Luku 9

Jehovan sana menee lakkaamatta nopeasti eteenpäin (1976–1992)

”Lopuksi, veljet, rukoilkaa edelleen meidän puolestamme, että Jehovan sana lakkaamatta menisi nopeasti eteenpäin [tai: ”sana juoksisi”, Int] ja tulisi kirkastetuksi niin kuin teidänkin parissanne.” (2. Tess. 3:1.)

NÄILLÄ sanoilla apostoli Paavali pyysi Tessalonikassa olevia uskontovereitaan rukoilemaan, että hän ja hänen toverinsa voisivat esteittä menestyä Jehovan sanan julistamisessa. Jehova vastasi tuohon rukoukseen. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että apostoli ei olisi joutunut kohtaamaan ongelmia. Maailma vastusti häntä ankarasti, ja hän joutui olemaan tekemisissä petollisesti toimivien valeveljien kanssa. (2. Kor. 11:23–27; Gal. 2:4, 5.) Tästä huolimatta Paavali saattoi noin kymmenen vuoden kuluttua kirjoittaa, että Jumalan siunauksen ansiosta hyvä uutinen ”kantaa hedelmää ja lisääntyy kaikessa maailmassa” (Kol. 1:6).

Hyvä uutinen kantaa samalla tavoin hedelmää meidänkin aikanamme – tosin ennennäkemättömässä mitassa. Hyvän uutisen kuulevat ja ottavat vastaan useammat ihmiset kuin koskaan aikaisemmin. Jumalan sanassa ennustettujen asioiden toteutuminen etenee nopeasti kuin juoksija kilpajuoksussa. (Jes. 60:22.)

Järjestömuutoksia

Veli Knorr oli vuoteen 1976 mennessä työskennellyt uutterasti Vartiotorni-seuran presidenttinä yli 30 vuotta. Hän oli matkustanut useita kertoja maapallon ympäri ja vieraillut rohkaisemassa lähetystyöntekijöitä ja opettamassa ja neuvomassa haaratoimistojen henkilökuntaa. Hänellä oli etu nähdä aktiivisten todistajien määrän kasvavan vuonna 1942 toimineista 117209:stä julistajasta 2248390:een julistajaan vuonna 1976.

Vuoden 1976 kesällä 71-vuotias N. H. Knorr alkoi kuitenkin panna merkille, että hänellä oli taipumus törmäillä esineisiin. Tutkimuksissa ilmeni, että hänellä oli aivokasvain, jota ei pystytty leikkaamaan. Hän ponnisteli kovasti voidakseen edelleen kantaa työtaakkaansa joitakin kuukausia, mutta lääkärin ennuste hänen fyysisestä tilastaan oli huono. Haittaisiko hänen terveydentilansa heikkeneminen työn eteenpäin menoa?

Hallintoelintä oli jo vuonna 1971 alettu laajentaa. Vuonna 1975 siinä oli 17 jäsentä. Tuon vuoden mittaan hallintoelin oli vakavasti ja rukoillen harkinnut, miten se voisi parhaiten huolehtia kaikesta siitä, mitä sisältyy Jumalan sanassa meidän ajallemme esitettyyn maailmanlaajuiseen saarnaamis- ja opettamistyöhön (Matt. 28:19, 20). Joulukuun 4. päivänä 1975 hallintoelin oli yksimielisesti hyväksynyt yhden Jehovan todistajien nykyhistorian merkittävimmistä järjestömuutoksista.

Tammikuun 1. päivästä 1976 lähtien kaikki Vartiotorni-seuran ja eri puolilla maailmaa olevien Jehovan todistajien seurakuntien toiminnot oli saatettu hallintoelimen kuuden hallintokomitean valvonnan alaisuuteen. Sopusoinnussa tuon järjestelyn kanssa oli 1. helmikuuta 1976 tehty muutoksia kaikissa Seuran haaratoimistoissa ympäri maailman. Kutakin haaratoimistoa ei enää valvonut yksi haaratoimistonvalvoja, vaan vähintään kolme kypsää miestä muodosti haaratoimistokomitean, jonka yksi jäsen palveli pysyvästi koordinaattorina.a Kun komiteat olivat toimineet joitakin kuukausia, hallintoelin totesi: ”On osoittautunut hyödylliseksi, että usea veli neuvottelee yhdessä, kun harkitaan Valtakunnan työn etuja (Sananl. 11:14; 15:22; 24:6).”

