16. luku
Kuuntele neuvoja, ota kuritus vastaan
1. a) Onko joukossamme ketään, joka ei tarvitsisi neuvoja eikä kuritusta? b) Mitä kysymyksiä meidän on kuitenkin syytä tarkastella?
USEIMMAT meistä myöntävät auliisti seuraavan raamatunlauseen pitävän paikkansa: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaak. 3:2) Ei ole kovinkaan vaikeaa muistaa tapauksia, joissa emme ole onnistuneet olemaan sellaisia ihmisiä, jollaisia Jumalan sana kannustaa meitä olemaan ja jollaisia haluaisimme olla. Niinpä tunnustammekin Raamatun olevan oikeassa, kun se kehottaa meitä: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” (Sananl. 19:20) Me tiedämme tarvitsevamme tuollaista apua. Olemme epäilemättä muovanneet elämäämme saattaaksemme sen sopusointuun Raamatusta oppimiemme asioitten kanssa. Mutta miten me suhtaudumme siihen, että joku kristitty toverimme neuvoo meitä henkilökohtaisesti jossakin nimenomaisessa asiassa, jossa olemme toimineet epäviisaasti? Tai entäpä jos hän vain ehdottaa meille, miten voisimme edistyä jossakin toiminnassa?
2. a) Miksi meidän tulisi osoittaa arvostavamme henkilökohtaisia neuvoja? b) Miten meidän ei tulisi suhtautua niihin?
2 Meidän tulisi vilpittömästi ilmaista arvostavamme saatuja neuvoja ja pyrkiä soveltamaan niitä huolimatta ensimmäisistä sisäisistä reaktioistamme, jotka johtuvat inhimillisestä epätäydellisyydestä. Niin toimiminen voi johtaa hyödylliseen lopputulokseen. (Hepr. 12:11) Kun meitä on neuvottu, me olemme saattaneet kuitenkin yrittää puolustella itseämme, vähätellä tilanteen vakavuutta tai vierittää syyn jonkun muun niskoille. Oletko sinä koskaan reagoinut siten? Kun muistelemme tuota tilannetta, huomaammeko kantavamme kaunaa sitä kohtaan, joka neuvoi meitä? Onko meillä taipumus etsiä puutteita siitä, joka neuvoi meitä, tai siitä tavasta, jolla neuvot annettiin, ikään kuin se olisi jonkinlainen puolustus omille heikkouksillemme? Voiko Raamattu auttaa voittamaan tällaiset taipumukset?
NEUVOKSI KIRJOITETTUJA ESIMERKKEJÄ
3. a) Mitä sellaista Raamattu sisältää, mikä voi auttaa meitä kehittämään oikean asenteen neuvoja ja kuritusta kohtaan? b) Erittele yllä esitettyjen kysymysten pohjalta sitä, miten Saul ja Ussia suhtautuivat neuvoihin.
3 Jumalan sanassa on lukuisia suoria ohjeita tästä aiheesta, ja lisäksi se sisältää elävästä elämästä otettuja kokemuksia ihmisistä, joille annettiin neuvoja. Nuo neuvot olivat usein myös kuritusta, sillä niiden saajan täytyi muuttaa asennettaan tai käytöstään. Tarkastellessasi joitakin näistä esimerkeistä alla esitettyjen kysymysten pohjalta havaitset niissä paljon sellaista, mistä me kaikki voimme hyötyä:
SAUL, KIISIN POIKA: Hän ei ollut totellut Jehovaa täysin, sillä sotiessaan Amalekia vastaan hän oli säästänyt tuon maan kuninkaan sekä sen asukkaitten parhaat eläimet. (1. Sam. 15:1–11)
Mikä Saulin vastauksessa Samuelin antamaan nuhteeseen osoittaa, että hän yritti vähätellä väärintekoaan? (Jae 20) Kenen niskoille hän yritti vierittää syyn? (Jae 21) Kun hän lopulta myönsi tehneensä väärin, niin miten hän puolusteli itseään? (Jae 24) Mistä hän tuntui silloinkin olevan eniten huolissaan? (Jakeet 25, 30)
USSIA: Hän meni Jehovan temppeliin suitsuttamaan, vaikka ainoastaan papeilla oli valtuudet tuohon tehtävään. (2. Aikak. 26:16–20)
Miksi kuningas Ussia suhtautui vihaisesti siihen, että ylimmäinen pappi yritti estää häntä? (Vrt. jae 16.) Mikä oli lopputulos? (Jakeet 19–21)
4. a) Miksi sekä Saulin että Ussian oli vaikea ottaa vastaan neuvoja? b) Miksi se on vakava ongelma myös nykyään?
