117. luku

Tuskan hetkiä puutarhassa

KUN Jeesus lopettaa rukoilemisen, hän ja hänen 11 uskollista apostoliaan laulavat ylistyslauluja Jehovalle. Sitten he laskeutuvat ylähuoneesta, astuvat yön viileään pimeyteen ja suuntaavat kulkunsa takaisin Kidronin laakson toiselle puolelle kohti Betaniaa. Matkalla he kuitenkin pysähtyvät mielipaikkaansa Getsemanen puutarhaan. Se sijaitsee Öljyvuorella tai sen läheisyydessä. Jeesus on usein tavannut apostolinsa täällä oliivipuiden keskellä.

Jättäessään kahdeksan apostolia – ehkä lähelle puutarhan sisäänkäyntiä – hän käskee heitä: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne ja rukoilen.” Sitten hän ottaa mukaansa kolme apostolia – Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen – ja jatkaa edemmäs puutarhaan. Jeesus tulee murheelliseksi ja tuskaisan levottomaksi. ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo heille. ”Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.”

Mentyään vähän matkaa eteenpäin Jeesus vaipuu maahan ja kasvot maata kohti alkaa hartaasti rukoilla: ”Isäni, jos on mahdollista, niin menköön minulta pois tämä malja. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Mitä hän tarkoittaa? Miksi hän on ”syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”? Onko hän perääntymässä päätöksestään kuolla ja antaa lunnaat?

Ei suinkaan! Jeesus ei pyydä, että hänet säästetään kuolemalta. Jo pelkkä ajatus uhrikuoleman välttämisestä, mitä Pietari kerran ehdotti, on hänestä vastenmielinen. Hän kärsii pikemminkin siksi, että hän pelkää sen tavan, jolla hän pian kuolee – halveksittavana rikollisena – tuottavan häpeää Isänsä nimelle. Hän aavistaa nyt, että muutaman tunnin kuluttua hänet naulataan paaluun pahimman laatuisena ihmisenä: jumalanpilkkaajana! Tästä syystä hän on tuskaisan levoton.

Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa ja tapaa nuo kolme apostolia nukkumasta. Puhuen Pietarille hän sanoo: ”Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.” Ymmärtäen kuitenkin sen, että he ovat olleet paineen alaisina ja että ajankohta on myöhäinen, hän sanoo: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.”

Sitten Jeesus menee pois toisen kerran ja pyytää Jumalaa poistamaan häneltä ”tämän maljan”, toisin sanoen Jehovan hänelle määräämän osan eli Jehovan tahdon hänen suhteensa. Kun hän palaa, hän tapaa nuo kolme jälleen nukkumasta silloin, kun heidän olisi pitänyt rukoilla, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Kun Jeesus puhuu heille, he eivät tiedä mitä vastata.

Lopulta Jeesus menee pois kolmannen kerran noin kivenheiton päähän ja polvistuneena rukoilee voimakkain huudoin ja kyynelin: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesus tuntee todella ankaria tuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen kuolemansa rikollisena tulee tuottamaan hänen Isänsä nimelle. Onhan sitä, että häntä syytetään jumalanpilkkaajaksi – sellaiseksi, joka kiroaa Jumalan – miltei mahdotonta kestää!

Siitä huolimatta Jeesus rukoilee edelleen: ”Ei – – mitä minä tahdon, vaan mitä sinä.” Jeesus tottelevaisesti alistaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tämän jälkeen hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä rohkaisevin sanoin. Todennäköisesti enkeli kertoo Jeesukselle, että hänen Isänsä hyväksymyksen hymy lepää hänen yllään.

Jeesuksen harteilla on kuitenkin todella raskas taakka! Hänen oma ikuinen elämänsä ja koko ihmissuvun ikuinen elämä ovat vaakalaudalla. Henkinen paine on valtava. Niinpä Jeesus rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tulee kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan. ”Vaikka tämä on hyvin harvinainen ilmiö”, huomautetaan Yhdysvaltain lääkäriliiton lehdessä, ”verensekaista hikeä – – voi erittyä äärimmäisissä tunnetiloissa.” – The Journal of the American Medical Association.

Tämän jälkeen Jeesus palaa kolmannen kerran apostoliensa luo ja tapaa heidät jälleen kerran nukkumasta. He ovat uupuneita pelkästä surusta. ”Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte!” hän huudahtaa. ”Riittää! Hetki on tullut! Katso! Ihmisen Poika kavalletaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähdetään. Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.”

Hänen vielä puhuessaan Juudas Iskariot lähestyy soihtuja, lamppuja ja aseita mukanaan kantavan suuren ihmisjoukon kanssa. Matteus 26:30, 36–47; 16:21–23; Markus 14:26, 32–43; Luukas 22:39–47; Johannes 18:1–3; Heprealaisille 5:7.

▪ Mihin Jeesus ylähuoneesta lähdön jälkeen johdattaa apostolit, ja mitä hän tekee sinne päästyään?

▪ Mitä apostolit tekevät sillä välin, kun Jeesus rukoilee?

▪ Miksi Jeesus kärsii tuskaa, ja minkä pyynnön hän esittää Jumalalle?

▪ Mitä se osoittaa, että Jeesuksen hiki tulee kuin veripisaroiksi?