HASAEL

(’Jumala näki’).

Kuuluisa Syyrian kuningas Hasael alkoi hallita ilmeisesti Israelin kuninkaan Joramin hallituskaudella (n. 917–905 eaa.) (2Ku 8:7–16). Hän kuoli Israelin kuninkaan Joasin hallituskaudella (n. 859–845 eaa.) (2Ku 13:24, 25). Hasael ei kuulunut kuningassukuun, vaan hän oli vain ollut korkeassa virassa edeltäjänsä, Syyrian kuninkaan Ben-Hadad II:n, palveluksessa (2Ku 8:7–9).

Vuosia ennen kuin Hasael alkoi hallita, Jehova oli käskenyt Eliaa ’voitelemaan Hasaelin Syyrian kuninkaaksi’. Syynä tähän nimitykseen oli se, että Israel oli tehnyt syntiä Jumalaa vastaan ja Hasaelin oli määrä panna toimeen rangaistus tuolle kansakunnalle. (1Ku 19:15–18.)

Hasaelia ei milloinkaan voideltu kirjaimellisesti öljyllä, mutta Elian seuraaja profeetta Elisa suoritti Elialle annetun tehtävän. Tämä tapahtui, kun Syyrian kuningas Ben-Hadad II sairastui ja lähetti Hasaelin Syyrian pääkaupunkiin Damaskokseen. Hasaelin piti viedä Elisalle lahja ja tiedustella häneltä, selviytyisikö Ben-Hadad sairaudestaan vai ei. Elisa sanoi Hasaelille: ”Mene, sano hänelle [Ben-Hadadille]: ’Ehdottomasti sinä toivut’”, mutta profeetta jatkoi: ”Ja Jehova on näyttänyt minulle, että hän kuolemalla kuolee.” Hän sanoi Hasaelille vielä: ”Jehova on näyttänyt sinut minulle Syyrian kuninkaana.” Kun Hasael palasi, kuningas kysyi Elisan vastausta, ja Hasael sanoi: ”Hän sanoi minulle: ’Ehdottomasti sinä toivut.’” Seuraavana päivänä Hasael kuitenkin tukehdutti kuninkaan märkään päiväpeitteeseen ja alkoi hallita hänen tilallaan. (2Ku 8:7–15.)

Elisan Hasaelille lausumat sanat ovat synnyttäneet monenlaisia arvailuja. Masoreettisen tekstin reunahuomautuksen samoin kuin kreikkalaisen Septuagintan, latinalaisen Vulgatan, syyrialaisen Pešittan ja 18 heprealaisen käsikirjoituksen mukaan raamatunkohta kuuluu: ”Sano hänelle: ’Ehdottomasti sinä’”, kun taas masoreettisen päätekstin mukaan kohdassa sanotaan: ”Sano: ’Et ehdottomasti sinä.’”

Jos oletetaan, että Hasaelin käskettiin sanoa Ben-Hadadille: ”Ehdottomasti sinä toivut”, niin Elisa on saattanut vastata Ben-Hadadin tiedusteluun arvoituksella, joka tarkoitti sitä, että Ben-Hadad ei kuolisi sairauteensa mutta kuolisi muista syistä (niin kuin hän kuolikin Hasaelin käden kautta). Joka tapauksessa Hasael esitti suullisesti kuninkaalle Elisan vastauksen alkuosan: ”Ehdottomasti sinä toivut”, mutta toteutti vastauksen muun osan väkivaltaisella teollaan. (2Ku 8:10.)

Hasael sortaa Israelia. Vähän kuninkaaksi tulonsa jälkeen Hasael ryhtyi sotimaan Israelin ja Juudan kuninkaita vastaan Ramot-Gileadissa (Ramassa). Israelin kuningas Joram haavoittui tuolloin, mutta itse taistelun lopputulosta ei kerrota. (2Ku 8:25–29; 2Ai 22:1–6.) Joramin seuraajan, Israelin kuninkaan Jeehun, päivinä Hasael alkoi pala palalta vallata Israelin maata ja valloitti Jordanin itäpuolelta Gileadin ja Basanin (2Ku 10:32, 33). Ilmeisesti tämä avasi tien hänen myöhemmälle hyökkäykselleen Juudan valtakuntaan. Hasael valtasi Filisteassa sijainneen Gatin kaupungin ja käänsi sitten kasvonsa mennäkseen ylös Jerusalemia vastaan. Mutta Juudan kuningas Joas lahjoi Hasaelin antamalla hänelle arvoesineitä temppelistä ja palatsista, jolloin Hasael vetäytyi ja säästi Jerusalemin. (2Ku 12:17, 18.)

