15. luku
Monet kansat menevät Jumalan suosion kaupunkiin
1. Minkä hyvän uutisen ne, joiden teki mieli paastota, saivat Jehovalta Sakarjan kautta?
TÄSSÄ ON hyvä uutinen – niille, joiden teki mieli paastota lähes 2500 vuotta sitten, ja niille, joiden teki mieli tehdä niin nykyään: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla.” – Sak. 8:19.
2. Mitä tilanteen taustalla tapahtunutta muuta muutosta tämä asenteen muutos edellytti, kuten ilmenee Daavidin tapauksesta Psalmin 30:2, 12 mukaan?
2 Sellainen muutos merkitsi totisesti ennallistetun ”Juudan heimon” jäsenille asenteen muutosta kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua – samoin kuin meille nykyään! Näin jyrkän näkemyksessä ja käytöksessä tapahtuneen muutoksen taustalla on täytynyt olla suuri muutos asiaan liittyvissä olosuhteissa. Ja koska heidän Jumalansa oli ennustanut ja päättänyt tämän, hänen täytyi ilmaista armollisesti jumalallista suosiota heitä kohtaan. Tilanne oli samanlainen kuin kuningas Daavidin tapauksessa, joka valloitti Siioninvuoren ja Jerusalemin ja sanoi itsestään: ”Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” – Ps. 30:2, 12.
3. Mikä Jehovan tunne palvojiaan ja toisaalta heidän vihollisiaan kohtaan aiheutti tämän olosuhteiden muutoksen?
3 Siitä, miten tämän piti tapahtua, kerrottiin profeetta Sakarjalle heti sen jälkeen, kun kysymys ennallistettujen juutalaisten paastoamisesta oli herätetty. Tästä me luemme Jehovan ensimmäisen lausunnon Sakarjan kirjassa esiintyvästä lausuntojen sarjasta. ”Sitten tuli tämä Herran Sebaotin sana: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Siionin puolesta suurella kiivaudella, suurella vihalla minä sen puolesta kiivailen.’” (Sak. 8:1, 2) Jehovan tunteet ovat tässä asiassa samanlaiset kuin sellaisen miehen, jonka viholliset ovat raiskanneet hänen vaimonsa, tehneet väkivaltaa hänelle. Koska hän ei ollut kokonaan hylännyt Siioninvuorta (eli Jerusalemia) jättäen sitä oman onnensa nojaan, niin hän oli erittäin innokas, hartaan toimelias nostaakseen sen siitä häpeällisestä tilasta, mihin se oli saatettu maailman silmissä. Hän oli hyvin valpas sen etujen suojelemisessa ja sen osoittamisessa, että se oli ennallistettu hänen suosioonsa. Samalla kun se merkitsi Jumalan suosiota sille, se merkitsi vihaa niitä vastaan, jotka olivat häväisseet sen, ja niitä vastaan, jotka olivat koettaneet estää sen täydellistä toipumista, erityisesti Jehovan palvojana. Hänen intonsa sen puolesta vastasi hänen vihansa määrää hänen vihollisiaan vastaan.
4. Oliko Jehova tuohon aikaan palannut täysin Jerusalemiin, ja milloin sellainen täydellinen paluu oli Hänelle mahdollinen?
4 Karkotettujen juutalaisten ollessa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa Jerusalemin kaupunki ja Juudan maa olivat olleet seitsemänkymmentä vuotta autioina, vailla ihmisiä ja kotieläimiä. Vuonna 537 eaa. sotajoukkojen Jehova todisti sanansa oikeaksi ja palautti katuvan jäännöksen takaisin sen kotimaahan. Mutta eräässä mielessä Jehova ei ollut vielä silloin täysin palannut Siioninvuorelle eli Jerusalemiin. Hän oli tuonut jäännökseen kuuluvat takaisin rakentamaan Jerusalemiin toista temppeliä hänen palvontaansa varten. Kuudentoista vuoden ajan he olivat sallineet vihollistensa estää tuon pyhän palvontahuoneen rakentamista, ja nyt, kun Jehova tässä puhui profeettansa Sakarjan kautta, temppeli ei ollut vieläkään valmis tai vihitty jumalanpalvelusta varten. Jehova ei kuitenkaan ollut palannut täysin pyhään kaupunkiin, ennen kuin huippukohdan muodostava temppelin piirre, sen huippukivi, oli asetettu paikalleen ja hänen pappinsa olivat vihkineet sen. Vasta sitten hän asettuisi asumaan sinne asettumalla henkensä välityksellä asumaan valmistuneen temppelin kaikkeinpyhimpään.
5. Miksi kaupungiksi Jerusalemia ja miksi Jehovan vuorta vielä tultaisiin kutsumaan Jehovan julistuksen mukaan?
5 Siksi annetaan nyt toinen Jumalan lupaus, jota edeltää julistus ”Näin sanoo [sotajoukkojen] Herra [Jehova, Um]” muodollisena johdantona: ”Näin sanoo Herra: Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin [sotajoukkojen Jehovan Um] vuorta Pyhäksi Vuoreksi.” – Sak. 8:3.
6. Miksi Jerusalemin vuorimaista kukkulaa kutsuttaisiin ”Pyhäksi Vuoreksi” ja itse kaupunkia ”Uskolliseksi Kaupungiksi”?
6 Valmis temppeli tulisi pyhittämään Jerusalemin vuorimaisen kukkulan, jota sen tähden sanottaisiin ”Pyhäksi Vuoreksi”. Koska Jerusalem oli Juudan maakunnan hallituskaupunkina täten osoittautunut uskolliseksi sitoutumiselleen Jehovan puhtaaseen palvontaan ja asettanut hänen puhtaan palvontansa edut ensimmäisiksi ja kaiken muun edelle, niin Jerusalemia sanottaisiin aivan oikein ”Uskolliseksi Kaupungiksi” tai ”totuudellisuuden kaupungiksi” (Um). Siellä harjoitettaisiin tosi palvontaa. Siellä puhuttaisiin tosi Jumalan puhtaan ja saastumattoman palvonnan totuuksia. Sen vuorimaista sijaintipaikkaa sanottaisiin ”Jehovan vuoreksi”. Miten paljon tämä Jumalan lupaus merkitseekään meille nykyään!
