Miten käytät aikasi?

”Aikansa on joka asialla taivaan alla.” – Saarn. 3:1.

 1. Miksi Paavali kirjoitti, että ’määräaika oli lyhyt’?

JEHOVA henkeytti apostoli Paavalin varoittamaan erästä kristillistä seurakuntaa tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten: ”Määräaika on tullut hyvin lyhyeksi.” (1. Kor. 7:29, Amer. käänn.) Tällä 20. vuosisadalla elävien ihmisten tulisi tarkastella syvällisesti tätä harkinnanarvoista lausuntoa, joka on lähtenyt erään etevimmän kristillisyyden tuntijan huulilta koko maailmassa. Sinä saatat kysyä: ”Mutta miksi meidän pitäisi välittää siitä juuri nyt? Mikä aika on sitten tullut niin lyhyeksi, että se voisi vaikuttaa tähän sukupolveen?” Paavali katsoi luottavaisena nykyisen asiainjärjestyksen loppuun, jolloin oli oleva hämmennystä, turmelusta ja väkivaltaa; ja hänen luottavaisuutensa perustui Pyhään Raamattuun ja hänen Mestarinsa, Kristuksen Jeesuksen, sanoihin. Eikö Jeesus ollut sanonut opetuslapsilleen tulevansa takaisin ja tämän vanhan maailman loppuvan? Kyllä, ja siksi he uskoivat sen ja ammensivat häneltä lisätietoja. Vastatessaan heidän kysymykseensä: ”Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Jeesus luetteli tapahtumia, joiden piti toteutua ilmaisten hänen tulonsa valtaistuimelle nousseena Kuninkaana sekä tämän maailmanjärjestyksen lopun alun. Paavali tähyili loppua ja siihen liittyviä merkkejä antaessaan ylläolevan varoituksen. Monien välilläolevien vuosien saatto ei ole lykännyt tuonnemmaksi ”määräaikaa”. Jos aika oli lyhyt Paavalin päivinä, niin sen täytyy olla paljon lyhempi nyt.

 2, 3. Miksi ajan täytyy olla nyt lyhyempi kuin Paavalin aikana?

² Mutta selittääksemme asiaa tarkemmin: Tiedätkö, että ne merkit, jotka Jeesus ennusti ja joita hänen apostolinsa odottivat, ovat täyttyneet tämän sukupolven aikana? Katsohan itse Matteuksen 24 lukua, Luukkaan 21 lukua ja Markuksen 13 lukua nähdäksesi, mitä merkkejä Jeesus sanoi olevan: kansa nousee kansaa vastaan totaalisessa sodassa, nälänhädät, rutot ja maanjäristykset ja vielä suuremmat murheet tulossa. Muista sitten, mitä on tapahtunut maan päällä sanokaamme kuluneina 36 vuonna. Etkö huomaa sitä tarkkaa rinnakkaisuutta, sitä, että juuri nämä tapahtumat ovat jo yllättäneet tämän sukupolven?

³ Se seikka, että tämä tapahtumain sarja on Jeesuksen toistenkin ennustamien asiain ohella käynyt täytäntöön vuodesta 1914 lähtien, ei ehkä näytä sinusta niin merkitsevältä, ennen kuin huomiosi käännetään siihen, että 1914 merkitsi myöskin Raamatun ajanlaskun mukaan pakanain aikojen eli sen 2 520 vuotta pitkän ajanjakson päättymistä, minkä ennustettiin kestävän siitä, kun Jumala hylkäsi Israelin uskottoman kansan v. 607 eKr., teokraattisen hallituksen ennallistamiseen asettamalla Kristus Jeesus Kuninkaaksi taivaassa. Nämä merkit ovat kuin kilometripylväitä, jotka näyttävät ihmisille ja kansoille, missä kohdassa he ovat ajanvirralla. Kun Paavalilla oli ainoastaan uskon silmä, millä hän katseli maailman loppua ja sen mukana seuraavaa jumalattomuutta, niin meillä on aivan luonnollisten silmiemme edessä tämä tapahtumasarja, jonka valtavuus järkyttää koko maailmaa ja todistaa meidän elävän viimeisiä päiviä!

 4. Koska siitä on 1 900 vuotta, kun Paavali kirjoitti ajan olleen lyhyt, niin miksi se on nyt lyhyt?

⁴ Voidaan vielä väittää, että koska Paavali luuli ajan olevan lyhyt jo omana aikanaan, niin – vaikka voimmekin nähdä ne merkit, joiden Jeesus ennusti ilmaisevan lopun ajan alun – eikö meilläkin ole silti oikeus päätellä, että aikaa on vielä runsaasti? Ehkä vielä tulee ja menee useita sukupolvia, ennen kuin Jumalan viha ilmenee jumalattomuutta kohtaan ja sen lopullinen loppu toteutetaan. Moinen johtopäätös pitäisi nopeasti hylätä, sillä Jeesus sanoi edelleen puhuessaan merkeistä: ”Tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Matt. 24:34) Tämä koskee pääasiassa sitä sukupolvea, missä sinä nyt elät.

