SKORPIONI

(hepr. ʽaq·ravʹ; kreik. skor·piʹos).

Pieni eläin, jota biologit eivät luokittele hyönteiseksi vaan hämähäkkieläimeksi. Toisin kuin muut hämähäkkieläimet naarasskorpioni ei kuitenkaan muni vaan synnyttää eläviä poikasia.

Skorpionilla on neljä kävelyraajaparia, sen pitkä, kapea, jaokkeinen pyrstö päättyy käyrään myrkkypistimeen, ja sillä on ravun saksia muistuttavat sakset, jotka ovat erittäin herkkien aistinkarvojen peitossa. Pyrstö on useimmiten kohollaan, eläimen selän yli eteenpäin taipuneena, ja se heiluu joka suuntaan. Skorpioni käyttää pistintään puolustautumisen lisäksi saalistamiseen. Se pyydystää uhrinsa saksillaan ja pistää sen sitten tarvittaessa kuoliaaksi. Skorpioni on yöeläin, joten se pysyttelee päiväsaikaan piilossa kivien alla, rakennusten halkeamissa ja raoissa sekä joskus jopa mattojen ja sänkyjen alla. Yöllä se tulee esiin saalistamaan hämähäkkejä ja hyönteisiä.

Yli 600 skorpionilajista, joiden koko vaihtelee tavallisesti alle 2,5 cm:stä 20 cm:iin, kymmenkuntaa lajia on tavattu Palestiinassa ja Syyriassa. Vaikkei skorpionin pisto yleensä olekaan hengenvaarallinen ihmisille, useiden lajien myrkky on suhteessa voimakkaampaa kuin monien vaarallisten erämaakyiden. Myrkyllisin Israelissa tavattavista lajeista on keltainen Leiurus quinquestriatus. Skorpionin piston aiheuttamaan kovaan kipuun kiinnitetään huomiota Ilmestyksen 9:3, 5, 10:ssä, missä vertauskuvallisilla kulkusirkoilla kuvaillaan olevan ”sama valta kuin on maan skorpioneilla” ja niiden ihmisille aiheuttaman piinan sanotaan olevan ”kuin skorpionin aiheuttama piina, kun se iskee ihmistä”.

Skorpionit olivat yleisiä Juudan erämaassa ja Siinain niemimaan ”pelottavassa erämaassa” (5Mo 8:15). Juudan kaakkoisrajalla, Kuolleenmeren eteläpään lounaispuolella, sijainneesta ylämäestä käytettiin jopa nimitystä Akrabbim (merk. ’skorpionit’) (4Mo 34:4; Jos 15:3; Tu 1:36).

Heprealainen sana ʽaq·rab·bimʹ, joka on 1. Kuninkaiden kirjan 12:11, 14:ssä ja 2. Aikakirjan 10:11, 14:ssä käännetty vastineella ”piikkiruoskat”, merkitsee kirjaimellisesti ’skorpioneja’. Rangaistusväline, johon tässä viitataan, on voinut olla ruoska, jossa oli teräviä piikkejä.

Jeesus Kristus osoitti, ettei ihmisisä antaisi pojalleen skorpionia, jos poika pyytäisi munaa, ja havainnollisti näin sitä, että hänen taivaallinen Isänsä antaisi pyhää henkeä niille, jotka pyytävät sitä Häneltä (Lu 11:12, 13). Lähettäessään matkaan 70 opetuslasta Jeesus antoi heille vallan käärmeiden ja skorpionien kuvaamiin vahingollisiin asioihin (Lu 10:19; vrt. Hes 2:6).