Vaikka veli Knorrin paranemistoiveet pysyivät huonoina syksyllä 1976, hän osallistui opettamiseen kokouksissa, joita pidettiin päätoimiston tiloissa eri puolilta maailmaa tulleille haaratoimistokomitean jäsenille ja muulle haaratoimistohenkilökunnalle. Sen lisäksi, että veli Knorr osallistui kokouksiin päivän aikana, hän kutsui veljiä pienissä ryhmissä huoneeseensa iltaisin. Näin hän ja hänen vaimonsa Audrey nauttivat läheisestä toveruudesta näiden miesten kanssa, jotka tunsivat veli Knorrin ja rakastivat häntä ja joiden kanssa hän oli vuosien mittaan ollut hyvin kiinteästi tekemisissä. Näiden kokousten jälkeen veli Knorrin terveys heikkeni jatkuvasti, kunnes hän kuoli 8. kesäkuuta 1977.

Kesäkuun 22. päivänä 1977, kaksi viikkoa veli Knorrin kuoleman jälkeen, 83-vuotias Frederick W. Franz valittiin Vartiotorni-seuran presidentiksi. Vartiotornissa 15.9.1977 sanottiin veli Franzista: ”Hänen merkittävä maineensa erinomaisena raamatunoppineena ja hänen väsymätön työnsä Valtakunnan etujen puolesta on aikaansaanut sen, että Jehovan todistajat kaikkialla luottavat häneen ja tukevat häntä uskollisesti.”

Tämän siirtymävaiheen aikana olivat jo voimassa uudet organisaatiojärjestelyt, jotka varmistivat työn menemisen eteenpäin.

Hengellisten tarpeiden täyttäminen raamatullisen kirjallisuuden avulla

Jehovan todistajat olivat hengellisesti hyvin ravittuja ennen vuotta 1976. Mutta tarkastellessamme, mitä sen jälkeen on tapahtunut hallintoelimen ja sen kirjoituskomitean johdon alaisuudessa, näemme, että totuuden vedet ovat virranneet entistä runsaampina ja monipuolisempina.

Monet valmistetuista julkaisuista ovat täyttäneet todistajien omia erityistarpeita. Nuoria kohtaan on osoitettu erikoiskiinnostusta. Heidän auttamisekseen soveltamaan Raamatun periaatteita niihin tilanteisiin, joita he elämässään kohtaavat, julkaistiin vuonna 1976 kirja Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä ja vuonna 1989 kirja Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia. Lapsia ajatellen valmistettu kuvitettu julkaisu Kirjani Raamatun kertomuksista julkaistiin englanniksi vuonna 1978. Samana vuonna annettiin käytännöllisiä neuvoja ja ohjeita perheiden lujittamiseksi kirjassa Tee perhe-elämäsi onnelliseksi.

Toisinaan Jehovan palvelijoiden nimenomaisiin tarpeisiin on kiinnitetty huomiota niiden ajankohtaisten neuvojen välityksellä, joita on esitetty Vartiotornin sivuilla. Esimerkiksi vuosien 1977–78 maailmanlaajuinen raportti Jehovan todistajien toiminnasta ilmaisi saarnaamistyöhön osallistuneiden määrän vähentyneen. Johtuiko tuo vähennys ainakin osittain pettymyksestä, jonka vuoteen 1975 kohdistuneet odotukset tuottivat? Kenties. Mutta muutkin seikat vaikuttivat siihen. Mitä oli tehtävissä?

