Lukijain kysymyksiä
Chicagossa äskettäin suoritettu oikeudenkäynti, joka koski Jehovan todistajia ja heidän kantaansa verensiirtoon nähden, aiheutti laajoja arvosteluja lehdissä ja yleensä ihmisten joukossa. Herätettiin monia kysymyksiä. Seuraavat olivat useimmin esiintyviä ja tulivat eri seuduilta.
● Mitä raamatullisia perusteita voidaan esittää verensiirron vastustamisen tueksi?
Jehova teki liiton Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen, ja siihen sisältyi tämä käsky: ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu [elämä], sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:4) Mooseksen kautta annettu Laki sisälsi seuraavat rajoitukset: ”Mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” ”Älkää myöskään, . . . syökö mitään verta.” ”Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa. Sillä lihan sielu [elämä] on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu [elämä] on siinä. Sillä kaiken lihan sielu [elämä] on sen veri, jossa sen sielu [elämä] on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta.” (3. Moos. 3:17; 7:26; 17:10, 11, 14; 19:26) Ja Kreikkalaisissa Kirjoituksissa kristityille annettu neuvo on: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” – Apt. 15:19, 20, 28, 29; 21:25.
● Eivätkö nämä verta koskevat kiellot tarkoita ainoastaan eläimen eikä ihmisen verta?
Jehova ei käskenyt suinkaan kansaansa vuodattamaan verta pois ihmisruumiista ennen niiden syömistä, koska hän ei oikeuttanut syömään ihmisiä. Vaikka edellämainituissa raamatunkohdissa tarkoitetaan siis ensi sijassa eläinten verta, niin älkää sivuuttako sitä seikkaa, että mainittu kielto sanoo: ”verta, mitä tahansa”. Heidän ei pitänyt syödä ”mitään verta”, ”minkään lihan verta”. Tämä käsittää myöskin ihmislihan. Eläinten veri oli annettu, ”että se tuottaisi teille sovituksen”. Paavali osoitti kuitenkin, ettei tämä uhrieläinten veri aikaansaanut todellista sovitusta, vaan ainoastaan esikuvasi Jeesuksen verta. Jos esikuvallinen eläinten veri oli pyhää, niin kuinka paljon enemmän onkaan sitten vastakuvallinen ihmisveri! Huomaa todistukseksi siitä, että kielto sisälsi myös ihmisen veren, se, mitä tapahtui, kun kolme miestä vaaransi elämänsä saadakseen vettä janoiselle Daavidille: ”Mutta Daavid ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle ja sanoi: ’Pois se! Jumala varjelkoon minut sitä tekemästä. Joisinko minä näiden miesten verta, [jotka ovat panneet henkensä alttiiksi], sillä henkensä uhalla he toivat sen.’” (1. Aikak. 11:17–19) Koska tuo vesi oli saatu ihmishengen uhalla, niin Daavid laski sen ikäänkuin ihmisvereksi ja sovellutti siihen verta koskevaa Jumalan lakia vuodattamalla sen maahan. ”Verta älkää syökö, vuodattakaa se maahan niinkuin vesi.” – 5. Moos. 12:16, 23, 24.
● Koska veren luovuttaja ei kuole, joten henkeä ei menetetä, niin miksi Raamatun kielto koskee verensiirtoa?
Viittaamme edellisiin ja kysymme: Kuolivatko ne kolme miestä, jotka hankkivat vettä Daavidille? Eivät. Pitikö Daavid sen tähden tätä lieventävänä asianhaarana, mikä salli hänen juoda tuota vettä, minkä hän katsoi ihmisvereksi? Ei. Verta antavan luomuksen kuolema ei merkitse mitään. Kielto koski veren ottamista elimistöön, eikä tätä yksinkertaista tosiasiaa voida muuttaa kekseliäillä järkeilyillä eikä ovelalla maailmallisella viisaudella.
