Luku 13

Uskonpuhdistus – etsintä lähti uusille urille

 1, 2. a) Miten eräs uskonpuhdistuksesta kertova kirja kuvailee keskiajan roomalaiskatolista kirkkoa? b) Mitä kysymyksiä herää Rooman kirkon tilasta?

”KESKIAJAN kirkon todellinen tragedia oli siinä, että se ei seurannut aikaansa. – – Kaukana siitä että se olisi ollut edistyksellinen ja ottanut hengellisen johdon! Se oli taantumuksellinen ja rappeutunut, ja kaikki sen jäsenet olivat turmeltuneita.” Näin sanoo uskonpuhdistuksesta kertova kirja The Story of the Reformation voimakkaasta roomalaiskatolisesta kirkosta, joka oli hallinnut suurinta osaa Euroopasta 400-luvulta 1400-luvulle saakka.

² Miten Rooman kirkko luhistui kaikkivoipaisesta asemastaan, niin että siitä tuli ’rappeutunut ja turmeltunut’? Miten oli mahdollista, etteivät sen paavit, joiden viran väitettiin periytyneen apostoleilta, edes ottaneet ”hengellistä johtoa”? Ja mikä oli tuloksena tällaisesta laiminlyönnistä? Vastausten saamiseksi meidän on tarkasteltava lyhyesti sitä, millainen kirkko siitä oli oikeastaan tullut ja mikä sen asema oli ihmiskunnan tosi Jumalan etsintään nähden.

Kirkko rappiolla

 3. a) Millainen oli Rooman kirkon taloudellinen tila 1400-luvun lopussa? b) Miten kirkko yritti ylläpitää loistoaan?

³ Rooman kirkolla oli 1400-luvun lopussa seurakuntia sekä munkki- ja nunnaluostareita valta-alueensa eri puolilla, ja siitä oli tullut koko Euroopan suurin maanomistaja. Sen kerrotaan omistaneen peräti puolet Ranskan ja Saksan maa-alueista ja kaksi viidennestä tai enemmän Ruotsista ja Englannista. Mihin tämä johti? ”Rooman loisto kasvoi suunnattomasti 1400-luvun lopulla ja 1500-luvun alussa, ja vähän aikaa sillä oli suuri poliittinen merkitys”, sanotaan kirjassa A History of Civilization (Kulttuurin historia). Kaikella loistolla oli kuitenkin oma hintansa, ja sen ylläpitämiseksi paavien piti löytää uusia tulolähteitä. Historioitsija Will Durant kuvailee seuraavassa kirkon käyttämiä erilaisia keinoja:

”Jokaista kirkon virkaan nimitettyä henkilöä vaadittiin palauttamaan paavin kuurialle – paavin hallintovirastoille – puolet virasta saamistaan tuloista ensimmäisenä vuotena (”annaatit”) ja sen jälkeen vuosittain kymmenesosa eli kymmenykset. Uuden arkkipiispan piti maksaa paaville huomattava summa palliumista – valkoisesta villakauluksesta, joka toimi hänen valtansa vahvistuksena ja merkkinä. Kun kuka tahansa kardinaali, arkkipiispa, piispa tai apotti kuoli, hänen henkilökohtainen omaisuutensa palautettiin paaville. – – Kiitokseksi jokaisesta kuurialta saadusta päätöksestä tai suosionosoituksesta odotettiin lahjaa, ja joskus lahja ratkaisi sen, millainen päätöksestä tuli.”

 4. Miten kirkkoon tulevat rikkaudet vaikuttivat paaveihin?

⁴ Paavin rahakirstuihin vuodesta toiseen virranneet suuret rahasummat johtivat lopulta moniin väärinkäytöksiin ja turmelukseen. On sanottu, ettei ’paavikaan voi koskea pikeen tahraamatta sormiaan’, ja tämän aikakauden kirkkohistoria tuntee erään historioitsijan sanojen mukaan ”sarjan hyvin maailmallisia paaveja”. Näihin sisältyivät Sikstus IV (paavina v. 1471–84), joka käytti paljon rahaa rakentaakseen hänestä nimensä saaneen Sikstuksen kappelin ja rikastuttaakseen monia sisarustensa lapsia; Aleksanteri VI (paavina v. 1492–1503), surullisen kuuluisa Rodrigo Borgia, joka tunnusti avoimesti aviottomat lapsensa ja ajoi heidän asioitaan, sekä Julius II (paavina v. 1503–13), Sikstus IV:n veljenpoika, joka oli kiinnostuneempi sodista, politiikasta ja taiteesta kuin kirkollisista velvollisuuksistaan. Täysin aiheellisesti katolinen oppinut Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti vuonna 1518: ”Rooman kuurian julkeus on huipussaan.”

 5. Mitä tuolloiset muistiinmerkinnät ilmaisevat pappien moraalisesta käytöksestä?

⁵ Turmelus ja moraalittomuus eivät rajoittuneet vain paaveihin. Tuohon aikaan oli tapana sanoa: ”Jos haluat turmella poikasi, tee hänestä pappi.” Tuolloiset muistiinmerkinnät vahvistavat tämän. Will Durant kirjoittaa, että Englannissa ”vuonna 1499 kirjatuista [sukupuolista] hillittömyyttä koskevista syytteistä – – 23 prosenttia yhteismäärästä kohdistui rikkomuksiin syyllistyneisiin pappeihin, vaikka pappien osuus väestöstä oli luultavasti alle 2 prosenttia. Jotkut rippi-isät houkuttelivat naispuolisia ripittäytyjiä sukupuolisuhteisiin kanssaan. Tuhansilla papeilla oli jalkavaimoja, Saksassa lähes kaikilla.” (Ks. vastakohdaksi 1. Korinttolaisille 6:9–11; Efesolaisille 5:5.) Moraalihairahdukset ulottuivat muillekin alueille. Erään tuohon aikaan eläneen espanjalaisen sanotaan valittaneen: ”Emme näköjään voi saada Kristuksen palvelijoilta juuri mitään ilman rahaa; kasteella rahaa – – vihkiäisissä rahaa, ripillä rahaa – ei edes viimeistä voitelua ilman rahaa! Kelloja ei soiteta ilman rahaa, kirkossa ei haudata ilman rahaa; näyttää siis siltä, että paratiisi on suljettu niiltä, joilla ei ole rahaa.” – Ks. vastakohdaksi 1. Timoteukselle 6:10.

