Älä ”tavoittele itsellesi suuria”

1, 2. a) Mikä ongelma Barukilla oli, kun elettiin Jojakimin neljättä hallitusvuotta? b) Miten Jehova auttoi Barukia?

BARUK, Jeremian uskollinen kirjuri, oli uupunut. Elettiin vuoden 625 eaa. paikkeilla, jolloin paha kuningas Jojakim hallitsi neljättä vuottaan. Jeremia käski Barukia kirjoittamaan kirjakääröön kaikki sanat, jotka Jehova oli hänen kauttaan puhunut Jerusalemista ja Juudasta hänen yli 23 vuotta kestäneen profeetanuransa aikana. (Jer. 25:1–3; 36:1, 2.) Baruk ei lukenut kirjakääröä juutalaisille heti. Hän tekisi sen seuraavana vuonna. (Jer. 36:9, 10.) Mutta painoiko jokin hänen mieltään?

² Baruk vaikeroi: ”Voi sentään minua, sillä Jehova on lisännyt murhetta tuskaani! Olen uupunut huokailustani.” Uupumus on epäilemättä saanut sinutkin toisinaan huokailemaan, joko ääneen tai vain mielessäsi. Lausuipa Baruk ajatuksensa ääneen tai ei, Jehova kuunteli häntä. Ihmissydänten Tutkija tiesi, mikä Barukia vaivasi, ja hän oikaisi häntä huomaavaisesti Jeremian välityksellä. (Lue Jeremian 45:1–5.) Saatat ihmetellä, miksi Baruk oli niin uupunut. Oliko siihen syynä hänen saamansa tehtävä tai se, missä olosuhteissa hänen piti se suorittaa? Ei, vaan ongelma oli hänen sydämessään. Hän nimittäin tavoitteli itselleen ”suuria”. Mitä ne olivat? Mitä Jehova lupasi Barukille, mikäli tämä ottaisi vastaan hänen neuvonsa? Entä mitä me voimme oppia Barukin tapauksesta?

 3. Mikä oli Barukin hengellisen ongelman ydin?

³ Baruk oli varmasti selvillä siitä, mitä nämä ”suuret” asiat olivat. Hän tiesi, että Jumalan ”silmät ovat ihmisen teiden yllä ja kaikki hänen askeleensa hän näkee” (Job 34:21). Kirjoittaessaan muistiin Jeremian profeetallisia sanomia Barukista tuntui, ettei hän ”löytänyt lepopaikkaa”, mutta syy siihen ei ollut itse tehtävässä. Kyse oli siitä, mitä hän piti suurena – mitä oli hänen sydämessään. Kun hän keskittyi ”tavoittelemaan itselleen suuria”, hän menetti näkyvistään tärkeämmät asiat, jotka koskivat Jumalan tahdon tekemistä (Fil. 1:10). Uuden maailman käännös tuo esiin heprealaisen alkutekstin merkityksen käyttäessään sanaa ”tavoitella”, johon yhdistyy ajatus jatkuvasta toiminnasta. Kyseessä ei siis ollut vain hetkellinen, ohikiitävä ajatus. Baruk oli jo ”tavoitellut suuria”, kun Jehova kehotti häntä lopettamaan sen. Vaikka tämä Jeremian uskollinen sihteeri oli ollut mukana toteuttamassa Jumalan tahtoa, hän samanaikaisesti halusi kiihkeästi itselleen ”suuria”.

4, 5. Miksi se, mitä Baruk tavoitteli, saattoi liittyä maineeseen ja kunniaan, ja miksi Jehovan varoitus oli paikallaan?

⁴ Barukin huolenaiheet liittyivät mahdollisesti maineeseen ja kunniaan. Vaikka tuo kynämies olikin Jeremian palveluksessa, hän ei ehkä ollut ainoastaan Jeremian sihteeri. Jeremian 36:32 antaa ymmärtää, että Baruk oli sihteeri ammatiltaan. Arkeologiset todisteet puhuvat sen puolesta, että hän oli korkea-arvoinen hovivirkamies. Virkanimeä sihteeri käytetään myös Elisamasta, joka kuului Juudan ruhtinaisiin. Tämä viittaa siihen, että myös Barukilla Elisaman virkaveljenä oli pääsy ”kuninkaan taloon sihteerin ruokailuhuoneeseen”. (Jer. 36:11, 12, 14.) Baruk oli siis varmasti koulutettu virkamies, joka palveli kuninkaan hovissa. Hänen veljensä Seraja toimi kuningas Sidkian majoitusmestarina ja oli Sidkian mukana, kun tämä suoritti tärkeää tehtävää Babylonissa. (Lue Jeremian 51:59.) Majoitusmestarina Seraja todennäköisesti oli vastuussa kuninkaan varusteista ja majoituksesta matkan aikana. Hänellä oli siis huomattava tehtävä.