Hallintoelin ryhtyi toimiin tehdäkseen Jehovan todistajat entistä vakuuttuneemmiksi siitä, että oli tarpeellista jatkaa innokkaasti Valtakunnan julistamista talosta taloon. Vartiotornissa 15.10.1979 ilmestyivät kirjoitukset ”Into Jehovan huoneen puolesta”, ”Saarnaaminen laittomassa maailmassa”, ”He saarnasivat talosta taloon” ja ”Mitä muut ovat sanoneet todistamisesta talosta taloon”. Nämä ja muut kirjoitukset vahvistivat sen, että talosta-taloon-saarnaamisella on luja raamatullinen perusta, ja kannustivat todistajia osallistumaan innokkaasti ja kokosieluisesti tähän tärkeään toimintaan.b (Apt. 20:20; Kol. 3:23.)

Muuan toinenkin asiaintila kaipasi huomiota. Ennen vuotta 1980 jotkut, jotka olivat osallistuneet Jehovan todistajien toimintaan joitakin vuosia, ja jopa jotkut järjestön huomattavissa asemissa palvelleet, olivat eri tavoin yrittäneet aiheuttaa hajaannusta ja vastustaa Jehovan todistajien työtä. Jehovan kansan vahvistamiseksi tällaista luopiovaikutusta vastaan Vartiotornissa oli sellaisia kirjoituksia kuin ”Pysykää ’vahvoina uskossa’” (1.11.1980), ”Tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja” (15.12.1983) ja ”Torju luopumus, pidä kiinni totuudesta!” (1.7.1983), kun taas kirja ”Tulkoon sinun valtakuntasi” (engl. 1981) korosti sen todellisuutta, että Valtakunta on käsillä, koska se on perustettu taivaissa vuonna 1914. Hallintoelin ei antanut vastustajien pyrkimysten estää sitä toteuttamasta Jehovan todistajien ensisijaista tavoitetta – julistaa Jumalan valtakuntaa!

Mutta mitä on sanottava Jehovan todistajien tarpeesta jatkuvasti laajentaa Raamatun totuuden tuntemustaan? Vuonna 1984 julkaistiin syvällistä Raamatun tutkimista varten tarkoitettu Uuden maailman käännöksen tarkistettu englanninkielinen viitelaitos, joka sisälsi runsaasti reuna- ja alaviitteitä sekä liitteitä. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1988, Jehovan palvelijat olivat innoissaan saadessaan kirjan Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä!, jossa on ajantasainen selitys jokaisesta Ilmestyskirjan jakeesta, sekä kaksiosaisen Raamatun tietosanakirjan Insight on the Scriptures. Vuonna 1991 julkaistiin sitten kauniisti kuvitettu kirja Suurin ihminen joka koskaan on elänyt, perusteellinen tutkielma Jeesuksen Kristuksen elämästä ja opetuksista.

Entä niiden tarpeet, jotka eivät ole Jehovan todistajia? Vastakiinnostuneiden opettamiseksi julkaistiin vuonna 1982 kirja Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Sen tarkoitus oli auttaa Raamatun tutkijoita täyttämään Jehovan vaatimukset elämän saamiseksi maallisessa paratiisissa. Sellaisten ihmisten auttamiseksi, joilla voi olla kysymyksiä elämän synnystä ja tarkoituksesta, valmistettiin vuonna 1985 kirja Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos?. Sitten vuonna 1989 ilmestyi uskoa vahvistava kirja Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana?.

Huomiota kiinnitettiin myös vaatimattomiin ihmisiin, jotka saattavat tarvita erikoisapua uskonnollisen tai kulttuuritaustansa vuoksi. Vuonna 1982 julkaistiin 32-sivuinen kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! Jehovan valtakunnan totuuden opettamiseksi niille, jotka ovat lukutaidottomia tai joiden lukutaito on heikko. Sitä oli vuoteen 1992 mennessä painettu yli 76000000 kappaletta ja levitetty 200 kielellä kautta maailman, joten se on Vartiotorni-seuran käännetyin julkaisu.

Vuonna 1983 valmistettiin kolme kirjasta erikoisesti muslimien, buddhalaisten ja hindujen auttamiseksi. Jotta sanoma voitaisiin viedä ihmisille, joilla on tämä tai jokin muu uskonnollinen tausta, on hyvä ymmärtää jotakin heidän uskonnostaan – sen opetuksista ja historiasta. Tämän vuoksi julkaistiin vuonna 1990 kirja Ihmiskunta etsii Jumalaa.