 6. Miten Machiavelli kuvaili Rooman kirkkoa? (Roomalaisille 2:21–24)

⁶ Tehdäksemme yhteenvedon Rooman kirkossa 1500-luvun alussa vallinneesta tilanteesta lainaamme senaikaisen kuuluisan italialaisen filosofin, Niccolò Machiavellin, sanoja:

”Jos kristillisyyden uskonto olisi säilynyt Perustajansa määräysten mukaisena, niin kristikunta olisi ollut kaikin puolin paljon yksimielisempi ja onnellisempi. Sen rappiosta ei voida esittää suurempaa todistusta kuin se tosiasia, että mitä lähempänä ihmiset ovat Rooman kirkkoa, uskontonsa ylintä johtoa, sitä vähemmän uskonnollisia he ovat.”

Varhaisia uudistusyrityksiä

 7. Mitä laimeita yrityksiä kirkko teki käsitelläkseen joitakin väärinkäytöksiä?

⁷ Kirkon kriisiä eivät panneet merkille vain Erasmuksen ja Machiavellin kaltaiset miehet, vaan kirkko itsekin. Kirkolliskokouksia kutsuttiin koolle käsittelemään joitakin valituksia ja väärinkäytöksiä, mutta niiden tulokset jäivät lyhytaikaisiksi. Paavit, jotka olivat oman valtansa ja loistonsa kukkuloilla, vastustivat kaikkia todellisia uudistusyrityksiä.

 8. Mihin kirkon jatkuvat laiminlyönnit johtivat?

⁸ Jos kirkko olisi paneutunut vakavammin omien väärinkäytöstensä puhdistamiseen, reformaatiota eli uskonpuhdistusta ei olisi ehkä tapahtunutkaan. Mutta koska tilanne oli sellainen kuin oli, niin uudistusvaatimuksia alkoi kuulua kirkon sisä- ja ulkopuolelta. Luvussa 11 mainitsimme jo valdolaiset ja albigenssit. Vaikka heidät tuomittiin kerettiläisinä ja muserrettiin julmasti, he olivat nostattaneet kansassa tyytymättömyyttä katolisen papiston väärinkäytöksiin ja herättäneet halun palata Raamatun ääreen. Sellaiset tunteet tulivat esiin joidenkin varhaisten uskonpuhdistajien välityksellä.

Protesteja kirkon sisäpuolelta

 9. Kuka oli John Wycliff, ja mitä vastaan hän saarnasi?

⁹ John Wycliff (1330?–84), jota usein sanotaan ”uskonpuhdistuksen aamutähdeksi”, oli katolinen pappi ja Oxfordissa Englannissa työskentelevä teologian professori. Hän oli hyvin perillä kirkon väärinkäytöksistä ja vastusti kirjoituksillaan ja saarnoillaan esimerkiksi luostarilaitosten turmelusta, paavin vaatimia veroja, transsubstantiaatio-oppia (jonka mukaan messussa käytettävä leipä ja viini muuttuvat kirjaimellisesti Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi), rippiä ja kirkon sekaantumista maallisiin asioihin.

10. Miten Wycliff osoitti arvostuksensa Raamattua kohtaan?

¹⁰ Wycliff kiinnitti erityisen suoraan huomiota siihen, että kirkko laiminlöi raamatullisen opetuksen antamisen. Kerran hän huudahti: ”Soisipa Jumala, että tämän maan jokaisen seurakunnan kirkossa olisi hyvä Raamattu ja hyvät evankeliumin selitykset ja että papit perehtyisivät niihin hyvin ja opettaisivat todella evankeliumia ja Jumalan käskyjä ihmisille!” Tätä tarkoitusta varten Wycliff viimeisinä elinvuosinaan ryhtyi kääntämään Raamattua latinankielisestä Vulgata-käännöksestä englanniksi. Yhdessä apulaistensa, erityisesti Nicholas Herefordilaisen, kanssa hän sai valmiiksi ensimmäisen englanninkielisen koko Raamatun. Tämä oli epäilemättä Wycliffin suurin aikaansaannos ihmiskunnan auttamiseksi sen Jumalan etsinnässä.

11. a) Mitä Wycliffin seuraajat pystyivät saamaan aikaan? b) Mitä tapahtui lollardeille?

¹¹ Wycliffin kirjoituksia ja Raamatun osia levitti eri puolille Englantia joukko sellaisia saarnaajia, joita usein nimitettiin ”köyhiksi papeiksi”, koska he kuljeksivat ympäriinsä paljain jaloin yksinkertaisissa vaatteissa ja ilman aineellista omaisuutta. Heitä kutsuttiin myös pilkallisesti lollardeiksi. Tuo sana tulee Keski-Hollannin sanasta lollaerd, ”rukousten tai hymnien mumisija”. (Brewer’s Dictionary of Phrase and Fable) ”Muutamassa vuodessa heidän määränsä kasvoi erittäin huomattavaksi”, sanoo heistä kertova kirja The Lollards. ”Arviolta ainakin neljäsosa kansakunnasta oli todellisuudessa tai nimellisesti näiden käsitysten kannalla.” Tämä kaikki ei tietenkään jäänyt kirkolta huomaamatta. Koska Wycliffillä oli huomattava asema hallitsijoiden ja oppineiden piireissä, hän sai kuolla rauhassa vuoden 1384 viimeisenä päivänä. Hänen seuraajansa eivät olleet yhtä onnekkaita. Englannin kuninkaan Henrik IV:n hallituskaudella heidät leimattiin kerettiläisiksi, ja monet heistä joutuivat kokemaan vangitsemisen, kidutuksia tai kuoliaaksi polttamisen.

12. Kuka oli Jan Hus, ja mitä hän arvosteli?

¹² John Wycliffillä oli voimakas vaikutus böömiläiseen (tšekki) Jan Husiin (1369?–1415), joka myös oli katolinen pappi ja Prahan yliopiston rehtori. Wycliffin tavoin Hus arvosteli Rooman kirkon turmelusta ja korosti Raamatun lukemisen tärkeyttä. Näin hän sai nopeasti osakseen pappisvallan vihan. Vuonna 1403 viranomaiset käskivät häntä lopettamaan Wycliffin paavinvastaisten ajatusten saarnaamisen, ja lisäksi he polttivat julkisesti Wycliffin kirjoja. Hus kuitenkin jatkoi kirjoittamalla joitakin kirvelevimmistä syytöksistään kirkon tapoja, muun muassa anekauppaa, vastaan.a Hänet tuomittiin ja julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1410.

