19. luku

Miljardit kuolleet ovat pian jälleen elossa

JEESUKSEN KRISTUKSEN ja hänen 144000 hallitsijatoverinsa käsissä oleva Valtakunnan hallinto varaa todella suurenmoisia siunauksia ”suuressa ahdistuksessa” varjeltuville. Niitä vahingollisia vaikutuksia, jotka aiheutuivat siitä, että Aadam syöksi itsensä ja syntymättömät jälkeläisensä syntiin, ei silloin muisteta niin, että se olisi henkisesti ja tunneperäisesti tuskallista. Profeetta Jesajan henkeytetyt sanat lupaavat: ”Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” – Jes. 65:17.

Jotta näin voisi tapahtua, synnin kuolemaatuottavista vaikutuksista johtuvasta kivusta ja surusta täytyy kokonaan tehdä loppu. Se vaatisi miljardien nyt kuolleena olevien ihmisten herättämistä eloon. Miksi?

Jos sinä säilyisit ”suuressa ahdistuksessa”, olisitko todella onnellinen tietäessäsi, että rakkaat ystäväsi ja sukulaisesi, jotka ovat kuolleet menneinä vuosina, ovat yhä vailla elämää ja sen siunauksia? Eikö se aiheuttaisi sydämen ja mielen tuskaa sinulle? Jotta mitään mahdollisuutta ei jäisi tällaiselle tuskalle, kuolleet täytyy herättää. Vain jos heidät voidaan palauttaa eloon ja jos heitä voidaan auttaa saavuttamaan ruumiin ja mielen täydellisyys, tulevat synnin vahingolliset vaikutukset täysin poistetuiksi.

Pyhä Raamattu vakuuttaa meille, että kuolleet yleensä tulevat jälleen elämään. Heille annetaan tilaisuus saada enemmän kuin se lyhyt elinikä, joka päättyi heidän kuollessaan. Jehova Jumala on valtuuttanut Poikansa Jeesuksen Kristuksen herättämään heidät kuolleista. (Joh. 5:26–28) Se, että Jeesukselle on annettu valta herättää kuolleet, on sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että hänestä puhutaan profeetallisesti Raamatussa ”Iankaikkisena isänä”. (Jes. 9:5) Kun Jeesus herättää eloon kuolemassa nukkuvat, hänestä tulee heidän Isänsä. – Vrt. Ps. 45:17.

USKON PERUSTE

Ihmisen, joka tunnustaa Jumalan olemassaolon, ei pitäisi olla vaikea uskoa lujasti ylösnousemukseen. Eikö ole ymmärrettävää, että Hän, joka alun perin antoi ihmiselle elämän, on myös kyllin viisas ennallistaakseen elämän kuolleille eli luodakseen kuolleet ihmiset uudelleen? Jehova Jumala on henkilökohtaisesti luvannut, että kuolleet tulevat elämään jälleen. Hän on myös suorittanut voimallisia tekoja, jotka vahvistavat luottamustamme tähän lupaukseen.

Jehova Jumala antoi joillekuille uskollisista palvelijoistaan vallan todella herättää kuolleita. Sarpatissa, joka ei ole kaukana Välimeren itärannikolta, profeetta Elia herätti erään lesken ainoan pojan kuolleista. (1. Kun. 17:21–23) Hänen seuraajansa Elisa herätti arvossa pidetyn, vieraanvaraisen naisen ainoan pojan Suunemissa, Israelin pohjoisosassa. (2. Kun. 4:8, 32–37) Jeesus Kristus herätti lähellä Galileanmerta sijainneen synagogan esimiehen, Jairuksen, tyttären; Nainissa, Galileanmeren lounaispuolella, erään lesken ainoan pojan; ja rakkaan ystävänsä Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja joka oli haudattu lähelle Jerusalemia. (Mark. 5:22, 35, 41–43; Luuk. 7:11–17; Joh. 11:38–45) Joppessa, Välimeren rannalla, apostoli Pietari herätti Dorkaksen (Tabitan) kuolleista. (Apt. 9:36–42) Ja viipyessään lyhyen aikaa roomalaisessa Aasian maakunnassa apostoli Paavali herätti Eutykuksen, joka oli kuollut pudottuaan kolmannen kerroksen ikkunasta maahan. – Apt. 20:7–12.

Kaikkein merkittävin oli Jeesuksen Kristuksen oma ylösnousemus. Tämä monien vahvistama historiallinen tapaus on voimakkain todistus siitä, että on ylösnousemus. Siihen apostoli Paavali viittasi, kun hän sanoi Kreikassa Ateenan Areiopagille kokoontuneille: ”[Jumala] on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:31.