 5. Miksi kiinnitämme tässä huomion ajan lyhyyteen?

⁵ Emme kiinnitä huomiotasi näihin tosiasioihin lamauttaaksemme sinua pelokkaaseen toimettomuuteen, vaan pikemmin sinun herättämiseksesi havaitsemaan aikain merkityksen ja sen harvinaisen edun, minkä sinä voit saada, sekä loppuajan hyödyllisimmän käyttötavan. Tämä aika on totisesti kaikista eletyistä ajoista siunatuin niistä ahdistuksista huolimatta, mitkä nyt vaivaavat ihmiskuntaa. Me elämme aikakausien huippukohtaa, jolloin turmeltunut maailma on kuolontuskissaan ja puhdas uusi maailma saattaa kasvavassa voimassaan jumalattomuuden yhä ahtaammalle murskaten sen viimein ja vapauttaen maan siitä iäksi. ”Herran suuri päivä . . . tulee sangen kiiruusti”, varoitti profeetta Sefanja. (1:14) Kun se tulee nopeasti, niin älköön meitä löydettäkö pilkkaajain joukosta, jotka lykkäävät lopun kaukaiseen tulevaisuuteen sanoen: ”Ehkä joskus, muttei meidän aikanamme!” Tällainen joukko on elänyt maan päällä kuluneena aikana.

 6, 7. Mikä kuvaus edeltävaroittaa meitä pilkkaamasta nykyään?

⁶ Jos sinä tunnet halua pilkata jäljelläolevan ajan lyhyyden todisteita, niin voisit eduksesi käyttää muutamia niistä epämääräisistä hetkistä, mitkä sinulla vielä on jäljellä, katsellaksesi erästä tapahtumaa, mikä sattui 1 656 vuotta sen jälkeen kun ihminen oli asetettu maan päälle. Vanhurskas mies Nooa oli juuri lopettanut jättiläisaluksen rakentamisen. Hän oli julistanut sitä rakentaessaan myöskin sanomaa niille jumalattomille ja turmeltuneille ihmisille, jotka olivat kääntäneet selkänsä Luojan, Jehovan Jumalan, vanhurskaille vaatimuksille ja noudattaneet täysin vastustajan, Saatana Perkeleen, johtoa. Heillä ei ollut aikaa kuunnella tätä ”vanhurskauden saarnaajaa”. Sen sijaan että he olisivat ottaneet vaarin hänen uhkaavan tuomion läheisyyttä koskevasta varoituksestaan, he kuluttivat aikansa itsekkäissä nautinnoissaan. Silloin yllättivät tulvavedet hätkähdyttävän äkillisesti! Pelko täytti heidän sydämensä ja pani heidät toteamaan kauhistuen, etteivät he olleetkaan viettäneet aikaansa hyödyllisesti pilkatessaan ja häväistessään Nooaa ja hänen perhettään. Kun jumalattomien henki sammutettiin, niin Nooa ja ne seitsemän muuta, jotka olivat käyttäneet aikansa hyödyllisesti niinkuin Jumala oli heitä käskenyt, oli sijoitettu mukavasti arkin suojaan. Jokaisen on hyvä tietää, ennen kuin pilkkaa, että apostoli Pietari kuvaili samankaltaisen lopun niille, jotka elävät tänä aikana ja jotka ovat tahallaan tietämättömiä niistä merkeistä, mitkä todistavat tämän maailman lopun läheisyyden.

⁷ Pietari sanoi tästä: ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja [tuhon] päivään.” (2. Piet. 3:3–7) Jeesus itse vahvistaa tämän todistuksen täysin sanoen: ”Sillä niinkuin oli Nooan aikana, on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Sillä aivan samoin kuin ihmiset noina päivinä ennen vedenpaisumusta söivät ja joivat, naivat ja naittivat siihen päivään asti, jona Nooa astui arkkiin, eivätkä tienneet siitä, ennen kuin tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” – Matt. 24:37–39, Amer. käänn.

 8. Miksi maailman näennäisen lujuuden ei pitäisi pettää meitä?

⁸ Jos sinusta näyttää, ettei ulkonaisissa ilmaumissa ole mitään merkkiä siitä, että vanha maailma olisi tuhon partaalla, vaan että sen laitokset ovat lujat ja vankkumattomat, niin muista tätä merkityksellistä tapahtumaa. Kun Israelin kansa pakeni sortavaa faraota, eivät tämän armeijat olleet koskaan sen paremmassa kunnossa. Hänen sotajoukkonsa olivat sotilasmahdin ja -kunnian kukkuloilla; pakenevat israelilaiset, jotka olivat satimessa niiden edessä, näyttivät helpolta saaliilta. Ulkonaisista merkeistä päätellen tuolla armeijalla oli vielä monta toimintavuotta edessään, mutta se armeija ei käyttänyt hyödyllisesti aikaansa, kun se ryntäsi niiden korkeitten merivesiseinien väliin, jotka Jehova oli avannut, että hänen valittu kansansa olisi päässyt kulkemaan. Oli vain hetkien asia, kun tuo kerran mahtava armeija rusentui äänettömäksi romuläjäksi ja kuolleeksi ruumiskasaksi. – 2. Mooses, luvut 14, 15.

Kysymyksen edessä

 9. Mikä kysymys nousee eteemme katsellessamme todisteita?

⁹ Kun on ilmeistä, että kansojen nykyinen mahti ei pysty ehkäisemään hävityspäivää, ja kun Raamatun todistukset osoittavat jäljelläolevan ajan lyhyeksi, niin ajattelevien ihmisten eteen nousee kysymys: Mitä meidän on tehtävä tänä jäljelläolevana aikana, jotta voisimme käyttää sen edullisimmin? Tai, kuten Pietari esitti asian: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa?” (2. Piet. 3:11) Raamattu osoittaa senkin, miten jyrkästi erilainen tulevaisuus on tarjolla niille, jotka käyttävät aikansa viisaasti, ja niille, jotka eivät sitä tee. Viisas ihminen, joka omaksuu selvän raamatullisen todistuksen siitä ajasta, missä elämme, huomaa, mitä tehdä ja milloin tehdä. Kun hän tekee siten, hänen ei tarvitse pelätä Jumalan tuomion langettamista itselleen. ”Viisaan sydän tietää ajan ja tuomion.” – Saarn. 8:5.