7. Mikä osoitti Jehovan kolmannen lupauksen mukaan, millainen eliniän toivo Jerusalemin kaupungin asukkailla tulisi olemaan, ja mikä olisi tunnusomaista sen toreille?
7 Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki, sillä nyt seuraa kolmas Jumalan suosion lupaus: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä on Jerusalemin toreilla istuva vanhuksia ja vanhoja vaimoja, sauvansa kädessään kullakin päivien paljouden vuoksi. Ja kaupungin torit tulevat olemaan täynnä poikasia ja tyttösiä, jotka leikkivät sen toreilla.” – Sak. 8:4, 5.
8. Minkä Jesajan 65. luvun ennustuksen täyttymystä tämä profeetallinen kuva muistuttaa?
8 Mikä ilahduttava kuva tämä onkaan hyvästä ruumiillisesta terveydestä ja rauhasta ja turvallisuudesta ja hyvästä väestönkasvusta, jota ei pilaa murheellinen imeväiskuolleisuus! Se muistuttaa Jesajan ennustuksen täyttymystä, joka ennustus annettiin yli 125 vuotta ennen kuin Jerusalemin ja Juudan maan seitsemänkymmentä vuotta pitkä autioitus ilman ihmisiä ja kotieläimiä alkoi:
”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn. He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.” – Jes. 65:17–23.
9. Millainen rauha ja turvallisuus vallitsee Jehovan palvojien maanpäällisessä hengellisessä tilassa verrattuna siihen tilaan, missä maailmalliset kansat ovat nykyään?
9 Mitä me havaitsemme näinä päivinä, siitä lähtien kun hengellisen Israelin uskollinen jäännös ennallistettiin Jumalalta saamaansa hengelliseen tilaan vuonna 1919? Maailman poliittiset kansat antavat sellaisen vaikutelman, kuin ne yrittäisivät säilyttää maailman rauhan ja turvallisuuden Yhdistyneitten Kansakuntien avulla, jossa on nyt 135 jäsenmaata, mutta turvallisuutta on varsin vähän missään maailmassa. Lisäksi kansojen demokraattisten ja kommunististen supervaltojen ydinsodan uhka häälyy jatkuvasti ihmiskunnan rauhan yllä. Kuitenkin vallitsee siunattu rauha ja turvallisuus Jehovan palvojien hengellisessä tilassa. Vaikka hengelliseen jäännökseen on liittynyt varsinkin vuodesta 1935 lähtien ”suuri joukko” Kristuksen antautuneita, kastettuja opetuslapsia ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, niin heidän keskuudessaan ei ole mitään kansainvälistä kilpailua tai jännitystä tai ristiriitaa. Heidän keskuudessaan vallitsee sen sijaan veljellinen rakkaus, Jumalan hengen hedelmä.
10. Miten voimme nähdä Sak. 8:4, 5:ssä olevan Jehovan lupauksen täyttymyksen kirjaimellisessa ja hengellisessä merkityksessä?
10 Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1918 on tähän mennessä kulunut runsaasti yli viisikymmentä vuotta, ja kuitenkin monet alkuperäiseen jäännökseen kuuluvat, jotka varjeltuivat tuon koettelevan aikakauden kärsimyksissä, elävät yhä ja ovat eläneet myös toisen maailmansodan läpi. Nyt heistä on tullut kirjaimellisesti iältään vanhoja, ja jotkut heistä jopa käyttävät ”päivien paljouden vuoksi” sauvaa tai keppiä kävellessään. Monet heistä ovat saaneet lapsia ja kasvattaneet heitä palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa. Mutta kun me tähyilemme tämän ihastuttavan ennustuksen hengellistä täyttymystä, voimme nähdä, että ’Jerusalemin toreilla istuvat vanhukset ja vanhat vaimot’ kuvaavat niitä hengellisen Israelin jäännöksen jäseniä, jotka kestivät ensimmäisen maailmansodan vainot ja kurituksen. ’Sen toreilla leikkivät poikaset ja tyttöset’ kuvaavat niitä jäännöksen jäseniä, jotka sotajoukkojen Jehova lisäsi hengelliseen jäännökseen sodanjälkeisenä vuonna 1919 ja sen jälkeen. Yhdessä sekä vanhat että nuoret kasvavat hengellisesti uskossa, toivossa ja rakkaudessa, samalla kun he saavat yhdessä nauttia hengellisen tilansa rauhasta ja turvallisuudesta.
11. Mitä tällaisen ennustuksen täyttymyksen odottaminen vaati siihen aikaan, ja mitä siis Jehovan neljäs julistus sanoi?
11 Aluksi tarvittiin suunnattomasti uskoa siihen, että sellaista tapahtuisi, ja samoin Jehovan palvojien vastikään ennallistetusta järjestöstä kiinni pitäminen vaati uskoa. Jumala osoitti tietävänsä, miten hänen kansansa suhtautui asiaan, esittäessään neljännen lupauksen sisältävän lausuntonsa ja sanoessaan kotimaahansa palanneelle jäännökselleen: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä onkin ihmeellistä [liian vaikeaa, Um] tämän kansan jäännöksen silmissä niinä päivinä, pitäisikö sen olla ihmeellistä [liian vaikeaa, Um] myös minun silmissäni, sanoo Herra Sebaot?” – Sak. 8:6.
12. Miten Jehova auttoi eloon jäänyttä jäännöstä järjestön ja kiistakysymysten ymmärtämisen suhteen, ja oliko lupauksen toteuttaminen nykypäivän tosiseikkojen mukaan liian vaikeaa Jehovalle?
12 Kun työ sotajoukkojen Jehovan puhtaan ja tahrattoman palvonnan ennallistamiseksi ja laajentamiseksi alkoi vuonna 1919, ennallistettuun jäännökseen kuuluvien oli varsin vaikea ymmärtää ja arvostaa kaikkea sitä suurenmoista, mitä Jehovalla oli tarkoitus tehdä heidän suhteensa ja heidän välityksellään tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana eli ”lopun aikana”. Mutta kärsivällisesti, vähän kerrallaan, hän oikaisi heidän ennustusten ymmärtämistään ja heidän asennettaan teokraattiseen järjestöön. Hän ohjasi ja suojeli heitä siinä kristillisessä työssä, joka oli suoritettava tänä mitä merkityksellisimpänä aikana. Hän auttoi heitä tajuamaan ne kiistakysymykset, jotka Jehovan kristityn palvojan oli kohdattava maailmanherruudesta käytävän kansainvälisen taistelun keskellä. Lisäksi hän auttoi heitä omaksumaan raamatullisen asenteen tällaisissa kiistakysymyksissä, jotta he voisivat pysyä Hänen suosiossaan. Se, minkä me näemme nyt toteutuneen Hänen teokraattisessa järjestössään ja sen välityksellä, näytti puoli vuosisataa sitten liian vaikealta toteutettavaksi hengellisen Israelin pienen jäännöksen silmissä. Mutta osoittautuiko se liian vaikeaksi sotajoukkojen Jehovalle? Nykypäivän tosiseikat vastaavat kieltävästi.
