudeksemme noudattaa tapoja, jotka maailman ihmisille ovat osoittautuneet taakaksi niin taloudellisesti kuin muutoinkin. Ja mikä tärkeintä: totuuden tuntemuksemme vapauttaa meidät kulkemaan tietä, joka miellyttää Jehovaa ja voi johtaa iankaikkiseen elämään hänen vanhurskaassa uudessa järjestelmässään. – Joh. 8:32; Room. 6:21, 22.

[Alaviitteet]