10, 11. Mitä hyötyä tai ikävyyttä koituu meille aineellisen varallisuuden hankkimisesta tänä aikana?

¹⁰ Jos vanhan maailman on pian tuhouduttava, niin viisas mies tietää ilmeisesti, ettei hän voi kuluttaa aikaansa maailman tavalla. Toimien sen periaatteen mukaan, että ”voitto on jumalisuutta” (1. Tim. 6:5, engl. hyv. käänn.), maailma tavoittelee sokeasti rikkautta ja valtaa. Se käyttää varallisuutensa ylellisyyden hankkimiseksi, mikä vieroittaa mielen vielä kauemmas Jumalasta. Mutta se ei ole onnellinen eikä tyytyväinen. Ennen kuin myönnyt kiusaukseen etsiä rikkautta jäljelläolevana aikana tai sen pienenä murto-osanakaan, niin kuuntele Paavalin Timoteukselle tästä asiasta antamaa neuvoa. ”Mutta ihmiset, jotka haluavat rikastua, lankeavat kiusauksiin ja ansoihin ja moniin tyhmiin, vaarallisiin pyyteisiin, jotka syöksevät heidät häviöön ja tuhoon. Sillä rakkaus rahaan on kaiken pahan juuri, ja rikastumisen halussaan harhaantuvat jotkut pois uskosta ja lävistävät sydämensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:9, 10, Amer. käänn.

¹¹ Viisas kuningas Salomo kertoo, että kun hän oli antautunut hankkimaan itselleen puutarhoja, koteja, orjia, rikkautta, maakuntia ja kaikenlaista ylellisyyttä, niin hänen oli pakko tehdä se johtopäätös, että ”se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla”. (Saarn. 2:1–11) Vaikka joku osoittautuisi niin taitavaksi rikkauden kokoamisessa, että hän voittaisi koko maailman, niin hän ei voisi sanoa rehellisesti käyttäneensä aikaansa hyödyllisesti. ”Sillä mitä ihminen siitä hyötyisi, jos hän voittaisi koko maailman ja menettäisi elämän?” (Matt. 16:26, Am. stand.-käänn.) Salomo havaitsi vielä: ”Minä olen nähnyt kaiken, mitä tapahtuu tässä maailmassa; se on turhaa, joutavaa hommaa.” – Saarn. 1:14, Moffatt.

12. Miksi lyhyt jäljelläoleva aika on suotu meille?

¹² Miten tyhmää onkaan siis kuluttaa aikansa sellaisten rikkauksien kokoamiseen, jotka ’koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat varastamaan’, tai edes käyttää enemmän aikaa kuin on ehdottoman tarpeellista elämän välttämättömyyksien hankkimiseen! (Matt. 6:19) Sen tekeminen kääntää vain mielen pois tärkeämmistä asioista. Se aika, mikä on jäljellä tästä vanhasta maailmasta, ei ole sitä varten, että me tavoittelisimme sellaisia. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset oppisivat tänä lyhyenä jäljelläolevana aikana tuntemaan hänet ja saisivat elämän. Ja miten ihmisten pitäisi oppia tuntemaan Jumalaa ja hänen päätöksiään? Apostoli Paavali tekee saman kysymyksen ja antaa sitten vastauksen Roomalaiskirjeen 10:14:nnessä: ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” Jehova, jolla ’on aika jokaista asiaa varten’ (Saarn. 3:1), on erottanut tämän ajan evankeliumin saarnaamiselle, ja ihmisten täytyy olla saarnaajia. Painottaakseen sitä tosiasiaa, että evankeliumin saarnaaminen edeltää lopullista loppua, Jehova antoi ainoasyntyisen Poikansa julistaa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

13. Miksi saarnaamista tulee pitää aikamme edullisimpana käyttönä?

¹³ Tähän toimintaan osallistumisetu on sellainen, että Raamattu sanoo, että enkelitkin riemuitsisivat siitä tilaisuudesta. (1. Piet. 1:12) He eivät pidä arvolleen sopimattomana eikä ajan tuhlauksena Jehovan puolustamista kaikkeuden suvereenina ja sen tunnetuksitekemistä, että hänen Kuninkaansa, Kristus Jeesus, on noussut valtaistuimelle. Kuitenkin on tämä etu varattu ihmisille, mutta vaikka joka ainoa ihminen laiminlöisi sen saarnaamisen, niin se suoritettaisiin sittenkin, sillä Jeesus sanoi, että jos hänen seuraajansa olisivat ääneti, niin ”kivet huutaisivat”. (Luuk. 19:40) Jeesus näytti siis oikean menettelytavan. Hän ei jättänyt saarnaamatta, vaan omisti palavana elämänsä tuolle yhdelle asialle. Koska hän ’jätti meille esikuvan, että noudattaisimme hänen jälkiänsä’ (1. Piet. 2:21), niin eikö saarnaaminen ole edullisin tapa käyttää aikamme?

14. Miksi aika on käytettävä kykyjemme parantamiseen palvelijoina?

¹⁴ Kaikkivaltiaan Jumalan hallituksen lähettiläänä oleminen ei merkitse suinkaan pientä vastuuta. Sinun elämäsi ja toisten elämä riippuu siitä, miten hyvin sinä saarnaat, miten vakuuttavasti sinä todistelet, miten järkähtämättömät sinun ponnistelusi ovat. Tämän murenevan maailman ihmiset tarttuvat tilaisuuteen olla sellaisten hallitusten lähettiläitä, jotka on tuomittu häviämään ainiaksi. He kuluttavat vuosikausia elämästään valmistuakseen suorittamaan tehtävänsä hyvin. Eikö näin ollen näytä siltä, että me, joiden käsissä on paljon suurempi vastuu, voimme käyttää edullisesti osan ajastamme parantaaksemme kykyjämme Jumalan palvelijoina tutkimisen avulla?

