Lunnaat

Määritelmä: Hinta joka maksetaan jonkin ostamiseksi takaisin tai jostakin velvollisuudesta tai ei-toivotusta tilasta vapautumiseksi. Merkittävin lunastushinta on Jeesuksen Kristuksen vuodatettu veri. Maksamalla noiden lunnaiden arvon taivaassa Jeesus avasi Aadamin jälkeläisille mahdollisuuden vapautua synnistä ja kuolemasta, jotka me kaikki perimme esi-isämme Aadamin synnin vuoksi.

Miten Jeesuksen Kristuksen kuolema erosi muiden marttyyreiksi tulleiden kuolemasta?

Jeesus oli täydellinen ihminen. Hän syntyi täysin vailla synnin tahraa, ja hän säilytti tuon täydellisyyden läpi elämänsä. ”Hän ei tehnyt syntiä.” Hän oli ”saastumaton, syntisistä erotettu”. (1. Piet. 2:22; Hepr. 7:26.)

Hän oli Jumalan ainutlaatuinen Poika. Jumala itse todisti tämän kuuluvasti taivaista (Matt. 3:17; 17:5). Tämä Poika oli elänyt aikaisemmin taivaassa; Jumala oli saattanut hänen välityksellään olemassaoloon kaikki muut luodut persoonat ja kaiken muun koko kaikkeudessa. Tahtonsa toteuttamiseksi Jumala siirsi ihmeen avulla tämän Pojan elämän erään neitsyttytön kohtuun, niin että hän syntyi ihmiseksi. Korostaakseen sitä, että hänestä oli tosiaan tullut ihminen, Jeesus sanoi itseään Ihmisen Pojaksi. (Kol. 1:15–20; Joh. 1:14; Luuk. 5:24.)

Hän ei ollut teloittajiensa edessä voimaton. Hän sanoi: ”Minä annan sieluni – –. Kukaan ei ole ottanut sitä minulta pois, vaan minä annan sen omasta aloitteestani.” (Joh. 10:17, 18.) Hän kieltäytyi vetoamasta enkelivoimiin ja pyytämästä niitä avukseen (Matt. 26:53, 54). Vaikka pahojen ihmisten sallittiinkin toteuttaa suunnitelmansa hänen surmaamisekseen, hänen kuolemansa oli todellisuudessa uhrikuolema.

Hänen vuodatettu verensä on niin arvokas, että se voi aikaansaada toisille vapautuksen. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Mark. 10:45.) Hänen kuolemansa merkitsi siis paljon enemmän kuin siitä johtuvaa marttyyriutta, että hän kieltäytyi tinkimästä vakaumuksestaan.

Ks. myös pääaihetta ”Muistonvietto”, s. 246–248.

Miksi oli välttämätöntä antaa lunnaat juuri sillä tavalla kuin ne annettiin, jotta me voisimme saada ikuisen elämän?

Room. 5:12: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Elämmepä kuinka oikealla tavalla tahansa, me kaikki olemme syntymästämme saakka syntisiä [Ps. 51:7]. Me emme voi mitenkään ansaita oikeutta elää ikuisesti.)

Room. 6:23: ”Synnin palkka on kuolema.”

Ps. 49:6–9: ”Niistä, jotka luottavat varastoihinsa ja jotka rehentelevät rikkautensa runsaudella, ei yksikään voi mitenkään lunastaa edes veljeä eikä antaa hänestä lunnaita Jumalalle (ja heidän sielunsa lunastushinta on niin kallis, että se on jäänyt suorittamatta ajan hämärään asti), niin että hän eläisi edelleen ikuisesti hautakuoppaa näkemättä.” (Kukaan epätäydellinen ihminen ei voi järjestää keinoa jonkun toisen vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta. Hän ei voi rahoillaan ostaa ikuista elämää, ja kuolemassa hänen sielullaan ei ole arvoa kenenkään toisen vapauttamiseksi, koska kuolema on synnin vuoksi hänelle joka tapauksessa tuleva palkka.)

Miksi Jumala ei yksinkertaisesti määrännyt niin, että vaikka Aadamin ja Eevan piti kuolla kapinointinsa vuoksi, kaikki heidän jälkeläisensä, jotka tottelisivat Jumalaa, voisivat elää ikuisesti?

Koska Jehova ”rakastaa vanhurskautta ja oikeutta” (Ps. 33:5; 5. Moos. 32:4; Jer. 9:24). Siksi hänen menettelynsä tässä tilanteessa oli sopusoinnussa hänen vanhurskautensa kanssa, täytti ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaatimukset ja sai samaan aikaan hänen rakkautensa ja armonsa suuruuden käymään ilmeisiksi. Miten niin?

