RAAMATUNKÄÄNNÖKSET

Käännöksiä, joita on tehty Raamatun alkukielistä, hepreasta, arameasta ja kreikasta, muille kielille. Käännöstyön avulla Jumalan sana on saatettu miljardien sellaisten ihmisten ulottuville, jotka eivät osaa Raamatun alkukieliä. Ensimmäiset raamatunkäännökset kirjoitettiin käsin eli ne olivat käsikirjoituksia. Sen jälkeen kun painokone tuli käyttöön, on kuitenkin ilmestynyt monia uusia käännöksiä, ja niiden painosmäärät ovat yleensä olleet suuria. Jotkin käännökset on tehty suoraan heprealaisista ja kreikkalaisista Raamatun teksteistä, kun taas toiset perustuvat aikaisempiin käännöksiin. (KAAVIO, 1. osa, s. 321.)

Koko Raamattu tai jokin sen osa on julkaistu yli 3000 kielellä. Kun ajatellaan, kuinka suuri osa ihmisistä puhuu näitä kieliä, tuo luku merkitsee sitä, että ainakin jokin Raamatun osa on maapallon väestöstä noin 90 prosentin ulottuvilla. Raamatunkäännösten tarkastelu herättää kiitollisuutta Jehova Jumalaa kohtaan sen vuoksi, että hän on niin ihmeellisellä tavalla säilyttänyt Sanansa miljoonien ihmiskuntaan kuuluvien hyödyksi.

Raamatun heprealaisten kirjoitusten vanhat käännökset. Nykyään on olemassa mahdollisesti 6000 koko Heprealaisten kirjoitusten tai niiden osan vanhaa käsikirjoitusta, jotka on kirjoitettu hepreaksi (tai joitakin osia arameaksi). Niiden lisäksi on monia Heprealaisten kirjoitusten vanhojen käännösten käsikirjoituksia useilla eri kielillä. Jotkin käännökset olivat hepreasta aikaisemmin tehtyjen käännösten käännöksiä. Esimerkiksi vanhan latinalaisen käännöksen Heprealaisten kirjoitusten osuus käännettiin Septuagintasta, Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä. Jotkin Heprealaisten kirjoitusten vanhat käännökset (kreikkalainen Septuaginta, aramealaiset targumit, syyrialainen Pešitta ja latinalainen Vulgata) taas tehtiin suoraan hepreasta eikä kreikan- tai jonkin muunkielisen käännöksen kautta.

Samarialainen Pentateukki. Sen jälkeen kun Assyria oli karkottanut suurimman osan Samarian ja Israelin kymmenen heimon valtakunnan asukkaista 740 eaa., tuolle alueelle siirrettiin pakanoita Assyrian valtakunnan muilta alueilta (2Ku 17:22–33). Aikanaan Samariaan jääneiden ja Assyrian sinne tuomien asukkaiden jälkeläisiä alettiin sanoa samarialaisiksi. He hyväksyivät Heprealaisten kirjoitusten viisi ensimmäistä kirjaa, ja n. 300–100-luvulla eaa. he valmistivat samarialaisen Pentateukin, joka ei oikeastaan ole alkuperäisen heprealaisen Pentateukin käännös vaan sen tekstin translitteraatio samarialaiseen kirjoitusjärjestelmään; tekstiin on myös lisätty samarialaisia idiomeja. Käsikirjoituksia ei juuri ole säästynyt 1200-lukua edeltävältä ajalta. Samarialaisen ja heprealaisen tekstin välisistä noin 6000 eroavuudesta suurin osa on vähäpätöisiä. Yksi kiinnostava tekstimuunnelma on 2. Mooseksen kirjan 12:40:ssä, jossa samarialaisen Pentateukin teksti vastaa Septuagintan tekstiä.

