JUUDAAN KIRJE

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetty kirje, jonka kirjoitti Juudas, Jaakobin veli ja näin ollen ilmeisesti myös Jeesuksen Kristuksen velipuoli (ks. JUUDAS nro 5). Tämä yleiskirje on osoitettu ”kutsutuille, jotka ovat rakastettuja Jumalan, Isän, yhteydessä ja Jeesukselle Kristukselle varjeltuja”, ja sitä oli ilmeisesti määrä kierrättää kaikkien kristittyjen keskuudessa (Ju 1).

Juudaan kirjeen kirjoittamisaikaan oli kehittynyt uhkaava tilanne. Kristittyjen joukkoon oli pujahtanut moraalittomia, eläimellisiä ihmisiä, jotka ’väänsivät Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi’. Tästä syystä Juudas ei alkuperäisen aikomuksensa mukaisesti kirjoittanut Jumalan taivaalliseen valtakuntaan kutsuttujen kristittyjen yhteisestä pelastuksesta. Sen sijaan hän Jumalan hengen ohjauksesta esitti kehotuksia auttaakseen uskonveljiään pitämään puoliaan seurakunnan sisäpuolella ilmenevää turmelevaa vaikutusta vastaan. Juudas neuvoi heitä ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta” vastustamalla moraalittomia ihmisiä, säilyttämällä puhtaan palvonnan ja hyvän käytöksen sekä rukoilemalla ”pyhän hengen avulla”. (Ju 3, 4, 19–23.) Juudas otti esimerkeiksi enkelit, jotka tekivät syntiä, Sodoman ja Gomorran asukkaat, Kainin, Bileamin ja Korahin ja osoitti voimakkaalla tavalla, että Jehovan tuomio pannaan täytäntöön jumalattomille aivan yhtä varmasti kuin se pantiin täytäntöön uskottomille enkeleille ja entisaikojen jumalattomille ihmisille. Hän myös paljasti niiden halpamaisuuden, jotka yrittivät saastuttaa kristittyjä. (Ju 5–16, 19.)

Ainutlaatuista tietoa. Lyhyydestään huolimatta Juudaan kirjeessä on tietoa, jota ei ole missään muualla Raamatussa. Vain siinä kerrotaan, miten ylienkeli Mikael väitteli Panettelijan kanssa Mooseksen ruumiista ja mitä Hanok profetoi satoja vuosia aikaisemmin (Ju 9, 14, 15). Ei tiedetä, oliko Juudas saanut tietoa näistä suoraan ilmestyksen välityksellä vai luotettavan (joko suullisen tai kirjallisen) perimätiedon kautta. Jos kyse oli perimätiedosta, se saattaa selittää, miksi samanlainen Hanokin (Eenok, KR-38) profetoimista koskeva viittaus löytyy apokryfisestä Eenokin kirjasta (joka uskotaan kirjoitetun luultavasti jolloinkin toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa.). Yhteinen lähde olisi voinut olla perustana sekä henkeytetyssä kirjeessä että apokryfisessä kirjassa olevalle maininnalle.

Kirjoituspaikka ja -aika. Juudas kirjoitti kirjeensä todennäköisesti Palestiinasta, koska hänen ei kerrota koskaan poistuneen tuosta maasta. Kirjeen sisäisten todisteiden avulla on mahdollista määrittää sen kirjoitusaika suurin piirtein. Juudas ei mainitse Cestius Galluksen tuloa Jerusalemia vastaan (v. 66) eikä sitä, että roomalaiset kukistivat tuon kaupungin Tituksen johdolla (v. 70), mikä antaa ymmärtää hänen kirjoittaneen ennen vuotta 66. Jos vain osakin Jerusalemin hävitystä koskeneesta Jeesuksen ennustuksesta olisi täyttynyt (Lu 19:43, 44), Juudas olisi epäilemättä maininnut myös sen varoittavana esimerkkinä Jumalan tuomion täytäntöönpanosta. Koska Juudas nähtävästi lainasi Pietarin toisesta kirjeestä ajatusta pilkkaajien ilmaantumisesta ”viimeisenä aikana” (vrt. 2Pi 3:3:a Ju 18:aan), hänen voidaan päätellä kirjoittaneen kirjeensä myöhemmin, noin vuonna 65.

Oikeaperäisyys. Varhaiset raamatunkirjojen luetteloiden laatijat pitivät Juudaan kirjettä kanonisena. Heitä olivat 100–300-luvulla eläneet Klemens Aleksandrialainen, Tertullianus, Origenes, Eusebios, jerusalemilainen Kyrillos, Athanasios, Epifanios, Gregorios Nazianzilainen, Filastrios, Hieronymus ja Augustinus. Kirje on myös Muratorin katkelmassa (n. v. 170).

[Tekstiruutu s. 1132]

JUUDAAN KIRJEEN KOHOKOHTIA

Lyhyt, voimakas varoitus pahoista, jotka soluttautuisivat seurakuntaan

Kirjoitettiin luultavasti noin vuonna 65, yli 30 vuotta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen

Kristillistä kestävyyttä vaativa tilanne (jakeet 1–4)

Jumalattomia on pujahtanut seurakuntaan, ja he käyttävät Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä irstauden puolusteluna

Kristittyjen on ryhdyttävä ankaraan taisteluun uskon puolesta

Varottavia asenteita, käytöstapoja ja ihmisiä (jakeet 5–16)

Ei tule unohtaa, että ne Egyptistä pelastuneet israelilaiset, jotka myöhemmin ilmaisivat uskon puutetta, tuhottiin

Enkeleitä, jotka hylkäsivät oikean asemansa, rangaistiin

Törkeän moraalittomat Sodoma ja Gomorra kärsivät ikuisen tulen tuomion

Näistä esimerkeistä huolimatta jotkut koettavat tuoda samanlaisia tapoja seurakuntaan

Mikael ei herjannut, ei edes Panettelijan kanssa puhuessaan, mutta nämä ihmiset ”herjaavat kunniakkaita”

He seuraavat Kainin, Bileamin ja Korahin huonoa esimerkkiä

He ovat samanlaisena uhkana kuin veden alle kätkeytyneet karit; vedettömien pilvien ja kuolleiden, juurineen pois revittyjen puiden tavoin he eivät tuota mitään hyödyllistä

Hanok profetoi Jumalan tuomiosta tällaisia jumalattomia syntisiä vastaan

Nämä ovat nurisijoita, valittajia, itsekeskeisiä ja petollisia imartelijoita

Miten kristityt voivat vastustaa tätä huonoa vaikutusta (jakeet 17–25)

Muistakaa apostolien ennustaneen, että tällaisia ihmisiä olisi ”viimeisenä aikana”

Kristittyjen tulee erottua heistä, rakentaa itseään uskon perustalle, rukoilla pyhän hengen avulla, pitää itsensä Jumalan rakkaudessa ja odottaa Jeesuksen armon ilmaisemista

Heidän tulee myös auttaa toisia, osoittaa armoa epäilijöille ja pelastaa heidät sieppaamalla heidät tulesta