Arvostatko elämää yhtä paljon kuin Jumala?

1, 2. Minkä arvokkaan lahjan Jehova on antanut meille?

JEHOVA on antanut jokaiselle meistä upean lahjan: elämän (1. Mooseksen kirja 1:27). Hän haluaa, että elämämme on mahdollisimman hyvää. Siksi hän on antanut periaatteita, jotka ohjaavat meitä ratkaisujen tekemisessä. Niiden avulla voimme oppia ”erottamaan oikean ja väärän” (Heprealaisille 5:14). Siten annamme Jehovan muokata ajattelutapaamme. Kun elämme Jumalan antamien periaatteiden mukaan ja näemme, miten ne tekevät elämästämme parempaa, alamme ymmärtää, kuinka arvokkaita ne todella ovat.

² Elämä voi olla hyvin monimutkaista. Joudumme usein tilanteisiin, joita varten Raamatussa ei ole suoranaista lakia. Meidän täytyy esimerkiksi ehkä ratkaista, miten suhtaudumme johonkin lääketieteelliseen hoitoon, jossa käytetään verta. Miten voimme tehdä Jehovan tahdon mukaisen ratkaisun? Raamatussa on periaatteita, jotka osoittavat, miten Jehova suhtautuu elämään ja vereen. Jos ymmärrämme nämä periaatteet, pystymme tekemään viisaita ratkaisuja ja omatuntomme on puhdas. (Sananlaskut 2:6–11.) Tarkastellaan seuraavaksi joitain noista periaatteista.

3, 4. a) Miten Jumala ilmaisi näkemyksensä verestä? b) Mitä veri edustaa?

³ Raamattu osoittaa, että veri on pyhää, koska se edustaa elämää, ja elämä on Jehovan silmissä arvokas. Kun Kain oli murhannut veljensä Abelin, Jehova sanoi hänelle: ”Veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Mooseksen kirja 4:10.) Abelin veri edusti hänen elämäänsä. Kun siis Jehova puhui Abelin verestä, hän tarkoitti tämän elämää.

⁴ Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi, että ihmiset saisivat syödä lihaa. Hän kuitenkin sanoi: ”Lihaa, jossa on sen elämä – sen veri – ette saa syödä.” (1. Mooseksen kirja 9:4.) Tämä käsky koskee kaikkia Nooan jälkeläisiä, myös meitä. Jehovan näkemys selvästikin on, että veri edustaa elämää. Meidän täytyy suhtautua vereen samalla tavoin. (Psalmit 36:9.)

5, 6. Mitä Mooseksen laki osoitti siitä, miten Jehova suhtautuu elämään ja vereen?

⁵ Laissa, jonka Jehova antoi Moosekselle, hän sanoi: ”Jos Israelin kansaan kuuluva tai keskuudessanne asuva ulkomaalainen syö verta, millaista hyvänsä, minä varmasti käännyn sitä vastaan, joka syö verta, ja poistan hänet kansansa keskuudesta. Elävän olennon elämä on nimittäin veressä.” (3. Mooseksen kirja 17:10, 11.)

⁶ Mooseksen laissa sanottiin, että jos joku tappoi eläimen ruoaksi, hänen täytyi vuodattaa sen veri maahan. Se osoitti, että eläimen veri oli pyhää ja se kuului Luojalle, Jehovalle. (5. Mooseksen kirja 12:16; Hesekiel 18:4.) Jehova ei kuitenkaan odottanut israelilaisten menevän äärimmäisyyksiin. Jos he poistivat veren niin hyvin kuin järkevästi pystyivät, he saattoivat syödä lihan hyvällä omallatunnolla. Kun he näin tottelivat verta koskevaa Jehovan lakia, he osoittivat kunnioitusta itse Jehovaa kohtaan, joka on antanut elämän. Lisäksi laki määräsi israelilaiset uhraamaan eläimiä, jotta he saisivat syntinsä anteeksi. (Ks. loppuviitteet 19 ja 20.)