Targumit. ”Targumit” olivat Raamatun heprealaisten kirjoitusten arameankielisiä vapaita käännöksiä eli parafraaseja. Vaikka Kuolleenmeren kirjakääröjen joukosta onkin löydetty katkelmia joidenkin kirjojen varhaisista targumeista, juutalaiset targumit saivat kokonaisuutena nykyisen muotonsa todennäköisesti vasta 400-luvun tienoilla. Yksi huomattavimmista targumeista, Pentateukin käsittävä ”Onkeloksen targum”, on melko kirjaimellinen. Ns. ”Jonatanin targum”, joka sisältää profeettakirjat, ei ole kovin sanatarkka. Nykyään on jäljellä targumeja kaikista Heprealaisten kirjoitusten kirjoista paitsi Esrasta, Nehemiasta ja Danielista.

Kreikkalainen ”Septuaginta”. Kreikkalaista Septuagintaa (jonka tunnuksena on usein LXX) käyttivät kreikkaa puhuvat juutalaiset ja kristityt Egyptissä ja muualla. Sen laatiminen alkoi tiettävästi Egyptissä Ptolemaios Filadelfoksen aikana (285–246 eaa.), jolloin perimätiedon mukaan 72 juutalaista oppinutta käänsi Pentateukin kreikaksi. Myöhemmin alettiin jostakin syystä käyttää lukua 70, ja tuota Pentateukin käännöstä sanottiin Septuagintaksi, joka merkitsee ’seitsemääkymmentä’. Muita Heprealaisten kirjoitusten kirjoja saatiin valmiiksi vähitellen (kääntäjiä oli useita, ja heidän tyylinsä vaihteli melko kirjaimellisista varsin vapaisiin käännöksiin), kunnes koko Heprealaisten kirjoitusten käännös valmistui lopulta 100-luvulla eaa., kenties n. 150 eaa. Sen jälkeen koko teos tuli tunnetuksi Septuagintana. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainasivat tätä käännöstä usein. Apokryfiset kirjoitukset lisättiin kreikkalaiseen Septuagintaan ilmeisesti jolloinkin sen valmistumisen jälkeen (ks. APOKRYFIT).

Yksi vanhimmista jäljellä olevista kreikkalaisen Septuagintan käsikirjoituksista on Papyrus 957 eli Papyrus Rylands Greek iii. 458, jota säilytetään John Rylandsin kirjastossa Manchesterissa Englannissa. Se on 100-luvulta eaa., ja se koostuu 5. Mooseksen kirjan katkelmista (23:24–24:3; 25:1–3; 26:12, 17–19; 28:31–33). Yksi ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin oleva käsikirjoitus on Papyrus Fouad 266 (Société Egyptienne de Papyrologien hallussa Kairossa), jossa on osia 5. Mooseksen kirjan jälkipuoliskosta kreikkalaisen Septuagintan mukaan. Useissa kohdissa Jumalan nimen Tetragrammi (JHWH) on kirjoitettu heprealaisin neliökirjaimin kreikkalaisen tekstin joukkoon. (Ks. kuva, 1. osa, s. 326; JEHOVA.)

Kreikkalainen Septuaginta on siis säilynyt lukuisina käsikirjoituksina, joista jotkin ovat katkelmallisia, toiset melko täydellisiä. On syytä mainita kolme kuuluisaa pergamentille tehtyä unsiaalikäsikirjoitusta, joissa Septuagintan tekstiä on säilynyt, nimittäin Codex Vaticanus ja Codex Sinaiticus, jotka molemmat ovat 300-luvulta, sekä Codex Alexandrinus 400-luvulta. Codex Vaticanuksen mukainen Septuaginta on melkein täydellinen; osa Codex Sinaiticukseen aikoinaan kuuluneista Heprealaisista kirjoituksista on kadonnut; Codex Alexandrinuksen Heprealaisten kirjoitusten osuus on melko täydellinen, tosin siitä puuttuu osia 1. Mooseksen kirjasta, 1. Samuelin kirjasta ja Psalmeista.