13. a) Mikä Husin opetuksen mukaan oli todellinen kirkko? b) Mihin Husin järkkymättömyys johti?

¹³ Hus kannatti sovittelematta Raamattua. ”Erehtyvää paavia vastaan kapinoiminen merkitsee Kristuksen tottelemista”, hän kirjoitti. Hän myös opetti, ettei todellinen kirkko suinkaan ole paavi ja Rooman kirkko, vaan ”kaikki valitut ja Kristuksen mystinen ruumis, jonka pää Kristus on, ja Kristuksen morsian, jonka hän suuressa rakkaudessaan lunasti omalla verellään”. (Vrt. Efesolaisille 1:22, 23; 5:25–27.) Kaiken tämän vuoksi hän oli syytettynä Konstanzin kirkolliskokouksessa, ja hänet tuomittiin kerettiläiseksi. Julistaen, että ”on parempi kuolla hyvin kuin elää huonosti”, hän kieltäytyi peruuttamasta kirjoituksiaan, ja hänet poltettiin kuoliaaksi roviolla vuonna 1415. Sama kirkolliskokous määräsi myös, että Wycliffin luut piti kaivaa esiin ja polttaa, vaikka hän oli ollut kuolleena ja haudattuna yli 30 vuotta.

14. a) Kuka oli Girolamo Savonarola? b) Mitä Savonarola yritti tehdä, ja mihin se johti?

¹⁴ Varhaisiin uskonpuhdistajiin kuului myös dominikaanimunkki Girolamo Savonarola (1452–98) San Marcon luostarista Firenzestä Italiasta. Italian renessanssin henki tempasi Savonarolan mukaansa, ja hän korotti äänensä sekä kirkon että valtion turmelusta vastaan. Väittäen nojautuvansa Raamattuun ja kertomansa mukaan saamiinsa näkyihin ja ilmestyksiin hän pyrki perustamaan kristillisen valtion eli teokraattisen järjestyksen. Vuonna 1497 paavi julisti hänet pannaan. Seuraavana vuonna hänet pidätettiin ja kidutuksen jälkeen hirtettiin. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Herrani kuoli minun syntieni vuoksi; eikö minun pitäisi iloiten antaa tämä mitätön elämä hänen vuokseen?” Hänen ruumiinsa poltettiin, ja tuhka heitettiin Arnojokeen. Savonarola kutsui sopivasti itseään ”edelläkävijäksi ja uhriksi”. Vain muutamaa vuotta myöhemmin uskonpuhdistus käynnistyi täydessä voimassaan kaikkialla Euroopassa.

Jakautunut talo

15. Miten uskonpuhdistusliike jakoi kristikunnan Länsi-Euroopassa?

¹⁵ Kun uskonpuhdistuksen myrsky lopulta puhkesi, se järkytti kristikunnan uskonnollista taloa Länsi-Euroopassa. Sen oltua aikoinaan lähes kokonaan roomalaiskatolisen kirkon vallan alaisuudessa siitä tuli nyt jakautunut talo. Etelä-Eurooppa – Italia, Espanja, Itävalta ja jotkin Ranskan osat – pysyi enimmäkseen katolisena. Muut alueet jakaantuivat kolmeen pääosaan: Saksa ja Skandinavia olivat luterilaisia, Sveitsi, Alankomaat, Skotlanti ja osa Ranskaa kalvinistisia eli reformoituja ja Englanti oli anglikaaninen. Näiden joukossa siellä täällä oli pienempiä, mutta jyrkempiä ryhmiä, ensin anabaptistit ja myöhemmin mennoniitat, hutterilaiset ja puritaanit, jotka aikanaan veivät uskonkäsityksensä Pohjois-Amerikkaan.

16. Mitä lopulta tapahtui kristikunnan talolle? (Markus 3:25)

¹⁶ Vuosien kuluessa nämä pääryhmittymät pirstoutuivat edelleen, niin että nykyään on satoja lahkoja – presbyteriaanit, anglikaanit, metodistit, baptistit ja kongregationalistit vain muutamia mainitaksemme. Kristikunnasta tuli tosiaan jakautunut talo. Miten nämä jakaumat syntyivät?

Luther ja hänen teesinsä

17. Minkä voitaisiin sanoa olleen protestanttisen uskonpuhdistuksen alkamisen virallinen ajankohta?

¹⁷ Jos olisi määriteltävä jokin protestanttisen uskonpuhdistuksen nimenomainen alkamisaika, se olisi 31. lokakuuta 1517, jolloin augustinolaismunkki Martti Luther (1483–1546) naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen saksalaisessa Saksin vaaliruhtinaskunnassa. Mutta mikä aiheutti tämän dramaattisen tapahtuman? Kuka oli Martti Luther? Ja mitä vastaan hän protestoi?

18. a) Kuka oli Martti Luther? b) Mikä sai Lutherin julkaisemaan teesinsä?

¹⁸ Edeltäjiensä Wycliffin ja Husin tavoin Martti Luther oli munkki ja tutkija. Hän oli myös teologian tohtori ja raamatullisten aineiden professori Wittenbergin yliopistossa. Luther sai melkoisen maineen Raamatun syvällisestä ymmärtämisestään. Vaikka hänellä oli voimakkaita mielipiteitä pelastumisesta eli vanhurskautuksesta uskon pikemminkin kuin tekojen tai katumusharjoitusten avulla, hän ei suinkaan aikonut rikkoa välejään Rooman kirkon kanssa. Itse asiassa näiden hänen teesiensä julkaiseminen oli hänen reaktionsa erääseen nimenomaiseen tapahtumaan eikä suunniteltu kapina. Hän protestoi anekauppaa vastaan.