 7. Miten Daavid osoitti kunnioittavansa verta?

⁷ Eräs tapaus Daavidin elämässä kertoo paljon veren arvosta. Kerran kun Daavid oli taistelemassa filistealaisia vastaan, hänen sotilaansa huomasivat, että hänellä oli kova jano. Niinpä he vaaransivat elämänsä ja menivät vihollisen alueelle hakemaan hänelle vettä. Kun he toivat veden Daavidille, hän kieltäytyi juomasta sitä ja ”vuodatti sen maahan Jehovan eteen”. Hän sanoi: ”Jehova, minusta on mahdotonta ajatella, että tekisin niin! Joisinko minä näiden miesten verta, jotka vaaransivat elämänsä mennessään sinne?” Daavid ymmärsi, miten arvokkaita elämä ja veri ovat Jumalalle. (2. Samuelin kirja 23:15–17.)

8, 9. Miten kristittyjen tulee suhtautua vereen?

⁸ Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumalan palvelijoiden ei tarvinnut enää uhrata eläinuhreja. Heidän piti kuitenkin säilyttää oikea näkemys verestä. Käsky ”pysyä erossa – – verestä” oli yksi niistä Mooseksen lain piirteistä, joita Jehova vaati kristittyjä noudattamaan edelleen. Tämä oli yhtä tärkeää kuin moraalittomuudesta ja epäjumalien palvonnasta erossa pysyminen. (Apostolien teot 15:28, 29.)

⁹ Sama käsky koskee nykyajan kristittyjä. Me tiedämme, että elämä on lähtöisin Jehovasta ja että kaikki elämä kuuluu hänelle. Lisäksi ymmärrämme, että veri on pyhää ja se edustaa elämää. Meidän on siksi tärkeää miettiä Raamatun periaatteita, kun teemme ratkaisuja, jotka koskevat veren lääketieteellistä käyttöä.

10, 11. a) Miten Jehovan todistajat suhtautuvat kokoveren tai veren neljän pääaineosan siirtoihin? b) Mitä jokaisen kristityn on ratkaistava itse?

¹⁰ Jehovan todistajat ymmärtävät, että käskyyn ”pysyä erossa – – verestä” sisältyy muutakin kuin se, ettei syö tai juo verta. Se merkitsee sitä, ettei ota verensiirtoja tai luovuta verta eikä anna varastoida omaa vertaan verensiirtoa varten. Se merkitsee myös sitä, ettei ota elimistöönsä mitään veren neljästä pääaineosasta, joita ovat punasolut, valkosolut, verihiutaleet ja plasma.

¹¹ Nämä neljä aineosaa voidaan pilkkoa pienempiin osiin, fraktioihin. Jokaisen kristityn täytyy itse päättää, hyväksyykö hän veren fraktioita vai ei. Sama pätee lääketieteellisiin toimenpiteisiin, joissa käytetään potilaan omaa verta. Jokaisen on ratkaistava itse, miten hänen vertaan käsitellään kirurgisen toimenpiteen, lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon aikana. (Ks. loppuviite 21.)

12. a) Miksi Jehova on hyvin kiinnostunut siitä, millaisia ratkaisuja teemme omantunnonasioissa? b) Miten voimme tehdä viisaita ratkaisuja hoitotoimenpiteiden suhteen?

¹² Onko Jehova kiinnostunut siitä, millaisia ratkaisuja teemme omantunnonasioissa? Kyllä on, sillä ne paljastavat, mitä ajattelemme ja tunnemme. (Lue Sananlaskujen 17:3; 24:12.) Jos meidän on siis tehtävä ratkaisu, joka koskee jotain hoitotoimenpidettä, meidän tulee rukoilla Jehovalta ohjausta ja ottaa selvää tuosta toimenpiteestä. Sen jälkeen teemme ratkaisun sen mukaan, mitä Raamatun avulla valmennettu omatuntomme sanoo. Meidän ei pidä kysyä toisilta, mitä he tekisivät meidän tilanteessamme, eikä toisten pitäisi yrittää vaikuttaa meidän ratkaisuumme. Jokainen ”kantaa oman kuormansa” (Galatalaisille 6:5; Roomalaisille 14:12).

