JORAM

(’Jehova on korkea [korotettu]’).

Suomessa käytetty muoto kahdesta heprealaisesta nimestä, joista lyhyempi on Jō·ramʹ ja pitempi Jehō·ramʹ.

1. Hamatin kuninkaan Toin poika. Kuningas Daavidin kukistettua Soban kuninkaan Hadadeserin Joram lähetettiin hänen luokseen isänsä puolesta onnittelemaan häntä ja viemään mukanaan kallisarvoisia kullasta, hopeasta ja kuparista tehtyjä lahjoja. Daavid puolestaan otti lahjat vastaan ja pyhitti ne Jehovalle. (2Sa 8:5, 9–11.) Eräässä rinnakkaiskertomuksessa Joramin nimi kirjoitetaan muodossa Hadoram (1Ai 18:9–11).

2. Leeviläisen Elieserin, Mooseksen pojan, jälkeläinen; hän eli ilmeisesti siihen aikaan, kun Daavid oli kuninkaana (1Ai 26:24, 25; 2Mo 18:2–4).

3. Toinen kahdesta papista, jotka Josafat valitsi 934 eaa., hallituskautensa kolmantena vuonna, johtavien ruhtinaiden ja leeviläisten ohella kiertäviksi ”Jehovan lain kirjan” opettajiksi (2Ai 17:7–9).

4. Ahabin ja Isebelin poika, joka seurasi vanhempaa veljeään Ahasjaa Israelin pohjoisen valtakunnan kymmenentenä kuninkaana vuoden 917 eaa. tienoilla. Hän hallitsi 12 vuotta. (2Ku 1:17, 18; 3:1; 9:22.) Hänestä käytetään heprealaisessa masoreettisessa tekstissä pitempää nimeä ja vain kolmessa luvussa lyhyempää muotoa (2Ku 8:16, Rbi8, alav.; 8:17–29; 9:14, Rbi8, alav.; 9:15–29; 2Ai 22:5, Rbi8, alav.; 22:6, 7). Tätä Israelin kuningasta ei tule sekoittaa samannimiseen Juudan kuninkaaseen, joka oli hänen lankonsa (ks. nro 5). Vaikka Joram poisti Baalin pyhän patsaan, jonka hänen isänsä oli pystyttänyt, hän teki jatkuvasti ”sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”, ja piti kiinni Jerobeamin alulle panemasta vasikanpalvonnasta (1Ku 12:26–29; 16:33; 2Ku 3:2, 3).

Juudan kuningas Josafat ja Edomin kuningas tekivät Joramin kanssa Moabia vastaan yhteishyökkäyksen, joka onnistui, koska Jehova petkutti vihollista optisella harhalla. Jumalan profeetta Elisa kehotti Israelin leirissä olevia kaivamaan ojia, joihin Jumalalta tuleva, kipeästi kaivattu vesi jäisi. Tähän veteen seuraavana aamuna heijastunut auringonvalo sai moabilaiset luulemaan, että vesi oli verta. Moabilaiset ajattelivat, että kolmen kuninkaan liittoutuman leirissä olleet olivat tappaneet toinen toisensa, ja he menivät ottamaan sieltä saalista vain joutuakseen sankoin joukoin surmattaviksi. (2Ku 3:4–27.)

Syyrian armeijan päällikkö Naaman tuli Joramin luo parantuakseen spitaalistaan, ja hänellä oli mukanaan asiaa koskeva kirje Syyrian kuninkaalta. Joram luuli, että Syyrian hallitsija yritti haastaa riitaa, ja sanoi: ’Olenko minä Jumala, niin että voin surmata ja varjella elossa ja parantaa spitaalin?’ Elisa pyysi kuitenkin Joramia lähettämään Naamanin hänen luokseen, jotta tuo Syyrian armeijan päällikkö saisi tietää, että tosi Jumalalla oli maassa profeetta, joka pystyi parantamaan sairauksia. (2Ku 5:1–8.)

Jehovan profeetta Elisa ilmoitti Joramille etukäteen myös Syyrian armeijan liikkeistä (2Ku 6:8–12). Joramin hallituskaudella Jumala teki tyhjäksi jotkin Syyrian hyökkäykset Israelia vastaan (2Ku 6:13–7:20).

