HAUREUS

Luvattomat, raamatullisen avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet. Heprean kielen verbi za·nahʹ ja sen sukulaismuodot välittävät ajatuksen porttoudesta eli prostituutiosta, moraalittomista suhteista ja haureudesta (1Mo 38:24; 3Mo 19:29; 2Mo 34:16; Ho 1:2). ”Haureudeksi” käännetty kreikan sana on por·neiʹa. B. F. Westcott sanoo sanan por·neiʹa merkityksistä kirjassaan Saint Paul’s Epistle to the Ephesians (1906, s. 76): ”Tämä on yleiskäsite, joka tarkoittaa kaikenlaista luvatonta sukupuoliyhteyttä: 1) aviorikosta: Hoos. 2:2, 4 (LXX.); Matt. 5:32; 19:9; 2) luvatonta avioliittoa, 1. Kor. 5:1; 3) haureutta yleismerkityksessä kuten tässä [Ef 5:3].” Bauerin Greek-English Lexicon of the New Testament (tark. F. W. Gingrich ja F. Danker, 1979, s. 693) määrittelee por·neiʹan olevan ”prostituutiota, epäsiveellisyyttä, haureutta, kaikenlaista luvatonta sukupuoliyhteyttä”. Sanan por·neiʹa ymmärretään sisältävän ainakin yhden ihmisen sukupuolielimen (sukupuolielinten) törkeän moraalittoman käytön; lisäksi osapuolia on täytynyt olla vähintään kaksi (mukaan lukien joko samaa tai eri sukupuolta oleva toinen suostuvainen ihminen tai eläin) (Ju 7). Raiskaajan luvaton teko on haureutta, mutta väkivaltaisen raiskauksen uhri ei tietenkään syyllisty haureuteen.

Kun Jumala vihki ensimmäiset ihmiset avioliittoon, hän sanoi: ”Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” (1Mo 2:24.) Miestä ja naista koskevaksi normiksi asetettiin tässä yksiavioisuus, eivätkä irralliset sukupuolisuhteet tulleet kysymykseenkään. Ei ollut myöskään tarkoitus ottaa avioeroa eikä avioitua uudelleen jonkun toisen kanssa. (Ks. AVIOERO.)

Patriarkaalisessa yhteiskunnassa eläneet Jumalan uskolliset palvelijat vihasivat haureutta, olivatpa osapuolet naimattomia, kihloissa tai naimisissa, ja sen katsottiin olevan syntiä Jumalaa vastaan (1Mo 34:1, 2, 6, 7, 31; 38:24–26; 39:7–9).

Lain alaisuudessa. Mooseksen lain alaisuudessa täytyi miehen, joka oli syyllistynyt haureuteen kihlaamattoman tytön kanssa, mennä naimisiin tämän kanssa ja maksaa hänen isälleen morsiamenhinta (50 hopeasekeliä; 110 dollaria), eikä mies voinut erota hänestä koko elämänsä aikana. Silloinkin kun isä kieltäytyi antamasta tyttöä miehelle vaimoksi, miehen täytyi maksaa isälle morsiamenhinta. (2Mo 22:16, 17; 5Mo 22:28, 29.) Mutta jos tyttö oli kihloissa, mies piti kivittää kuoliaaksi. Jos tyttö huusi, kun hänen kimppuunsa käytiin, häntä ei tullut rangaista, mutta jos kihloissa oleva tyttö ei huutanut (ja ilmaisi siten suostumuksensa), hänetkin tuli surmata. (5Mo 22:23–27.)

