JOKI, VIRTA

Heprealainen sana na·harʹ tarkoittaa jokea eli luonnonuomassa suhteellisen taukoamatta liikkuvaa melkoista vesimassaa. Wadi eli purolaakso (hepr. naʹḥal) on sitä vastoin usein kuiva, mutta ajoittain siinä kulkee ryöppyävä vesivirta. Raamatussa mainittuja tärkeitä jokia ovat mm. Hiddekel (Tigris), Eufrat, Jordan, Abana ja Parpar (1Mo 2:14; 2Ku 5:10, 12). Niiliin viitataan myös, vaikkei tuolla nimellä vaan sanalla jeʼorʹ (joskus jeʼōrʹ), jonka myös ymmärretään merkitsevän virtaa tai kanavaa (Jes 33:21) tai veden täyttämää kuilua tai käytävää (Job 28:10). Tekstiyhteys selvittää, milloin sana jeʼorʹ tai jeʼōrʹ tarkoittaa Niiliä, ja siksi raamatunkäännöksissä käytetäänkin nimitystä Niili (1Mo 41:17, 18).

”Egyptinvirta” (1Mo 15:18) voi olla sama kuin ”Egyptin purolaakso” (4Mo 34:5; ks. SIHOR).

Eufratia sanotaan usein vain ”Virraksi” (Jos 24:2, 3; Esr 8:36; Jes 7:20; 27:12; Mi 7:12). Koska Eufrat oli Lounais-Aasian pisin ja tärkein joki, heprealaiset tunsivat sen ”suurena virtana” (1Mo 15:18). Sen nimittäminen ”Virraksi” ei siksi aiheuttanut mitään epäselvyyttä.

Kuningas Daavid pystyi Jehovan avulla ulottamaan Luvatun maan rajat aina Eufratille saakka (1Ai 18:3–8). Hänen pojastaan Salomosta todettiin: ”Hänellä on alamaisia merestä mereen ja Virrasta [Eufrat] maan ääriin saakka.” (Ps 72:8.) Sakarjan profetiassa toistetaan nämä sanat ja viitataan Messiaan tulevaan maailmanlaajuiseen hallitusvaltaan (Sak 9:9, 10; vrt. Da 2:44; Mt 21:4, 5).

Raamatussa mainitaan ensimmäiseksi virta, joka sai alkunsa ilmeisesti Eedenistä ja joka kasteli Jehovan Aadamille ja Eevalle kodiksi antamaa puutarhaa. Tämä virta jakautui neljään päähaaraan, joista muodostuivat puolestaan joet Pison, Gihon, Hiddekel ja Eufrat. Näiden neljän virran yhteydessä mainitut seudut (Havila, Kuus ja Assyria) olivat olemassa vedenpaisumuksen jälkeen (1Mo 2:10–14). Kertomuksen kirjoittaja Mooses käytti siksi nähtävästi hänen aikanaan tunnettuja ilmauksia määrittäessään Eedenin puutarhan sijainnin. Tästä syystä ei voida sanoa varmasti, tarkoittavatko Pisonin, Gihonin ja Hiddekelin kulkua koskevat maininnat vedenpaisumuksen jälkeistä vai sitä edeltänyttä aikaa. Jos kuvaus liittyy vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan, vedenpaisumus itsessään on voinut hyvinkin aiheuttaa muutoksia näiden jokien uomiin. Jos se taas liittyy vedenpaisumuksen jälkeiseen aikaan, muut luonnonilmiöt, esim. maanjäristykset, ovat voineet sen jälkeen muuttaa niiden kulkusuuntia, minkä vuoksi niitä kaikkia ei enää pystytä tunnistamaan.

Kuvaannollista käyttöä. Joet estivät vihollisjoukkoja etenemästä, ja niillä oli ratkaiseva osuus joidenkin kaupunkien, esim. Babylonin, puolustuksessa. Jerusalemilla taas ei ollut mitään jokea luonnollisena puolustuksenaan, mutta Jehova Jumalan kuvailtiin olevan tuolle kaupungille ikään kuin mahtava suojeleva joki. Viholliset, jotka tulisivat Jerusalemia vastaan vihamielisen soutulaivaston tavoin, tuhoutuisivat. (Jes 33:21, 22; ks. SOUTULAIVA.)

Joen tuhoisa tulviminen kuvaa vihollisjoukkojen hyökkäystä (Jes 8:7).

Vesi on välttämätöntä elämälle, ja Jehovan sanotaan olevan elävän veden Lähde (Jer 2:13). Luopioisraelilaiset kääntyivät kuitenkin Egyptin ja Assyrian puoleen. Jehova sanoi siksi profeettansa Jeremian välityksellä: ”Mitä tekemistä sinulla nyt on Egyptin tien kanssa juodaksesi Sihorin vesiä? Ja mitä tekemistä sinulla on Assyrian tien kanssa juodaksesi Virran vesiä? – – Tiedä siis ja näe, että on pahaa ja katkeraa, kun hylkäät Jehovan, Jumalasi.” (Jer 2:18, 19.) Myös Ilmestyksen 8:10:ssä ja 16:4:ssä tarkoitetaan ilmeisesti inhimillisistä lähteistä tulevia vesiä, joita pidetään elintärkeinä.

Ilmausta ”elämän veden virta” (Il 22:1) tarkastellaan artikkelissa ELÄMÄ: Elämän veden virta.