Tutkiminen

15. Keitä kehoitetaan tutkimaan? Miksi tutkiminen on heille välttämätöntä?

¹⁵ Tutkiminen on totisesti hyödyllistä, eikä yhdenkään kristityn pitäisi omaksua sitä erheellistä luuloa, että hän voi saada Jumalan hyväksymyksen tutkimatta tai että hän on liiaksi kiinni muissa asioissa käyttääkseen aikaa tutkimiseen. Kehoitusta: ”Tutki osoittautuaksesi Jumalan hyväksymäksi” (engl. hyv. käänn.) ei merkitty muistiin sellaisten ihmisten hyödyksi, joilla ei ole ollut tätä ennen tietoa totuudesta. Ilman jatkuvaa tutkimista tulevat totuudet, jotka kerran ovat olleet erittäin arvossapidettyjä, hämäriksi ja häipyvät pois. Totuuden lähde on pidettävä täynnä saarnaamalla toisten hyödyksi. Pappeja, jotka tuhlaavat aikaansa filosofiaan ja ihmisten kirjoituksiin Jumalan Sanan tutkimisen sijasta, verrataan Raamatussa ”vedettömiin lähteisiin”. Koska me olemme vuotavia astioita, niin meistäkin voisi tulla samanlaisia, jollei totuuden vesiä täydennetä. Tuollaisen kuivuneen lähteen ei voida odottaa sammuttavan totuutta etsivän ihmisen janoa, jos tämä sattuisi löytämään sellaisen. Sekä kuulijan että saarnaajan aika on hukkaan kulutettua.

16. Miksi meidän täytyy olla tarkkaavaisia tutkiessamme ja saarnatessamme?

¹⁶ Paavali vahvisti saarnaamisen, opettamisen ja tutkimisen välisen läheisen yhteyden neuvoessaan nuorta saarnaaja Timoteusta näin: ”Huolehdi Raamatun lukemisestasi, saarnaamisestasi ja opettamisestasi.” (1. Tim. 4:13, Moffatt) Eivätkö Paavalin sanat sisällä edelleenkin opetusta ajastaan vaarinpitävälle Jumalan palvelijalle? ”Huolehdi”, hän sanoo. Kuinka helppoa onkaan antaa tutkittaessa mielen harhailla sopimattomissa asioissa, niin että vaikka silmä seuraakin rivejä ja sivuja, niin aika ei tule käytetyksi edullisesti! Se hämärä vaikutelma, mikä saadaan, häipyy pois mielestä nopeasti, koska se ei milloinkaan painunutkaan sinne. Jotta voisi käyttää hyödyllisesti aikansa, täytyy keskittyä yksistään käsilläolevaan työhön. Kun tutkit, niin työskentele ahkerasti siinä asiassa; kun saarnaat, niin anna mielesi täyttää ajatuksen, että voisit suorittaa enimmän hyvää käytettävänäsi olevana aikana; ja sama koskee jokaista tehtävää, minkä kristitty saa täyttääkseen. ’Tee voimallasi, mitä kätesi löytävät tehtäväkseen’, kehoittaa Raamattu (Saarn. 9:10), eikä kukaan voi tyytyä ’ilmaan hosumiseen’, jos aikoo suorittaa suuria töitä. (1. Kor. 9:26) Tieto on välttämätön hyödylliselle saarnaamiselle.

17. Mikä on Raamatun pätevä tutkimistapa? Miksi?

¹⁷ Tehokkuuden lisääminen tutkisteluun on omiaan parantamaan siihen käytetyn ajan arvoa. Vaikka Raamatun lukeminen kannesta kanteen laajentaa epäilemättä totuuden arvostusta, niin tieto karttuu nopeammin noudattamalla aihetutkimistapaa. Esimerkiksi ylösnousemusta käsittelevät raamatunpaikat ovat hajallaan pitkin Raamattua. Se, jota tämä aihe kiinnostaa erityisesti, hyötyy enimmän kokoamalla nämä hajanaiset kohdat yhteen, niin että voi verrata niitä keskenään ja päästä siten selville Jumalan ajatuksesta asiasta. Juuri tässä suhteessa ovat Vartiotorni-Seuran julkaisut erittäin arvokkaita, koska ne esittävät kokoelman raamatunkohtia, joiden kokoamiseen yksityiseltä tutkijalta menisi monta väsyttävää tuntia. Henkilökohtaisen tutkinnan kautta saatu tieto, ’ohje ohjeen jälkeen ja säädös säädöksen jälkeen’ (Jes. 28:10), kasaa sellaisen tietovaraston, mistä voi ammentaa keskustellessaan Raamatusta toisten kanssa.