4 Miksi henkilöitten oli näissä molemmissa tapauksissa erittäin vaikea myöntää tarvitsevansa neuvoja? Perussyy oli ylpeys, suuriluuloisuus. Monet ihmiset ovat nykyäänkin tuottaneet itselleen paljon murhetta tämän piirteen vuoksi. He eivät ota vastaan heille annettuja neuvoja, koska he katsovat joko ikänsä tai saamiensa tehtävien vuoksi saavuttaneensa jonkin aseman. He tuntuvat ajattelevan, että neuvot osoittavat heidän olevan jotenkin puutteellisia tai että ne pilaavat heidän maineensa. Kuitenkin juuri ylpeys osoittaa henkilön olevan puutteellinen. Tätä piirrettä ei tulisi puolustella pelkästään sen vuoksi, että se on yleinen heikkous. Se on ansa, jota Saatana käyttää sumentaakseen ihmisen ajattelun niin, että hän ei ota vastaan sitä rakkaudellista apua, jota Jehova antaa Sanansa ja näkyvän järjestönsä kautta. Jehova varoittaa: ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” – Sananl. 16:18; ks. myös Room. 12:3; Sananl. 16:5.
5. Osoita tässä kappaleessa esitettyjen kysymysten perusteella, mitä me voimme oppia Moosesta ja Daavidia koskevista kertomuksista.
5 Raamatussa on toisaalta myös hyviä esimerkkejä niistä, jotka ottivat neuvoja vastaan. Näistäkin esimerkeistä voidaan oppia jotain hyvin arvokasta. Ajattelehan seuraavia seikkoja:
MOOSES: Hänen appensa antoi hänelle joitakin käytännöllisiä neuvoja siitä, miten hän voisi selviytyä raskaasta työtaakastaan pilaamatta terveyttään. Mooses kuunteli noita neuvoja ja sovelsi niitä heti. (2. Moos. 18:13–24)
Miksi Mooses otti vastaan terveitä neuvoja, vaikka hänellä olikin paljon valtaa? (Vrt. 4. Moos. 12:3.) Miten tärkeä tuo ominaisuus on meille? (Sef. 2:3)
DAAVID: Hän syyllistyi aviorikokseen ja suunnitteli sitten naisen aviomiehen surmaamisen, jotta hän olisi itse voinut mennä naimisiin naisen kanssa ja peittää siten aviorikoksen. Kului kuukausia, ennen kuin Jehova lähetti Naatanin nuhtelemaan Daavidia. (2. Sam. 11:2–12:12)
Vihastuiko Daavid noista nuhteista, vähättelikö hän väärintekoaan tai yrittikö hän vierittää syyn toisten niskoille? (2. Sam. 12:13; Ps. 51:1–5) Jumala hyväksyi Daavidin katumuksen. Merkitsikö tämä sitä, etteivät Daavid ja hänen huonekuntansa joutuneet kokemaan hänen väärän käytöksensä huonoja seurauksia? (2. Sam. 12:10, 11, 14; 2. Moos. 34:6, 7)
6. a) Miten Daavid suhtautui niihin, jotka antoivat hänelle terveitä neuvoja? b) Miten voimme hyötyä siitä, että otamme auliisti vastaan tuollaisia neuvoja? c) Mitä meidän ei tulisi unohtaa, jos meitä kuritetaan ankarasti?