Hallintoelin oli erittäin kiinnostunut viemään Valtakunnan sanoman mahdollisimman monille ihmisille – ”kaikkiin kansakuntiin ja sukukuntiin ja – – kieliin” kuuluville ihmisille (Ilm. 7:9). Sitä silmällä pitäen tehtiin järjestelyjä kirjallisuuden kääntämiseksi paljon useammille kielille. Esimerkiksi vuosina 1976–92 niiden kielten määrä, joilla Vartiotornia valmistettiin, lisääntyi 42 prosenttia. Lokakuussa 1992 noiden kielten määrä oli 111. Jotta aineisto olisi saatu käännettyä nopeasti, maailmassa työskenteli tuona vuonna yli 800 kääntäjää.

Koulutusohjelmia parannetaan ja monipuolistetaan

Hallintoelimen ja sen opetuskomitean johdolla laadittiin ja monipuolistettiin päätoimiston henkilökunnalle ja eri puolilla maailmaa sijaitsevissa haaratoimistoissa työskenteleville Beetel-perheille tarkoitettuja opetusohjelmia. Sen lisäksi että heidän aamupalvontaansa kuului Raamatun ja Vuosikirjan lukeminen, otettiin tavaksi eritellä syvällisesti kuluneen viikon raamatunlukuaineistoa ja soveltaa sitä Beetelissä palveleviin. Beetelin eri osastoista alettiin myös saada säännöllisesti selontekoja ja vyöhykevalvojien raportteja alettiin kuulla useammin.

Järjestössä lisävastuuta kantavien veljien auttamiseksi suunniteltiin ja käynnistettiin muita koulutusohjelmia. Vuoden 1977 aikana kaikki vanhimmat kutsuttiin 15-tuntiselle Valtakunnan palveluskoulun kurssille. (Apt. 20:28.) Siitä lähtien on muutaman vuoden välein järjestetty samanlaisia eripituisia kursseja, ja vuodesta 1984 lähtien myös avustavat palvelijat ovat saaneet valmennusta Valtakunnan palveluskoulussa. Brooklynissa alkoi joulukuussa 1977 erityinen viiden viikon koulu haaratoimistokomitean jäsenille.

Erikoishuomiota kiinnitettiin myös niihin, jotka käyttivät voimansa kokoajanpalvelukseen tienraivaajina. Joulukuussa 1977 käynnistettiin Yhdysvalloissa tienraivaajien palveluskoulu, kaksiviikkoinen valmennuskurssi tienraivaajapalvelijoille, ja lopulta se ulotettiin kaikkiin maailman osiin. Seuraavien 14 vuoden kuluessa tienraivaajien määrä yli viisinkertaistui – 115389:stä 605610:een!

Syksyllä 1987 avattiin jälleen uusi koulu: palvelijoiden valmennuskoulu. Tämä koulu perustettiin valmentamaan päteviä naimattomia veljiä, joilla oli jonkin verran kokemusta vanhimpina tai avustavina palvelijoina ja jotka olivat halukkaita palvelemaan missä tahansa maailmanlaajuisella kentällä. Vuonna 1992 kursseja oli pidetty Australiassa, El Salvadorissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Meksikossa, Nigeriassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Tuloksena ei ole ollut sellainen ihmisryhmä, johon kuuluvia pidettäisiin muita seurakuntalaisia parempina, vaan se, että seurakuntiin on saatu entistä enemmän sellaisia miehiä, jotka ovat päteviä palvelemaan veljiään.

Maailmanlaajuisen raamatullisen opetustyön edistämiseksi suunniteltiin kansainvälisiä konventteja keskeisiin kaupunkeihin – jotkin sellaisiin maihin, joissa Jehovan todistajat olivat olleet kiellon alaisuudessa. Nämä konventit vahvistivat veljiä noilla alueilla ja vauhdittivat suuresti hyvän uutisen saarnaamista noissa maissa.c

Tiloja kasvusta huolehtimiseksi

Kun Jehovan sana meni lakkaamatta nopeasti eteenpäin, piti hallintoelimen ja sen kustannuskomitean alaista rakennus- ja painotoimintaa uudistaa vaikuttavalla tavalla.