13. Mitä sellaista Jehova sanoi viidennessä lupauksessaan, mikä oli vastakohtana sille, että Suuri Babylon menettää jäseniään?
13 Katsellessamme nykypäivän tosiseikkoja, jolloin Suuren Babylonin lukuisat uskonnolliset järjestelmät menettävät jäseniään nykyajan maailman houkutuksiin, me havaitsemme Jumalan toteuttaneen vastustamattomasti viidennen lupauksen sisältävän lausuntonsa: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta. Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.” – Sak. 8:7, 8.
14. Minne Jehova on koonnut hengelliseen jäännökseen kuuluvat lupauksensa mukaan ja millaiseen ykseyteen?
14 Totellen Jeesuksen Kristuksen kautta annettuja Jumalan käskyjä hengellisten israelilaisten ennallistettu jäännös on julistanut Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. He ovat ponnistelleet tehdäkseen Kristuksen opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä kastamalla heidät vedessä Kristuksen oman esimerkin mukaisesti ja opettamalla näille opetuslapsille sitä, mitä Kristus oli käskenyt opettaa, hän, jolle Jehova Jumala oli antanut kaiken tarpeellisen vallan taivaassa ja maan päällä. (Matt. 24:14; 28:18–20) Kaukaisesta idästä ja kaukaisesta lännestä on tämän hengellisen Israelin ”pyhän kansakunnan” (Um) viimeiset jäsenet koottu enkelien ohjauksessa. Mutta ei maalliseen Jerusalemiin, joka on Israelin tasavallan pääkaupunki. Minne sitten? Jumalan antamaan ”Jumalan Israelin” hengelliseen tilaan maan päällä ja teokraattisen järjestön ykseyteen sekä toiminnan ja Jehovan puhtaan palvonnan ykseyteen Hänen hengellisessä temppelissään. – Gal. 6:15, 16.
HENGELLINEN HYVINVOINTI, JONKA KANSAT TULEVAT HUOMAAMAAN
15, 16. a) Mitä Hän tekee todistaakseen, että heistä on tullut hänen kansansa ja hänestä heidän Jumalansa? b) Mikä ennallistetun jäännöksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tila oli ollut Jehovan kuudennen julistuksen mukaan?
15 Todellinen Jumala todistaa täsmällisesti sen, ketkä ovat hänen hyväksymiään ihmisiä, sillä tavalla, millä hän suosii heitä profeetallisten lupaustensa täyttymyksessä. Hän todistaa, että Hänestä, Raamatun Jumalasta, on tullut heidän Jumalansa, olemalla uskollinen ennustuksilleen ja liitolleen, jonka hän on tehnyt heidän kanssaan, ja tekemällä heitä silmällä pitäen sitä, mikä on vanhurskasta. Hän katsoo heidät vanhurskaiksi edessään antaen heille anteeksi Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen, Messiaan, lunastusuhrin välityksellä. Tämän mukaisesti Hän suosii ennallistettua jäännöstään hengellisellä hyvinvoinnilla siinä määrin, että kansojen ihmiset havaitsevat sen ja puhuvat siitä erinomaisena esimerkkinä siunauksesta. Niinpä Jumala ilmoittaa kuudennessa lupauksen sisältävässä lausunnossaan oman toimintansa muutoksesta:
16 ”Näin sanoo Herra Sebaot: Olkoot lujat teidän kätenne, teidän, jotka tähän aikaan olette kuulleet nämä sanat profeettain suusta, sinä päivänä, jona laskettiin Herran Sebaotin huoneen, rakennettavan temppelin, perustus. Sillä ennen sitä aikaa ei saatu palkkaa ihmisen työstä, ei palkkaa juhdan työstä, eikä ollut menijällä, ei tulijalla rauhaa ahdistajalta, ja minä laskin irti kaikki ihmiset, toisen toisensa kimppuun.
17. Mikä olosuhteiden muutos oli nyt tapahtuva, ja miten kansat muuttaisivat ennallistettua jäännöstä koskevat puheensa?
17 ”Mutta nyt minä en ole tämän kansan jäännökselle samanlainen, kuin olin entisinä päivinä, sanoo Herra Sebaot. Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän. Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena. Älkää peljätkö, olkoot teidän kätenne lujat.” – Sak. 8:9–13.
18. Miksi Jehovan olisi ollut epäjohdonmukaista siunata ennallistettuun jäännökseen kuuluvia, niin kauan kuin he sallivat ihmispelon estää itseään suorittamasta temppelityötä loppuun?
18 Nämä Jumalan sanat muistuttavat meitä siitä, että Jerusalemin temppeli ei ollut vielä valmis. Noin kaksi vuotta ennen tätä kaikkien Israelin sukukuntien, ”Juudan heimon ja Israelin heimon”, jäännös oli ryhtynyt jälleen työhön temppelin perustuksella. Tähän työhön oli jälleen ryhdytty profeettojen Haggain ja Sakarjan ollessa kannustajina ja rohkaisijoina. (Hagg. 2:10–19; Sak. 1:1–7; Esra 4:23–5:2) Temppelityö oli siihen mennessä ollut pysähdyksissä noin kuusitoista vuotta. Jos Jehova olisi siunannut heitä ja antanut heille aineellista menestystä kaikkina noina vuosina, jolloin hänen temppelinsä oli laiminlyöty, niin olisi näyttänyt siltä kuin hän ei olisi välittänyt siitä, tuleeko hänen palvontahuoneensa valmiiksi ja otetaanko se käyttöön vai ei. Hän oli ennustanut, että toinen temppeli tultaisiin rakentamaan Jerusalemiin. Hän oli vapauttanut juutalaisten pakkosiirtolaisten jäännöksen Babylonista, jotta he palaisivat kotimaahansa nimenomaan jälleenrakentamaan Hänen temppeliään, (Jes. 44:26–45:6) Miten hän saattoi siunata heidät, kun he pelkäsivät ihmisiä ja lakkasivat rakentamasta Hänen palvontahuonettaan ja tulivat materialistisiksi?