18. Voimmeko pitää selviönä, että meillä on aina Raamatun apuneuvoja käytettävänämme? Mikä tästä seuraa?

¹⁸ Herra on antanut äskeisinä vuosina palvelijoilleen niin yltäkylläisesti hengellistä ravintoa, että jotkut voivat alkaa pitää sitä itsestään selvänä. Maailma on omaksunut niin lujasti asenteen: ”Sellaista ei voi tapahtua meille”, että kristityillä on vaara unohtaa, etteivät vastustajan päivät ole vielä päättyneet, vaan hän kuljeskelee ympäri maata etsien, kenen saisi niellä. Voimme odottaa uusia koettelemuksia aivan varmasti. Niitä voi tulla ja tuleekin meille. Minkä muodon hänen hyökkäyksensä ottaa seuraavalla kerralla, sitä ei kukaan saata nähdä edeltäkäsin, mutta eikö ole mahdollista, että Saatana tekee jälleen niinkuin hän on tehnyt niin monta kertaa menneisyydessäkin: pidättää Raamatun ja sitä koskevat julkaisut? Sellaisessa tapauksessa on se kristitty onnellinen, joka on tehnyt varoituksen mukaan: ”Poikani, älä unohda minun opetustani, vaan pidä minun käskyni mielessäsi.” (Sananl. 3:1, Amer. käänn.) Niin, aika, mikä omistetaan Jumalan totuuksien juurruttamiseen mieleen tutkimalla, on hyödyllisesti käytetty.

Kokouksissa käyminen

19. Miksi kokoontuminen tutkimaan toisten kanssa on hyödyllistä?

¹⁹ Lisäapua pätevyyden saavuttamiseksi evankeliumin saarnaamisessa tarjoaa se opetus, mitä annetaan kristillisissä kokouksissa, jollaisia Jehovan todistajat johtavat. Kukaan ihminen ei voi sanoa vilpittömästi edistyneensä siinä määrin, että hän ei voisi oppia toisilta. Tarkastelkoonpa ihminen itseään Raamattua tai raamatullisia apuneuvoja, kuten Vartiotornia, niin toisten mukanaolo osoittautuu virkistäväksi ja auttavaksi. Tämä on Jumalan asettama sääntö: ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” (Sananl. 27:17) Huomattakoon lisäksi: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20) Jumalan henki virvoittaa niiden mieltä, jotka kokoontuvat tottelevaisina yhteen tarkastamaan hänen Sanaansa. Joka osallistuu seurakunnan tutkisteluihin, hän ei hyödy ainoastaan toisten lausumista ajatuksista, vaan auttaa myös epäitsekkäästi tovereitaan hyötymään tiedoistaan. Kaikki käyttävät täten edullisesti aikansa.

20. Miksi jokaviikkoisissa palveluskokouksissa käyminen on hyvin käytettyä aikaa?

²⁰ Erityisiä evankeliumin saarnaamista koskevia neuvoja annetaan Jehovan todistajain jokaviikkoisissa palveluskokouksissa. Jumalan toimivien todistajien nopea kasvu äskeisinä vuosina voidaan laskea suureksi osaksi näissä kokouksissa saadun opetuksen ansioksi. Tämä kokous ei ole mikään kurssi kiihkeässä myyntitaidossa, vaan kiinnittää yksinkertaisesti huomion siihen raamatulliseen saarnaamistapaan, minkä Kristus ja apostolit omaksuivat, ja neuvoo käytännöllisiä keinoja tämän saman työn tekemiseksi nykyäänkin. Säännöllinen käyminen Vartiotornin tutkisteluissa ja palvelus- sekä muissa kokouksissa on hyödyllinen tapa Jumalan palvelijalle käyttää tähän tarkoitukseen varattu aika.

21. Mikä päämäärä meidän olisi asetettava kokouksissa käymiselle? Miksi?

²¹ Tässä kohdassa voi joku sanoa, että heilurin on annettu heilahtaa liian pitkälle, että nyt on liian monta kokousta, mitkä vievät aivan liikaa vähästä käytettävänämme olevasta ajasta. Eikö saarnaamiseen jäisi enemmän aikaa, jos sitä kulutettaisiin vähemmän kokouksiin? Kyllä se aika voitaisiin käyttää siten, mutta ilman opetusta ja sitä kristillistä toveruutta, mitä yhteen kokoontuminen tarjoaa, muut harrastukset veisivät piankin tuon ”käytettävissä olevan” ajan. Aika, mikä kulutetaan sellaisten miesten ja naisten seurassa, jotka ovat kiinnittäneet mielensä ja sydämensä Jumalan palvelemiseen, koituu sinun iankaikkiseksi hyvinvoinniksesi. Sitä mukaa kuin lopullinen loppu lähenee, jumalattomuus kasvaa, ja maailman kanssa kosketuksessa kulutettu aika tulee yhä vaarallisemmaksi. Koska Jumala tiesi tämän etukäteen, niin hän kirjoitutti Paavalilla tästä asiasta Heprealaiskirjeessä näin: ”Älkäämme laiminlyökö kokoontumista yhteen niinkuin eräät tekevät, vaan rohkaiskaamme toisiamme, sitä enemmän, kun voitte nähdä, että se suuri päivä tulee lähemmä.” (Hepr. 10:25, Amer. käänn.) Jotkut laiminlyövät kokoukset Paavalin lausunnon mukaan, ja he esittävät syyn tai toisen siihen, mutta se ei ole edullista menettelyä. Jos kristitty asettaa päämääräkseen, ettei laiminlyö yhtään niistä kokouksista, mitkä Herra varaa kansalleen, ja täyttää myös tämän, niin hän suojeltuu sekaantumiselta tämän maailman asioihin. Hänellä ei ole aikaa siihen!