Näistä Jumalan rakkaudellisen huomaavaisuuden osoituksista huolimatta Joram ei kuolinpäiväänsä mennessä kuitenkaan katunut eikä kääntynyt koko sydämestään Jehovan puoleen. Kuolema kohtasi hänet yhtäkkiä ja odottamattomalla tavalla. Joram oli Jisreelissä toipumassa haavoista, jotka hän oli saanut syyrialaisia vastaan käydyssä taistelussa. Hän meni sitten Jeehua vastaan ja kysyi: ”Onko rauha, Jeehu?” Kielteinen vastaus sai Joramin kääntymään pakoon, mutta Jeehu ampui nuolen hänen sydämensä läpi. Näin ”tämä murhaajan poika” (2Ku 6:32) teloitettiin, ja hänen ruumiinsa heitettiin Nabotin maapalstalle. (2Ku 9:14–26.)

5. Josafatin esikoispoika, josta tuli 32-vuotiaana Juudan kuningas (2Ai 21:1–3, 5, 20). Hänen nimensä esiintyy masoreettisessa tekstissä joskus lyhyessä muodossa (2Ku 8:21, 23, 24; 11:2; 1Ai 3:11, Rbi8, alav.). Lyhyempää muotoa käytetään myös Westcottin ja Hortin tekstissä (Mt 1:8, UM). Vaikuttaa siltä, että Joram hoiti kuninkuutta joitakin vuosia yhdessä isänsä kanssa (2Ku 1:17; 8:16). Joramin hallituskaudeksi lasketut kahdeksan vuotta alkoivat vuodesta 913 eaa. (2Ku 8:17). Näinä vuosina sekä pohjoisella että eteläisellä valtakunnalla oli siis samanniminen kuningas. He olivat myös toistensa lankoja, sillä Juudan Joram oli mennyt naimisiin Ataljan kanssa, joka oli Ahabin ja Isebelin tytär ja Israelin Joramin sisar. (2Ku 8:18, 25, 26; ks. nro 4.)

Joram ei seurannut isänsä Josafatin vanhurskaita teitä, mikä johtui ainakin osaksi hänen vaimonsa Ataljan huonosta vaikutuksesta (2Ku 8:18). Sen lisäksi että Joram murhasi kuusi veljeään ja joitakin Juudan ruhtinaita, hän käänsi alamaisensa pois Jehovasta väärien jumalien puoleen (2Ai 21:1–6, 11–14). Koko hänen hallituskauttaan tärvelivät sekä sisäiset ongelmat että ulkopuoliset riidat. Ensin kapinoi Edom, ja sitten nousi Libna Juudaa vastaan (2Ku 8:20–22). Joramille lähettämässään kirjeessä profeetta Elia varoitti: ”Katso, Jehova lyö suurella iskulla kansaasi ja poikiasi ja vaimojasi ja kaikkea omaisuuttasi.” Lisäksi sinä, kuningas Joram, ”tulet potemaan monia sairauksia, sisussairautta, kunnes sisälmyksesi ovat tulleet ulos päivästä päivään jatkuvan sairauden vuoksi”. (2Ai 21:12–15.)

Kaikki tapahtui juuri niin. Jehova salli arabien ja filistealaisten vallata maan ja ottaa Joramin vaimot ja pojat vangeiksi. Jumala antoi ainoastaan Joramin nuorimman pojan Jehoahasin (jota sanotaan myös Ahasjaksi) päästä pakoon, mutta tuo myönnytys tehtiin vain Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton vuoksi. ”Kaiken tämän jälkeen Jehova vitsasi häntä parantumattomalla sisussairaudella.” Kaksi vuotta myöhemmin ”hänen sisälmyksensä tulivat ulos” ja lopulta hän kuoli. Niin päättyi tämän jumalattoman miehen elämä, ja hän ”meni pois kenenkään kaipaamatta”. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, ”mutta ei kuninkaiden hautapaikkoihin”. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. (2Ai 21:7, 16–20; 22:1; 1Ai 3:10, 11.)