19. Miksi rauhaa ei ollut ulkoapäin eikä sisältäpäin, ja mitä jäännöksen tarvitsi tehdä, jotta muutos olisi tapahtunut?
19 Noina vuosina, jolloin ennallistetut pakkosiirtolaiset laiminlöivät Jumalalta saamansa valtuutuksen eivätkä parhaansa mukaan yrittäneet ylistää sotajoukkojen Jehovaa rakentamalla Hänen nimelleen otetun temppelin valmiiksi, olosuhteet Jerusalemissa ja Juudan maakunnassa olivat huonot, eivät ainoastaan hengellisesti vaan myös aineellisesti, taloudellisesti. Ihmiset ja kotieläimet olivat työttömiä. Huono sää vahingoitti heidän kasvavia laihojaan ja vähensi heidän satojaan. Vihamieliset naapurikansat häiritsivät heidän uskonnollista toimintaansa ja muutakin elämää. Rauhaa ei ollut edes heidän omassa keskuudessaan israelilaisina, koska kukin heistä pyrki omiin itsekkäisiin aineellisiin tavoitteisiin. Jumala oli ilmeisesti vihastunut heihin. Heidän täytyi palata katuvaisina Hänen luokseen, jotta hän palaisi suosio mukanaan heidän luokseen.
20. Millä käskyllä Jehova aloitti ja lopetti kuudennen lupauksen sisältävän lausuntonsa ja miksi?
20 Jumala kiinnitti armollisesti heidän huomionsa heidän laiminlyönteihinsä profeettojensa Haggain ja Sakarjan välityksellä. Vakuuttuneina siitä, että sotajoukkojen Jehova oli heidän puolellaan vaikka koko Persian valtakunta saattoi olla heitä vastaan, he saivat rohkeutta, ja uhmaten kaikkea mahdollista ihmisten asiaan puuttumista he ryhtyivät jälleen Jumalan määräämään työhön temppelin perustuksella päättäneinä suorittaa työn loppuun. ”Tästä päivästä lähtien minä annan siunauksen”, sotajoukkojen Jehova sanoi profeettansa Haggain kautta. (Hagg. 2:19) Tämä tapahtui Persian kuninkaan Dareios I:n toisena hallitusvuonna. Nyt, kun Jehova esitti kymmenen lupauksen sisältävää lausuntoaan Sakarjan kautta, oli kuningas Dareioksen neljäs vuosi. Jumalan siunaukset temppelin rakentajien kansalle olivat nyt alkaneet. Palvontahuoneen saamiseksi valmiiksi oli kuitenkin vielä tehtävä paljon työtä huolimatta niiden suuttumuksesta, jotka vihasivat Jehovaa. Temppelin rakentajien täytyi jatkaa työtään. Hän aloitti ja lopetti sopivasti kuudennen lupauksen sisältävän lausuntonsa käskemällä heidän työteliäitä käsiään olemaan lujat. ”Älkää peljätkö”, hän sanoi. Älkää pelätkö ihmisiä vaan Jumalaa.
21. Kun naapurikansat kirosivat tai siunasivat toisia, mitä ne käyttivät valaisevana esimerkkinä ja miksi?
21 Temppelin valmistuttua Jumalan suosio ja siunaus olisivat täysin määrin heidän osanaan. Niinä monina vuosina, jolloin he olivat suhtautuneet välinpitämättömästi temppelin rakentamiseen, heidän olosuhteensa olivat muodostuneet niin surkeiksi rauhan, turvallisuuden ja aineellisen hyvinvoinnin suhteen, että ympärillä olevista kansoista tuntui siltä, että Juudan maa ja sen ennallistetut pakkosiirtolaiset olivat kirottuja. Ja kun nuo kansat kirosivat toisia, niin ne manasivat niille samanlaista kirousta, joka oli kohdannut Juudan maassa asuvia israelilaisia. Mutta tämä ei enää pitänyt paikkaansa sen jälkeen, kun Jehovan temppeli oli valmistunut. Silloin hämmästyneet kansat tulivat havaitsemaan, että ennallistettu Israel oli päässyt siunattuun olotilaan Jumalansa suosion alaisuudessa. Kun siis nuo kansat siunasivat toisia, ne käyttivät Israelin siunattua tilaa esimerkkinä.
22. Miten tilanne on ollut samanlainen tällä 20. vuosisadalla, ja millaisia Jehovan todistajat ovat kristikuntaan verrattuna hengellisessä mielessä viiden vuosikymmenen työskentelyn jälkeen?
22 Näin on myös tällä 20. vuosisadalla, ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Siihen asti kun hengellisten israelilaisten jäännös ryhtyi, ensin omassa elämässään, toden teolla vilpittömästi ennallistamaan ja laajentamaan sitä puhdasta ja saastumatonta palvontaa, jota suoritetaan Jehovan hengellisessä temppelissä, heillä oli vaikeuksia sekä ulkoapäin että sisältäpäin. Kristikunnan uskonnolliset vastustajat kirosivat heidät, häiritsivät heitä, koettivat kuumeisesti tehdä heistä lopun tai tukahduttaa heidän temppelityönsä. Mutta kun Jehovan kristittyjen todistajien voideltu jäännös on nyt viiden vuosikymmenen ajan kiinnittänyt järkähtämättömän huomionsa Jehovan palvontaan ja hänen messiaanisen valtakuntansa etuihin, niin mikä sen asema on verrattuna kristikunnan asemaan? Kumpi menestyy kristillisessä, hengellisessä merkityksessä? Kummalla on Jumalan siunaus siksi, että se on pitänyt ehdottomasti kiinni Pyhästä Raamatusta ja tehnyt siinä viitoitettua Jumalan työtä? Kristikunnan papitkin ovat ilmaisseet toivovansa, että heidän kirkkojensa jäsenillä olisi sama into, usko, rohkeus ja Raamatun tuntemus kuin Jehovan kristityillä todistajilla ja että heillä olisi samanlainen uskonnollinen menestys.