22. Miksi hyvissä tavoissa pysyttelemisemme merkitsee ajan taloudellista käyttöä?

²² On hyvä pitää alituisesti mielessä, että ne tottumukset, mitkä olemme kehittäneet, olkootpa ne sitten hyviä tai pahoja, määräävät suuressa mitassa sen elämistavan, mitä me yksilöinä noudatamme ja miten me käytämme aikamme. Huolellinen tarkastelu osoittaa tavallisesti parhaaksi sen tien, mikä näyttää vaikeimmalta. Saatana rakentaa lavean tien seuraajiensa johtamiseksi kuolemaan. Mutta elämän tien vaeltaja tuhlaa pahasti aikaansa, jos hän tekee retkeilyjä ulkopuolelle kaidan tien, vaikka sillä kulkeminen on vaikeata. Hän saattaa havaita jonakin päivänä matkanneensa liian kauas, tottumukset voivat pitää häntä niin lujasti otteessaan, että jäljelläoleva aika osoittautuu liian lyhyeksi, jotta hän voisi irroittautua niistä ja palata elämän tielle. Älä anna houkutella itseäsi ’enemmän nautintoja kuin Jumalaa rakastavaksi’ niiden tavoin, joista kristittyjä neuvotaan erottautumaan. (2. Tim. 3:4) ”Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle. Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.” Vaikka ajan käyttämiseen edullisesti opetuksen hankkimiseksi vaaditaankin ponnistelua, niin palkka on suuri. ”Tartu kiinni [opetukseen] äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.” – Sananl. 4:14, 15, 13.

23. Mikä kallisarvoinen lahja meillä on? Miten pidämme siitä lujasti kiinni?

²³ Se, että henkilö on tutkinut ja kokoontunut toisten kristittyjen kanssa ja saanut siten tietoa, ei takaa sitä, että hän jaksaisi pitää sen aina mielessään. Paavali varoitti: ”Meidän täytyy kiinnittää mitä tarkinta huomiota siihen sanomaan, minkä olemme kuulleet, jottemme koskaan kadottaisi otettamme siihen.” (Hepr. 2:1, Amer. käänn.) Miten masentavaa olisikaan havaita kulutettuaan päiviä, kuukausia ja vuosia Jumalan Sanan oppimiseen, että hän, joka antoi opetusta, onkin ottanut jälleen pois sen tiedon! Tosiaankin paljon aikaa olisi silloin tuhlattu. Mutta tällaista ei tarvitse tapahtua, ja paras keino varmistautua sitä vastaan on pitää totuus kirkkaana käyttämällä sitä. Jehova on antanut kalliin lahjan niille, jotka saavat ymmärrystä hänen päätöksistään. ”Älä laiminlyö lahjaa, joka sinussa on”, Paavali sanoi, vaan ”mieti näitä asioita, antaudu niille kokonaan, jotta hyötymisesi ilmenisi kaikille.” (1. Tim. 4:14, 15, e.h.k.) Lahjaa on käytettävä, jollei sitä tahdota laiminlyödä ja jos kaikkien tulee havaita, miten palvelija on hyötynyt eli edistynyt. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi opetuslapsille eräässä vertauksessaan. ”Jokaiselle, jolla on, annetaan enemmän ja annetaan runsaasti, mutta siltä, jolla ei ole mitään, otetaan pois sekin, mitä hänellä on.” – Matt. 25:29, Moffatt.

24. Mikä vertaus osoittaa, että se, joka ei käytä lahjaa, menettää sen?

²⁴ Jeesus ilmaisi näillä sanoilla, mitä tehdään sille talentille, mikä oli uskottu laiskalle palvelijalle, joka kieltäytyi asioimasta tai jätti asioimatta sillä ja tuottamatta voittoa isännälle, jolle se kuului. Talentti otettiin häneltä väkisin ja annettiin sille palvelijalle, joka oli käyttänyt hyödyllisesti aikansa tuottaen voittoa. Lopputulos sille palvelijalle, joka ei käytä lahjaansa eikä kanna hedelmää Valtakunnan hyväksi, ilmenee seuraavista Jeesuksen sanoista: ”Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen.” (Matt. 25:30) Niin, Jumalan Sanan ymmärtämisvalo himmenee ja sammuu kokonaan sellaisen mielestä, joka huolimattomasti laiminlyö asioimisen sillä talentilla tai niillä Valtakunnan eduilla, mitkä annetaan hänen käsiinsä. Mitä Herraan tulee, niin tuollainen henkilö ei kelpaa mihinkään eikä ole arvollinen ymmärtämään Hänen päätöksiään.

25. Mitä kartuttaminen merkitsee? Miksi Jumala on oikeutettu sen saamaan?

²⁵ Kartuttamisella ja hedelmän kantamisella Jeesus tarkoitti toisten auttamista ymmärtämään ja tulemaan Jehovan majesteettiuden todistajiksi saarnaten elämän sanaa. Tämä on Paavalin mukaan se uhri, mikä miellyttää Jumalaa. ”Uhratkaamme siis hänen kauttaan ylistysuhria Jumalalle jatkuvasti, se on, hänen nimeään kiittävien huulten hedelmää.” (Hepr. 13:15, e.h.k.) Halua opettaa ja auttaa toisia, mikä halu täyttää ihmisen, kun hän alkaa tuntea Jehovan armollisia varauksia, ei tule heittää syrjään, jättää huomioonottamatta eikä hukuttaa maailmallisiin huoliin. Kun joku omaksuu Kristuksen Lunastajakseen ja vihkii elämänsä Jumalan tahdon tekemiselle, ei hänen aikansa ole enää hänen omansa, niin että hän voisi tuhlata tai hävittää sitä. Hänen aikansa, niin, koko hänen elämänsä kuuluu Jumalan palvelukselle. ”Te olette kalliisti ostetut.” – 1. Kor. 7:23.