⁵ Korkeaan asemaan tottuneesta Barukista saattoi ymmärrettävästikin tuntua uuvuttavalta kirjoittaa Juudalle tuomiosanomia yhden toisensa perään. Kenties Jumalan profeetan tukeminen jopa uhkasi hänen asemaansa ja uraansa. Ja mitä seuraisikaan, jos Jehova Jeremian 45:4:n mukaisesti repisi maahan sen, minkä oli rakentanut? Ne ”suuret” asiat, jotka Barukilla oli mielessään – tavoittelipa hän suurempaa kunniaa kuninkaallisessa hovissa tai aineellista hyvinvointia – olisivat olleet yhtä tyhjän kanssa. Mikäli Baruk tuolloin tavoitteli vakaata asemaa tuhoon tuomitussa juutalaisessa järjestelmässä, Jumalalla oli täysi syy yrittää saada hänet järkiinsä.

6, 7. Mikäli Baruk tavoitteli aineellista omaisuutta, keihin häntä voitaisiin verrata?

⁶ Barukin havittelemat ”suuret” asiat saattoivat liittyä myös aineelliseen hyvinvointiin. Juudaa ympäröivät kansat luottivat omaisuuteen ja rikkauksiin. Moab luotti ”töihinsä ja aarteisiinsa”, ja niin myös Ammon. Babylonillakin oli ”paljon aarteita”, kuten Jehova henkeytti Jeremian sanomaan. (Jer. 48:1, 7; 49:1, 4; 51:1, 13.) Jumala kuitenkin tuomitsi nämä kansat.

⁷ Jos Baruk siis mieli omaisuutta ja rikkauksia, ymmärrät varmaan, miksi Jehova varoitti häntä. Kun Jehova ”ojentaisi kätensä” juutalaisia vastaan, heidän talonsa ja peltonsa luovutettaisiin vihollisille (Jer. 6:12; 20:5). Kuvittelehan, että sinä olisit elänyt Barukin aikana Jerusalemissa. Useimmat maanmiehistäsi, mukaan lukien ruhtinaat, papit ja itse kuningas, ajattelisivat, että heidän pitäisi taistella hyökkääviä babylonialaisia vastaan. Sinä kuitenkin olisit kuullut Jeremian sanoman: ”Palvelkaa Babylonin kuningasta ja pysykää elossa.” (Jer. 27:12, 17.) Olisiko sinun ollut helpompi totella tätä Jumalalta tulevaa ohjetta, jos sinulla olisi ollut tuossa kaupungissa paljon omaisuutta? Olisiko kiintymyksesi sitä kohtaan saanut sinut noudattamaan Jeremian varoitusta vai kulkemaan valtavirran mukana? Kaikki Juudan ja Jerusalemin kalleudet – temppelin kalleuksia myöten – ryöstettiin ja vietiin Babyloniin. Aineellisen perässä juoksemisesta ei siis olisi ollut mitään hyötyä. (Jer. 27:21, 22.) Mitä opimme tästä?

8, 9. Miksi oli merkittävää, että Baruk sai sielunsa saaliiksi?

⁸ Mietihän, mitä Baruk saisi, jos hän tottelisi Jumalan neuvoa. Hänelle luvattiin ”saaliiksi” hänen sielunsa! (Lue Jeremian 45:5.) Suhteellisen harvat jäivät henkiin. Ketkä? Ne, jotka tottelivat Jumalan ohjetta ja ”siirtyivät kaldealaisten puolelle” eli antautuivat heille. (Jer. 21:9; 38:2.) Joku voisi ajatella, oliko siinä tosiaan kaikki, mitä he saivat palkaksi tottelevaisuudestaan.