13. Mitä verta koskevat Jehovan lait ja periaatteet kertovat hänestä?

¹³ Kaikki, mitä Jehova pyytää meitä tekemään, kertoo hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja edistää hyvinvointiamme (Psalmit 19:7–11). Emme kuitenkaan tottele häntä vain siksi, että hänen käskynsä ovat hyödyllisiä, vaan siksi, että rakastamme häntä. Rakkaus Jehovaan saa meidät kieltäytymään verensiirroista (Apostolien teot 15:20). Tämä suojelee myös terveyttämme. Useimmat ihmiset tietävät, että verensiirtoihin liittyy riskejä, ja monet lääkärit ovat sitä mieltä, että leikkaaminen ilman verensiirtoa edistää potilaan toipumista. Jehovan lait ovat selvästikin viisaita, ja ne kertovat hänen rakkaudestaan. (Lue Jesajan 55:9; Johannes 14:21, 23.)

14, 15. a) Mitä lakeja Jehova antoi israelilaisille suojellakseen heitä? b) Miten voimme soveltaa noiden lakien takana olevia periaatteita?

¹⁴ Jumalan antamat lait ovat aina olleet hänen palvelijoidensa parhaaksi. Jehova antoi aikoinaan israelilaisille lakeja, jotka suojelivat heitä vakavilta onnettomuuksilta. Esimerkiksi talon omistajan piti rakentaa kaide talonsa tasakatolle, niin ettei kukaan putoaisi sieltä (5. Mooseksen kirja 22:8). Eräs toinen laki liittyi eläimiin. Jos joku omisti vihaisen sonnin, hänen vastuullaan oli huolehtia siitä, ettei se hyökkäisi kenenkään kimppuun eikä tappaisi ketään (2. Mooseksen kirja 21:28, 29). Jos israelilainen ei noudattanut näitä lakeja ja se johti jonkun kuolemaan, hän oli syyllinen.

¹⁵ Nämä lait osoittavat, että Jehova pitää elämää arvokkaana. Miten tämän tiedon pitäisi vaikuttaa meihin? Meidän pitäisi osoittaa, että arvostamme elämää. Arvostuksen tulisi näkyä siitä, miten huolehdimme kodistamme ja autostamme, miten ajamme ja miten vietämme vapaa-aikamme. Jotkut, varsinkin nuoret, ajattelevat, ettei heille voi tapahtua mitään pahaa, ja ottavat siksi riskejä ja vähättelevät vaaroja. Jehova ei kuitenkaan halua meidän suhtautuvan elämään siten. Hän haluaa, että arvostamme elämää, sekä omaamme että muiden. (Saarnaaja 11:9, 10.)

16. Miten Jehova suhtautuu aborttiin?

¹⁶ Jokaisen ihmisen elämä on Jehovalle arvokas. Myös syntymätön lapsi on hänelle tärkeä. Mooseksen laissa sanottiin, että jos joku tahattomasti vahingoitti raskaana olevaa naista ja joko nainen tai lapsi kuoli, Jehova piti vahingon aiheuttajaa syyllisenä tappoon. Tämä merkitsi sitä, että vaikka kyseessä oli onnettomuus, syyllinen joutui vastaamaan teostaan, koska joku oli menettänyt elämänsä. (Lue 2. Mooseksen kirjan 21:22, 23.) Jumala pitää syntymätöntä lasta elävänä ihmisenä. Miten siis arvelet hänen suhtautuvan aborttiin? Miltä hänestä mahtaa tuntua, kun hän näkee, että joka vuosi tapetaan miljoonia syntymättömiä lapsia?