26. Mitä tutkiminen ja opiskeleminen antavat meille? Miksi niin?

²⁶ Tämä jatkuva tutkiminen ja Raamatun totuuden käyttö antaa suuren mielenrauhan. ”Sinuun turvautuvalle sinä annat täydellisen rauhan.” (Jes. 26:3, e.h.k.) Ne, joilta tämä varustus puuttuu, huomaavat kaikenlaisten huolten ja murehtimisten täyttävän mielensä. Ajattelehan, miten suunnattomasti aikaa tuhlataankaan yksistään jokapäiväiseen murehtimiseen! Murehtiminen ei saa mitään aikaan. Jeesus kysyi: ”Kuka teistä voi kaikella murehtimisellaan lisätä yhtään ainoaa tuntia elämäänsä?” (Matt. 6:27, Amer. käänn.) Kukaan ei pysty pidentämään jäljelläolevaa aikaansa murehtimisellaan eikä voi käyttää hyödyllisesti sitä, mikä on jo määrätty. Miten voidaan aikaakuluttava murehtiminen karkoittaa sitten? Paavali sanoo: ”Siunattu olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armollinen Isä ja Jumala, joka on aina valmis lohduttamaan! Hän lohduttaa minua kaikissa huolissani, niin että minä voin lohduttaa ihmisiä, jotka ovat jossakin ahdistuksessa, sillä lohdutuksella, millä Jumala lohduttaa minua itseäni.” (2. Kor. 1:3, 4, Amer. käänn.) Lohdutuksen jakeleminen, evankeliumin totuuksien saarnaaminen, vapauttaa hämmentyneen mielen hyödylliseen käyttöön. Paavali väitti Jumalan lohduttaneen häntä, jotta hän vuorostaan lohduttaisi toisia. Tehdessään siten hän seurasi Esimerkkiään, Kristusta Jeesusta, jonka tehtävänä oli myöskin ”lohduttaa kaikkia murheellisia”. – Jes. 61:2.

Saarnaaminen

27. Miten maailman ihmiset katselevat saarnaamistamme? Miksi se on väärin?

²⁷ On totta, että ne, jotka eivät näe aikain merkkejä, pitävät ajan käyttämistä evankeliumin saarnaamiseen sekä outona että typeränä. Eräässä mielessä onkin outoa eli tavatonta mennä kertomaan ihmisille, että tuho odottaa heitä, jos he jatkavat välinpitämätöntä juoksuaan; ja sekin on oleva outo eli tavaton asia, kun Jehova toimeenpanee tuon tuhon, koska on kulunut monta vuosisataa siitä, kun hänen voimansa on ilmennyt siten ihmisille. Mutta sen outous ei muuta totuutta. Se pikemminkin vahvistaa sen, sillä Jesaja, eräs Jumalan profeetta, sanoi: ”Sillä [Jehova] nousee niinkuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu niinkuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa. Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi; sillä Herralta [sotajoukkojen Jehovalta] minä olen kuullut hävitys- ja tuomiopäätöksen, joka on kohtaava kaikkea maata.” (Jes. 28:21, 22) Tässä tapauksessa siis outo, mitättömältä näyttävä asia osoittautuu hyödylliseksi asiaksi. Niin hyödylliseksi, että se johtaa elämään. Mikä voisi olla suurempi hyöty kuin se? ”Jumala näki hyväksi [saarnaamishullutuksen] kautta pelastaa ne, jotka uskovat.” – 1. Kor. 1:21.

28. Tulisiko pilkkaamisen vähentää saarnaamistamme? Mitä Job osoittaa?

²⁸ Mitä siitä, jos tämän maailman viisaat pilkkaavat ja nauravat? Kenenkään ei tulisi sen tähden pelätä ja kunnioittaa heitä siinä määrin, että laiminlöisi saarnaamisen ja olisi siten käyttämättä aikaansa suurimmaksi hyödykseen. ”Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous väkevämpi kuin ihmiset.” (1. Kor. 1:25) Saarnaaja saa olla varma siitä, että hänelle nauretaan. Hän voi saada sellaista vastustusta ja ylenkatsetta omalta perheeltäänkin. Mutta pitäisikö sen pidättää menemästä lähimmäisten oville viemään heille ystävällisiä varoitussanoja? Voidaan tuskin odottaa pahempaa ahdistusta, kuin mikä kohtasi Jumalan palvelijaa Jobia, mutta tuo vaivattu Jehovan todistaja sanoi kumminkin: ”Pelkäsinkö minä suurta joukkoa, tai kauhistuttiko perheitten ylenkatse minua, niin että olisin vaiennut enkä mennyt ovesta ulos?” (Job 31:34, e.h.k.) Hänen menettelynsä nuhteettomuuden säilyttämiseksi Jumalan edessä oli hyödyllinen. Herra ei ainoastaan antanut Jobille ’kaksi kertaa niin paljon kuin hänellä oli aikaisemmin’ ja ’siunannut Jobin loppuelämää enemmän kuin alkua’ (Job 42:10, 12), vaan hän myöskin lisäsi Jobin silloisia elinvuosia maan päällä. Ja Job saa varmasti iankaikkisen elämän maan päällä yhtenä ”ruhtinaana kaikessa maassa”. – Ps. 45:17.

