TOBIA

(’hyvä on Jah’).

1. Joidenkin sellaisten pakkosiirtolaisuudesta palanneiden esi-isä, jotka eivät pystyneet vahvistamaan israelilaista sukutaustaansa (Esr 2:1, 59, 60; Ne 7:61, 62).

2. Nehemian vastustaja. Tobia oli ”palvelija”, todennäköisesti Persian kuninkaan alainen virkamies. (Ne 2:19.) Sekä hän että hänen poikansa Jehohanan olivat naimisissa juutalaisnaisten kanssa, ja Tobia oli lisäksi ylimmäisen papin Eljasibin sukulainen. Tämän vuoksi Tobialla oli oiva tilaisuus jäytää Nehemian arvovaltaa, sillä monet juutalaiset kunnioittivat Tobiaa ja puhuivat hänestä hyvää. (Ne 6:17–19; 13:4.)

Kun Nehemia saapui Jerusalemiin, israelilaisten kirkastuvat tulevaisuudennäkymät herättivät Tobiassa ja hänen tovereissaan tyytymättömyyttä (Ne 2:9, 10). Aluksi he vain pilkkasivat ja ivasivat juutalaisia (Ne 2:19; 4:3), mutta kun muurin uudelleen rakentaminen edistyi, he suuttuivat kovasti. Erilaiset salaliitot, joiden tarkoitus oli saada juutalaiset tapetuksi (Ne 4:7–9, 11, 14, 15) ja Nehemia häpäisemään temppelin pyhyyttä (Ne 6:1, 10–13), kuitenkin epäonnistuivat. Vielä muurien valmistumisen jälkeenkin Tobia yritti pelotella Nehemiaa niiden kirjeiden välityksellä, joita hän lähetti Jerusalemissa oleville kannattajilleen (Ne 6:16–19). Olikin aivan oikein, että Nehemia pyysi Jehovaa muistamaan Tobian ja hänen liittolaistensa monet pahat teot (Ne 6:14). Kun Nehemia saapui toisen kerran Babylonista ja huomasi, että temppelin esipihan ruokailuhuone oli varattu Tobialle, hän heitti heti Tobian tavarat ulos (Ne 13:4–9).