● Koska kristityt eivät ole Mooseksen Lain alaisia, mikä tähdentää näitä verta koskevia rajoituksia, niin miksi meidän tulisi olla sellaisten määräysten sitomia?
Verta koskevat rajoitukset olivat olemassa jo ennen Mooseksen Lakia, koska ne annettiin vuosisatoja aikaisemmin, kuten on kerrottu 1. Mooseksen kirjan 9:4:nnessä. Ne siirrettiin kristittyjen huomioonotettaviksi senkin jälkeen kun Mooseksen Laki naulattiin Kristuksen kidutuspaaluun. Tässä kysymysten ja vastausten ryhmässä oleva ensimmäinen vastaus osoitti, että tämä verta koskeva rajoitus on kristittyjen perusvaatimuksia, sillä kun pelkästään vähimmäisvaatimuksia koskevat ohjeet lähetettiin, niin tämä suhtautuminen vereen sisällytettiin niihin yhtenä ”näistä välttämättömistä”. Tämä verta koskeva periaate oli olemassa ennen Mooseksen Lakia ja sen jälkeen, mutta se oli kuitenkin niin tärkeä, että se otettiin myös tähän lakiin ja sitä tähdennettiin erityisesti siinä.
● 3. Mooseksen kirja 3:17 sanoo: ”Mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” Miksi tulee verta karttaa, vaikka rasvaa syödään?
Mooseksen Laki vaati, että uhrieläinten rasva piti polttaa alttarilla, kuten kysymyksessä lainatun jakeen edelliset jakeet osoittavat. Rasva oli erittäin sopiva tähän tarkoitukseen, koska se paloi helposti. Mutta tässä vastaukseksi mainittava asian ydin on kumminkin se, että rasvaa koskeva kielto kuuluu Mooseksen Lakiin. Vaikka veri on kielletty muissakin paikoissa kuin lakiliitossa, niin rasvaa ei ole kielletty, ja kun Laki poistettiin sen täyttyessä, niin rasvaa koskeva kielto loppui siis samoin kuin sian, jäniksen, ankeriaan jne. syöntiä koskeva kieltokin.
● Miksi Jehovan todistajat eivät kieltäydy syömästä lihaa, koska vähän verta jää siihen, vaikka se olisikin vuodatettu asianmukaisesti pois eläimestä?
Jotkut sanovat, että lihasta juoksee pois vain elinnesteitä eikä verta. Kaikki ruumiiseen jäänyt veri maksoittuu jonkin ajan kuluttua ja jouduttuaan kosketuksiin ilman kanssa, joten se ei ole nesteen muodossa, kun se on ostettu lihakaupasta. Mutta eräs huomattava fysiologinen kirja esittää järkevän perusteen sille, että jonkin verran maksoittunutta verta jää jäljelle siinäkin tapauksessa, että veri vuodatetaan hyvin pois. Tarkat juutalaiset menevät äärimmäisyyksiin yrittäessään poistaa kaiken veren. Code of Jewish Law (Juutalainen lakikokoelma), mikä sisältää juutalaisia lakeja ja tapoja ja mikä on erään rabbiinin kokoama ja New Yorkin kaupungissa olevan heprealaisen kustannusyhtiön julkaisema, erittelee ne vaivalloiset teot, joihin lihan suhteen on ryhdyttävä. Liha upotetaan veteen puoleksi tunniksi, suolataan sitten ja pannaan sellaiseen asentoon, että veri voi vuotaa siitä pois, yhdeksi tunniksi suolan vetäessä veren pois, minkä jälkeen se pestään huolellisesti kolme kertaa. Mutta Jehovan todistajat eivät mene tällaisiin äärimmäisyyksiin, mitkä näyttävät tyypilliseltä farisealaiselta intoilulta, mikä teki suuren numeron pikkuseikoista ja ”jätti sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä”. Kuten Jeesus sanoi heille: ”Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!” (Matt. 23:23, 24) Ydin on tämä: Jehova Jumala antoi määräyksen, ettei verta tule syödä, kun hän sanoi, että ihminen voi syödä eläimiä. Hän ilmoitti silloin tämän vaatimuksen tulevan täytetyksi, kun teurastetun eläimen ruumiin annetaan juosta verestä kuiviin. Me koetamme mukautua hänen lakiinsa tässä verikysymyksessä, ja kun olemme noudattaneet hänen vaatimustaan ja vuodattaneet veren pois eläimestä ja siten täyttäneet hänen tahtonsa, niin eikö se riitä? Meidän ei tarvitse tulla naurettaviksi ja saivarrella fariseusten tavoin kasaamalla taakkoja enemmän kuin Jumalan laki vaatii. – Matt. 23:4.