JUMALA MUUTTAA MIELENSÄ KANSANSA SUHTEEN
23. Minkä Jumalan mielenmuutoksen takia jäännöksen ei nyt tarvinnut olla peloissaan?
23 Jumalan kuuliainen jäännös saa edelleen vahvistavaa rohkaisua, kun Hän esittää seitsemännen lupauksen sisältävän lausuntonsa sanoen: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Niinkuin minulla oli mielessä tehdä teille pahaa, kun teidän isänne vihoittivat minut, sanoo Herra Sebaot, enkä minä sitä katunut, niin on taas tähän aikaan minulla mielessä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää peljätkö.” – Sak. 8:14, 15.
24. Miksi se, että Jehovalla oli mielessään onnettomuuden tuottaminen sen esi-isille, ei ollut pahansisuisuutta Hänen taholtaan?
24 Jehova myöntää tässä, että hänellä oli mielessä tehdä sitä, mikä oli pahaa, mikä merkitsi onnettomuutta Israelin kansalle, koska uskollisen jäännöksen esi-isät olivat vihastuttaneet hänet. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt Hänen taholtaan pahansisuisuutta tai kiehuvaa suuttumusta. Se onnettomuus, jonka hän aikoi aiheuttaa tuolle kansalle tai jonka hän aikoi sallia kohdata sitä, oli täysin sopusoinnussa niiden harkitusti lausuttujen varoitusten kanssa kirouksista, joita he joutuisivat kärsimään, koska he olivat omalta osaltaan rikkoneet Hänen kanssaan tekemänsä kansallisen liiton. Hän oli suoraan varoittanut heitä kauan sitten profeettansa Mooseksen kautta:
”Herra nostaa sinua vastaan kaukaisen kansan, joka tulee maan äärestä lentäen niinkuin kotka, kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä; tuimakatseisen kansan, joka ei armahda vanhaa eikä sääli nuorta.
”Ja niinkuin Herra ennen iloitsi teistä, siitä, että teki teille hyvää ja antoi teidän lisääntyä, niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. Ja teidät temmataan irti siitä maasta, jota sinä menet ottamaan omaksesi.
”Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä toiseen, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne.” – 5. Moos. 28:49, 50, 63, 64; ks. myös 3. Moos. 26:27–43.
25. a) Miksi ei ollut väärin, että Jehova salli noiden kirousten toteutua? b) Mikä Jumalan mielenmuutos oli nyt voimassa ja miksi?
25 Kun siis Jehova salli assyrialaisten ja babylonialaisten ’temmata irti maasta’ lakia rikkovat israelilaiset ja antoi sitten Juudan maan jäädä täysin autioksi seitsemäksikymmeneksi vuodeksi, niin Jehova vain oikeudenmukaisesti toteutti oman osuutensa liitosta, jonka kansa oli tehnyt Hänen kanssaan. Mutta nyt, kun Hän oli kurittanut kansaa sen kanssa tekemänsä liiton ehtojen mukaisesti, hänen mielessään oli menetellä sen suhteen päinvastaisella tavalla, armollisesti. Aluksi hän johti katuvan uskollisen jäännöksen takaisin Jerusalemiin ja Juudan maahan. Hän ei voinut siunata eikä hän siunannut jäännökseen kuuluvien pelokasta pidättymistä temppelin rakentamisesta. Mutta nyt, ”tähän aikaan”, jolloin he jälleen olivat ryhtyneet luottavaisina rakentamaan temppeliä ja jatkoivat sitä rohkeasti, Jehovalla oli arvostavasti mielessään ”tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle”. Jos siis sotajoukkojen Jehova oli heidän puolellaan ja heidän kanssaan heidän palvoessaan Häntä kokosydämisesti, niin heidän ei tullut pelätä ihmisiä.
26. Miten tällä 20. vuosisadalla on nähty, että seitsemäs lupauksen sisältävä lausunto soveltuu yhtäläisesti hengelliseen jäännökseen?
26 Nykyaikana Jehova on ollut uskollinen lupaukselleen, joka soveltuu yhtäläisesti hengellisen Israelin uskolliseen jäännökseen. Se oli rikkomustensa takia ensimmäisen maailmansodan aikana karkotettu Jumalan antamasta hengellisestä tilastaan. Mutta nyt se voi katsoa taakseen niihin moniin vuosiin, jotka ovat kuluneet sen ennallistamisesta vuonna 1919, ja se voi nähdä, miten suurenmoisen hyvin Jumala, jonka nimeä se kantaa, on kohdellut sitä sen hänen puhtaan palvontansa ennallistamiseksi suorittaman työn takia.
27. Mitä tehtävää Jehovalla oli nyt mielessään ennallistetulle jäännökselle, ja minkä kahden käskyn kanssa tämä oli sopusoinnussa?
27 Kuitenkin niillä, jotka on armollisesti ennallistettu Jumalan suosioon, on erittäin tärkeää tehtävää. Se, mitä Jehova käskee heitä tekemään, on sopusoinnussa Lain kahden suurimman käskyn kanssa: meidän tulee rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme ja rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Me luemme: ”Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa [onnettomuutta, Um] toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.” – Sak. 8:16, 17.
28. Miten siis totuutta ja oikeutta pidettäisiin voimassa sen ”porteissa” eli oikeusistuimissa, ja mikä tarkoitus oli ”rauhan tuomion” tuomitsemisella?
28 Pysyäkseen sotajoukkojen Jehovan suosiossa ennallistettu jäännös ei saa tehdä sitä, mitä Hän vihaa. Sen porteissa eli oikeusistuimissa täytyy tuomita oikein. Väärää valaa ei niissä tule tehdä onnettomuuden aiheuttamiseksi lähimmäiselle syyttä. Jokaisen tulee olla rehellinen siinä, mitä hän sanoo lähimmäiselleen tai mitä hän vannoo oikeudessa; hänen tulisi puhua aina totta eikä sanoa toista suullansa ja ajatella toista petollisessa sydämessään. Selvitettäessä erimielisyyksiä oikeudessa tulisi päämääränä olla rauhan aikaansaaminen riitapuolten kesken, ja tämä rauhaan pyrkiminen käy mahdolliseksi vain, jos tuomioistuimessa pidetään voimassa totuutta ja oikeutta. Meidän tulee rakastaa sitä, mitä Jumala rakastaa, ei sitä, mitä hän vihaa.