19. Miten aneita käytettiin hyväksi Lutherin aikoina?

¹⁹ Lutherin aikoina myytiin julkisesti paavin aneita sekä elävien että myös kuolleiden puolesta. ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu pois kiirastulesta vilahtaa”, kuului yleinen sanonta. Tavallinen kansa turvautui aneisiin, ikään kuin ne olisivat vakuutuksena minkä tahansa synnin rangaistusta vastaan, ja katumus jäi sivuasiaksi. Erasmus kirjoitti: ”Vapautusta kiirastulen piinasta myydään kaikkialla, eikä sitä vain myydä, vaan tyrkytetään väkisin niille, jotka kieltäytyvät siitä.”

20. a) Miksi Johann Tetzel meni Jüterbogiin? b) Miten Luther suhtautui Tetzelin anekauppaan?

²⁰ Vuonna 1517 dominikaanimunkki Johann Tetzel meni Jüterbogiin Wittenbergin lähelle myymään aneita. Osalla siten hankituista varoista oli tarkoitus rahoittaa Pietarinkirkon jälleenrakentamista Roomassa. Sillä piti myös auttaa Albrekt Brandenburgilaista suorittamaan velkaansa, jonka hän oli ottanut maksaakseen Rooman kuurialle Mainzin arkkipiispan asemasta. Tetzel käytti kaikkia myyntitaitojaan, ja laumoittain ihmisiä kokoontui hänen luokseen. Luther närkästyi ja käytti nopeinta mahdollista tapaa ilmaistakseen julkisesti mielipiteensä koko tästä sirkustouhusta – hän naulasi 95 kiistanalaista kohtaa sisältävän julisteen kirkon oveen.

21. Mitä perusteluja Luther käytti anekauppaa vastaan?

²¹ Luther kutsui 95:tä teesiään ”väittelyksi aneiden voiman selvittämiseksi”. Hänen tarkoituksensa ei ollut niinkään kiistää kirkon valtaa kuin osoittaa paavin anekaupassa tapahtuneet kohtuuttomuudet ja väärinkäytökset. Tämä voidaan nähdä seuraavista teeseistä:

”5. Paavi ei tahdo eikä voi antaa anteeksi mitään muita synnin rangaistuksia kuin niitä, joita hän oman harkintansa tai kirkollisten säädösten mukaan on määrännyt. – –

20. Kun siis paavi myöntää ’täydellisen anteeksiannon kaikista rangaistuksista’, niin ei hän sillä tarkoita kaikkia yleisesti, vaan ainoastaan niitä, jotka hän itse on määrännyt. – –

36. Jokaisella kristityllä on, jos hänen katumuksensa on todellinen, täydellinen anteeksianto rangaistuksesta ja syynalaisuudesta, ja se kuuluu hänelle ilman anekirjeitäkin.” – Martti Luther, Valitut teokset I, toim. Lennart Pinomaa, s. 453–455.

22. a) Mitä kehittyi, kun Lutherin sanoma levisi? b) Mitä Lutherille tapahtui vuonna 1520, ja mikä oli lopputulos?

²² Vastakeksityn kirjapainotaidon avulla nämä vallankumoukselliset ajatukset kantautuivat pian muihin Saksan osiin – ja Roomaan. Ensin anekauppaa koskenut akateeminen väittely muuttui pian kiistaksi uskoa ja paavin valtaa koskevista asioista. Aluksi Rooman kirkko ryhtyi väittelemään Lutherin kanssa ja määräsi hänet peruuttamaan sanansa. Kun Luther kieltäytyi, sekä kirkolliset että poliittiset vallat alkoivat ahdistella häntä. Vuonna 1520 paavi julkaisi bullan eli julistuksen, joka kielsi Lutheria saarnaamasta ja määräsi hänen kirjansa poltettaviksi. Luther uhmasi paavia polttamalla tuon bullan julkisesti. Paavi julisti hänet pannaan vuonna 1521.

23. a) Millaiset olivat Wormsin valtiopäivät? b) Miten Luther esitti kantansa Wormsissa, ja mikä oli tuloksena?

²³ Myöhemmin tuona vuonna Luther kutsuttiin Wormsin valtiopäiville. Hänen kuulustelijoidensa joukossa oli Pyhän Rooman valtakunnan keisari Kaarle V, joka oli uskollinen katolilainen, sekä kuusi Saksan vaaliruhtinasta ynnä muita uskonnollisia ja maallisia johtajia ja arvohenkilöitä. Kun Lutheria jälleen kerran painostettiin peruuttamaan sanansa, hän esitti kuuluisan lausuntonsa: ”Mikäli minua ei saada vakuuttuneeksi Raamatun todisteiden ja selkeiden perustelujen avulla – –, en voi enkä tahdo peruuttaa mitään, koska omaatuntoaan vastaan toimiminen ei ole turvallista eikä rehellistä. Jumala minua auttakoon. Aamen.” Tämän vuoksi keisari julisti hänet lainsuojattomaksi. Mutta hänen oman saksalaisen ruhtinaskuntansa hallitsija, Saksin vaaliruhtinas Fredrik, tuli hänen avukseen ja tarjosi hänelle turvapaikan Wartburgin linnasta.

24. Mitä Luther sai aikaan ollessaan Wartburgin linnassa?

²⁴ Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan onnistuttu hillitsemään Lutherin ajatusten leviämistä. Viettäessään kymmenen kuukautta turvassa Wartburgissa Luther syventyi kirjoitustyöhön ja Raamatun kääntämiseen. Hän käänsi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset saksaksi Erasmuksen kreikkalaisesta tekstistä. Myöhemmin hän käänsi Raamatun heprealaiset kirjoitukset. Lutherin Raamattu osoittautui juuri siksi, mitä tavallinen kansa tarvitsi. Kertoman mukaan ”5000 kappaletta myytiin kahdessa kuukaudessa, ja 200000 kahdentoista vuoden kuluessa”. Sen vaikutusta Saksan kieleen ja kulttuuriin verrataan usein siihen, miten ”Kuningas Jaakon käännös” vaikutti Englannin kieleen ja kulttuuriin.

25. a) Miten nimi protestantti tuli käyttöön? b) Mikä oli Augsburgin tunnustus?