● Monet sanovat, ettei verensiirron ottaminen ole veren syömisen kaltaista. Onko tämä terve katsantokanta?
Sairaalassa olevaa potilasta voidaan ruokkia suun, nenän tai suonien kautta. Kun sokeriliuoksia annetaan suoniin, niin sitä nimitetään suonien kautta ravitsemiseksi. Sairaaloitten oma puhetapa tunnustaa näin ollen ruokkimiseksi ravinnon panemista elimistöön suonten välityksellä. Se siis, joka toimittaa verensiirron, ruokkii sairasta verellä suonien kautta, ja siirron saava potilas syö suoniensa välityksellä. Kun kaikki keinotekoiset keksinnöt ja järkeilyt ja saivartelut on sivuutettu, niin paljaaksi tosiasiaksi jää, että jonkun luomuksen verta on otettu hyvä annos tahallaan toisen elimistöön. Sen juuri Jumala kieltää siitä tavasta välittämättä, millä se tapahtuu.
● Jos verensiirto tekee hyvää, kenties pelastaa elämänkin, niin eikö silloin suoriteta samanlaista tekoa kuin Kristuskin teki? Eikö Jeesus sanonut: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä, ystäväinsä edestä”?
Jeesus sanoi siten, niinkuin kerrotaan Johanneksen 15:13:nnessa. Hän lisäsi vielä: ”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.” (Joh. 15:14) Hän vuodatti verensä niiden edestä, jotka tottelevat häntä, mutta ei vuodattaen sitä verensiirron tapaan, vaan kidutuspaalussa uhrikuolemassa, ja esitti siten sen elämän arvon Jehovan vastakuvallisella alttarilla kuuliaisen ihmiskunnan lunastamiseksi, niinkuin oli esikuvattu Mooseksen Lain alaisuudessa suoritetuilla eläinuhreilla. Verensiirto ei ole Kristuksen teon mukaista. Hänen verensä oli määrättyä laatua, ja verensiirtoon soveltuu vain määrättyjen yksilöiden veri, joka on yhteensopiva asianomaisen veren kanssa ja aiheuttaisi kuoleman monille muille. Eikö Kristus kuollut kaikenlaisten ihmisten puolesta, jokaisen, joka todistaa ystävyytensä häntä kohtaan tottelemalla hänen käskyjään? Lisäksi on vain Kristuksen Jeesuksen verellä lunastava ja synnit sovittava arvo, joten epätäydellisten ihmisten ei tarvitse koettaa asettautua ainoastaan hänelle kuuluvaan asemaan väittämällä, että he antavat henkensä ystäviensä puolesta niinkuin Kristuskin antoi ystäviensä edestä. Hänen vuodattamansa veren avaamat elämäntilaisuudet johtavat sitäpaitsi iankaikkiseen elämään uudessa maailmassa eikä nykyisen tilapäisen olemassaolon lyhyeen pidennykseen. Verensiirrolla aikaansaatu mahdollinen elämän pelastus on vain lyhytaikainen.