Rakennustyössä kokemusta saaneet todistajat tarjosivat palveluksiaan, ja heidän työnsä koordinoitiin uusien ja entistä suurempien haaratoimistotilojen rakentamiseksi ympäri maailmaa. Vuosina 1976–92 noin 60 maassa alettiin rakentaa aivan uusia haaratoimistotiloja. Sen lisäksi ryhdyttiin 30 maassa laajentamaan silloisia tiloja. Tapa, jolla työ tehtiin (vapaaehtoisia tuli monista seurakunnista – joskus muista maista), vahvisti rakkauden ja ykseyden siteitä Jehovan kansan keskuudessa.d

Todistajat, joilla oli tietokonealan kokemusta, kehittivät Seuran laajenevaa monikielistä painotoimintaa varten tietokonepohjaisen painotöiden esivalmistelujärjestelmän nimeltään MEPS (Multilanguage Electronic Phototypesetting System ’monikielinen elektroninen valoladontajärjestelmä’). Hanke saatiin päätökseen vuonna 1986. Sen ansiosta Vartiotornia painettiin vuonna 1992 samanaikaisesti 66 kielellä. Suuri enemmistö Jehovan todistajista saattoi siten saada saman hengellisen ravinnon yhtaikaa.e

Vartiotorni-seuran tilojen jatkuvasti laajentuessa tarvittiin lisää vapaaehtoisia Brooklynin päätoimistoon samoin kuin haaratoimistoihin eri puolille maailmaa. Vuosina 1976–92 kansainvälisen Beetel-perheen koko kolminkertaistui, noin 4000:sta yli 12900:aan jäseneen, jotka palvelevat kaikissa osissa maailmaa. Hallintoelin ja sen henkilökuntakomitea ovat huolehtineet tämän suuren vapaaehtoisten kokoajanpalvelijoiden armeijan henkilökohtaisista ja hengellisistä tarpeista.

Seurakunnista ja evankelioimistyöstä huolehtiminen

Jehovan sanan mennessä nopeasti eteenpäin hallintoelin ja sen palveluskomitea suuntasivat tarmonsa seurakuntien lujittamiseen kautta maailman ja maailmanlaajuisen evankelioimistyön laajentamiseen.

Voitiinko niiden monien uusien auttamiseksi, jotka kastettiin joka vuosi, tehdä vielä jotain? Vuoden 1977 alussa tehtiin järjestelyjä uusien todistajien vahvistamiseksi hengellisesti. Valtakunnan Palveluksessamme selitettiin: ”Uskomme, että kaikkien niiden kanssa, jotka tulevat totuuteen, tulee tutkia ainakin kaksi kirjaa. – – Tutkistelua tulisi siis jatkaa kasteen jälkeen, kunnes toinen kirja on käyty läpi.” Vastakastetut todistajat saivat näin paremman tilaisuuden hankkia tietoa ja ymmärrystä ja oppia selvemmin tajuamaan, mitä kastetuksi tuleminen merkitsee. Tämä uusi järjestely kannusti myös uusia julistajia ja niitä todistajia, jotka olivat auttaneet heitä heidän Raamatun kotitutkistelussaan, ylläpitämään edelleen läheisiä suhteita toisiinsa.

Niistä huolehtimiseksi, jotka virtasivat Jehovan järjestöön, muodostettiin koko maailmassa vuosina 1976–92 yli 29000 uutta seurakuntaa (Miika 4:1). Hallintoelin nimitti lisää kierros- ja piirivalvojia ja lähetti heidät apuun. Näiden matkavalvojien määrä nousi 2600:sta vuonna 1976 noin 3900:aan vuonna 1992.

Seurakuntien määrän lisääntyessä kasvoi myös kokouspaikkojen tarve. Olisiko jokin nopeampi tapa rakentaa valtakunnansaleja? Yhdysvaltain Jehovan todistajat loivat 1970-luvulla rakennusjärjestelmän, jossa taitavia lähiseutujen rakentajia kutsuttiin auttamaan paikallisia todistajia valtakunnansalin rakentamisessa. Työssä oli mukana satoja ihmisiä, ja siksi sali voitiin saada valmiiksi nopeasti – usein vain kahdessa tai kolmessa päivässä. Näitä pikasaleja nousi 1980-luvulla muissakin maailman osissa.