²⁵ Wormsin valtiopäiviä seuranneina vuosina uskonpuhdistusliike sai niin paljon kannatusta, että vuonna 1526 keisari antoi jokaiselle Saksan vaaliruhtinaskunnalle oikeuden valita oma uskontonsa, luterilaisuus tai roomalaiskatolisuus. Mutta kun keisari vuonna 1529 kumosi tuon päätöksen, jotkut Saksan ruhtinaat protestoivat, ja näin nimi protestantti liitettiin uskonpuhdistusliikkeeseen. Seuraavana vuonna, 1530, keisari yritti sovittaa näiden kahden osapuolen erimielisyyksiä Augsburgin valtiopäivillä. Luterilaiset esittivät uskonkäsityksensä Philipp Melanchthonin laatimassa, mutta Lutherin opetuksiin perustuvassa asiakirjassa, Augsburgin tunnustuksessa. Vaikka tämä asiakirja oli sävyltään hyvin sovinnollinen, Rooman kirkko hylkäsi sen, ja protestanttisuuden ja katolisuuden välille syntyi sovittamaton erimielisyys. Monet saksalaiset ruhtinaskunnat asettuivat Lutherin puolelle, ja Skandinaviassa seurattiin pian esimerkkiä.

Uskonpuhdistus vai kapina?

26. Mitkä seikat Lutherin mukaan pohjimmiltaan erottivat protestantismin ja katolisuuden?

²⁶ Mitkä seikat pohjimmiltaan erottivat protestantit roomalaiskatolilaisista? Lutherin mukaan niitä oli kolme. Ensinnäkin Luther uskoi pelastumiseen ”vanhurskautuksella yksin uskosta” (lat. sola fide)b eikä papin synninpäästön tai katumusharjoitusten avulla. Toiseksi hän opetti, että anteeksianto suodaan yksin Jumalan armosta (sola gratia) eikä pappien tai paavien valtuudella. Lopuksi Luther väitti, että kaikki opilliset asiat on vahvistettava yksin Raamatun (sola scriptura) eikä paavien tai kirkolliskokousten avulla.

27. a) Mitä epäraamatullisia katolisia opetuksia ja tapoja protestantit säilyttivät? b) Mitä muutoksia protestantit vaativat?

²⁷ Tästä huolimatta Luther katolisen tietosanakirjan (The Catholic Encyclopedia) mukaan ”säilytti niin paljon vanhoja uskonkäsityksiä ja liturgiaa kuin oli mahdollista sovittaa hänen omalaatuisiin näkemyksiinsä synnistä ja vanhurskautuksesta”. Augsburgin tunnustus sanoo luterilaisesta uskosta, että ”tämä oppi selvästi perustuu Pyhään Raamattuun eikä se sitäpaitsi ole yleisen kristillisen kirkon, eipä edes, sen mukaan kuin isien kirjoituksista voidaan todeta, Roomankaan kirkon kanssa ristiriidassa eikä näitä vastaan”. (Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, suom. A. E. Koskenniemi, s. 34) Itse asiassa Augsburgin tunnustuksen hahmottelema luterilainen usko sisälsi sellaisia epäraamatullisia oppeja kuin kolminaisuus, kuolematon sielu ja ikuinen piina, samoin kuin sellaisia tapoja kuin lapsikaste ja kirkon pyhäpäivät ja juhlat. Toisaalta luterilaiset vaativat joitakin muutoksia, esimerkiksi että ihmisille piti antaa sekä viiniä että leipää ehtoollisella ja että selibaatti, munkkilupaukset ja pakollinen rippi piti poistaa.c

28. Missä uskonpuhdistus onnistui, ja missä se epäonnistui?

²⁸ Kokonaisuudessaan uskonpuhdistus, sellaisena kuin Luther ja hänen seuraajansa sitä ajoivat, onnistui murtamaan paavin ikeen. Mutta kuten Jeesus sanoi Johanneksen 4:24:ssä: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” Voidaan sanoa, että vaikka Martti Lutherin yhteydessä ihmiskunnan tosi Jumalan etsintä lähti uusille urille, niin totuuden kaita tie oli yhä kaukana. – Matteus 7:13, 14; Johannes 8:31, 32.

Zwinglin uskonpuhdistus Sveitsissä

29. a) Kuka oli Ulrich Zwingli, ja mitä vastaan hän saarnasi? b) Miten Zwinglin uskonpuhdistus erosi Lutherin uskonpuhdistuksesta?

²⁹ Samaan aikaan kun Lutherilla oli täysi työ kamppaillessaan paavin lähettiläiden ja Saksan viranomaisten kanssa, katolinen pappi Ulrich Zwingli (1484–1531) aloitti uskonpuhdistusliikkeensä Zürichissä Sveitsissä. Koska tuolla alueella puhuttiin saksaa, niin pohjoisesta tullut uskonpuhdistuksen aalto oli jo vaikuttanut siellä asuviin ihmisiin. Noin vuonna 1519 Zwingli alkoi saarnata aneita, Marian palvontaa, pappien selibaattia ja muita katolisen kirkon oppeja vastaan. Vaikka Zwingli väitti toimivansa Lutherista riippumattomana, hän oli monista asioista Lutherin kanssa samaa mieltä ja levitti Lutherin kirjoitelmia eri puolilla maata. Vanhoillisemmasta Lutherista poiketen Zwingli kuitenkin kannatti kaikkien Rooman kirkon jäänteiden – kuvien, krusifiksien, papinkaapujen ja jopa liturgisen musiikin – poistamista.

30. Mikä tärkeä kiista erotti Zwinglin ja Lutherin?

³⁰ Vakavampi kiista näillä kahdella uskonpuhdistajalla oli kuitenkin ehtoollisesta. Luther piti kiinni Jeesuksen sanojen: ’Tämä on minun ruumiini’ kirjaimellisesta tulkinnasta ja uskoi, että Kristuksen ruumis ja veri olivat yliluonnollisella tavalla läsnä ehtoollisella tarjotuissa leivässä ja viinissä. Zwingli toisaalta väitti tutkielmassaan ”Herran ehtoollisesta”, että Jeesuksen lausunto ”täytyy ymmärtää kuvaannollisesti tai metaforisesti. ’Tämä on minun ruumiini’ tarkoittaa: ’Leipä merkitsee minun ruumistani’ tai ’esittää kuvaannollisesti minun ruumistani’.” Tämän erimielisyyden vuoksi näiden kahden uskonpuhdistajan tiet erosivat.