17. Mikä voi lohduttaa, jos on tehnyt abortin ennen kuin on oppinut tuntemaan Jehovan?

¹⁷ Entä jos joku on tehnyt abortin ennen kuin on saanut tietää Jehovan näkemyksen siitä? Hän voi luottaa siihen, että Jehova voi antaa hänelle anteeksi Jeesuksen uhrin perusteella (Luukas 5:32; Efesolaisille 1:7). Jos hän on vilpittömästi pahoillaan, hänen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. ”Jehova on armollinen ja myötätuntoinen – –. Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt väärintekomme.” (Psalmit 103:8–14.)

18. Miksi meidän on tärkeää yrittää päästä eroon vihamielisistä ajatuksista?

¹⁸ Arvostus elämän lahjaa kohtaan alkaa syvällä ihmisen sydämessä. Siihen liittyy se, mitä ajattelemme toisista. ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja”, kirjoitti apostoli Johannes (1. Johanneksen kirje 3:15). Ennen kuin edes huomaamme, vastenmielisyys voi muuttua vihaksi. Viha voi saada ihmisen halveksimaan toista, esittämään hänestä vääriä syytöksiä tai jopa toivomaan hänen kuolemaansa. Jehova tietää, mitä tunnemme toisia kohtaan. (3. Mooseksen kirja 19:16; 5. Mooseksen kirja 19:18–21; Matteus 5:22.) Jos huomaamme, että meillä on vihamielisiä ajatuksia jotakuta kohtaan, meidän on tosissamme yritettävä päästä niistä eroon (Jaakobin kirje 1:14, 15; 4:1–3).

19. Millä muulla tavalla voimme osoittaa arvostusta elämää kohtaan?

¹⁹ Voimme osoittaa arvostavamme elämää myös eräällä toisella tavalla. Psalmissa 11:5 sanotaan, että Jehova ”vihaa jokaista, joka rakastaa väkivaltaa”. Se että valitsisimme ajanvietteeksi väkivaltaviihdettä, voisi olla merkki siitä, että rakastamme väkivaltaa. Miksi haluaisimme ruokkia mieltämme väkivaltaisilla sanoilla, ajatuksilla ja kuvilla? Haluamme sen sijaan, että mielemme on täynnä puhtaita ja myönteisiä ajatuksia. (Lue Filippiläiskirjeen 4:8, 9.)

20–22. a) Miten Jehova suhtautuu Saatanan maailmaan? b) Miten Jumalan palvelijat voivat osoittaa, että he eivät ole ”osa maailmasta”?

²⁰ Saatanan hallinnassa oleva maailma ei kunnioita elämää, ja Jehova pitää sitä tilivelvollisena verenvuodatuksesta. Vuosisatojen kuluessa poliittiset vallat ovat aiheuttaneet miljoonien ihmisten – myös monien Jehovan palvelijoiden – kuoleman. Raamatussa nuo vallat eli valtakunnat kuvataankin raivokkaiksi pedoiksi (Daniel 8:3, 4, 20–22; Ilmestys 13:1, 2, 7, 8). Nykyään asekauppa on suurta liiketoimintaa, jonka avulla haalitaan valtavia voittoja. Selvästikin ”koko maailma on Paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19).

²¹ Aidot kristityt eivät kuitenkaan ole ”osa maailmasta”. Jehovan palvelijat ovat poliittisesti puolueettomia, eivätkä he ota osaa sotiin. He eivät tapa itse, eivätkä he myöskään anna tukeaan järjestöille, jotka osallistuvat tappamiseen. (Johannes 15:19; 17:16.) Kun heitä vainotaan, he eivät turvaudu väkivaltaan. Jeesus opetti, että meidän tulisi rakastaa jopa vihollisiamme. (Matteus 5:44; Roomalaisille 12:17–21.)

