ELIHU

(’Jumalani on hän’).

1. ”Ramin sukuun kuuluvan busilaisen Barakelin poika.” Koska Elihu oli Busin jälkeläinen, hän oli ilmeisesti Abrahamin kaukainen sukulainen. (Job 32:1, 2, 6; 1Mo 22:20, 21.) Elihu kuunteli todennäköisesti tarkoin koko väittelyn, joka käytiin Jobin ja hänen kolmen lohduttajina esiintyvän toverinsa välillä. Kuitenkin kunnioituksesta heidän ikäänsä kohtaan hän pysyi vaiti, kunnes kaikki olivat sanoneet sanottavansa. Vaikka nykyajan kriitikot ovat leimanneet Elihun suulaaksi ja sanoneet hänen puheittensa olleen pitkäveteisiä, Elihun sanat eivät olleet nenäkkään nuorukaisen sanoja. Hän ymmärsi täysin, että viisaus ei ollut ainoastaan ikääntyneiden omaisuutta vaan että todella viisaaksi ihmisen teki Jumalan henki. Elihu turvautuikin siksi voimakkaasti Jumalan henkeen. Näin hän saattoi aivan oikein havaita, että Jobilta oli jäänyt ymmärtämättä Jehova Jumalan kunniaan saattamisen olevan paljon tärkeämpää kuin kenenkään ihmisen kunniaan saattaminen ja että Jobin kolme ystävää olivat todellisuudessa sanoneet Jumalan olevan syyllinen. (Job 32:2–9, 18.)

Elihu oli puolueeton, eikä hän suonut kenellekään imartelevia arvonimiä. Hän tajusi, että hänet oli Jobin tavoin tehty savesta ja että Kaikkivaltias oli hänen Luojansa. Elihun tarkoitus ei ollut pelotella Jobia, vaan hän puhui tälle tosi ystävän tavoin; hän puhutteli Jobia nimeltä, mitä Elifas, Bildad ja Sofar eivät olleet tehneet. (Job 32:21, 22; 33:1, 6.)

Kaikin tavoin Elihu korotti tosi Jumalan asemaa: Kaikkivaltias on oikeudenmukainen ja palkitsee ihmisen hänen vaelluksensa mukaan. Hän tuomitsee puolueettomasti, ja hän on täysin selvillä ihmisten menettelytavoista. Jumala kuulee ahdistettujen huudon. Hän on Opettaja, joka tekee ihmisistä eläinkuntaa viisaampia. Vain valhetta Jumala ei kuule, ja siksi Elihu kehottikin Jobia odottamaan Häntä. Lisäksi Elihu vakuutti Jobille, että Jumala oli hänen kanssaan ja että Hän ei säilyttäisi jumalattomia elossa mutta että Häntä palvelevien päivät ”päättyvät hyvyydessä” (Job 36:11). Sitten Jobia kannustettiin ylistämään Jumalan toimintaa, suuren Huolenpitäjän joka antaa ruokaa runsain määrin. Elihu kiinnitti Jobin huomion Jumalan suuriin tekoihin ja siihen, että Hän valvoo luonnonvoimia, sekä kehotti Jobia ’tarkkaamaan Jumalan ihmeellisiä tekoja’ (Job 37:14). Elihu päätti puheensa Kaikkivaltiasta koskeviin kohottaviin sanoihin: ”Hän on ylevä voimassa, eikä hän väheksy oikeutta ja vanhurskauden runsautta. Pelätkööt siksi ihmiset häntä.” (Job 37:23, 24; luvut 34–37.)

Vain Jumalan hengen avulla Elihu pystyi arvioimaan asioita oikein ja puhumaan sanoja, jotka täyttyivät Jobissa tämän olosuhteiden palauduttua ennalleen: ”Päästä hänet menemästä alas hautakuoppaan! Minä olen saanut lunnaat! Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuoruudentarmonsa päiviin!” (Job 33:24, 25.)

2. Profeetta Samuelin esi-isä; Tohun poika (1Sa 1:1). Elihua sanotaan ilmeisesti myös Eliabiksi ja Elieliksi (1Ai 6:27, 34).

3. Luultavasti kuningas Daavidin vanhin veli Eliab, josta tuli Juudan heimon ruhtinas (1Ai 27:18, 22; vrt. 1Sa 16:6; ks. ELIAB nro 4).

4. Yksi niistä seitsemästä tuhannenpäämiehestä, jotka kuuluivat Manasseen ja siirtyivät Daavidin puolelle Siklagissa (1Ai 12:20).

5. Obed-Edomin sukuun kuulunut korahilainen, joka nimitettiin Daavidin hallituskaudella Jumalan huoneen portinvartijaksi (1Ai 26:1, 4, 7, 8).