Myöhemmät kreikkalaiset käännökset. Toisella vuosisadalla Aquila, Pontoksesta kotoisin ollut juutalaiskäännynnäinen, teki uuden ja hyvin kirjaimellisen käännöksen Heprealaisista kirjoituksista kreikaksi. Katkelmia ja varhaisten kirjoittajien siitä ottamia lainauksia lukuun ottamatta se on hävinnyt. Myös Theodotion valmisti samalla vuosisadalla uuden kreikkalaisen käännöksen. Hänen käännöksensä oli ilmeisesti Septuagintan tai jonkin muun Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisen käännöksen tarkistettu versio, vaikka hän ottikin huomioon myös itse hepreankielisen tekstin. Yhtään Theodotionin käännöksen kokonaista jäljennöstä ei ole olemassa. Vielä yksi Heprealaisten kirjoitusten kreikankielinen käännös on Symmakhoksen käännös, mutta siitäkään ei ole säilynyt täydellisiä jäljennöksiä. Tässä luultavasti noin vuonna 200 valmistuneessa käännöksessään Symmakhos kiinnitti enemmän huomiota oikean merkityksen välittämiseen kuin kirjaimellisuuteen.

Noin vuonna 245 Origenes, huomattava aleksandrialainen oppinut, sai valmiiksi mammuttimaisen Heprealaisten kirjoitusten monikielisen käännöksen, josta käytetään nimitystä Heksapla (merk. ’kuusinkertainen’). Siitä on jäljellä katkelmia, mutta ei yhtään täydellistä käsikirjoitusjäljennöstä. Origenes jaotteli tekstin kuudelle rinnakkaiselle palstalle, joissa oli 1) heprealainen konsonanttiteksti, 2) heprealaisen tekstin kreikkalainen translitteraatio, 3) Aquilan kreikkalainen käännös, 4) Symmakhoksen kreikkalainen käännös, 5) Septuaginta, jota Origenes oli korjannut, jotta se olisi vastannut tarkemmin heprealaista tekstiä, ja 6) Theodotionin kreikkalainen käännös. Psalmeissa Origenes käytti nimettömiä käännöksiä, joita hän kutsui nimityksillä Quinta, Sexta ja Septima. Quintaa ja Sextaa käytettiin myös muissa kirjoissa.

Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset. Kreikkalaisten kirjoitusten syyriankielisiä (eräs aramean murre) käännöksiä valmistettiin 100-luvulta eteenpäin. Erityisen huomattava syyrialainen käännös on Tatianuksen Diatessaron, 100-luvulla tehty evankeliumien yhdistelmä. Se on kenties kirjoitettu alun perin Roomassa kreikaksi, ja myöhemmin Tatianus ehkä itse käänsi sen Syyriassa syyrian kielelle, mistä ei tosin olla varmoja. Diatessaron on säilynyt nykyajalle arabiankielisenä käännöksenä, ja siitä on säilynyt myös pieni, 200-luvulta peräisin oleva kreikankielinen pergamenttifragmentti. Lisäksi sen tekstistä on säilynyt pitkähköjä lainauksia kahdessa 300-luvulla tehdyssä Efraimin kommentaarin laitoksessa, joista toisessa on alkuperäinen syyriankielinen teksti ja toisessa armeniankielinen käännös.

Evankeliumien vanhasta syyriankielisestä käännöksestä (eri käännöksestä kuin Diatessaron) on jäljellä vain epätäydellisiä käsikirjoituksia, nimittäin Curetonin syyrialainen (Syrus Curetonianus) ja Siinain syyrialainen (Syrus Sinaiticus) käsikirjoitus. Vaikka nämä käsikirjoitukset jäljennettiin luultavasti 400-luvulla, ne edustavat todennäköisesti vanhempaa syyrialaista tekstiä. Alkuperäinen käännös on ehkä tehty kreikasta noin vuonna 200. Kreikkalaisten kirjoitusten muiden kirjojen vanhoja syyrialaisia käännöksiä oli varsin todennäköisesti joskus olemassa, mutta sellaisia käsikirjoituksia ei ole säästynyt. Kaikki Kreikkalaisten kirjoitusten kirjat 2. Pietarin kirjettä, 2. ja 3. Johanneksen kirjettä, Juudaan kirjettä ja Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta sisältyivät 400-luvulla tehtyyn syyrialaiseen Pešittaan. Noin vuonna 508 Filoksenos, Hierapoliin piispa, teetti Polykarpoksella Pešittan Kreikkalaisten kirjoitusten tarkistetun laitoksen, ja tuolloin 2. Pietarin kirje, 2. ja 3. Johanneksen kirje, Juudaan kirje ja Ilmestyskirja lisättiin ensi kertaa syyrialaiseen käännökseen.