⁹ Kuvittelehan, millainen tilanne Jerusalemissa vallitsi babylonialaisten piirittäessä sitä. Jerusalemia ikään kuin kärvennettiin hiljaisella tulella. Sodoma taas kukistettiin yhdessä hetkessä. Voitaisiin sanoa, että Sodoman tuho oli helpompi kestää. (Valit. 4:6.) Baruk kirjoitti muistiin profetian, jonka mukaan jerusalemilaiset kuolisivat miekkaan, nälkään tai ruttoon. Epäilemättä hän myös näki sen käyvän toteen. Jerusalemin ruokavarastot tyhjennettiin viimeistä murua myöten. Kuinka järkyttävää olikaan olla kaupungissa, jossa äidit, jotka ovat luonnostaan ”sääliväisiä”, keittivät ja söivät omia lapsiaan! (Valit. 2:20; 4:10; Jer. 19:9.) Mutta Baruk säilyi hengissä. Tuollaisen myllerryksen keskellä elämä itsessään oli tosiaan saalis, kuin palkinto, jonka voittajat saavat taistelun jälkeen. Baruk selvästikin kuunteli ja noudatti Jehovan ohjetta olla tavoittelematta suuria. Hän myös sai Jehovan suosion, minkä hänen elossa säilymisensä todistaa. (Jer. 43:5–7.)

10, 11. Miten kertomus Barukista liittyy meidän aikaamme ja meihin henkilökohtaisesti?

¹⁰ Baruk oli kiireinen toteuttaessaan Jumalan tahtoa, mutta jossain vaiheessa häntä veti puoleensa halu saada itselleen ”suuria”. Jehova varoitti häntä vaarasta, ja hän pelastui hengelliseltä perikadolta ja kirjaimelliselta kuolemalta. Voisiko meille käydä samoin kuin Barukille, niin että syvällä sydämessämme olevat halut alkavat houkutella meitä ja ehkä saavat meidät valtaansa, vaikka ahkeroisimmekin Jehovan palveluksessa?

¹¹ Barukille oli kenties suuri houkutus luoda itselleen nimi. Hän saattoi jopa pohtia, saisiko hän pidettyä sihteerinvirkansa tai yltäisikö hän vielä korkeampaan asemaan. Entäpä me? Kysy itseltäsi, onko sinulla kunnianhimoisia, kenties muilta salattuja tavoitteita menestyä maallisella uralla nyt tai lähitulevaisuudessa. Nuoren kristityn taas olisi hyvä miettiä, voisiko korkeakoulutuksen tarjoama maine ja taloudellinen turvallisuus houkutella häntä ”tavoittelemaan itselleen suuria”.

12. Miten eräs veli ”tavoitteli suuria” Jehovan palveluksessa, ja mitä mieltä olet hänen valinnastaan?

¹² Eräälle veljelle, joka palvelee nykyään Jehovan todistajien maailmankeskuksessa, tarjottiin 15-vuotiaana stipendiä yliopistoon. Opettajansa tyrmistykseksi hän kieltäytyi tarjouksesta, koska halusi ennemmin luoda uran tienraivaajana. Hän ei kuitenkaan menettänyt opinjanoaan. Hän palveli myöhemmin lähetystyöntekijänä syrjäisellä saarella. Siellä hänen piti opetella kieli, jota puhui vain vähän yli 10 000 ihmistä. Tuolla kielellä ei ollut sanakirjaa, joten hän kokosi sanaston itse. Aikanaan veli oppi tuon kielen, ja hän sai tehtäväkseen kääntää joitakin kristillisiä julkaisujamme. Hänen kokoamansa sanaston pohjalta tehtiin myöhemmin ensimmäinen tuonkielinen sanakirja. Eräässä piirikonventissa tämä veli sanoi suurelle kuulijakunnalle: ”Jos olisin lähtenyt opiskelemaan yliopistoon, kaikki akateemiset saavutukseni olisivat tuoneet kunniaa minulle itselleni. Mutta en ole suorittanut mitään loppututkintoa. Niinpä en saa itselleni kunniaa siitä, mitä olen tehnyt, vaan kaikki kunnia menee Jehovalle.” (Sananl. 25:27.) Mitä mieltä olet hänen 15-vuotiaana tekemästään valinnasta? Hän on saanut vuosien varrella monia palvelustehtäviä Jumalan kansan keskuudessa. Miten sinä haluat käyttää kykyjäsi? Oletko päättänyt käyttää niitä Jehovan ylistämiseen sen sijaan, että etsisit kunniaa itsellesi?

