KORPPI

(hepr. ʽo·revʹ; kreik. koʹraks).

Ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu lintu (1Mo 8:7). Korppi on suurin varislintu. Sen pituus on n. 60 cm, ja sen siipiväli voi olla yli metrin. Sen kiiltävä höyhenpuku on pikimusta (Lal 5:11), mutta siinä on teräksensiniseen ja purppuraan vivahtava metallinhohde ja vatsanaluksessa on toisinaan häivähdys vihreää. Korppi on kaikkiruokainen, sillä se syö mitä tahansa pähkinöistä, marjoista ja jyvistä jyrsijöihin, matelijoihin, kaloihin ja linnunpoikasiin saakka. Vaikka se voi hyökätä nuorien ja heikkojen pikkueläinten kimppuun, se on pääasiassa raadonsyöjä. Haaskalla ollessaan sillä on tapana syödä ensin uhrin silmät ja muut pehmeät osat ennen kuin se repii vatsan auki vahvalla nokallaan (San 30:17). Se on taitava lentäjä, jonka siiveniskut ovat voimakkaita ja tasaisia tai joka liitelee vaivatta isoin kaarroksin tähyillessään ravintoa alla olevasta maastosta. Jatkuvassa ruoanhaussaan se liikkuu poikkeuksellisen laajalla alueella.

Viekas korppi on luonnontieteilijöiden mielestä sopeutuvimpia ja kekseliäimpiä lintuja. Kun otetaan huomioon tämä sekä korpin lentovoima ja kaikkiruokaisuus – sille kelpaavat myös raadot – havaitaan, että korppi oli sopiva valinta ensimmäiseksi luontokappaleeksi, jonka Nooa lähetti ulos arkista, kun vedenpaisumuksen tulvavedet olivat alkaneet väistyä. Raamatusta käy ilmi, että korppi ei enää sen koommin mennyt sisään arkkiin vaan piti sitä vain levähdyspaikkana. (1Mo 8:5–7.)

Lakiliiton alaisuudessa korppia pidettiin epäpuhtaana (3Mo 11:13, 15; 5Mo 14:12, 14), ja ilmaukseen ”lajiensa mukaan” ajatellaan sisältyvän varis ja ilmeisesti muitakin varislintuja, esim. mustavaris, naakka ja alppivaris, joita kaikkia tavataan Palestiinassa.

Toisin kuin varis korppi viihtyy tavallisesti erämaaseuduilla, ja se asustaa usein vuoristoissa ja jopa aavikoilla. Korppi oli niiden eläinten joukossa, joiden Jesaja näki näyssään asuvan raunioituneen Edomin tyhjyyden ja autiuden keskellä (Jes 34:11). Korpilla on tapana varastoida ylimääräistä ruokaa kallionhalkeamiin tai haudata sitä lehtien alle, joten on ymmärrettävää, että Jumala valitsi juuri nämä linnut viemään ihmeen avulla kahdesti päivässä leipää ja lihaa profeetta Elialle tämän piileskellessä Keritin purolaaksossa (1Ku 17:2–6).

Korpit pesivät kalliosyvennyksissä ja korkeissa puissa. Niiden parisidos kestää koko eliniän, ja ne ovat antaumuksellisia vanhempia. Jehova Jumala, joka pitää huolta kaikista luomuksistaan, kiinnitti Jobin huomion itseensä kysymällä: ”Kuka valmistaa korpille sen ruoan, kun sen omat poikaset huutavat Jumalalta apua, kun ne vaeltelevat sinne tänne, koska ei ole mitään syötävää?” (Job 38:41.) Myös psalmista osoitti, että se ravinto, jonka lintuvanhemmat hakevat pitkien matkojen takaa tyydyttääkseen kirkuvien poikastensa nälän, on ilmaus Luojan hellästä huolenpidosta (Ps 147:7–9), ja Jeesus esitti samantapaisen korppeja koskevan maininnan vakuuttaakseen seuraajilleen, että Hän, joka pitää huolta näistä taivaan linnuista, huolehtisi varmasti ihmispalvelijoittensa tarpeista (Lu 12:24; vrt. Ps 104:27, 28; Mt 6:26).

Muinaiset pakanakansat pitivät korppia pahanilmanlintuna ja kuoleman enteenä ilmeisesti sen vaikuttavan koon, synkkien värien ja alakuloisen raakkumisen vuoksi. Kreikkalaiset ajattelivat rohkean ja usein röyhkeän korpin olevan profeetallinen lintu, mikä saattoi johtua sen ovelan ja viisaan linnun maineesta. Sitä pidettiin pyhitettynä Apollon-jumalalle ja oraakkelipapeille, joista jotkut pukeutuivat mustiin.

Tuomari Gideonin päivinä erään midianilaisruhtinaan nimi oli Oreb, joka merkitsee ’korppia’ (Tu 7:25).