²² Myös uskonto on vastuussa miljoonien ihmisten kuolemasta. Raamattu sanoo Suuresta Babylonista eli väärän uskonnon maailmanmahdista: ”Tuosta kaupungista löydettiin profeettojen, pyhien ja kaikkien maan päällä tapettujen veri.” Ymmärrätkö, miksi Jehova käskee meitä: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani”? Ne jotka palvovat Jehovaa, pysyvät erossa väärästä uskonnosta. (Ilmestys 17:6; 18:2, 4, 24.)

23. Mitä sisältyy siihen, että lähtee ulos Suuresta Babylonista?

²³ Suuresta Babylonista ulos lähteminen merkitsee sitä, että katkaisee täysin kaikki yhteydet väärään uskontoon. Jos esimerkiksi olemme kuuluneet johonkin uskontokuntaan, meidän täytyy huolehtia siitä, että nimemme ei enää ole sen jäsenluettelossa. Tähän liittyy kuitenkin myös muuta. Meidän täytyy vihata kaikkea sitä pahaa, mitä väärä uskonto saa aikaan, ja hylätä se. Väärä uskonto sallii moraalittomuutta, osallistuu politiikkaan ja edistää ahneutta. (Lue psalmi 97:10; Ilmestys 18:7, 9, 11–17.) Tämä on johtanut miljoonien ihmisten kuolemaan.

24, 25. Miten Jehovan tunteminen voi antaa meille sisäisen rauhan ja hyvän omantunnon?

²⁴ Ennen kuin opimme tuntemaan Jehovan, jokainen meistä tuki tavalla tai toisella Saatanan hallitsemaa pahaa maailmaa. Olemme kuitenkin muuttuneet. Olemme osoittaneet uskoa lunnaisiin ja vihkineet elämämme Jumalalle. Saamme kokea, miten voi ”saada uutta voimaa itse Jehovalta”. Meillä on sisäinen rauha ja hyvä omatunto, koska tiedämme, että tuomme iloa Jehovalle. (Apostolien teot 3:19; Jesaja 1:18.)

²⁵ Vaikka olisimme joskus kuuluneet johonkin järjestöön, joka ei kunnioita elämää, Jehova voi antaa meille anteeksi lunnaiden perusteella. Arvostamme sydämestämme Jehovan antamaa elämän lahjaa. Osoitamme arvostuksemme siten, että autamme parhaamme mukaan toisia tuntemaan Jehovan, ystävystymään hänen kanssaan ja jättämään Saatanan maailman (2. Korinttilaisille 6:1, 2).

26–28. a) Minkä tehtävän Jehova antoi Hesekielille? b) Mitä Jehova pyytää meitä tekemään nykyään?

²⁶ Muinaisessa Israelissa Jehova käski profeetta Hesekieliä varoittamaan ihmisiä siitä, että Jerusalem tuhottaisiin pian. Hänen piti kertoa heille, mitä heidän täytyisi tehdä, jotta he voisivat pelastua. Jos Hesekiel ei varoittaisi ihmisiä, Jehova pitäisi häntä vastuullisena heidän kuolemastaan. (Hesekiel 33:7–9.) Hesekiel teki kaikkensa kertoakseen toisille Jehovan antamaa sanomaa ja osoitti siten, että hän arvosti elämää.

²⁷ Jehova on antanut meille tehtäväksi varoittaa ihmisiä siitä, että Saatanan vallassa oleva maailma tuhotaan pian. Meidän on myös autettava heitä, niin että he voivat oppia tuntemaan Jehovan ja säilyä elossa uuteen maailmaan. (Jesaja 61:2; Matteus 24:14.) Haluamme tehdä kaikkemme kertoaksemme Jehovan antamaa sanomaa. Toivomme, että voimme sanoa samoin kuin Paavali: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole jättänyt kertomatta teille kaikkea, mitä Jumala on päättänyt tehdä.” (Apostolien teot 20:26, 27.)

²⁸ Sen lisäksi että arvostamme elämää, meidän on oltava kaikin tavoin puhtaita. Tätä käsitellään seuraavassa luvussa.