HOOSEA

(muunnos nimestä Hosaja).

Heprealainen profeetta ja Raamatun Hoosean kirjan kirjoittaja; hänestä sanotaan vain, että hän oli Beerin poika. Hoosea palveli Jehovan profeettana Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin ja Hiskian hallituskausilla sekä Israelin kuninkaan Jerobeam II:n (Joasin pojan) hallituskaudella, yhdeksännen vuosisadan loppupuolelta hyvän matkaa kahdeksannelle vuosisadalle eaa. (Ho 1:1.) Muita saman aikakauden profeettoja olivat Aamos, Jesaja ja Miika (Am 1:1; Jes 1:1; Mi 1:1).

Hooseaa voidaan pitää Israelin pohjoisen, kymmenen heimon valtakunnan profeettana (ja luultavasti alamaisena). Tuo valtakunta oli Hoosean kirjan sisältämien julistusten pääkohde. Juuda mainitaan siinä vain 15 kertaa ja sen pääkaupunkia Jerusalemia ei lainkaan, mutta Israeliin kirjassa viitataan 44 kertaa, Efraimiin (Israelin hallitsevaan heimoon) 37 kertaa ja Samariaan, pohjoisen valtakunnan pääkaupunkiin, 6 kertaa. Suurin osa muista kirjassa mainituista paikoista joko kuului pohjoiseen valtakuntaan tai oli sen rajoilla (Ho 1:4, 5; 5:1, 8; 6:8, 9; 10:5, 8, 15; 12:11; 14:6, 7).

Siitä huolimatta Hoosea ilmeisesti piti Juudan kuninkaita tärkeämpinä, sillä hän mainitsi kaikki ne neljä, jotka hallitsivat hänen palveluksensa aikana, mutta vain sen Israelia hallinneen, joka oli vallassa hänen aloittaessaan työnsä (Ho 1:1). Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä osoitus siitä, että profeetta oli kotoisin Juudasta, vaan viittaa ehkä siihen, että Hoosea piti – muiden Jumalan profeettojen tavoin – vain Daavidin sukuun kuuluvia Juudan kuninkaita Jumalan kansan oikeina hallitsijoina ja katsoi Israelin pohjoisen valtakunnan edustavan yleistä luopumusta Jehovasta uskonnollisissa ja maallisissa asioissa. Tämä molempien valtakuntien hallitsijoiden luetteleminen auttaa tietysti määrittämään tarkemmin, milloin Hoosea toimi profeettana.