Ja kun se tehdään vastoin Jumalan käskyjä, niin se voi maksaa asianomaiselle iankaikkisen elämän. Ei mikään tilapäinen hyvä voi oikeuttaa tätä pysyvää suurta menetystä. Se vesi, mikä tuotiin Daavidille hänen kärsiessään ruumiillisesti janoa, olisi tehnyt hyvää hänen ruumiilleen ja olisi tuottanut tervetulleen helpotuksen, mutta hän ei pitänyt sitä hyvää oikeutuksena verta koskevan Jehovan lain periaatteen rikkomiseen. (1. Aikak. 11:17–19) Samalla tavalla olivat israelilaiset eräässä tilaisuudessa ruumiillisen nääntymyksen partaalla ja nälissään, kipeässä ravinnontarpeessa. He teurastivat eläimiä ja söivät ankaran ruumiillisen tarpeensa tyydyttämiseksi lihaa ottamatta aikaa veren vuodattamiseen siitä. Se ruumiillinen hyvä, minkä tämä aikaansai heidän elimistölleen, ei oikeuttanut heitä rikkomaan verta koskevaa Jumalan lakia eikä estänyt nuhtelemasta heitä rikkojina. – 1. Sam. 14:31–34.
Ja harkitkoot verensiirron puolesta kiihkoilevat, jotka yhdistävät tähän pelastusajatuksen, sitä seikkaa, että verensiirto tekee monissa tapauksissa vahinkoa, levittää sairauksia ja aiheuttaa usein kuolemankin, mitä seikkoja ei tietenkään julkaista. Oletteko te nyt yhtä halukkaita ottamaan vastuun huonoista seurauksista kuin saamaan kunnian otaksutuista hyvistä tuloksista? Onhan olemassa mahdollisuus, että verenne aiheuttaa jonkun kuoleman. Muistakaa, että Jumalan laki salli uhriksi joutuneen ihmisen verenkostajan surmata satunnaisenkin tappajan, jollei tämä paennut erityiseen turvakaupunkiin ja jäänyt sinne. (4. Moos. 35:9–34) Kristittyjä opetetaan olemaan vielä huolellisempia ihmiselämän suhteen, kuin luonnolliset juutalaiset olivatkaan. Sanomme jälleen: Jumalan lain rikkomisesta ei tule mitään hyvää siitä huolimatta, mitä maailmallinen viisaus esittää sen oikeutukseksi ihmisten silmissä. – Luuk. 16:15; 1. Kor. 3:19.
● Tuleeko meidän siis tehdä se johtopäätös, että Jehovan todistajat vastustavat sitä, että ihmiset ottavat verensiirtoja?
Se olisi väärä johtopäätös. Jehovan todistajat eivät vastusta sitä, että ihmiset käyttävät verensiirtoa, vaan antavat jokaiselle oikeuden ratkaista itse, mitä hän voi omantuntonsa mukaan tehdä. Israelilaiset tunsivat olevansa sidottuja pysymään Jumalan laissa, joka kielsi lihan syömisen siihen maksoittuneine verineen, mutta he eivät vastustaneet lainkaan sitä, että Jumalan järjestön ulkopuolella olevat tekivät siten, jopa he antoivat sellaisia eläinruhoja ulkopuolisille, joista verta ei ollut vuodatettu pois, nämä kun söivät säännöllisesti sellaista joka tapauksessa. (5. Moos. 14:21) Kukin ratkaisee kysymyksen itse ja kantaa vastuun menettelystään. Jehovan todistajat pyhittävät elämänsä Jumalalle ja katsovat olevansa hänen Sanansa sitomia, ja he ratkaisevat näitä asioita silmälläpitäen henkilökohtaisesti oman menettelynsä ja kantavat oman vastuunsa siitä Jumalan edessä. Sanomme näin ollen niinkuin Joosua kerran israelilaisille: ”Jos pidätte pahana palvella [Jehovaa], niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, . . . Mutta minä ja minun perheeni palvelemme [Jehovaa].” – Joos. 24:15.