Itä-Euroopan poliittiset muutokset vaikuttivat myös Jehovan todistajiin. Miten innostavaa veljiemme esimerkiksi Itä-Saksassa ja Neuvostoliitossa (kuten ne tuolloin tunnettiin) sekä Puolassa, Romaniassa ja Unkarissa olikaan saada tietää, että heille oli annettu laillinen tunnustus – joissakin tapauksissa 40 vuotta kestäneen kiellon jälkeen! Vapauden lisääntymisen vuoksi heidän oli nyt helpompi viedä hyvää uutista noin 380000000 ihmiselle! Jehovan todistajat eivät hukanneet aikaa, vaan käyttivät vasta saamaansa vapautta julkiseen saarnaamistoimintaansa.

Millaisia ovat tulokset olleet? Jehovan sana on mennyt nopeasti eteenpäin! Esimerkiksi Puolassa oli vuoden 1992 huhtikuussa 106915 Valtakunnan julistajaa. Ja tulevan kasvun odotteet olivat erinomaiset, sillä samassa kuussa oli Kristuksen kuoleman muistonvietossa läsnä 214218. Aiemmin Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa oli muistonvietossa vuonna 1992 yhteensä 173473 henkeä, mikä oli 60 prosentin lisäys edellisen vuoden määrään.

Joissakin maissa jatkuva vaino ja luonnononnettomuudet ovat kuitenkin asettaneet esteitä. Vuonna 1992 Jehovan todistajien toiminta oli yhä hallituksen rajoitusten alaisena 24 maassa. Hallintoelimen puheenjohtajan komitea tekee kaikkensa toimittaakseen heille apua ja ilmoittaakseen kansainväliselle veljesseuralle, miten näitä vaikeissa oloissa eläviä todistajatovereita voidaan auttaa (vrt. 1. Kor. 12:12–26). Vainot sen enempää kuin luonnononnettomuudetkaan eivät ole voineet pysäyttää Jehovan sanan saarnaamista!

”Kansa, joka on erityisesti hänen omansa”

Vuosina 1976–92 Jehovan sana meni siis tosiaan nopeasti eteenpäin. Järjestö lähes kaksinkertaistui yli 4470000:een Valtakunnan julistajaan!

Jehovan kansaan kuuluvat ovat jatkaneet innokkaasti Jumalan valtakunnan julistamista, nykyään useammalla kielellä kuin koskaan aiemmin. Käyttämällä saamiaan julkaisuja he ovat syventäneet Raamatun tuntemustaan ja auttaneet kiinnostuneita oppimaan Raamatun totuuksia. He ovat hyötyneet niitä varten laadituista koulutusohjelmista, joilla on vastuutehtäviä järjestössä. Jehova on epäilemättä siunannut heitä heidän julistaessaan hänen Valtakuntaansa.

Aina 1870-luvulta nykyaikaan saakka on ollut miehiä, jotka ovat huomattavalla tavalla edistäneet Valtakunnan työtä, kuten Charles T. Russell, Joseph F. Rutherford, Nathan H. Knorr ja Frederick W. Franz sekä muut, jotka ovat palvelleet hallintoelimen jäseninä. Jehovan todistajista ei kuitenkaan ole missään tapauksessa tullut näiden ihmisten ympärille muodostunutta lahkoa. Sen sijaan heillä on vain yksi johtaja, ”Kristus” (Matt. 23:10). Hän on näiden Jehovan järjestäytyneiden todistajien Pää, jolle ”on annettu kaikki valta” johtaa tätä työtä ”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti” (Matt. 28:18–20). He ovat päättäneet alistua Kristuksen johtoasemaan, pitää lujasti kiinni Jumalan sanasta ja olla yhteistoiminnassa pyhän hengen johdon kanssa voidakseen edelleen jatkaa ainoan tosi Jumalan palvontaa ja osoittaa, että he ovat ”kansa, joka on erityisesti hänen omansa, innokas hyviin tekoihin” (Tiit. 2:14).