6 Kuningas Daavid tiesi varsin hyvin, että oli hyödyllistä kuunnella terveitä neuvoja, ja kerran hän jopa kiitti Jumalaa ihmisestä, jonka kautta hän sai noita neuvoja. (1. Sam. 25:32–35; ks. myös Sananl. 9:8.) Olemmeko me samanlaisia? Jos olemme, niin vältymme sanomasta ja tekemästä paljon sellaista, mitä saattaisimme myöhemmin katua. Jos kuitenkin joudumme olosuhteisiin, joiden vuoksi meitä kuritetaan ankarasti, niin kuin Daavidia kuritettiin hänen Batseban kanssa tekemänsä synnin johdosta, niin älkäämme unohtako sitä, että tuo kuritus on osoitus Jehovan rakkaudesta ja että se tähtää ikuiseen hyvinvointiimme. – Sananl. 3:11, 12; 4:13.
KEHITÄ ARVOKKAITA OMINAISUUKSIA
7. Mikä ominaisuus ihmisillä täytyy Jeesuksen sanojen mukaan olla, jotta he pääsisivät Valtakuntaan?
7 Meidän täytyy kehittää itsessämme joitakin ominaisuuksia, jotta meillä olisi hyvä suhde Jehovaan ja kristittyihin veljiimme. Jeesus tähdensi yhtä näistä ominaisuuksista, kun hän asetti opetuslastensa keskelle pienen lapsen ja sanoi: ”Ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrtyy tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3, 4) Noiden opetuslasten täytyi tehdä muutoksia. Heidän täytyi päästä eroon ylpeydestään ja kehittää nöyryyttä.
8. a) Kenen edessä meidän täytyy olla nöyriä ja miksi? b) Jos olemme nöyriä, niin miten suhtaudumme neuvoihin?
8 Apostoli Pietari kirjoitti myöhemmin kristityille tovereilleen: ”Vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Piet. 5:5) Me tiedämme, että meidän täytyy olla nöyriä Jumalan edessä, mutta tässä raamatunkohdassa sanotaan, että meidän täytyy olla nöyriä eli mieleltämme vaatimattomia myös suhteissamme uskoviin tovereihimme. Jos olemme nöyriä, emme typerästi suutu siitä, että he saattavat esittää meille joitakin ehdotuksia. Me olemme silloin halukkaita oppimaan toinen toiseltamme. (Sananl. 12:15) Jos veljemme puolestaan pitävät tarpeellisena antaa meille oikaisevia neuvoja, me emme kieltäydy ottamasta niitä vastaan, koska ymmärrämme Jehovan rakkaudellisesti käyttävän heitä välikappaleinaan meidän muovaamisessamme. – Ps. 141:5.
9. a) Mikä tärkeä ominaisuus liittyy läheisesti nöyryyteen? b) Miksi meidän tulisi ottaa huomioon se, miten käytöksemme vaikuttaa toisiin?
9 Eräs toinen, nöyryyteen läheisesti liittyvä ominaisuus on aito kiinnostus toisten hyvinvoinnista. Emme pääse mihinkään siitä, että tekomme vaikuttavat toisiin ihmisiin. Apostoli Paavali neuvoi Korinton ja Rooman varhaiskristittyjä ottamaan huomioon toisten omantunnon. Hän ei sanonut, että heidän tulisi sivuuttaa kaikki henkilökohtaiset mieltymyksensä, mutta hän kehotti heitä olemaan tekemättä mitään mikä saattaisi rohkaista jotakuta toista toimimaan oman omantuntonsa vastaisesti, mikä puolestaan johtaisi hänen hengelliseen tuhoonsa. Paavali esitti selvästi tässä asiassa vallitsevan periaatteen kirjoittaessaan: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua. – – Niinpä siis, syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Pitäkää jatkuvasti vaari siitä, ettei teistä tule kompastuksen aiheita juutalaisille enempää kuin kreikkalaisillekaan eikä Jumalan seurakunnalle.” – 1. Kor. 10:24–33; 8:4–13; Room. 14:13–23.
