Parantaminen

Määritelmä: Ruumiillisesti, henkisesti tai hengellisesti sairaiden tekeminen terveiksi. Jumalan henki auttoi joitakuita esikristillisen ajan heprealaisia profeettoja samoin kuin Jeesusta Kristusta ja joitakin varhaiskristillisen seurakunnan jäseniä suorittamaan ihmeparannuksia.

Suoritetaanko ihmeparannuksia meidän aikanamme Jumalan hengen välityksellä?

Voiko kyky tehdä ihmeitä tulla jostakin muusta lähteestä kuin tosi Jumalalta?

Mooses ja Aaron ilmaantuivat Egyptin faraon eteen pyytämään, että Israelin annettaisiin mennä erämaahan uhraamaan Jehovalle uhreja. Todistukseksi Jumalan tuesta Mooses käski Aaronin heittää maahan sauvansa, ja se tuli suureksi käärmeeksi. Tuo ihme tehtiin Jumalan voimalla. Mutta sitten Egyptin taikuutta harjoittavat papit heittivät maahan omat sauvansa, ja nekin tulivat suuriksi käärmeiksi. (2. Moos. 7:8–12.) Kenen voimalla he tekivät ihmeensä? (Vrt. 5. Moos. 18:10–12.)

Nykyään uskolla parantamista suoritetaan joskus kristikunnan pappien johtamissa tilaisuuksissa. Ei-kristillisten uskontojen keskuudessa on voodoopappeja, poppamiehiä ja muita, jotka myös parantavat; he käyttävät usein taikuutta ja ennustelua. Jotkut ns. psyykkistä parantamista harjoittavat sanovat, ettei heidän parannustaidoillaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Tuleeko parantamisvoima kaikissa näissä tapauksissa tosi Jumalalta?

Matt. 24:24: ”Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnusmerkkejä [”tunnustekoja”, KR-92, KR-38] ja ihmeitä eksyttääkseen siten, mikäli mahdollista, valitutkin.”

Matt. 7:15–23: ”Varokaa vääriä profeettoja – –. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja [”ihmeitä”, UTN; ”suuria ihmeitä”, EU] sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.”

Tehdäänkö meidän aikamme sensaatiomaiset parannusteot samalla tavalla kuin Jeesus ja varhaiset opetuslapset suorittivat ihmeparannuksia?

Palvelusten hinta: ”Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos demoneja. Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matt. 10:8.) (Menettelevätkö parantajat nykyään näin, antavatko he ilmaiseksi, kuten Jeesus käski?)

Onnistumisten määrä: ”Koko ihmisjoukko pyrki koskettamaan häntä [Jeesusta], koska hänestä lähti voimaa ja se paransi heidät kaikki.” (Luuk. 6:19.) ”Sairaita tuotiin ulos valtakaduillekin ja asetettiin sinne pienille vuoteille ja kantopaareille, jotta Pietarin ohi kulkiessa ainakin hänen varjonsa lankeaisi johonkuhun heistä. Myös Jerusalemin ympärillä olevien kaupunkien väkeä tuli joukoittain koolle kantaen sairaita ja epäpuhtaiden henkien vaivaamia, ja heidät kaikki parannettiin.” (Apt. 5:15, 16.) (Paranevatko meidän aikanamme kaikki, jotka menevät uskonnonharjoittajien luo tai uskonnollisiin temppeleihin parannettaviksi?)

Todistaako niiden järjestöjen jäsenten elämäntapa, joihin ”parantajat” kuuluvat, että heillä on Jumalan henki?

Ilmaisevatko he ryhmänä huomattavassa määrin sellaisia hengen hedelmiä kuin rakkautta, pitkämielisyyttä, lempeyttä ja itsehillintää? (Gal. 5:22, 23.)

Voidaanko heistä tosiaan sanoa, että ”he eivät ole osa maailmasta”, ja karttavatko he täysin maailman poliittisiin asioihin sekaantumista? Ovatko he pysyneet puhtaina verivelasta sota-aikana? Onko heillä hyvä maine, koska he ovat karttaneet maailman moraalitonta käytöstä? (Joh. 17:16; Jes. 2:4; 1. Tess. 4:3–8.)

Tunnistetaanko tosi kristityt nykyään kyvystä tehdä ihmeparannuksia?

Joh. 13:35: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Näin sanoi Jeesus. Jos todella uskomme häneen, me pidämme rakkautta, emme ihmeparannusta, todisteena tosi kristillisyydestä.)

Apt. 1:8: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Juuri ennen kuin Jeesus jätti apostolinsa palatakseen taivaaseen, hän sanoi heille, että tämä oli heidän tehtäväkseen annettu tärkeä työ, ei parantaminen. Ks. myös Matt. 24:14; 28:19, 20.)

1. Kor. 12:28–30: ”Jumala on asettanut eri henkilöitä seurakuntaan: ensiksi apostoleita, toiseksi profeettoja, kolmanneksi opettajia; sen jälkeen voimatekoja, sen jälkeen parantamislahjoja; auttamispalveluksia, johtamiskykyjä, eri kieliä. Eiväthän kaikki ole apostoleita? Eiväthän kaikki ole profeettoja? Eiväthän kaikki ole opettajia? Eiväthän kaikki tee voimatekoja? Eihän kaikilla ole parantamislahjoja?” (Raamattu osoittaa siis selvästi, ettei kaikilla tosi kristityillä olisi parantamislahjaa.)

Osoittaako Markuksen 16:17, 18, että kyky parantaa sairaita olisi uskovien tunnusmerkki?