1) Aadam ja Eeva eivät olleet saaneet lapsia ennen kuin he tekivät syntiä, ja siksi kukaan ei syntynyt täydellisenä. Kaikki Aadamin jälkeläiset syntyivät syntisinä, ja synti johtaa kuolemaan. Jos Jehova olisi yksinkertaisesti jättänyt tämän huomioon ottamatta, hän olisi kieltänyt omat vanhurskaat mittapuunsa. Jumala ei voinut tehdä sitä ja näin osallistua epävanhurskauteen. Hän ei poikennut ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaatimuksista; kukaan älyllinen luomus ei siis voisi tämän asian vuoksi koskaan aiheellisesti moittia häntä. (Room. 3:21–26.)

2) Miten Aadamin jälkeläiset, jotka osoittaisivat rakkaudellista tottelevaisuutta Jehovaa kohtaan, voitaisiin vapauttaa tavalla, joka ei jättäisi oikeudenmukaisuuden vaatimuksia huomiotta? Jos täydellinen ihminen kuolisi uhrina, tuon täydellisen elämän avulla voitaisiin oikeudenmukaisesti peittää niiden synnit, jotka hyväksyisivät uskossa tuon järjestelyn. Koska yhden ihmisen (Aadamin) synti oli tehnyt koko ihmisperheestä syntisen, toisen täydellisen ihmisen (itse asiassa toisen Aadamin) vuodatettu veri voisi vastaavan arvonsa perusteella saattaa oikeuden vaa’an tasapainoon. Koska Aadam oli tahallinen synnintekijä, hän ei voisi hyötyä tästä järjestelystä. Mutta koska joku toinen kärsisi tällä tavalla rangaistuksen, jonka koko ihmiskunnan oli määrä kärsiä synnin vuoksi, niin Aadamin jälkeläiset voitaisiin vapauttaa. Mutta sellaista täydellistä ihmistä ei ollut olemassa. Ihmiset eivät olisi koskaan voineet täyttää ehdottoman oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Siksi Jehova huolehti siitä itse, mikä oli ilmaus hänen suurenmoisesta rakkaudestaan ja maksoi hänelle itselleen paljon. (1. Kor. 15:45; 1. Tim. 2:5, 6; Joh. 3:16; Room. 5:8.) Jumalan ainosyntyinen Poika oli halukas tekemään oman osansa. Jeesus jätti nöyrästi taakseen taivaallisen kirkkautensa, tuli täydelliseksi ihmiseksi ja kuoli ihmiskunnan puolesta (Fil. 2:7, 8).

Kuvaus: Perheenpää voi muuttua rikolliseksi ja saada kuolemantuomion. Hänen lapsensa saattavat jäädä puutteeseen, toivottoman velkataakan alle. Heidän ystävällinen isoisänsä voi puuttua tilanteeseen ja järjestää niin, että hänen kanssaan elävä poika maksaa heidän velkansa ja avaa heille mahdollisuuden uuteen elämään. Hyötyäkseen tästä järjestelystä lasten täytyy tietysti hyväksyä se, ja isoisä voi esittää kohtuullisia vaatimuksia sen varmistamiseksi, että lapset eivät jäljittele isänsä menettelytapaa.

Keihin Jeesuksen uhrin ansiota sovellettiin ensiksi, ja mikä oli sen tarkoitus?

Room. 1:16: ”[Jeesusta Kristusta ja hänen tehtäväänsä Jehovan tarkoituksessa koskeva] hyvä uutinen – – on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle.” (Kutsu hyötyä Kristuksen kautta tehdystä pelastusjärjestelystä esitettiin ensin juutalaisille ja sitten ei-juutalaisille.)

Ef. 1:11–14: ”[Kristuksen] yhteydessä meidätkin [juutalaiset, apostoli Paavali mukaan luettuna] asetettiin perillisiksi [Minkä perillisiksi? Taivaallisen Valtakunnan perillisiksi] – –, jotta me palvelisimme hänen kirkkautensa ylistykseksi, me jotka olemme ensimmäisinä panneet toivomme Kristukseen. Mutta tekin [pakanakansoista otetut kristityt, jollaisia monet Efesoksessa olivat] panitte toivonne häneen kuultuanne totuuden sanan, pelastustanne koskevan hyvän uutisen. Hänen välityksellään teidät myös uskottuanne sinetöitiin luvatulla pyhällä hengellä, joka on perintömme ennakkovakuus Jumalan omaisuuden vapauttamiseksi lunnaiden perusteella, hänen loistoisaksi ylistyksekseen.” (Kuten 1. Pietarin kirjeen 1:4 osoittaa, tuo perintö on varattuna taivaissa. Ilmestyksen 14:1–4 ilmaisee, että sen saavien lukumäärä on 144000. Nämä palvelevat ihmiskuntaa Kristuksen kanssa kuninkaina ja pappeina tuhat vuotta. Tuona aikana toteutetaan Jumalan tarkoitus, jonka mukaan maasta tulee ensimmäisen ihmisparin täydellisten jälkeläisten kansoittama paratiisi.)