Mutta mitkä perusopetukset ja käytösnormit erottavat Jehovan todistajat kaikista muista uskonnoista? Miten heidät tultiin tuntemaan Jehovan todistajina? Miten heidän toimintansa rahoitetaan? Miksi he pysyvät visusti erossa muista kirkoista ja maailmasta yleensä? Miksi heitä on vainottu kiihkeästi varsin monissa maailman osissa? Näihin ja muihin kysymyksiin vastataan seuraavissa luvuissa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 117]

Ei ihmisten ympärille muodostunut lahko

[Tekstiruutu/Kaavio s. 110]

Niiden kielten määrä, joilla ”Vartiotornia” valmistettiin, kasvoi vuosina 1976–92 42 prosenttia

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

111

78

1976 1992

[Tekstiruutu s. 111]

F. W. Franzin tausta

Frederick William Franz syntyi Covingtonissa Kentuckyn osavaltiossa Yhdysvalloissa 12. syyskuuta 1893. Vuonna 1899 perhe muutti Cincinnatiin, jossa Frederick sai keskiasteen opintonsa päätökseen vuonna 1911. Sen jälkeen hän meni Cincinnatin yliopistoon ja ryhtyi opiskelemaan humanistisia tieteitä. Hän oli päättänyt ryhtyä presbyteerisen kirkon saarnaajaksi, ja siksi hän alkoi tarmokkaasti opiskella Raamatun kreikkaa. Yliopistossa Frederick valittiin saamaan Rhodesin stipendi, jonka ansiosta hän olisi voinut päästä Oxfordin yliopistoon Englantiin. Ennen kuin asiasta ehdittiin ilmoittaa, Frederick kuitenkin menetti kokonaan kiinnostuksensa stipendiin ja pyysi poistamaan nimensä ehdokkaitten luettelosta.

Hänen veljensä Albert oli aiemmin lähettänyt hänelle Kansainväliseen raamatuntutkijain seuraan kuuluvilta saamansa kirjasen. Myöhemmin Albert antoi hänelle ”Raamatun tutkielmien” kolme ensimmäistä osaa. Frederick oli iloinen oppimastaan ja päätti katkaista yhteytensä presbyteeriseen kirkkoon ja liittyä raamatuntutkijoiden seurakuntaan. Hänet kastettiin 30. marraskuuta 1913. Toukokuussa 1914 hän lähti yliopistosta ja teki heti järjestelyjä tullakseen kolporteeraajaksi (tienraivaajaksi).

Kesäkuussa 1920 hänestä tuli Brooklynin Beetel-perheen jäsen. Kun N. H. Knorr kuoli kesäkuussa 1977, veli Franz valittiin Seuran presidentin virkaan. Hän palveli uskollisesti hallintoelimen jäsenenä, kunnes hän kuoli 99-vuotiaana 22. joulukuuta 1992.

[Kaavio s. 112]

(Ks. painettu julkaisu)

Tienraivaajien määrän kasvu

1992

600000

400000

1986

200000

1981

1976

[Kaavio s. 113]

(Ks. painettu julkaisu)

Kasvava maailmanlaajuinen Beetel-perhe

1992

12000

9000

1986

6000

1981

1976

3000

[Kaavio s. 114]

(Ks. painettu julkaisu)

Seurakuntien määrän kasvu

80000

1992

60000

1986

1981

1976

40000

20000

[Kaavio s. 115]

(Ks. painettu julkaisu)

Valtakunnan julistajien määrän kasvu

1992

4000000

1986

3000000

1981

1976

2000000

1000000

[Kuva s. 109]

Kutakin Seuran haaratoimistoa valvoo veljien muodostama komitea; tässä Nigerian työtä valvova komitea

[Kuvat s. 116]

Jehovan todistajien hallintoelin tammikuussa 1992

Carey W. Barber

John E. Barr

W. Lloyd Barry

John C. Booth

Frederick W. Franz

George D. Gangas

Milton G. Henschel

Theodore Jaracz

Karl F. Klein

Albert D. Schroeder

Lyman A. Swingle

Daniel Sydlik