13. Miksi joidenkin vanhempien pitäisi pohtia Barukin kohtaamaa haastetta?

¹³ On olemassa myös se vaara, että ”tavoittelemme suuria” niiden vuoksi tai niiden välityksellä, joita rakastamme ja joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Olet epäilemättä havainnut maailmallisten vanhempien ohjailevan asioita niin, että heidän lapsensa saavuttaa elämässään enemmän kuin he itse tai että hän yltää sellaisiin saavutuksiin, joista he voivat kerskailla. Ehkä olet kuullut heidän sanovan: ”En halua, että lapseni joutuu raatamaan niin kuin minä” tai ”Haluan hänen menevän korkeakouluun, jotta hänen elämänsä olisi helpompaa”. Kristityillä vanhemmilla voi olla samanlaisia tunteita. Joku voi kyllä sanoa, ettei hän tavoittele suuria itselleen, mutta voisiko hän tehdä niin epäsuorasti jonkun toisen, esimerkiksi poikansa tai tyttärensä, välityksellä? Baruk saattoi tuntea houkutusta tavoitella mainetta ja kunniaa aseman tai uran välityksellä, kun taas vanhemmat voisivat sisimmässään tavoitella niitä lastensa saavutusten kautta. Eikö ”sydänten tutkija” havaitsisi tätä kuten Barukin tapauksessa? (Sananl. 17:3.) Meidän pitäisi Daavidin lailla pyytää Jumalaa tutkimaan syvimmät ajatuksemme. (Lue psalmi 26:2 ja Jeremian 17:9, 10.) Jehova voi monin eri tavoin varoittaa meitä ”tavoittelemasta suuria”, esimerkiksi tämän Barukia koskevan aineiston avulla.

14, 15. Miten omaisuudesta voisi tulla meille ”suuri” asia?

¹⁴ Ajatellaanpa sitä mahdollisuutta, että Baruk ”tavoitteli suuria” havittelemalla aineellisia rikkauksia. Kuten aiemmin totesimme, Barukin olisi luultavasti ollut vaikea totella Jumalan käskyä antautua kaldealaisille, mikäli hänellä olisi ollut Juudassa omaisuutta, johon hän olisi ollut kovin kiintynyt. Rikas ihminen turvautuu usein ”kalleuksiinsa”, mutta Raamattu sanoo, että ne tarjoavat suojaa vain ”hänen kuvitelmissaan” (Sananl. 18:11). Kaikkien Jehovan palvelijoiden on hyödyllistä muistuttaa itseään siitä, mikä Raamatun mukaan on tasapainoinen näkemys aineellisesta. (Lue Sananlaskujen 11:4.) Jotkut voivat kuitenkin järkeillä: ”Miksen voisi hieman nauttia siitä, mitä maailmalla on tarjottavanaan?”

¹⁵ Jos kristitty kiintyisi omaisuuteensa, hän voisi alkaa kaivata sellaista, mikä kuuluu tähän katoavaan asiainjärjestelmään. Näin ei käynyt Jeremialle eikä Barukille. Myöhemmin Jeesus esitti varoituksen niille, jotka eläisivät aikana, ”jona Ihmisen Poika ilmestyy”. Hän sanoi: ”Muistakaa Lootin vaimoa.” Kristittyjä voitaisiin aivan yhtä aiheellisesti kehottaa: ”Muistakaa Jeremiaa ja Barukia.” (Luuk. 17:30–33.) Jos kovasti kiintyisimme aineelliseen, meidän voisi olla vaikea noudattaa Jeesuksen sanoja. Älä unohda, että Baruk otti Jumalan varoituksen varteen ja säilyi siksi elossa.