31. Mihin Zwinglin työ Sveitsissä johti?

³¹ Zwingli jatkoi reformististen oppiensa saarnaamista Zürichissä ja sai siellä aikaan monia muutoksia. Muissa kaupungeissa noudatettiin pian hänen esimerkkiään, mutta koska maaseudulla useimmat ihmiset olivat vanhoillisempia, he pitivät kiinni katolisuudesta. Näiden kahden ryhmäkunnan välinen ristiriita tuli niin suureksi, että Sveitsin protestanttien ja roomalaiskatolilaisten välille puhkesi sisällissota. Kenttäpappina toiminut Zwingli sai surmansa Kappelin taistelussa lähellä Zuginjärveä vuonna 1531. Kun rauha lopulta palasi, jokaiselle kantonille annettiin oikeus ratkaista oma uskontonsa, protestanttinen tai katolinen.

Anabaptistit, mennoniitat ja hutterilaiset

32. Keitä olivat anabaptistit, ja miten he saivat tuon nimen?

³² Joistakuista protestanteista kuitenkin tuntui, että uskonpuhdistajat eivät menneet kyllin pitkälle katolisen paavinkirkon puutteiden hylkäämisessä. He uskoivat, että kristillisen kirkon piti koostua vain toimivista uskovista, jotka kastettiin, eikä kaikista yhdyskuntaan tai kansaan kuuluvista. Siksi he hylkäsivät lapsikasteen ja vaativat erottamaan kirkon ja valtion toisistaan. He kastoivat salaa uskonveljiään uudelleen ja saivat siten nimen anabaptistit (ana merkitsee kreikan kielessä ”uudelleen”). Koska he kieltäytyivät kantamasta aseita, vannomasta tai ottamasta vastaan julkista virkaa, heitä pidettiin uhkana yhteiskunnalle, ja niin katolilaiset kuin protestantitkin vainosivat heitä.

33. a) Mikä herätti väkivaltaista toimintaa anabaptisteja vastaan? b) Miten anabaptistien vaikutus levisi?

³³ Aluksi anabaptistit elivät pieninä ryhminä hajallaan eri puolilla Sveitsiä, Saksaa ja Alankomaita. Koska he saarnasivat uskoaan kaikkialla minne menivät, heidän määränsä kasvoi nopeasti. Yksi anabaptistien ryhmä luopui uskonnollisen kiihkon vallassa rauhanaatteestaan ja valtasi Münsterin kaupungin vuonna 1534. Se yritti tehdä siitä yhteisen, moniavioisen Uuden Jerusalemin. Tämä liike tukahdutettiin nopeasti ja hyvin väkivaltaisesti. Näin anabaptistit saivat huonon maineen, ja heistä tehtiin lähes tyystin loppu. Todellisuudessa useimmat anabaptistit olivat vaatimatonta, uskonnollista väkeä, joka yritti viettää omaa hiljaista elämäänsä muista erillään. Anabaptistien paremmin järjestäytyneitä seuraajia olivat mennoniitat, hollantilaisen uskonpuhdistajan Menno Simonsin kannattajat, ja hutterilaiset, jotka saivat nimensä tirolilaisen Jakob Hutterin mukaan. Välttyäkseen vainolta jotkut heistä muuttivat Itä-Eurooppaan – Puolaan, Unkariin ja jopa Venäjälle – ja toiset Pohjois-Amerikkaan, jossa he lopulta tulivat esiin hutterilais- ja amish-yhteisöinä.

Kalvinismin synty

34. a) Kuka oli Jean Calvin? b) Minkä tärkeän kirjan hän kirjoitti?

³⁴ Sveitsissä uskonpuhdistustyötä johti sen jälkeen ranskalainen nimeltä Jean Calvin (1509–64), joka kuuli protestanttien opetuksista opiskeluaikoinaan Ranskassa. Vuonna 1534 Calvin lähti Pariisista uskonnollisen vainon vuoksi ja asettui Baseliin, Sveitsiin. Hän julkaisi protestanttien puolustukseksi kirjan Institutio religionis christianae (Kristinuskon opetus), jossa hän teki yhteenvedon varhaisten kirkkoisien ja keskiajan teologien sekä Lutherin ja Zwinglin ajatuksista. Teosta alettiin pitää kaikkien Eurooppaan ja Amerikkaan myöhemmin perustettujen reformoitujen kirkkojen opillisena perustuksena.

35. a) Miten Calvin selitti ennaltamääräysoppiaan? b) Miten tämän opin ankaruus heijastui muissa Calvinin opetuksen piirteissä?

³⁵ Institutio-kirjassa Calvin esitti teologiansa. Hänen mielestään Jumala on ehdoton suvereeni, jonka tahto määrää ja hallitsee kaikkea. Sitä vastoin langennut ihminen on syntinen ja täysin vailla ansiota. Pelastus ei siksi riipu ihmisen hyvistä teoista, vaan Jumalasta – ja siksi Calvin opetti ennaltamääräysoppia, josta hän kirjoitti:

”Me vakuutamme, että Jumala on ikuisella ja muuttumattomalla päätöksellä kerran kaikiksi ajoiksi ratkaissut sekä sen, keiden Hän suo pelastua, että sen, ketkä Hän tuomitsee tuhoon. Me vakuutamme, että sikäli kuin tämä päätös koskee valittuja, se perustuu Häneltä lahjaksi saatavaan armoon, joka ei lainkaan katso ihmisen ansiota; mutta että niiltä, jotka Hän vihkii tuomittaviksi, elämän portti on suljettu oikeudenmukaisella ja moitteettomalla, mutta käsittämättömällä tuomiolla.”

Tämän opetuksen ankaruus heijastuu muillakin aloilla. Calvin vaati kristittyjä viettämään pyhää ja hyveellistä elämää ja pidättymään synnin lisäksi myös nautinnoista ja kevytmielisyydestä. Lisäksi hän väitti, että valituista koostuva kirkko täytyy vapauttaa kaikista yhteiskunnallisista rajoituksista ja että vain kirkon välityksellä on mahdollista perustaa todella jumalinen yhteiskunta.

36. a) Mitä Calvin ja Farel yrittivät tehdä Genevessä? b) Mitä tiukkoja säännöksiä pantiin voimaan? c) Mikä oli yksi surullisen kuuluisa tulos Calvinin äärimmäisistä menettelytavoista, ja miten hän puolusti menettelyjään?