10. Mikä saattaisi osoittaa, onko tapanamme soveltaa tuota Raamatun neuvoa käytäntöön?
10 Oletko sinä ottanut tavaksesi panna toisten hyvinvoinnin omien mieltymystesi edelle? Tämä voidaan tehdä monella tavoin, mutta ajattelehan esimerkiksi seuraavaa tilannetta: Yleensä pukeutuminen ja ulkoasu ovat vain henkilökohtaisia makuasioita, kunhan olemme säädyllisiä, siistejä ja puhtaita. Jos kuitenkin saisit tietää, että yhdyskuntasi asukkaiden taustan vuoksi pukeutumistapasi tai ulkoasusi estäisi toisia kuuntelemasta Valtakunnan sanomaa, niin tekisitkö tilanteen edellyttämät muutokset? Onko toisten ihmisten elämä sinulle tärkeämpää kuin itsesi miellyttäminen?
11. Mikä osoittaa, että meidän on tärkeää kehittää näitä ominaisuuksia, jos todella haluamme olla kristittyjä?
11 Edellä esitettyjen ominaisuuksien tuleminen osaksi persoonallisuuttamme osoittaa, että meillä alkaa olla Kristuksen mieli. Jeesus antoi täydellisen esimerkin nöyryydestä. (Joh. 13:12–15; Fil. 2:5–8) Hän asetti myös meidän seurattavaksemme mallin, jonka mukaan meidän tulisi olla kiinnostuneita toisista eikä pelkästään miellyttää itseämme. – Room. 15:2, 3.
ÄLÄ HYLKÄÄ JEHOVAN KURITUSTA
12. a) Mitä muutoksia meidän kaikkien täytyy tehdä, jotta meillä olisi Jumalaa miellyttävä persoonallisuus? b) Mikä auttaa meitä?
12 Koska me kaikki olemme syntisiä, meidän täytyy tehdä muutoksia asenteissamme, puheessamme ja käytöksessämme, jotta voisimme heijastaa Jumalamme persoonallisuutta. Meidän täytyy pukeutua ”uuteen persoonallisuuteen”. (Kol. 3:5–14; Tiit. 2:11–14) Neuvot ja kuritus auttavat meitä pääsemään selville siitä, millä alueilla meidän tulisi tehdä muutoksia, ja ymmärtämään, miten ne pitäisi tehdä.
13. a) Miten Jehova on antanut meille kaikille neuvoja ja kuritusta? b) Mitä meidän tulisi tehdä niillä?
13 Noiden ohjeitten pääasiallinen lähde on Raamattu. (2. Tim. 3:16, 17) Näkyvän järjestönsä tuottaman raamatullisen kirjallisuuden ja sen järjestämien kokousten kautta Jehova sitten auttaa meitä näkemään, miten noita neuvoja voidaan soveltaa. Tunnustammeko nöyrästi tarvitsevamme niitä itse kukin – vaikka olisimmekin kuulleet ne aiemmin – ja pyrimmekö jatkuvasti edistymään?
14. Mitä muuta apua Jehova antaa meille henkilökohtaisesti?
14 Jehova ei jätä meitä kamppailemaan yksin asioitten kanssa, jotka saattavat olla erikoisongelmiamme. Hän huolehtii rakkaudellisesti siitä, että saamme henkilökohtaista apua. Miljoonat ihmiset ovat hyötyneet tuosta avusta Raamatun kotitutkistelujen välityksellä. Vanhemmilla on erityinen vastuu kurittaa lapsiaan ja suojella heitä sellaiselta käytökseltä, joka voisi myöhemmin elämässä aiheuttaa monia sydänsuruja. (Sananl. 6:20–35; 15:5) Niillä joilla on hengellisiä edellytyksiä, on vastuu käyttää Raamattua toisten kohdalleen saattamiseen myös seurakunnan sisäpuolella, kun he havaitsevat siihen olevan tarvetta. Tämä pitäisi kuitenkin tehdä lempeyden hengessä. (Gal. 6:1, 2) Tällä tavoin Jehova neuvoo ja kurittaa meitä, jotta voisimme palvoa häntä yhdistettynä kansana.
Kertauskysymyksiä
● Miten Jehova auttaa rakkaudellisesti meitä näkemään, mitä muutoksia meidän itse kunkin täytyy tehdä?
● Miksi monien on vaikeaa ottaa vastaan neuvoja? Miten vakava asia tämä on?
● Mitkä arvokkaat ominaisuudet auttavat meitä ottamaan vastaan neuvoja? Millaisen esimerkin Jeesus antoi näiden ominaisuuksien osoittamisesta?