Varsinkin Jeehun pojan Jehoahasin hallitessa Israelia Hasael sorti sitä ankarasti ja täytti näin sen, mitä profeetta Elisa oli nähnyt ennakolta: Hasael luovuttaisi israelilaisten linnoitetut paikat tulen valtaan, tappaisi miekalla heidän valiomiehensä, iskisi kappaleiksi heidän lapsensa ja halkaisisi heidän raskaana olevat naisensa (2Ku 13:3, 22; 8:12). Jumala ei kuitenkaan antanut Syyrian murskata Israelia kokonaan (2Ku 13:4, 5). Hasaelin kuoltua Israelin kuningas Joas sai kolme voittoa ja valloitti takaisin Hasaelin pojalta Ben-Hadad III:lta ne kaupungit, jotka Hasael oli vallannut hänen isältään kuningas Jehoahasilta (2Ku 13:23–25). Myöhemmin Israelin kuningas Jerobeam II ”palautti Damaskoksen ja Hamatin Juudalle Israelissa” (2Ku 14:28).

Muinaisissa kirjoituksissa. Hasael mainitaan historiallisessa piirtokirjoituksessa, joka löydettiin nykyisestä Afisista, n. 40 km Alepposta lounaaseen. Tuo piirtokirjoitus täsmää Raamatun kanssa siinä, että Hasaelin poika Ben-Hadad III, jota kutsutaan siinä ”Bar-Hadadiksi”, tuli hänen jälkeensä Syyrian kuninkaaksi.

Salmanassar III:n aikakirjoissa kerrotaan hänen sotaretkistään Syyriaa vastaan, ja hän mainitsee niissä Hasaelista saamansa voitot. Näissä aikakirjoissa Hasaelia sanotaan aatelittomaksi (kirjm. ’ei kenenkään poika’) epäilemättä siksi, että hän ei ollut kuninkaallista syntyperää vaan kaappasi Damaskoksen valtaistuimen murhaamalla kuningas Ben-Hadad II:n. Eräässä näistä teksteistä sanotaan: ”18. hallitusvuotenani ylitin Eufratin 16. kerran. Damaskoksen Hasael (Imērišu) luotti suureen armeijaansa ja kutsui koolle runsaslukuiset joukkonsa ja teki Seniristä (Sa-ni-ru), Libanoniin päin olevasta vuoresta, linnoituksensa. Minä taistelin häntä vastaan ja aiheutin hänelle tappion ja surmasin miekalla 16000 hänen kokenutta sotilastaan. Otin häneltä 1121 vaunut, 470 ratsuhevosta ja hänen leirinsä. Hän lähti pois pelastaakseen henkensä (mutta) seurasin häntä ja piiritin häntä Damaskoksessa (Di-maš-qi), hänen kuninkaallisessa asuinpaikassaan. (Siellä) kaadoin hänen puutarhansa (kaupungin ulkopuolella ja lähdin pois). Marssin aina Hauranin vuorille saakka (šadê^{e mat}Ha-ú-ra-ni), tuhosin, revin maahan ja poltin lukemattomia kaupunkeja ja vein niistä sotasaalista ilman määrää.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. B. Pritchard, 1974, s. 280.)

Salmanassar III ei kuitenkaan ilmeisesti onnistunut valtaamaan itse Damaskosta. Se jäi nähtävästi Tiglat-Pileser III:n tehtäväksi Syyrian kuninkaan Resinin päivinä. Näin täyttyi Jehovan Aamoksen kautta lausuma profetia: ”Minä lähetän tulen Hasaelin taloa vastaan, ja sen on kulutettava Ben-Hadadin asuintornit. Ja minä murran Damaskoksen salvan.” (Am 1:4, 5; 2Ku 16:9.)