Ketkä muut saavat meidän aikanamme nauttia Jeesuksen uhrin hyödystä?

1. Joh. 2:2: ”Hän [Jeesus Kristus] on sovitusuhri meidän [apostoli Johanneksen ja muiden hengellävoideltujen kristittyjen] syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman [muiden ihmiskuntaan kuuluvien, joille on näin tehty mahdolliseksi maan päällä saatavan ikuisen elämän odote].”

Joh. 10:16: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” (Nämä ”muut lampaat” tulevat Jeesuksen Kristuksen rakkaudellisen huolenpidon alaisuuteen Valtakunnan perillisten ”pienen lauman” jäännöksen ollessa vielä maan päällä; siten ”muut lampaat” voidaan yhdistää Valtakunnan perillisten kanssa ”yhden lauman” osaksi. Monet heidän Jeesuksen uhrista saamansa siunaukset ovat samanlaisia, mutta eivät kaikki, koska heillä on erilainen päämäärä.)

Ilm. 7:9, 14: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä – –. ’Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.’” (Nämä suuren joukon jäsenet elävät siis silloin, kun suuri ahdistus alkaa, ja heillä on puhdas asema Jumalan edessä, koska he uskovat lunastukseen. Heidän hyväkseen tämän vuoksi laskettava vanhurskaus luo edellytykset sille, että heidät voidaan säilyttää elossa maan päällä suuren ahdistuksen läpi.)

Mistä tulevista siunauksista voidaan lunnaiden ansiosta nauttia?

Ilm. 5:9, 10: ”He laulavat uutta laulua sanoen: ’Sinä [Karitsa, Jeesus Kristus] olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut teurastettiin ja sinä ostit verelläsi ihmisiä Jumalalle jokaisesta heimosta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta, ja sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata.’” (Lunnaat olivat siis merkittävä tekijä tien avaamiseksi taivaalliseen elämään niille, joiden on määrä hallita kuninkaina Kristuksen kanssa. Pian kaikki maan uuden hallituksen hallitsijat ovat taivaallisilla valtaistuimillaan.)

Ilm. 7:9, 10: ”Katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan [uhrikaritsana kuolleen Jeesuksen Kristuksen] edessä puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin, ja heidän käsissään oli palmunoksia. Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ’Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.’” (Usko Kristuksen uhriin on tärkeä edellytys sille, että tämä suuri joukko säilyy suuren ahdistuksen läpi.)

Ilm. 22:1, 2: ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta sen valtakadun keskustaa pitkin. Ja virran toisella puolen ja toisella puolen oli elämän puita, jotka tuottivat kaksitoista hedelmäsatoa antamalla hedelmänsä joka kuukausi. Ja puiden lehdet olivat kansakuntien parannukseksi.” (Jumalan Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, uhrin arvon soveltaminen on siis tärkeä osa siitä järjestelystä, jonka Jumala on tehnyt ihmiskunnan parantamiseksi kaikista synnin vaikutuksista ja sen auttamiseksi elämään ikuisesti.)

Room. 8:21: ”Itse luomakuntakin [ihmiskunta] vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.”

Mitä meiltä vaaditaan voidaksemme hyötyä jatkuvasti Jeesuksen täydellisestä uhrista?

Joh. 3:36: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on ikuinen elämä; joka ei tottele Poikaa, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihastuksen alaisena.”

Hepr. 5:9: ”Kun hänet [Jeesus Kristus] oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuunalaiseksi kaikkien häntä tottelevien ikuisesta pelastuksesta.”

Mitä lunastusjärjestely paljastaa siitä, miten Jumala suhtautuu ihmiskuntaan?

1. Joh. 4:9, 10: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.”

Room. 5:7, 8: ”Tuskin kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta ehkä joku uskaltaakin kuolla. Mutta Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.”

Miten tämän järjestelyn tulisi vaikuttaa siihen, miten käytämme elämämme?

1. Piet. 2:24: ”Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle.” (Kun ajattelemme kaikkea sitä, mitä Jehova ja hänen Poikansa ovat tehneet meidän puhdistamiseksemme synnistä, meidän tulisi ponnistella uutterasti voittaaksemme syntiset taipumukset. Ei pitäisi tulla kysymykseenkään, että tekisimme tahallamme mitään, minkä tiedämme synniksi!)

Tit. 2:13, 14: ”Kristus Jeesus – – antoi itsensä meidän puolestamme vapauttaakseen meidät kaikenlaisesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen kansan, joka on erityisesti hänen omansa, palavan innokas hyviin tekoihin.” (Tämän suurenmoisen järjestelyn arvostamisen pitäisi saada meidät osallistumaan innokkaasti sen tekemiseen, mitä Kristus antoi tosi seuraajiensa tehtäväksi.)

2. Kor. 5:14, 15: ”Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta; niinpä siis kaikki olivat kuolleet; ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.”