Kreikkalaiset kirjoitukset oli jo käännetty latinaksi 100-luvun lopulla. Ne olivat saatavissa myös egyptin kielellä 200-luvun puolivälin tienoilla.

Koko Raamatun vanhat käännökset. Kristityiksi tunnustautuvien syyriankielisten Pešitta oli yleisesti käytössä 400-luvulta alkaen. Sana ”Pešitta” merkitsee ’yksinkertaista’. Sen Heprealaisten kirjoitusten osa oli käännetty pääasiassa hepreasta luultavasti 100- tai 200-luvulla; myöhempää tarkistettua laitosta tosin vertailtiin Septuagintaan. Pešittasta on jäljellä lukuisia käsikirjoituksia, ja niistä arvokkain on 500- tai 600-luvulla tehty koodeksi, jota säilytetään Ambrosiuksen kirjastossa Milanossa Italiassa. Eräässä Pešittan Pentateukin-käsikirjoituksessa (josta puuttuu 3. Mooseksen kirja) on päiväys, joka vastaa noin vuotta 464, ja eräässä Jesajan kirjan palimpsestikäsikirjoituksessa on päiväys, joka vastaa vuotta 459–460, joten ne ovat kaikenkielisistä Raamatun käsikirjoituksista vanhimmat päivätyt käsikirjoitukset.

Vanhat latinalaiset käännökset. Niitä latinalaisia raamatunkäännöksiä, jotka pääosin julkaistiin ennen Hieronymuksen Vulgataa, kutsutaan yhteisellä nimellä Vetus Latina (’vanha latina’). Näitä käännöksiä julkaistiin luultavasti jo 100-luvun loppupuolelta lähtien, mutta Karthagosta Pohjois-Afrikasta löytyneiden todisteiden perusteella latinankielinen Raamattu on ollut olemassa viimeistään vuonna 250. Heprealaiset kirjoitukset käännettiin latinan kielelle kreikkalaisesta Septuagintasta (jota Origenes ei vielä ollut tarkistanut), mutta Kreikkalaiset kirjoitukset käännettiin alkuperäisestä kreikasta. Tutkijat puhuvat yleensä kahdesta vanhan latinalaisen tekstin perustyypistä, afrikkalaisesta ja eurooppalaisesta. Varhaisimmat olemassa olevat Raamatun käsikirjoitukset ajoittuvat 300–400-luvuille.