Jeesuksen ylösnousemus oli tosiasia, joka on todistettu ilman epäilyksen varjoakaan. Paljon enemmän kuin kaksi tai kolme todistajaa saattoi todistaa siitä. Kerrankin ylösnoussut Jeesus Kristus näyttäytyi yli viidellesadalle opetuslapselle. Niin hyvin toteen näytetty oli hänen ylösnousemuksensa, että apostoli Paavali saattoi sanoa ylösnousemuksen kieltämisen merkitsevän koko kristillisen uskon kieltämistä. Hän kirjoitti: ”Jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne; ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.” – 1. Kor. 15:13–15.

Varhaiskristityt tiesivät apostoli Paavalin tavoin varmasti, että Jeesus oli herätetty kuolleista. He olivat niin varmoja palkan saamisesta ylösnousemuksessa, että he olivat valmiit kokemaan ankaria vainoja, jopa kuolemankin.

YLÖSNOUSEMUS HENKIELÄMÄÄN

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus osoittaa, että kuolleitten herättäminen ei merkitse aivan saman ruumiin tuomista takaisin elämään. Jeesusta ei herätetty ihmiselämään vaan henkielämään. Tähän viitaten apostoli Pietari kirjoitti: ”Myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” (1. Piet. 3:18) Ylösnousemuksessaan Jeesus ei saanut lihaa ja verta olevaa ruumista, vaan ruumiin, joka soveltui taivaalliseen elämään. – 1. Kor. 15:40, 50.

Tuo henkiruumis oli tietenkin näkymätön ihmissilmille. Jotta Jeesuksen opetuslapset olisivat siis voineet nähdä hänet hänen ylösnousemuksensa jälkeen, Jeesuksen täytyi ottaa itselleen liharuumis. On huomattava, että Jeesusta ei haudattu vaatteet päällä, vaan hänet käärittiin pellavaisiin käärinliinoihin. Hänen ylösnousemuksensa jälkeen käärinliinat jäivät hautaan. Siis aivan samoin kuin Jeesuksen täytyi aineellistaa vaatteet, hän otti itselleen myös liharuumiin, jotta hänen opetuslapsensa olisivat voineet nähdä hänet. (Luuk. 23:53; Joh. 19:40; 20:6, 7) Outoako? Ei, vaan tämä oli täsmälleen samaa, mitä enkelit olivat tehneet aiemmin näyttäytyessään ihmisille. Se, että Jeesus aineellisti liharuumiin, selittää, miksi hänen opetuslapsensa eivät aina tunteneet häntä heti ja miksi hän saattoi näyttäytyä ja hävitä äkkiä näkyvistä. – Luuk. 24:15–31; Joh. 20:13–16, 20.

Vain ne 144000 perijätoveria, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa, kokevat samanlaisen ylösnousemuksen kuin hän. Käsitellessään tätä ylösnousemusta henkielämään Raamattu sanoo:

”Se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. . . .

”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: ’Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu’; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.” – 1. Kor. 15:36–49.

YLÖSNOUSEMUS ELÄMÄÄN MAAN PÄÄLLÄ

Mutta entä ne, jotka toisin kuin Jeesus Kristus ja hänen 144000 hallitsijatoveriaan herätetään maalliseen elämään? Koska he ovat ’tulleet jälleen maaksi’, niin onko Jumalan koottava uudelleen kaikki ne atomit, jotka kerran muodostivat heidän ruumiinsa, niin että heidän ruumiinsa ovat joka suhteessa täsmälleen samat kuin ne olivat heidän kuolinhetkellään?

Ei, niin ei yksinkertaisesti voisi olla. Miksi ei? Ensinnäkin siksi, että se merkitsisi heidän herättämistään eloon siinä tilassa, jossa he olivat juuri ennen kuolemaansa. Ihmisiä, jotka herätettiin kuolleista menneisyydessä, ei tuotu takaisin täsmälleen samassa sairaassa tilassa, missä he olivat ennen kuolemaansa. Vaikka he eivät olleet täydellisiä ylösnousemushetkellään, heillä oli kokonainen, kohtuullisen terve ruumis.