16. Kerro esimerkki siitä, miten Jumalan palvelijat ovat pitäneet aineellisen oikealla paikalla.

¹⁶ Pohdihan, millainen tilanne romanialaisilla veljillä oli kommunistihallinnon aikana. Hallituksen asiamiehet tekivät ratsioita todistajien koteihin, ja toisinaan he takavarikoivat heidän omaisuuttaan, varsinkin myytäväksi kelpaavaa (Valit. 5:2). Monet veljet ja sisaret olivat valmiita luopumaan omaisuudestaan. Joidenkuiden piti jättää tavaransa ja kotinsa, kun heidät siirrettiin muualle, mutta siitä huolimatta he säilyttivät nuhteettomuutensa Jehovan edessä. Jos sinä kokisit jotain vastaavaa, estäisikö kiintymys aineelliseen sinua olemasta uskollinen Jumalalle? (2. Tim. 3:11.)

17. Miten jotkut Jeremian ja Barukin aikalaisista saattoivat olla heille avuksi?

¹⁷ Jeremia ja Baruk saivat tukea joiltakin aikalaisiltaan. Yksi heistä oli Sefanja. Hän profetoi Josian hallituskaudella, jolloin Jeremiakin palveli profeettana. Mitähän Jeremia ajatteli Sefanjan 1:18:n sanoista? (Lue.) Jeremia varmasti puhui näistä henkeytetyistä sanoista Barukin kanssa. Heidän aikanaan eli myös Hesekiel, joka vietiin vankeuteen Babyloniaan vuonna 617 eaa. Jotkin hänen teoistaan ja sanomistaan liittyivät suoranaisesti niihin juutalaisiin, jotka olivat kotimaassaan, joten Jeremia tuli todennäköisesti tuntemaan Hesekielin sanat ja teot ja päinvastoin. Näihin sanoihin sisältyi Hesekielin 7:19:n ajatus. (Lue.) Tuon jakeen henkeytetyt sanat saattoivat hyödyttää Jeremiaa ja Barukia, ja ne voivat hyödyttää meitäkin. Jehovan päivänä ihmiset huutavat avukseen jumaliaan. Eivät heidän jumalansa eivätkä heidän rikkautensa voi kuitenkaan pelastaa heitä. (Jer. 2:28.)

18. Mitä meidän pitäisi haluta saaliiksi, ja miten voimme onnistua siinä?

¹⁸ Meidän on tärkeää muistaa, että Jehova on luvannut meille saaliiksi ”sielumme”. Jotkut hänen palvelijoistaan saattavat kuolla vainoissa, joita voi tulla ”suuren ahdistuksen” aikana pedon poliittisten sarvien hyökätessä uskontoa vastaan, mutta noiden uskollisten tilanne ei ole toivoton. Heidän ”sielunsa” saa varmasti elää jälleen ja nauttia ”todellisesta elämästä” uudessa maailmassa. (Ilm. 7:14, 15; 1. Tim. 6:19.) Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että suurin osa Jumalan palvelijoista, jotka tuolloin pysyvät uskollisina, säilyy elossa suuresta ahdistuksesta. Kun Jumala tuottaa onnettomuuden kansakunnille, yksikään uskollisista ei varmasti ole ”Jehovan surmaamien” joukossa (Jer. 25:32, 33).

19. Miten Jeremian ja Barukin esimerkkien tarkasteleminen vahvisti päätöstäsi olla tavoittelematta itsellesi ”suuria”?

¹⁹ Jotkut voivat olla pettyneitä siihen ajatukseen, että he saisivat saaliiksi vain ”sielunsa”, mutta sen ei pitäisi olla pieninkään pettymys. Kun ihmisiä kuoli Jerusalemissa nälkään, Jehova piti Jeremian hengissä. Miten? Kuningas Sidkia pani Jeremian pidätettynä Vartiopihaan ja huolehti siitä, että ”hänelle annettiin joka päivä leipurien kadulta pyöreä leipä, kunnes kaikki leipä oli loppunut kaupungista” (Jer. 37:21). Jeremia selvisi hengissä! Jehova voi tehdä palvelijoidensa hyväksi mitä tahansa antaakseen heille ikuisen elämän. Tulevaisuudentoivomme on varma! Baruk selvisi Jerusalemin tuhosta, koska hän ei enää ”tavoitellut itselleen suuria”. Vastaavasti me voimme selviytyä Harmagedonista ja saada ”sielumme” saaliiksi. Silloin voimme ylistää Jehovaa tästä lahjasta, joka voi tuoda meille iloa loputtomasti.