29. Miten apostoli Paavali osoitti, että Sak. 8:16 soveltuu kristilliseen jäännökseen, ja miten jäännökseen kuuluvat siis puhuvat totuutta?
29 Soveltuuko tämä hengellisen Israelin voideltuun jäännökseen? Aivan varmasti. Kirjoittaessaan Efesoksessa Vähässä-Aasiassa oleville uskoville kristillisen ykseyden puolesta apostoli Paavali sanoi: ”Vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus. Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” (Ef. 4:15, 25) Ilmeisesti apostoli lainasi tässä osittain Sak. 8:16:ta ja sovelsi sen sopivasti kristittyihin, jotka olivat ”Jumalan Israel”. (Gal. 6:15, 16) Totuudenmukainen puhuminen tai totuuden puhuminen toisten kanssa merkitsee myös Raamatun totuuksien eikä Suuren Babylonin uskonnollisten valheitten kertomista toisille. Siten me edistämme Jumalan puhdasta palvontaa hänen hengellisessä temppelissään.
PAASTOAMISESTA JUHLIMISEEN
30. Millaisiksi tilaisuuksiksi siihenastiset paastonajat tulisivat muodostumaan Jehovan kahdeksannen lupauksen sisältävän lausunnon mukaan?
30 Vaikka seitsemän on raamatullinen hengellistä täydellisyyttä tarkoittava luku, niin Jumala ei sen tähden pysähdy edellä mainittuun seitsemänteen lupauksen sisältävään lausuntoon. Hän siirtyy kahdeksanteen, kuten nyt luemme: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Neljännen kuun paasto ja viidennen paasto ja seitsemännen paasto ja kymmenennen paasto on oleva Juudan heimolle ilo ja riemu ja mieluinen juhla. Mutta rakastakaa totuutta ja rauhaa.” – Sak. 8:19.
31. Keiden esittämään paastoamista koskevaan kysymykseen se oli vastaus, ja miksi ei ollut enää sopivaa jatkaa sellaisia paastoamisia murehtien?
31 Tässä oli suora ja selvä vastaus Sareserille ja Regem-Melekille, jotka oli lähetetty Beetelin kaupungista kysymään, tulisiko heidän jatkaa pidättymistä ruoasta sekä murehtimista viidennessä kuussa. (Sak. 7:1–3) Nyt, kun Jerusalemin toisen temppelin rakennus oli suurenmoisella tavalla valmistumassa, ei ollut aika murehtia vuonna 607 eaa., yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, tapahtunutta Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä. Hänen tahtonsa oli, että he riemuitsisivat hänen nykyisestä hyvyydestään heitä kohtaan ja iloitsisivat siitä, että kaikki se tuho, minkä babylonialaiset olivat aikaansaaneet Jerusalemissa ja Juudan maassa, oli korjattu. Pois murheelliset paastot! Nauttikaa mieluisesta juhlasta!
32. Miten tämä Jumalan lupaus on täyttynyt kristillisessä hengellisessä Israelissa, ja mitä yhtä päivää jäännös viettää vuosittain Kristuksen käskyn mukaisesti?
32 Miten suurenmoisella tavalla tämä muinaiselle Israelille annettu Jumalan lupaus onkaan toteutunut kristillisessä hengellisessä Israelissa! Nykyinen voideltu jäännös ei vietä mitään muinaisen Israelin paastoja ja suruaikoja, ei edes jokavuotista jom kippuria eli sovituspäivää seitsemännen kuun (tisrin) kymmenentenä päivänä. (3. Moos., 16. luku) Se riemuitsee tosi sovituspäivästä, jonka Jehovan Ylimmäinen Pappi Jeesus Kristus toteuttaa täydellisen sovitusuhrinsa avulla, jonka arvon Jeesus Kristus esitti Jehovalle taivaassa vuonna 33 koko ihmiskunnan hyväksi. (1. Joh. 1:7–2:2) Ainoa päivä, jota hengellisen Israelin jäännös viettää joka vuosi, on Kristuksen uhrikuoleman päivä pääsiäispäivänä, niisanin 14:ntenä, Kristuksen itsensä opetuslapsilleen antaman käskyn mukaisesti. Kun elossa säilynyt jäännös näin ollen vietti Herran illallista auringonlaskun jälkeen 13. päivänä huhtikuuta 1919, niin hänen sovituskuolemansa muistoa kokoontui kautta maailman viettämään ainakin 17961 henkeä. Mutta tiistaina, 17. päivänä huhtikuuta 1973, auringonlaskun jälkeen oli läsnä 3994924, joista 10523 osallistui vertauskuvalliseen happamattomaan leipään ja viiniin. – Luuk. 22:7–20.
33. Mikä Jehovan yhdeksännessä lupauksen sisältävässä lausunnossa oleva ennustus selittää, miksi Herran illallisella oli vuonna 1973 kautta maailman niin paljon läsnä?
33 Mistä kaikki nuo lähes 4000000 tarkkailijaa tulivat sen lisäksi, että 10523 osallistui tähän myöhempään Herran illallisen viettoon? Tämä maailmanlaajuinen vuoden 1973 ilmiö on selitetty Jehovan yhdeksännen lupauksen sisältävän lausunnon täyttymyksessä, jonka lausunnon Sak. 8:20–22 esittää: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita, ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: ’Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia’. – ’Minäkin lähden.’ Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota.”
KANSAINVÄLINEN KOKOONTUMINEN JUMALAN KAUPUNKIIN
34. a) Millä tavalla ”kansat” ja ”pakanakansat” tulevat nyt Jehovan palvontakeskukseen? b) Sisältyykö tähän kokoontumiseen yksilöitä ”monista kansoista, väkevistä pakanakansoista” ja ”monista kaupungeista”?
34 Minkään kokonaisten ”kansojen” tai kokonaisten ”pakanakansojen” ei siis pitänyt tulla Jehovan palvontakeskukseen lepyttämään häntä saadakseen hänen suosionsa. Noiden kansojen tai pakanakansojen yksilöiden piti toimia niin. Tällä ei missään tapauksessa tarkoiteta maailman kääntymistä juutalaisuuteen. Kun siis tarkastelemme Jehovan todistajain vuoden 1974 Vuosikirjaa (engl.), saamme tietää, että näitä Jehovan kristittyjä todistajia on 208 maassa ja saaressa. Näiden maiden ja saarten luetteloon sisältyy ”monia kansoja, väkeviä pakanakansoja”. Ja mitä tulee ”monien kaupunkien asukkaisiin”, vuoden 1974 Vuosikirja osoittaa, että 31. elokuuta 1973 maailmassa oli 31850 Jehovan kristittyjen todistajien seurakuntaa. Yksistään New Yorkin kaupungissa oli yli 200 erikielistä seurakuntaa. Näiden Jehovaa palvovien kristittyjen Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta on painettu kaikkiaan 165 kielellä. He palvovat Jehovaa niin kuin Jeesus Kristus itsekin palvoi.