³⁶ Pian kirjan Institutio julkaisemisen jälkeen Guillaume Farel, toinen Ranskasta tullut uskonpuhdistaja, sai suostuteltua Calvinin asettumaan Geneveen. He työskentelivät yhdessä toteuttaakseen kalvinismia käytännössä. Heidän tavoitteenaan oli muuttaa Geneve Jumalan kaupungiksi, Jumalan hallinnon teokratiaksi, joka yhdistäisi kirkon ja valtion toiminnot. He panivat voimaan tiukkoja säännöksiä, joita oli noudatettava rangaistuksen uhalla ja jotka kattoivat kaiken uskonnollisesta opetuksesta ja jumalanpalveluksista yleiseen moraaliin ja jopa hygieniaa ja palontorjuntaa koskeviin asioihin saakka. Historiassa kerrotaan, että ”esimerkiksi muuan kampaaja, joka oli kammannut erään morsiamen tukan säädyttömäksi katsotulla tavalla, pantiin vankilaan kahdeksi päiväksi, ja työssä auttaneet äiti ja kaksi naisystävää kärsivät saman rangaistuksen. Viranomaiset rankaisivat myös tanssimisesta ja kortinpeluusta.” Ankaraa kohtelua saivat osakseen ne, jotka olivat teologisista kysymyksistä eri mieltä Calvinin kanssa, ja kuuluisin oli tapaus, jossa espanjalainen Michael Servet poltettiin. – Ks. sivua 322.

37. Miten Calvinin vaikutus ulottui kauas Sveitsin rajojen ulkopuolelle?

³⁷ Calvin jatkoi oman uskonpuhdistuksensa soveltamista käytäntöön Genevessä vuonna 1564 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka, ja reformoidun kirkon asema vahvistui. Protestanttiset uskonpuhdistajat, jotka pakenivat muissa maissa kärsimäänsä vainoa, kokoontuivat Geneveen ja omaksuivat kalvinistisia ajatuksia. Heidän välityksellään uskonpuhdistusliikkeet sitten käynnistyivät heidän omissa kotimaissaan. Kalvinismi levisi pian Ranskaan, jossa hugenotit (kuten Ranskan kalvinistisia protestantteja kutsuttiin) kärsivät ankaraa vainoa katolilaisten käsissä. Alankomaissa kalvinistit auttoivat perustamaan Alankomaiden reformoidun kirkon. Skotlannissa perustettiin kalvinististen suuntaviivojen mukainen Skotlannin presbyteerinen kirkko, jota entinen katolinen pappi John Knox innokkaasti johti. Kalvinismilla oli tärkeä osa myös Englannin uskonpuhdistuksessa, ja Englannista se kulkeutui puritaanien mukana Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen vaikka Luther käynnisti protestanttisen uskonpuhdistuksen, Calvinilla oli verrattomasti suurempi vaikutus sen kehitykseen.

Englannin uskonpuhdistus

38. Miten John Wycliffin työ lietsoi protestanttista henkeä Englannissa?

³⁸ Englannin uskonpuhdistus voi Saksan ja Sveitsin uskonpuhdistusliikkeistä erillisenä seurata juuriaan aina John Wycliffin päiviin saakka. Hänen pappienvastainen saarnaamisensa ja Raamatun korostamisensa lietsoivat protestanttista henkeä Englannissa. Hän työskenteli Raamatun kääntämiseksi englannin kielelle, ja hänen jälkeensä tuli toisia. William Tyndale, joka joutui pakenemaan Englannista, sai valmiiksi Uuden testamenttinsa vuonna 1526. Myöhemmin hänet kavallettiin Antwerpenissa ja kuristettiin kuoliaaksi, ja hänen ruumiinsa poltettiin. Miles Coverdale saattoi Tyndalen käännöstyön loppuun, ja koko Raamattu ilmestyi vuonna 1535. Raamatun julkaiseminen kansankielellä oli epäilemättä voimakkain yksittäinen tekijä, joka vaikutti Englannin uskonpuhdistuksen toteuttamiseen.

39. Millainen osa Henrik VIII:lla oli Englannin uskonpuhdistuksessa?

³⁹ Muodollinen välirikko roomalaiskatolisuuden kanssa tapahtui, kun Henrik VIII (1491–1547), jota paavi nimitti uskon puolustajaksi, asettautui vuonna 1534 esittämällään julistuksella (Act of Supremacy) Englannin kirkon pääksi. Lisäksi Henrik sulki luostarit ja jakoi niiden omaisuuden alemmalle aatelistolle. Hän myös määräsi panemaan jokaiseen kirkkoon yhden englanninkielisen Raamatun. Henrikin toiminta oli kuitenkin pikemminkin poliittista kuin uskonnollista. Hän halusi ennen kaikkea riippumattomuutta paavin vallasta, erityisesti avioliittoasioissaan.d Uskonnoltaan hän pysyi katolilaisena joka tavalla paitsi nimellisesti.

40. a) Mitä muutoksia Englannin kirkossa tapahtui Elisabet I:n hallituskaudella? b) Mitä erimielisiä ryhmiä lopulta kehittyi Englannissa, Alankomaissa ja Pohjois-Amerikassa?

⁴⁰ Elisabet I:n pitkän hallituskauden (1558–1603) aikana Englannin kirkosta tuli käytännössä protestanttinen, vaikka se jäikin rakenteeltaan suurimmalta osaltaan katoliseksi. Se lakkautti uskollisuuden paavia kohtaan, pappien selibaatin, ripin ja muita katolisia tapoja, mutta piti kuitenkin arkkipiispojen ja piispojen hierarkiassaan ja munkki- ja nunnajärjestöissään kiinni kirkon episkopaalisesta rakenteesta.e Tämä vanhoillisuus aiheutti melkoisesti tyytymättömyyttä, ja esiin nousi useita erimielisiä ryhmiä. Puritaanit vaativat perusteellisempaa uskonpuhdistusta kirkon puhdistamiseksi kaikista roomalaiskatolisista tavoista; separatistit ja independentit vaativat, että paikallisten vanhinten (presbyteerien) piti hoitaa kirkon asioita. Monet eriuskoiset pakenivat Alankomaihin tai Pohjois-Amerikkaan, jossa he kehittelivät edelleen kongregationalistisia ja baptistikirkkoja. Englannissa nousivat esiin myös Ystävien seura (kveekarit) George Foxin (1624–91) johdolla ja metodistit John Wesleyn (1703–91) johdolla. – Ks. oheista kaaviota.