Latinalainen ”Vulgata”. Latinalainen Vulgata (Vulgata Latina) on huomattavimman senaikaisen raamatunoppineen, Eusebius Hieronymuksen, tekemä koko Raamatun käännös. Ensin hän valmisti korjatun laitoksen Kreikkalaisten kirjoitusten vanhasta latinankielisestä käännöksestä vertailemalla sitä kreikkalaiseen tekstiin; hän aloitti työn evankeliumeista, jotka julkaistiin vuonna 383 tai 384. Sitä, milloin hän sai Kreikkalaisten kirjoitusten vanhan latinankielisen käännöksen korjaustyön valmiiksi, ei tiedetä tarkalleen. Noin vuosina 384–390 hän laati kaksi korjattua laitosta vanhoista latinalaisista Psalmeista kreikkalaisen Septuagintan pohjalta. Ensimmäinen on hävinnyt, mutta se, mitä kutsutaan Psalterium Romanumiksi vastaa mahdollisesti sitä vanhaa latinalaista tekstiä, jonka hän korjasi. Toinen on nimeltään Psalterium Gallicanum, koska se otettiin ensimmäiseksi käyttöön Galliassa. Hieronymus käänsi Psalmit myös suoraan hepreasta, ja tämän käännöksen nimi oli Psalterium iuxta Hebraeos. Hän aloitti muiden Heprealaisten kirjoitusten kirjojen korjaamisen vertaamalla niitä kreikkalaisiin teksteihin, mutta ei ilmeisesti saattanut sitä koskaan päätökseen, koska hän piti parempana kääntää suoraan heprean kielestä (vaikkakin hän tutki myös kreikkalaisia käännöksiä). Hieronymus työskenteli heprealaisen tekstin latinankielisen käännöksen parissa noin vuosina 390–405.

Hieronymuksen käännös kohtasi aluksi yleistä vastustusta, ja vasta vähitellen se sai laajan hyväksynnän. Kun sitä myöhemmin ruvettiin käyttämään yleisesti Länsi-Euroopassa, sitä alettiin sanoa Vulgataksi, joka tarkoittaa yleisesti hyväksyttyä käännöstä (latinan sanan vulgatus merkitys on ’yleinen, tunnettu’). Hieronymuksen alkuperäistä käännöstä tarkistettiin useaan otteeseen, ja roomalaiskatolinen kirkko teki vuoden 1592 laitoksesta standardilaitoksensa. Vulgatan käsikirjoituksia on jäljellä tuhansia.

Muut vanhat käännökset. Kristillisyyden levitessä tarvittiin muitakin käännöksiä. Ainakin 200-luvulle mennessä oli tehty ensimmäinen Kreikkalaisten kirjoitusten käännös Egyptin koptilaisia asukkaita varten. Egyptissä puhuttiin useita eri koptin murteita, ja aikaa myöten valmistettiin useita koptinkielisiä käännöksiä. Tärkeimmät niistä ovat Ylä-Egyptissä (etelässä) käytetty sahidilainen (eli thebalainen) käännös ja Ala-Egyptissä (pohjoisessa) käytetty bohairilainen käännös. Nämä käännökset sisälsivät sekä Heprealaiset että Kreikkalaiset kirjoitukset, ja ne tehtiin luultavasti 200- ja 300-luvuilla.

Gootteja varten laadittiin goottilainen käännös 300-luvulla, jolloin he asuivat Moesiassa (Serbiassa ja Bulgariassa). Siitä puuttuvat Samuelin ja Kuninkaiden kirjat, sillä käännöksen tehnyt piispa Wulfila (Ulfila) tiettävästi jätti ne pois, koska hänen mielestään olisi ollut vaarallista antaa goottien käyttöön nämä kirjat, joissa käsitellään sodankäyntiä ja tuomitaan epäjumalanpalvelus.

Raamatun armenialainen käännös on peräisin 400-luvulta, ja se tehtiin luultavasti sekä kreikkalaisista että syyrialaisista teksteistä. Georgialainen käännös, joka tehtiin Kaukasiassa asuvia georgialaisia varten, valmistui 500-luvun loppupuolella, ja se perustui armenialaiseen ja syyrialaiseen käännökseen, mutta siinä näkyy myös kreikkalaisen tekstin vaikutus. Abessinialaisten käyttämä etiopialainen käännös laadittiin kenties noin 300- tai 400-luvulla. Raamatusta on olemassa useita vanhoja arabiankielisiä käännöksiä. Joitakin Raamatun osia on saatettu kääntää arabiaksi jo 600-luvulla, mutta varhaisin tieto on Espanjassa vuonna 724 tehdystä käännöksestä. Käännös muinaiskirkkoslaaviksi tehtiin 800-luvulla, ja sen kääntäjinä pidetään veljeksiä Kyrillos ja Methodios.