35. Miksi he eivät mene nykyiseen maalliseen Jerusalemiin, ja missä he siis palvovat Jehovaa?
35 Ei, he eivät mene nykyiseen maalliseen Jerusalemiin, missä muhamettilainen moskeija, Kalliomoskeija, kohoaa Jerusalemin entisen temppelin paikalla. He tunnustavat sen olemassaolon, mitä Hepr. 12:22 nimittää ’Siioninvuoreksi ja elävän Jumalan kaupungiksi, taivaalliseksi Jerusalemiksi’. He iloitsevat ja riemuitsevat siitä, että pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 Jumalan messiaaninen valtakunta perustettiin tuolle Siioninvuorelle, missä Jeesus Kristus, ”Daavidin poika, Aabrahamin poika”, on asetettu valtaistuimelle. (Matt. 1:1) Sen tähden pakanakansat eivät enää voi tallata Daavidin kuninkaallisen perheen Jumalalta saamaa oikeutta hallita Jumalan kaupungissa. (Luuk. 21:20–24) He osoittavat alamaisuutta tälle messiaaniselle valtakunnalle, joka varsin pian tulee tuhoamaan kaikki pakanahallitukset maan päältä ja hallitsemaan iankaikkisesti sotajoukkojen Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi. He palvovat Häntä Hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa ja nauttivat hänen suosiostaan. – Ps. 84:3, 11; 116:18, 19.
36. Kuinka moni oli tarttuva Juudan miehen liepeeseen Jehovan lausuman huippukohtana olleen lupauksen mukaan, ja mitä he tulisivat sanomaan hänelle?
36 Todella ihmeellinen on Suvereenin Herran Jumalan yhdeksännen lupauksen sisältävän lausunnon nykyinen täyttymys. Mutta tässä suurenmoisessa Jumalan lupausten sarjassa on vielä jäljellä huippukohta, kymmenes lupauksen sisältävä lausunto. Niinpä me luemme Sakarjan kahdeksannen luvun viimeisestä (23:nnesta) jakeesta: ”Näin sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” – Sak. 8:23.
37. Mitä erään luonnollisen juutalaisen lausumaa ohjaavaa sääntöä meidän tulee tarkastella voidaksemme ymmärtää, ketä tässä tarkoitetaan ”Juudan miehellä”?
37 Voidaksemme ymmärtää oikein tämän ennustuksen ”Juudan miehen liepeestä”, meidän on tarkasteltava sitä ohjaavaa sääntöä, jonka esitti mies, joka oli ”ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja [oli] Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus”, nimittäin apostoli Paavali, joka oli aikaisemmin ollut ”intoon nähden seurakunnan vainooja”. (Fil. 3:5, 6) Kirjoittaessaan ensimmäisen vuosisadan kristilliselle seurakunnalle Roomaan tämä mies, joka oli syntymänsä puolesta luonnollinen juutalainen eli israelilainen, sanoi: ”Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” – Room. 2:28, 29.
38. a) Ellei siis rodullinen syntyperä ole ratkaiseva tässä asiassa, niin mikä on, myös luonnollisten juutalaisten ollessa kysymyksessä? b) Mihin saakka kristillinen seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista ja juutalaiskäännynnäisistä, ja mikä valinta Korneliuksen oli siis tehtävä?
38 Tästä syystä Sak. 8:23:n täyttymys ei perustu mihinkään rodulliseen ylemmyyteen lihan mukaan. ”Juudan miehen liepeeseen” ei tartuta siksi, että hän on juutalainen luonnollisen syntymänsä perusteella. Lihalliset siteet eivät tässä asiassa merkitse mitään. Merkitystä on sillä, ketä hän palvoo. Tai jos hän tunnustautuu Jumalan palvojaksi, niin onko Jumala todella hänen kanssaan? On totta, että sen ennustuksen, jonka Dan. 9:24–27 esittää, 70. vuosiviikon jälkipuoliskolla eli vuoden 33 helluntaista vuoden 36 syksyyn kristillinen seurakunta koostui yksinomaan luonnollisista juutalaisista ja ympärileikatuista juutalaiskäännynnäisistä. Mutta mistä nuo luonnolliset juutalaiset, jotka silloin muodostivat kristillisen seurakunnan, tunnettiin? Tuohon aikaan oli kahdenlaatuisia luonnollisia juutalaisia. On varmaa, että Jumala ei ollut molempien ryhmien kanssa. Jumala ei ollut jakautunut. Kun siis 70. vuosiviikko päättyi vuoden 36 varhaissyksyllä, niin millaisten juutalaisten kanssa pakanoihin kuuluva italialainen sadanpäämies Kornelius liittyi palvomaan yhdessä? Mitä Apt. 10:1–48 osoittaa?
39. Kumman luonnollisten juutalaisten ryhmän kanssa Kornelius päätti kulkea?
39 Tämä italiankielinen Kornelius lakkasi palvomasta luonnollisten juutalaisten kanssa ja antamasta monia ”almuja” eli ”armon lahjoja” (Um) luonnollisille juutalaisille, jotka olivat aiheuttaneet Jeesuksen Kristuksen väkivaltaisen kuoleman jumalanpilkkaajana ja vääränä Kristuksena. Kornelius ja hänen pakanalliset käännynnäistoverinsa kulkivat vain niiden luonnollisten juutalaisten kanssa, joista oli tullut Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia ja joihin Jumala oli vuodattanut pyhän henkensä Jeesuksen Kristuksen välityksellä todistaen siten, että Hän (Jumala) oli kristillisen seurakunnan kanssa. (Apt. 2:1–47; 11:1–18) Tuo kristillinen seurakunta koostui hengellisistä juutalaisista, hengellisistä israelilaisista, jotka olivat uudessa liitossa Jumalan kanssa Kristuksen, välittäjän, kautta. Italialainen Kornelius oli aivan yhtä paljon hengellinen juutalainen eli israelilainen kuin uskovat luonnolliset juutalaiset. Kornelius näki, että kristillinen seurakunta muodostui hengellisistä juutalaisista ja että Jumala oli heidän kanssaan. Siksi hän päätti kulkea hengellisten juutalaisten kanssa.
