FELIX

(latinasta, merk. ’onnellinen’).

Juudea-nimisen Rooman provinssin prokuraattori, joka piti Paavalia vankina kaksi vuotta Paavalin käytyä viimeisen kerran Jerusalemissa noin vuonna 56. Tacituksen mukaan Felix hoiti prokuraattorin virkaa yhdessä Cumanuksen kanssa useita vuosia ja toimi sen jälkeen yksin Juudean prokuraattorina (Keisarillisen Rooman historia – Annales, 12. kirja, 54). Josefus ei kerro Felixin palvelleen samanaikaisesti Cumanuksen kanssa, ja tästä syystä useimmat tutkijat sanovat, että Felix alkoi toimia prokuraattorina vuonna 52 (Jewish Antiquities, XX, 137 [vii, 1]; The Jewish War, II, 247, 248 [xii, 8]). Joka tapauksessa Paavali saattoi todeta Felixin palvelusvuosien perusteella hänen olleen ”monia vuosia – – tämän kansakunnan tuomarina” (Ap 24:10).

Maalliset historioitsijat sanovat, että Felix oli ollut aikoinaan orja, että hänelle oli annettu nimi Antonius, että keisari Claudius vapautti hänet ja hänen veljensä Pallaksen ja että hän oli julma ja moraaliton virkamies. Tacitus kertoi, että hän ”harjoitti kaikenlaista julmuutta ja irstautta ja käytti kuninkaan valtaa kaikin orjan vaistoin” (The Histories, V, IX). Hänen kerrotaan järjestäneen ylimmäisen papin Jonatanin surmaamisen. Suetonius sanoo, että Felixistä tuli kolmen kuningattaren aviomies (Rooman keisarien elämäkertoja, suom. J. A. Hollo, Porvoo 1960, Claudius, s. 273). Tämä kuvaus sopii yhteen sen kanssa, mitä Raamattu kertoo Felixistä.

Paavalin pidättämisen jälkeen roomalainen sotapäällikkö Claudius Lysias, joka pelkäsi vankinsa turvallisuuden olevan vaarassa, jos hänen annettaisiin jäädä Jerusalemiin, lähetti apostolin kiireesti suuren vartioston saattamana Kesareaan ja käski ”syyttäjiä puhumaan häntä vastaan” Felixin edessä (Ap 23:23–30). Viisi päivää myöhemmin ylimmäinen pappi Ananias, muuan Tertullus ja jotkut muut tulivat Jerusalemista esittämään järjettömiä syytöksiä Paavalia vastaan. Felix johti oikeudenkäyntiä ja viivytti tuomiota. Hän määräsi, että Paavalia pidettäisiin vartioituna mutta että hän saisi jonkin verran lievennystä vankeuteensa ja ettei ketään Paavalin läheisistä kiellettäisi palvelemasta häntä. (Ap 24:1–23.)

Myöhemmin Felix ”lähetti hakemaan Paavalin ja kuunteli häntä, kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen”. Felixin vaimo Drusilla oli mahdollisesti paikalla, kun Paavali tuossa tilaisuudessa puhui ”vanhurskaudesta ja itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta”. Tämän kuultuaan ”Felix säikähti” ja sanoi apostolille: ”Saat tällä kertaa mennä, mutta kun saan sopivaa aikaa, niin lähetän kutsumaan sinut jälleen.” Kahden vuoden aikana Felix lähetti usein hakemaan Paavalin ja keskusteli hänen kanssaan siinä toivossa, että apostoli olisi antanut hänelle rahalahjuksen päästäkseen vapaaksi. (Ap 24:24–27.)

Felixin hallinto oli erittäin vastenmielinen juutalaisille. Ehkä vuonna 58 ”tuli Felixin seuraajaksi Porcius Festus, ja koska Felix halusi saavuttaa juutalaisten suosion, hän jätti Paavalin vankeuteen” (Ap 24:27). Tämä Felixin ele ei kuitenkaan parantanut niitä haavoja, joita hän oli juutalaisille aiheuttanut; se ei myöskään estänyt heitä lähettämästä Roomaan valtuuskuntaa ajamaan heidän asiaansa häntä vastaan. Se, että hän välttyi rangaistukselta saatuaan kutsun palata Roomaan, oli pelkästään sen suosion ja vaikutusvallan ansiota, jonka hänen veljensä Pallas oli saanut Neron silmissä.