29. Mikä pelko ajan suhteen on hyödyksi? Miten Nooa osoitti tämän?

²⁹ Pelko on ase, jota vastustaja käyttää lamaannuttaakseen ihmisten toimintaa, kietoakseen heidät tekemään hänen tahtonsa. ”Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” (Sananl. 29:25) Pelon henki on vallannut tämän kuolevan vanhan maailman, ja jos rupeaisi pakenemaan kaikkea, mitä maailma pelkää ja pakenee, ei totisesti jäisi aikaa mihinkään muuhun, hyödylliseen enempää kuin muunlaiseenkaan. Mutta Jumala ei ole antanutkaan kansalleen pelon henkeä. (2. Tim. 1:7) Jumalattomat kuluttavat aikansa paeten, kun kukaan ei aja takaa (Sananl. 28:1), mutta kristitty, joka on rohkea kuin jalopeura, seisoo lujana Jumalansa ylimmyyden tietoisuudessa ja omistaa aikansa hyödyllisiin harrastuksiin (1. Joh. 4:18), joten hänen mielensä jää vapaaksi ajattelemaan selvästi ja ohjaamaan kehoa hyödyllisiin ylistystöihin. Se, joka on halukas käyttämään enemmän aikaa hyödyllisiin tekoihin, heittää syrjään maalliset huolet ja pelkää yksin Jumalaa. ”Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.” (Sananl. 10:27) Jumalan pelossa Nooa rakensi arkin huonekuntansa pelastumiseksi. Jos hän olisi antanut ihmispelon keskeyttää työnsä hetkeksikään, ei arkki olisi todennäköisesti valmistunut aikanaan sitä tarkoitusta varten, mihin se oli aiottu. Siinä tapauksessa olisi kaikki aika ja ponnistus, minkä Nooa oli käyttänyt tuohon keskeneräiseen rakennelmaan, mennyt kokonaan hukkaan. Sen sijaan että hän sai monta pitkää vuotta vedenpaisumuksen jälkeen Luojan pidennettyyn hyödylliseen palvelukseen, hän ja hänen rakkaansa olisivat tuhoutuneet muiden tottelemattomien mukana. ”Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee”, ennemmin kuin lopetatte tai keskeytätte työnne pelosta. – Jaak. 4:7.

30. Miksi säännöllisyys saarnaamisessa on tärkeä aikaan katsoen?

³⁰ Säännöllisyys saarnaamistyössä on sekin tärkeä. Silloin ei ainoastaan mieli ole liian ahkerassa käytössä Perkeleen yritettäväksi kiusata ja yllättää, vaan alinomainen toiminta parantaa myöskin saarnaajan pätevyyttä, niin että hän voi suorittaa enemmän käytettävänään olevassa ajassa. Kun joku pysähtyy, niin hän menettää jumalaisen palveluksensa vauhdin, hänen hengenmiekkansa ruostuu, ja uudet pahat tavat tunkeutuvat entisten hyvien tilalle. Näin ollen ei ainoastaan hukata sitä aikaa, mitä ei käytetä Jumalan ylistämiseen, vaan käytetään myös aikaa entisten menetelmien uudelleenelvyttämiseen. Jäljelläoleva aika on liian lyhyt tällaisten menetysten sallimiselle, ja tarjolla on ainainen vaara joutua kokonaan vanhan maailman nielemäksi. Nyt on aika olla hereillä ja toimelias ja johdonmukainen Jumalan palveluksessa.

31. Miten me menettelemme järkevien ihmisten tavoin näinä pahoina aikoina?

³¹ Paavali tähdensi tätä valvomisen tarvetta, kun hän nuhdeltuaan jotakuta Efeson seurakuntalaista turmeltuneisiin tapoihin palaamisesta sanoi: ”’Herää, nukkuja! Nouse kuolleista, ja Kristus kirkastuu sinulle!’ Olkaa siis hyvin huolellisia elämäntavoissanne. Älkää toimiko ajattelemattomasti, vaan niinkuin järkevät ihmiset, käyttäkää parhaimmalla tavalla tilaisuutenne, sillä aika on paha.” (Ef. 5:14–16, Amer. käänn.) ’Ostakaa itsellenne tilaisuus.’ (Rotherham) Paavali esitti tämän kehoituksensa kristittyjen tulevan menettelyn ohjaamiseksi. Mikä oli totta noista efesolaisista, se on meistäkin: mitä on tehty tai mitä olemme jättäneet tekemättä menneisyydessä, sitä ei voida muuttaa. Se aika on mennyt, eikä sitä voida käyttää uudelleen. Mutta nykyisyydessä ja tulevaisuudessa on vielä monta tilaisuutta odottamassa sitä, joka haluaa palvella Jumalaa. Nämä tilaisuudet saattavat tarjoutua monilla tavoilla. Mutta tulkootpa ne miten tahansa, järkevät ihmiset käyttävät ne parhaimmin hyväkseen ostaen niitä ja pannen ne hyvään käyttöön, niin etteivät ne tule tuhlatuiksi hukkaan.

32. Miten saamme enemmän tilaisuuksia? Miksi se kannattaa hintaan katsomatta?

³² On täysin järkevää, että se, joka omistaa enemmän aikaa Jumalan palvelemiseen, kykenee ostamaan eli käyttämään enemmän näitä kallisarvoisia tilaisuuksia. Siitä huolimatta, miten kalliiksi tulee varallisuudesta ja hyvästä asemasta luopuminen tässä maailmassa, nämä Jumalan ja Kristuksen palvelemistilaisuudet ovat hyvin sen arvoiset ja enemmänkin. Kristus esitti vertauksen apostoleilleen sanoen: ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.” (Matt. 13:44) Mitään, mitä nyt voimme omata tai toivoa tulevaisuudessa, ei voida verrata arvoltaan Jumalan valtakuntaan ja niihin siunauksiin, mitkä se tuo niille, jotka elävät siinä. Vaikka joku antaisi henkensäkin Valtakunnan puolesta, sekin olisi hyödyksi, ”sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen”. (Matt. 16:25) Kristus voi ja tahtoo herättää kuolleista ne, jotka omistavat uskollisesti aikansa tähän palvelukseen. – Joh. 5:28, 29.