40. Mistä voimme päätellä – erikoisesti siitä lähtien kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin – onko mitään perusteita soveltaa Sak. 8:23:a ei-kristittyihin luonnollisiin juutalaisiin?
40 Voitaisiinko sitä, että Rooman legioonat tuhosivat Jerusalemin ja sen aineellisen temppelin, tulkita todistukseksi siitä, että Jumala oli niiden juutalaisten kanssa, jotka vedettiin tuohon hirvittävään onnettomuuteen, vain siksi, että he olivat juutalaisia ympärileikatun lihansa mukaan? Miten kukaan rehellinen, järkevä ihminen voisi hyväksyä sellaisen tulkinnan? Nykyään ei Moorianvuorella Jerusalemissa ole mitään juutalaista temppeliä, minne kukaan pakanoista voisi mennä palvomaan juutalaisten kanssa. Eivätkä juutalaiset uskonnolliset johtajat ja poliittiset johtajat liioin jäljittele ylimmäistä pappia Joosuaa ja käskynhaltija Serubbaabelia rakentamalla uudelleen temppeliä sen historialliselle paikalle, vaikka juutalaiset ottivat haltuunsa Jerusalemin vanhan, muurien ympäröimän kaupungin kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Mitä perusteita on siis soveltaa Sak. 8:23:a ei-kristittyihin luonnollisiin, ympärileikattuihin juutalaisiin nykyään tai edes edeltäpäin nähtävissä olevassa tulevaisuudessa? Ei niin mitään!
41. Täyttyykö Sak. 8:23 nykyisessä kristikunnassa?
41 Toteutuuko ennustuksen täyttymys sitten nykyisessä uskonnollisessa kristikunnassa, joka on kauan vaalinut ajatusta maailman käännyttämisestä monilahkoiseen uskonnolliseen järjestöönsä? Tarttuuko kymmenen ei-kristittyä kaikista kansoista ja pakanakansoista kristikunnan yhden kirkonjäsenen liepeeseen sanoen: ”Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne”? Lisäksi ennustus tarkoittaa ”Jumalalla” ”sotajoukkojen Jehovaa”. Varmastikaan pakanamaailma ei ole kääntymässä kristikunnan lahkoihin kymmenen pakanan vauhdilla yhtä kirkonjäsentä kohti. Kristikunta arvioi kirkkojensa jäsenmäärän nykyään 985363400:ksi, ja kymmenen kertaa tuo luku olisi enemmän kuin kaksi kertaa maapallon nykyinen väestö.
42. Mihin kysymyksiin meidän on saatava tosiasioihin perustuvat vastaukset voidaksemme saada selville, keihin kaikista hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvista Sak. 8:23 soveltuu?
42 Aivan samoin kuin Kristuksen apostoleitten aikana oli kahdenlaatuisia luonnollisia juutalaisia, niin nyt on kahdenlaatuisia hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvia. Kristikuntaan kuuluu yli 900 miljoonaa sellaisia hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvia, joiden oletetaan olevan uudessa liitossa, jonka välittäjä on Kristus. Mutta me kysymme kaikista näistä kahdenlaisista hengellisiksi juutalaisiksi tunnustautuvista: Kummat heistä todella palvovat ja palvelevat sotajoukkojen Jehovaa hänen todellisessa hengellisessä temppelissään? Kumpaan ryhmään kuuluville kaikkiin kansoihin, suuriin ja pieniin, kuuluvat ihmiset sanovat haluavansa käydä heidän kanssaan, koska he ovat kuulleet, että Jehova Jumala – ei joku nimetön ”Jumala” – on heidän kanssaan? Tässä asiassa voidaan luottaa vain tosiasioihin. Puhukoot ne puolestaan.
43. Mistä tunnetaan tänä aikana ne hengelliset israelilaiset, joihin Sak. 8:23 soveltuu, ja miten paljon heitä on nykyään?
43 Maailmanlaajuisten todisteitten mukaan Jehova Jumala alkoi vapauttaa nimenomaan hengellisten israelilaisten voideltua jäännöstä Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Nämä ahkeroivat hengellisessä työssä, joka on verrattavissa Jehovan toisen temppelin rakentamiseen ylimmäisen papin Joosuan ja käskynhaltija Serubbaabelin aikana. He edistävät kokosydämisesti sotajoukkojen Jehovan palvontaa kaikkialla maailmassa, kaikkiin kansanheimoihin, sukukuntiin, kansoihin ja kieliin kuuluvien ihmisten keskuudessa. He kokoontuvat joka vuosi pääsiäispäivänä viettämään Jehovan Pojan, Messiaan Jeesuksen, uhrikuolemaa, ja siinä tilaisuudessa he syövät happamatonta leipää ja juovat viiniä, aivan niin kuin Jeesus Kristus on käskenyt. Tämän heidän paljonpuhuvan todistuksensa mukaan heitä näyttää olevan nykyään vain noin kymmenentuhatta voideltua hengellistä israelilaista. Paljon vähemmän kuin jäännöstä oli Sakarjan päivinä.
44. Ketkä liittyvät näihin todellisiin hengellisiin israelilaisiin ja millaisin joukoin raporttien mukaan?
44 Ketkä kuitenkin liittyvät näiden hengellisten juutalaisten seuraan palvomaan ainoaa elävää tosi Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään? Aivan kuten Ilm. 7:9–17 on ennustanut, kyseessä on lukematon ”suuri joukko” ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Heistäkin tulee Jehovan Messiaan opetuslapsia. (Matt. 28:19, 20) Yksistään vuonna 1973 näitä Jehovan Messiaan antautuneita opetuslapsia kastettiin 193990. Samana vuonna keskimäärin 1656673 raportoi liittyneensä yhteen tottelemaan Messiaan käskyä saarnata ”tätä . . . hyvää uutista” Jehovan messiaanisesta valtakunnasta kaikkialla tämän asiainjärjestelmän lähestyvään loppuun saakka. (Matt. 24:14, Um) Miten merkittävä Sak. 8:23:n täyttymys jo onkaan!