POLTTOUUNI

Kuumennuskammio, jossa käsitellään erilaisia materiaaleja. Polttouuneja käytettiin muinoin tiilien tekoon, saviastioiden polttamiseen ja kalkin valmistukseen. Samaan tapaan kuin suomen sana ”polttouuni”, heprean sana kiv·šanʹ ei käsitä ruoanvalmistukseen tarkoitettuja uuneja (ks. UUNI).

Koska jo ennen vedenpaisumusta taottiin kuparisia ja rautaisia työkaluja (1Mo 4:22), poltto- ja sulatusuunit otettiin käyttöön todennäköisesti varhain ihmiskunnan historiassa (ks. SULATUSUUNI, PÄTSI). Todisteet viittaavat niiden olleen käytössä Nimrodin päivinä, vaikkei sitä suoraan sanotakaan. Kun vedenpaisumuksen jälkeen eläneet ihmiset ryhtyivät rakentamaan Babelin kaupunkia ja sen tornia Sinearin maahan, he sanoivat: ”Tulkaa! Tehkäämme tiiliä ja kovettakaamme ne polttamalla.” (1Mo 11:3.) Muinaisista Babylonin raunioista paljastuu, että uunissa poltettuja tiiliä käytettiin jo ammoisina aikoina. Näistä kestävistä tiilistä tehtiin tärkeiden rakennelmien tiiliverhouksia ja kiveyksiä. Joidenkin Urista (aikoinaan Abrahamin asuinpaikka) esiin kaivettujen talojen alin kerros on rakennettu poltetuista tiilistä ja toinen kerros ilmeisesti auringossa kuivatetuista tiilistä. Vaikka auringossa kuivatetut tiilet eivät olleetkaan yhtä kestäviä kuin uunissa poltetut tiilet, ne olivat halpoja, niitä oli helppo valmistaa ja ne soveltuivat kuivaan ilmastoon. (Ks. TIILI.)

Saviesineiden polttamiseen tarkoitetut egyptiläiset uunit olivat kuin kartiomaisia kamiinoja, joissa oli rei’itetty levy alla olevan tulipesän ja yllä olevan polttokammion välissä. Saviesineet pantiin tähän kammioon, ennen kuin polttoaine sytytettiin. Polttouunin oikea lämmitystapa oli egyptiläisten savenvalajien ammattisalaisuus, ja vaadittiin taitoa, jotta valmiisiin tuotteisiin saatiin halutut ominaisuudet. Tulisijasta hormiin syöksyvän ilman synnyttämä veto imaisi tulen välilevyn reikien läpi ja sai sen kiertämään saviesineiden ympärillä, minkä jälkeen se meni ulos savuhormin yläpäästä.

Valmistellessaan kuudennen vitsauksensa langettamista Egyptille ja sen ylpeälle faraolle Jehova käski Moosesta ja Aaronia: ”Ottakaa itsellenne polttouunista kummankin kouranne täydeltä nokea, ja Mooseksen on viskattava se kohti taivaita faraon nähden.” Näiden ohjeiden mukaisesti ”he ottivat polttouunin nokea ja asettuivat seisomaan faraon eteen, minkä jälkeen Mooses viskasi sen kohti taivaita, ja siitä tuli märkäpaiseita, joita puhkesi ihmisiin ja eläimiin”. (2Mo 9:8–10.)

Megiddosta löydetyt palestiinalaiset polttouunit ovat U-kirjaimen muotoisia, kooltaan n. 2,5 m × 3 m. Tämäntyyppisissä uuneissa tulipesä sijaitsee rakennelman mutkassa. Tulipesän luukun alta tuleva veto ajoi ilmeisesti liekit kahden polttokammion läpi ja sitten ulos polttouunin takaosassa olevien kahden hormin kautta.

Kalkinpolttouunit. Palestiinassa käytettiin ennen muinoin kalkinpolttouuneja, koska siellä oli paljon kalkkikiveä. Sittemmin tällaisia polttouuneja rakennettiin tuossa maassa kukkulanrinteisiin, jolloin rinne muodosti osan takaseinästä. Polttouunit tehtiin luonnonkivistä ilman laastia täyttämällä kivien välit savella, ja niiden yläosassa oli suuri avoin savuhormi. Kun sisäosa oli kunnolla täytetty murskatulla kalkkikivellä, polttouunin pohjalla olevaan tulipesään sytytettiin roihu siellä olevista oksista. Polttouunin pohjassa olevaa hormia pitkin kulkeva voimakas veto nosti liekit kalkkikivikerroksen läpi, jolloin kalkkikivi kuumeni niin paljon, että siitä tuli kalkkia. Tätä prosessia jatkettiin tavallisesti useiden päivien ajan. (Ks. KALKKI.)

Polttouuni mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa 1. Mooseksen kirjan 19:28:ssa, jossa viitataan polttouunin paksuun, mustaan savuun kuvailtaessa, mitä Abraham näki katsoessaan alas Sodoman ja Gomorran palaviin kaupunkeihin ja koko Alanteelle ja havaitessaan, että ”sankka savu nousi maasta niin kuin polttouunin sankka savu”.

Kun israelilaiset kokoontuivat Siinainvuoren juurelle ”tosi Jumalaa vastaan”, heidän silmiensä edessä tapahtuneeseen kunnioittavaa pelkoa herättävään näytelmään sisältyi koko Siinainvuoren savuaminen ”siksi, että Jehova tuli sille alas tulessa, ja siitä nousi savua niin kuin polttouunin savua, ja koko vuori vapisi kovasti” (2Mo 19:17, 18).

Toisen Samuelin kirjan 12:31:stä saa joistakin raamatunkäännöksistä sellaisen vaikutelman, että Daavid ”poltti” ammonilaisvankeja ”tiiliuuneissa” (Väl, KJ), mutta heprealaisen tekstin ajatus yhden kirjaimen korjaamisen jälkeen näyttää olevan, että hän ”pani heidät palvelemaan tiilenteossa” (UM, KR-92, KR-38, AT, RS).