Avioliiton pyhyyttä tähdennettiin laissa siten, että tyttöä rangaistiin kuolemalla, jos hän avioituessaan oli tekeytynyt neitsyeksi mutta oli kuitenkin salaa syyllistynyt haureuteen. Jos mies syytti väärin vaimoaan tällaisesta rikoksesta, sen katsottiin tuottavan suurta häpeää tytön isän huoneelle. Tällaisen panettelun vuoksi tuomarien piti ”kurittaa” miestä, ehkä pieksemällä, ja hänelle tuli määrätä 100 hopeasekelin (220 dollaria) sakot, minkä jälkeen rahat oli määrä antaa tytön isälle. (5Mo 22:13–21.) Papin tyttären porttous tuotti häpeää isän pyhälle viralle. Tyttö oli tapettava ja sitten poltettava inhottavana. (3Mo 21:9; ks. myös 3Mo 19:29.) Naimisissa olevien välinen haureus (aviorikos) oli vastoin seitsemättä käskyä, ja molemmat osapuolet ansaitsivat kuolemanrangaistuksen (2Mo 20:14; 5Mo 5:18; 22:22).

Jos mies syyllistyi haureuteen palvelijattaren kanssa, joka oli määrätty toiselle miehelle mutta jota ei ollut lunastettu eikä vapautettu, tuosta teosta rangaistiin, mutta heitä ei tullut surmata (3Mo 19:20–22). Tämä johtui ilmeisesti siitä, että nainen ei ollut vielä vapaa eikä hän pystynyt täysin määräämään omista asioistaan, kuten vapaa kihloissa oleva tyttö olisi voinut tehdä. Lunastushintaa ei ollut vielä maksettu tai siitä oli ainakin osa maksamatta, joten hän oli yhä isäntänsä orjatar.

Kun rahanahne profeetta Bileam ei pystynyt kiroamaan israelilaisia ennustelun avulla, hän keksi, että heidät voitaisiin saattaa Jumalan epäsuosioon vetoamalla sukupuolisuhteisiin liittyvään väärään haluun. Moabilaisnaisten avulla hän vietteli israelilaiset harjoittamaan Peorin Baalin saastaista fallospalvontaa, minkä vuoksi 24000 Israelin poikaa kuoli. (4Mo 25:1–9; 1Ko 10:8 [todennäk. 1000 kansan päämiestä surmattiin ja ripustettiin paaluihin (4Mo 25:4) ja loput kuolivat miekkaan tai vitsaukseen].)

Kielletty kristityiltä. Jeesus Kristus palautti Jumalan alun perin asettaman yksiavioisuuden normin (Mt 5:32; 19:9) ja toi esille haureuden pahuuden sijoittamalla sen samaan luokkaan murhan, varkauden, pahan järkeilyn, väärän todistuksen ja rienauksen kanssa. Hän osoitti, että nämä tulevat ihmisen sisältä, hänen sydämestään, ja saastuttavat hänet. (Mt 15:19, 20; Mr 7:21–23.) Myöhemmin, vuoden 49 vaiheilla, apostoleista ja Jerusalemin vanhimmista koostuva kristillisen seurakunnan hallintoelin kirjoitti kristityille ja varoitti heitä haureudesta ja rinnasti sen epäjumalanpalvelukseen ja veren syömiseen (Ap 15:20, 29; 21:25).

Apostoli Paavali kiinnittää huomiota siihen, että haureus on yksi lihan teoista, Jumalan hengen hedelmän vastakohta, ja varoittaa, että lihan tekojen harjoittaminen estää ihmistä perimästä Valtakuntaa (Ga 5:19–21). Hän neuvoo kristittyä kuolettamaan ruumiinsa ”haureuteen – – katsoen” (Kol 3:5). Hän muistuttaa, ettei sen pitäisi olla edes puheenaiheena kristittyjen keskuudessa, joiden tulisi olla pyhiä. Eihän israelilaistenkaan tullut mainita pakanajumalien nimiä. He eivät tietenkään jättäneet varoittamatta lapsiaan näistä jumalista, mutta he eivät maininneet niitä mitenkään arvostavasti. (Ef 5:3; 2Mo 23:13.)