Millaisia olivat vaikutukset?

41. a) Millainen vaikutus uskonpuhdistuksella joidenkin oppineiden mielipiteen mukaan oli ihmiskunnan historiaan? b) Mihin kysymyksiin on kiinnitettävä vakavaa huomiota?

⁴¹ Tarkasteltuamme uskonpuhdistuksen kolmea päävirtausta – luterilaista, kalvinistista ja anglikaanista – meidän täytyy pysähtyä arvioimaan, mitä uskonpuhdistus sai aikaan. Epäilemättä se muutti läntisen maailman historian kulkua. ”Uskonpuhdistuksella oli sellainen vaikutus, että se innosti ihmisiä janoamaan vapautta ja pyrkimään jalompaan ja puhtaampaan elämään. Kaikkialla missä protestanttisuus laajeni, se teki ihmisjoukoista itsevarmempia”, kirjoitti John F. Hurst kirjassaan Short History of the Reformation (Uskonpuhdistuksen lyhyt historia). Monet oppineet uskovat, että länsimainen sivistys sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, olisi ollut mahdoton ilman uskonpuhdistusta. Oli miten oli, niin meidän täytyy kysyä: Mitä uskonpuhdistus sai aikaan uskonnon alalla? Mitä se teki ihmiskunnan auttamiseksi sen tosi Jumalan etsinnässä?

42. a) Mikä on epäilemättä uskonpuhdistuksen paras aikaansaannos? b) Mitä on kysyttävä uskonpuhdistuksen todellisista aikaansaannoksista?

⁴² Paras uskonpuhdistuksen aikaansaannos oli epäilemättä se, että se saattoi Raamatun tavallisten ihmisten käsiin heidän omalla kielellään. Ensimmäistä kertaa ihmisillä oli luettavanaan koko Jumalan sana, niin että he saattoivat ravita itseään hengellisesti. Mutta luonnollisesti tarvitaan muutakin kuin vain Raamatun lukemista. Vapauttiko uskonpuhdistus ihmiset paitsi paavin vallasta, myös niistä erheellisistä opeista ja dogmeista, joita heille oli opetettu satojen vuosien ajan? – Johannes 8:32.

43. a) Mitä uskontunnustuksia useimmat nykyajan protestanttisista kirkoista kannattavat, ja mitä uskonkäsityksiä niissä esitetään? b) Miten uskonpuhdistuksen jälkeen tulleet vapaa henki ja uskontojen moninaisuus ovat vaikuttaneet ihmiskunnan tosi Jumalan etsintään?

⁴³ Lähes kaikki protestanttiset kirkot kannattavat samoja uskontunnustuksia – nikealaista, Athanasiuksen ja apostolista uskontunnustusta – ja nämä esittävät joitakin aivan samoja oppeja kuin katolisuus on opettanut satojen vuosien ajan, kuten kolminaisuus, kuolematon sielu ja helvetintuli. Tällaiset epäraamatulliset opetukset ovat antaneet ihmisille vääristyneen kuvan Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan. Sen sijaan että protestanttisen uskonpuhdistuksen vapaan hengen ansiosta esiin tulleet lukuisat lahkot ja uskontokunnat olisivat auttaneet ihmisiä heidän tosi Jumalan etsinnässään, ne ovat vain ohjanneet heitä moniin eri suuntiin. Todellisuudessa tällainen moninaisuus ja sekaannus ovat saaneet monet epäilemään jopa Jumalan olemassaoloa. Mihin se johti? 1800-luvulla nousi esiin ateismin ja agnostisismin hyökyaalto. Seuraava lukumme käsittelee sitä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 322]

”Kolminaisuusopin erheet”

Lainopillista ja lääketieteellistä koulutusta saanut espanjalainen Michael Servet (1511–53) julkaisi 20-vuotiaana teoksen De Trinitatis erroribus (Kolminaisuusopin erheet). Siinä hän mainitsi, että hän ”ei käytä sanaa kolminaisuus, jota ei esiinny Raamatussa ja joka vain näyttää pitävän voimassa filosofista erhettä”. Hän tuomitsi kolminaisuuden opiksi, ”jota ei voi ymmärtää, joka on asioiden luonteen kannalta mahdoton ja jota voidaan jopa pitää herjaavana”.

Servet sai suorapuheisuutensa vuoksi katolisen kirkon tuomion. Mutta nimenomaan kalvinistit saivat aikaan sen, että hänet pidätettiin, tuomittiin ja teloitettiin hitaasti polttamalla. Calvin puolusteli toimiaan seuraavin sanoin: ”Kun paavinvallan kannattajat ovat niin ankaria ja väkivaltaisia puolustaessaan taikauskoisia käsityksiään, että he ryntäävät julmasti vuodattamaan viatonta verta, eikö kristittyjen tuomareiden olisi häpeällistä ilmaista vähäisempää intoa varman totuuden puolustamisessa?” Calvinin uskonnollinen kiihkomielisyys ja henkilökohtainen viha sokaisivat hänen arvostelukykynsä ja tukahduttivat kristilliset periaatteet. – Vrt. Matteus 5:44.

[Kuvat]

Vasemmalla oleva Jean Calvin sai aikaan sen, että oikealla oleva Michael Servet poltettiin kerettiläisenä kuoliaaksi

[Taulukko s. 327]

(Ks. painettu julkaisu)

Pelkistetty esitys kristikunnan pääuskonnoista

100-luku Luopumuksen alku

Roomalaiskatolinen kirkko

300-luku (Konstantinus)

v. 1054 Ortodoksinen kirkko

1500-luku Uskonpuhdistus

Luterilainen kirkko

Anglikaaninen kirkko

Episkopaalinen kirkko

Kongregationalistinen kirkko

Kalvinismi

[Kuvat s. 307]

Nämä puupiirrokset 1500-luvulta esittävät kaksi vastakohtaa: Kristus ajaa pois rahanvaihtajat ja paavi myy aneita

[Kuvat s. 311]

Jan Hus roviolla

Englantilainen uskonpuhdistaja ja raamatunkääntäjä John Wycliff

[Kuvat s. 314]

Oikealla oleva Martti Luther protestoi munkki Johann Tetzelin anekauppaa vastaan