Sitä paitsi ei olisi järkevää väittää, että täsmälleen samat atomit kootaan jälleen muodostamaan heidän ennallistettu ruumiinsa. Kuoleman jälkeen ja mätänemisvaiheen aikana ihmisruumis muuttuu toisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi. Kasvit voivat imeä ne itseensä, ja ihmiset voivat syödä näitä kasveja tai niiden hedelmiä. Siten ne alkuaineiden atomit, jotka muodostivat kuolleen ihmisen, voivat lopulta joutua toiseen ihmiseen. On siis ilmeistä, että ylösnousemuksen aikaan täsmälleen samoja atomeja ei voida koota uudelleen jokaiseen ihmiseen, joka tuodaan takaisin kuolleista.

Mitä ylösnousemus sitten merkitsee yksilölle? Se merkitsee hänen tuomistaan takaisin elämään samana persoonana. Ja mikä tekee ihmisestä sen persoonan, joka hän on? Nekö kemialliset aineet, jotka muodostavat hänen ruumiinsa? Ei, sillä ruumiin molekyylit korvautuvat säännöllisesti toisilla. Todellisuudessa hänet erottaa muista ihmisistä hänen yleinen ulkonäkönsä, äänensä, persoonallisuutensa, kokemuksensa, henkinen kasvunsa ja muistinsa. Kun siis Jehova Jumala herättää Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä jonkun ihmisen kuolleista, niin hän ilmeisesti antaa hänelle ruumiin, jossa on samat piirteet kuin aikaisemmassa. Ylösnousseella on sama muisti, jonka hän oli hankkinut elinaikanaan, ja hän on oleva täysin tietoinen tuosta muistista. Henkilö pystyy tunnistamaan itsensä, ja ne, jotka tunsivat hänet hyvin, pystyvät myös tunnistamaan hänet.

Joku voi nyt sanoa: ’Mutta jos ihminen on sillä tavalla luotu uudelleen, niin onko hän todella sama ihminen? Eikö hän ole vain jäljennös?’ Ei, koska sillä tavoin ajateltaessa jätetään huomioon ottamatta se edellä mainittu tosiasia, että meidän ruumiissamme tapahtuu elämämme aikana jatkuvia muutoksia. Noin seitsemän vuotta sitten ruumiimme koostui eri molekyyleistä kuin nykyään. Jopa ulkonäkömmekin muuttuu vuosien vieriessä. Mutta eikö meillä ole silti samat sormenjäljet? Emmekö ole samoja ihmisiä? Aivan varmasti olemme.

Niiden, joiden mielestä ylösnousemus tuntuu melkein uskomattomalta, tulisi pohtia aivan yhtä ihmeellistä tapahtumasarjaa, joka käynnistyy ihmisen hedelmöittämisen aikaan. Siihen pieneen soluun, joka muodostuu siittiösolun ja munasolun yhtyessä, kätkeytyy mahdollisuus sellaisen ihmisen syntymiseen, joka eroaa kaikista milloinkaan eläneistä ihmisistä. Tuossa solussa ovat ne tekijät, jotka ohjaavat tuon yksilön rakentumista ja sen peruspersoonallisuuden muodostumista, jonka hän perii vanhemmiltaan. Elämänsä aikana kokemusten myötä hän saa tietenkin sen jälkeen lisäpiirteitä persoonallisuuteensa. Samoin kuin tapahtuu hedelmöitymisen hetkellä, myös ylösnousemuksen eli uudelleen luomisen hetkellä kuolleen henkilön persoonallisuus ja hänen elämänsä entisyys ennallistetaan hänelle siten, että hänen ruumiinsa jokaiseen soluun lyövät leimansa ne ominaispiirteet, jotka tekevät hänet erilaiseksi kuin kaikki muut ihmiset. Ja ne lisäominaisudet, -piirteet ja -kyvyt, joita hän kehitti aikaisemman elämänsä aikana, lyövät oman leimansa hänen sydämeensä, mieleensä ja ruumiiseensa.

Henkeytetty psalminkirjoittaja totesi Luojasta: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo alkiona, ja sinun kirjaasi oli kirjoitettu kaikki sen osat päivinä, jolloin ne muodostettiin eikä yksikään niistä ollut vielä tullut.” (Ps. 139:16, Um) Tämän mukaisesti Jehova Jumala pystyy tekemään havaintoja lapsen perustaipumuksista ja pitämään ne muistissaan heti siitä lähtien, kun geneettiset yhdistelmät ovat muodostuneet hedelmöitymishetkellä. On siis täysin johdonmukaista, että hän kykenee tietämään tarkoin, millaiseksi hän luo kuolleen uudelleen.