Haureus on rikkomus, jonka vuoksi ihminen voidaan erottaa kristillisestä seurakunnasta (1Ko 5:9–13; Hpr 12:15, 16). Apostoli selittää, että haureuteen syyllistyvä kristitty tekee syntiä omaa ruumistaan vastaan käyttämällä sukupuolielimiään väärään tarkoitukseen. Hänen oma hengellisyytensä kärsii suuresti, hän saastuttaa Jumalan seurakuntaa ja antautuu alttiiksi vaaralle saada kuolemaan johtava sukupuolitauti. (1Ko 6:18, 19.) Hän loukkaa kristittyjen veljiensä oikeuksia (1Te 4:3–7) 1) tuomalla seurakuntaan epäpuhtautta ja häpeällistä typeryyttä häväistyksen ohella (Hpr 12:15, 16), 2) riistämällä moraalisesti puhtaan aseman siltä, jonka kanssa hän syyllistyy haureuteen, ja estämällä tätä, jos hän on naimaton, astumasta puhtaana avioliittoon, 3) riistämällä omalta perheeltään moraalisesti puhtaan maineen ja 4) tekemällä vääryyttä sen henkilön vanhemmille, aviopuolisolle tai kihlatulle, jonka kanssa hän syyllistyy haureuteen. Hän ei osoita piittaamattomuutta ihmisiä kohtaan – ihmisten lait saattavat suvaita haureutta tai olla suvaitsematta sitä – vaan Jumalaa kohtaan, joka langettaa rangaistuksen hänen synnistään (1Te 4:8).

Vertauskuvallista käyttöä. Jehova Jumala puhui kanssaan liittosuhteessa olevasta Israelin kansakunnasta ’vaimonaan’ (Jes 54:5, 6). Kun Israelin kansakunta tuli hänelle uskottomaksi, jätti hänet huomioon ottamatta ja pyysi apua muilta kansakunnilta, esimerkiksi Egyptiltä ja Assyrialta, sekä liittoutui niiden kanssa, se oli kuin uskoton vaimo, avionrikkojanainen, portto, sellainen joka harjoittaa haureutta kenen kanssa tahansa (Hes 16:15, 25–29). Samoin jos kristityt, jotka ovat vihkiytyneet Jumalalle tai väittävät olevansa sellaisessa suhteessa hänen kanssaan, ovat uskottomia osallistumalla väärään palvontaan tai olemalla maailman ystäviä, heitä sanotaan avionrikkojiksi (Ja 4:4).

F. Zorell (Lexicon Graecum Novi Testamenti, Pariisi 1961, palsta 1106) sanoo sanan por·neiʹa kuvaannollisesta merkityksestä joissakin kohdissa: ”Tosi uskosta luopuminen, johon syyllistytään joko kokonaan tai osittain, kääntyminen yhden tosi Jumalan Jahven luota vieraiden jumalien puoleen [4Ku 9:22; Jer 3:2, 9; Ho 6:10 jne.; sillä Jumalan liittoa kansansa kanssa pidettiin eräänlaisena hengellisenä avioliittona]: Il 14:8; 17:2, 4; 18:3; 19:2.” (Hakasulkeet kirjoittajan; kreikkalaisen Septuagintan 4Ku on sama kuin masoreettisen tekstin 2Ku.)

Suuri Babylon, jota sanotaan Raamatun Ilmestyskirjassa portoksi, kuvaa jotakin uskonnollista. Sen monet eri lahkot, ”kristilliset” ja pakanalliset, ovat väittäneet olevansa tosi palvonnan järjestöjä. Se on kuitenkin seurustellut tämän maailman hallitsijoiden kanssa saadakseen valtaa ja aineellisia etuja, ja sen kanssa ”maan kuninkaat ovat syyllistyneet haureuteen”. Sen epäpuhdas, saastainen haureuden harjoittaminen on ollut inhottavaa Jumalan silmissä, ja se on aiheuttanut maan päällä paljon verenvuodatusta ja ahdistusta. (Il 17:1–6; 18:3.) Menettelytapansa vuoksi se kohtaa haureutta harjoittaville langetettavan Jumalan tuomion: tuhon (Il 17:16; 18:8, 9).