Mark. 16:17, 18, KR-38: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

Nämä jakeet esiintyvät joissakin Raamatun käsikirjoituksissa ja käännöksissä, jotka ovat peräisin 400–500-luvuilta. Mutta ne eivät esiinny vanhemmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, Codex Sinaiticuksessa ja Codex Vaticanuksessa, jotka ovat 300-luvulta. Raamatun käsikirjoitusten asiantuntija tri B. F. Westcott sanoi, että nuo ”jakeet – – eivät kuulu alkuperäiseen kertomukseen, vaan ovat lisäys” (An Introduction to the Study of the Gospels, Lontoo 1881, s. 338). Aimo T. Nikolainen toteaa näistä jakeista raamatunselitysteoksessaan: ”Vanhimmat ja tärkeimmät käsikirjoitukset (Sinaiticus ja Vaticanus) eivät sisällä näitä jakeita, ei liioin vanha syyrialainen Uuden testamentin käännös. Kirkkoisät Eusebius ja Hieronymos ovat – – huomauttaneet näiden jakeiden puuttumisesta Markuksen evankeliumista. – – on varmaa, etteivät ne ole Markuksen kirjoittamaa tekstiä.” (Markuksen evankeliumi, Jyväskylä 1984, s. 179, 180.) New Catholic Encyclopedia (1967) sanoo: ”Sen sanasto ja tyyli eroavat niin jyrkästi evankeliumin muusta osasta, että näyttää tuskin mahdolliselta, että Markus itse olisi laatinut sen [ts. jakeet 9–20].” (IX osa, s. 240.) Ei ole mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat juoneet myrkkyä tai käsitelleet käärmeitä todistaakseen olevansa uskovia.

Miksi ensimmäisen vuosisadan kristityille annettiin sellaisia lahjoja kuin kyky suorittaa ihmeparannuksia?

Hepr. 2:3, 4: ”Kuinka me pääsemme pakoon, jos emme ole välittäneet niin suuresta pelastuksesta, että siitä alettiin puhua Herramme välityksellä ja sen vahvistivat meille ne, jotka kuulivat häntä, samalla kun Jumala liittyi mukaan todistamaan tunnusmerkein sekä ennusmerkein ja monenlaisin voimateoin ja jakelemalla pyhää henkeä tahtonsa mukaan?” (Tässä oli tosiaan vakuuttava todiste siitä, että kristillinen seurakunta, joka oli silloin uusi, oli tosiaan Jumalasta. Mutta kun se oli täysin varmistettu, olisiko tarpeellista todistaa se yhä uudelleen?)

1. Kor. 12:29, 30; 13:8, 13: ”Eiväthän kaikki ole profeettoja? – – Eihän kaikilla ole parantamislahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? – – Rakkaus ei koskaan häviä. Mutta mikäli on profetoimislahjoja, ne tulevat poistumaan; mikäli on kieliä, ne tulevat lakkaamaan – –. Nyt pysyvät kuitenkin usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin näistä on rakkaus.” (Kun ihmelahjat olivat täyttäneet tarkoituksensa, ne lakkaisivat. Mutta verrattomat ominaisuudet, jotka ovat Jumalan hengen hedelmää, olisivat yhä ilmeisiä tosi kristittyjen elämässä.)

Onko sillä todella merkitystä, miten ihminen parannetaan, kunhan hän paranee?

2. Tess. 2:9, 10: ”Tuon laittoman läsnäoloon liittyy Saatanan vaikutuksen mukaan kaikkia voimatekoja [”kaikenlaisia ihmeitä”, JB] ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä ja kaikkea epävanhurskasta petosta niille, jotka tuhoutuvat, rankaisuksi siitä, että he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua.”

Luuk. 9:24, 25: ”Se, joka tahtoo pelastaa sielunsa [”elämänsä”, KR-92, KR-38, UTN], tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni, se tulee pelastamaan sen. Mitä ihminen todellakaan hyötyy, jos hän voittaa koko maailman, mutta kadottaa itsensä tai kärsii vahingon?”

Mitä toivoa on siitä, että voimme todella parantua kaikista sairauksista?

Ilm. 21:1–4: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet – –. ’Ja hän [Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’”

Jes. 25:8: ”Hän nielee kuoleman iäksi, ja Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.” (Myös Ilm. 22:1, 2.)

Jes. 33:24: ”Yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’”

Joku voi sanoa:

”Uskotteko ihmeparannuksiin?”

Voisit vastata: ”Joka ei usko, että Jumalalla on voima parantaa, ei usko Raamattuun. Mutta en voi olla ihmettelemättä, toimivatko nykyiset parantajat niin kuin heidän tulisi.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Minäpä luen teille erään raamatunkohdan. Huomaatteko, missä suhteessa nykyään toimitaan tavallisesti aivan eri tavalla? (Matt. 10:7, 8.) .... Huomaatteko tässä myös jotakin, mitä Jeesus sanoi opetuslastensa voivan tehdä mutta mitä nykyajan parantajat eivät ole kyenneet tekemään? (He eivät voi herättää kuolleita.)” 2) ”Me emme ole toisten ihmisten tuomareita, mutta on merkille pantavaa, että Matteuksen 24:24 mainitsee jotakin, minkä suhteen meidän on tarpeellista olla varuillamme.”

Tai voisit sanoa: ”Uskon varmasti, että se mitä Raamattu sanoo parantamisesta on totta. Mutta eivätkö kaikki tässä järjestelmässä tapahtuvat parannusteot aikaansaa vain tilapäistä hyötyä? Lopulta me kaikki kuolemme. Tuleekohan koskaan aikaa, jolloin jokainen elossa oleva nauttii hyvästä terveydestä tarvitsematta koskaan kuolla? (Ilm. 21:3, 4.)”