Me voimme luottaa Jehovan täydelliseen muistiin. Jopa epätäydelliset ihmisetkin voivat tallentaa kuvanauhalle ihmisten kuvia ja ääntä ja esittää niitä myöhemmin. Paljon suurempi on Jumalan kyky pitää sellaista muistissaan, sillä hän kutsuu kaikkia lukemattomia tähtiäkin nimeltä. – Ps. 147:4.

Voimme siis nähdä, että ylösnousemus eli uudelleen luominen on mahdollinen sen perusteella, että kuollut henkilö elää Jumalan muistissa. Koska Jehova Jumala muistaa täydellisesti elämänmallit ja koska hänen tarkoituksensa on herättää kuolleet, niin hän saattoi pitää sellaisia kuolleita uskon miehiä kuin Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia ikään kuin elävinä. Jeesus Kristus kiinnitti epäuskoisten saddukeusten huomion siihen sanomalla: ”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki [he kaikki, Um] hänelle elävät.” – Luuk. 20:37, 38.

On todella vahvat perusteet uskoa ylösnousemukseen eli uudelleen luomiseen. Jotkut tosin voivat hylätä tämän ajatuksen, mutta olisitko paremmassa asemassa, jos sulkisit silmäsi ja mielesi todisteilta ja kieltäytyisit uskomasta ylösnousemukseen? Olisiko sinun helpompi kestää rakkaan sukulaisesi tai ystäväsi kuolema? Olisitko paremmin valmistautunut kohtaamaan oman kuolemasi julman mahdollisuuden?

Tietoisuus siitä, että on olemassa muutakin kuin nykyinen elämämme, vapauttaa pelkäämästä sitä, että se katkaistaisiin ennenaikaisesti väkivaltaisin keinoin. Saatana on käyttänyt häikäilemättömästi hyväkseen tätä pelkoa pitääkseen ihmisiä orjuudessa ja ohjaillakseen heitä maallisten edustajiensa välityksellä toimimaan käskyjensä mukaan. (Matt. 10:28; Hepr. 2:14, 15) Peläten mahdollisuutta joutua teloitetuiksi monet ovat menetelleet vastoin omaatuntoaan ja suorittaneet raukkamaisesti rikoksia ihmiskuntaa vastaan, kuten tapahtui natsi-Saksan keskitysleireissä.

Sitä vastoin henkilö, jolla on luja usko ylösnousemukseen, vahvistuu päätöksessään tehdä oikein, vaikka se saattaisi merkitä hänelle kuolemaa. Hänelle se elämä, mistä hän voi nauttia tultuaan herätetyksi kuolleista, on paljon arvokkaampi kuin muutama vuosi elämää nyt. Hän ei halua vaarantaa mahdollisuuttaan iankaikkisen elämän saamiseksi sen vuoksi, mitä siihen verrattuna tuskin voidaan sanoa edes hänen elämänsä pidentämiseksi. Hän on niiden vanhan ajan miesten kaltainen, joista Raamatun Heprealaiskirje kertoo: ”[He] ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta [sovittelemalla siinä, mikä on oikein], että saisivat paremman ylösnousemuksen.” – Hepr. 11:35.

Varmasti ne, jotka luottavat Jumalan lupaukseen herättää kuolleet, ovat paljon paremmassa asemassa kuin ne, joilla ei ole ylösnousemustoivoa. He voivat katsoa pelotta tulevaisuuteen.

Raamatun todisteet osoittavat, että tämä järjestelmä tulee pian loppuunsa, tämän sukupolven aikana, ja sen tilalle tulee vanhurskas hallinto, joka on Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatovereittensa käsissä. Siksi miljardit kuolleet ovat pian jälleen elossa ja alkavat saada hyötyä Valtakunnan hallinnosta. Miten suurenmoista tuleekaan ”ahdistuksessa” säilyneille olemaan se, että he saavat toivottaa kuolleet tervetulleiksi takaisin! Ajattele sitä iloa, mikä syntyy, kun ihmiset saavat jälleen nauttia hyvien ystäviensä ja rakkaitten sukulaistensa rohkaisevasta toveruudesta, kuulla heidän tutut äänensä ja nähdä heidät terveinä.

Mikä vaikutus tällä tulisi olla sinuun? Eikö sen pitäisi saada sinut kiittämään Jumalaa suurenmoisesta ylösnousemustoivosta? Eikö kiitollisuutesi pitäisi saada sinut tekemään kaiken voitavasi oppiaksesi tuntemaan hänet ja sitten palvelemaan häntä uskollisesti?

[Kuva s. 171]

Eikö hän, joka saa lapsen kasvamaan äitinsä kohdussa, voi myös herättää kuolleita?