’Säilytä luja ote elämän sanaan’
”HÄN riippui kiinni kuin bulldoggi”, on yleinen sanonta. Poikkeuksellisen otteen kuvaileminen vaatii epätavallista ilmaisua. Voitaisiin sanoa esim.: ”Hän riippui kiinni kuin muurahainen.” Sananlasku sanoo: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” (Sananl. 6:6) Tai muunnellen: ”Mene muurahaisen luo, sinä heikko-otteinen, ja viisastu.”
Eräs havainnoitsija näki muurahaisen laahaavan mukanaan heinäsirkkaa, joka oli kuusikymmentä kertaa sen painoinen. Se on samaa, kuin jos ihminen vetäisi perässään neljää ja puolta tonnia. Toinen muurahainen, joka riippui takajaloillaan rihmasta, piti ilmassa hansikasparia, mikä painoi tuhatsata kertaa niin paljon kuin se itse. Vetääkseen tälle vertoja ihmisen täytyisi riippua varpaistaan ja pitää hampaissaan yli kahdeksankymmentä tonnia. Taistelevat muurahaiset eivät hellitä koskaan. Vaikka niiden pää on katkaistu, niin niiden leuat jäävät niiden vastustajien ruumiiseen kiinni. Sanotaan, että muurahaisen päitä käytetään toisinaan Intiassa ja Algeriassa nipistiminä. Haavan reunat puristetaan yhteen, muurahaisen levitetyt leuat tuodaan lähelle, ja se tarttuu lopulta molempiin reunoihin ja pitää ne yhdessä. Alkuasukas-”kirurgi” leikkaa sitten muurahaisten ruumiit pois jättäen päät pitämään kiinni, ja ne pysyvät siinä haavan parantumiseen asti. – Nature’s Ways, sivut 148, 149.
Herodes ”lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa”. Monet Jumalan ja Kristuksen todistajat ovat ”teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden”. Lopuksi hyväksytyiksi tuleville sanoi Jeesus: ”Osoittaudu uskolliseksi kuoleman vaarassakin, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” (Matt. 14:10; Ilm. 2:10; 20:4) Jumalan palvelijoitten täytyy totella siitä huolimatta, mitä tapahtuu, näitä Paavalin sanoja: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelemättä, jotta tulisitte olemaan nuhteettomia ja viattomia, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja väärän sukupolven joukossa, jonka keskuudessa te loistatte valaisijoina maailmassa säilyttäen lujan otteen elämän sanaan.” (Fil. 2:14–16, Um) Kristityn otteen Jumalan Sanaan täytyy olla poikkeuksellisen luja. Lujempi kuin bulldoggin tai muurahaisen ote.
JUMALAN SANAAN OMAAMAMME OTTEEN HEIKENTÄMISTAPOJA
Kirjaimellista mestausta on käytetty usein kristittyjä vastaan heidän nuhteettomuutensa nujertamiseksi, jopa niinkin äskettäin kuin Hitlerin natsien hallitessa, jolloin eräitä Jehovan todistajia mestattiin. Mutta Saatana ja hänen näkymättömät ja näkyvät edustajansa eivät käytä kuitenkaan useimmassa tapauksessa nykyään väkivaltaisia keinoja. Ne käyttävät ovelampia menetelmiä irroittaakseen kristityn ”otteen elämän sanaan”, menetelmiä, mitkä ovat petollisempia, koska niiden todellinen tarkoitus on kätketty.
Tiedettä käytetään näinä aikoina keinona ihmisten erottamiseksi Raamattuun omaamastaan uskosta. Ja tiede edistyy. Se ei edisty ainoastaan puhdasoppisten kirkkojen jäsenten keskuudessa, vaan myöskin näiden järjestelmien papiston keskuudessa. Katolilaisessa lentolehtisessä The Holy Bible, the Heritage of Catholic Family, joka julkaistiin 1952 Washingtonin (D.C.) arkkipiispan O’Boylen painoluvalla, sanotaan: ”Voivatko ne kuusi päivää, joista Mooses puhuu, olla näin pitkiä geologien kuvailemia aikakausia? Eivät ne varmastikaan olleet. Mooses ei tiennyt mitään nykyisestä tieteestä; hänen saamansa kuva kaikkeudesta on aivan lapsellinen, ei tosiaan edistyneempi kuin niiden ihmisten, joiden joukossa hän eli kolmetuhatta vuotta sitten.” Tämä merkitsee jompaakumpaa seuraavista kahdesta seikasta: joko katolilaiset sanovat, ettei Raamattu ole Jumalan henkeyttämä Sana, tai sitten he väittävät, että Luojalla, Jumalalla, on maan muodostumisesta sellaiset käsitykset, mitkä ovat lapsellisia eivätkä edistyneempiä kuin alkukantaisten kansojen taikausko eivätkä missään suhteessa läheskään yhtä tervejärkiset kuin nykyisen ajan vähäpätöisten tiedemiesten mietiskelyt. Ja kuin kohtalon ivaa on, että nämä katoliset Raamatun häpäisyt julkaistiin katolista raamattuviikkoa vietettäessä! Myöskin protestanttisen papiston taholta tulee samanlaisia hyökkäyksiä Raamattua vastaan. Miljoonien ote Jumalan Sanaan heltiää, ja he tarttuvat sen sijaan tieteellisiin selityksiin. – Kol. 2:8.
Suositut aikakauslehdet irroittavat monien otteen elämän Sanasta. Look yritti näyttää helmik. 26. 1952 mielenkiintoiselta paljastamalla näennäisesti odottamatta, että Raamattu on täynnä erehdyksiä. Se kiinnitti huomion noin puoleen tusinaan väärään kohtaan, sellaisiin kuin Markuksen 16:9–20, Johanneksen 8:1–11 ja 1. Johanneksen kirjeen 5:7. Mainittuaan nämä muutamat suuret virheet Look sanoo ilkamoivasti, että Raamatussa on 20 000–50 000 erehdystä. Eikö tämä tee sellaista vaikutelmaa, että nämä tuhannet erehdykset ovat vakavia, samanlaisia kuin nuo mainitutkin, ja että Raamattu on sentähden aivan epäluotettava? Vakavat erehdykset ovat todellisuudessa huomattavan vähälukuiset, ja ne etsittiin vuosia sitten ja poistettiin nykyisistä käännöksistä. Oppineet tunnustavat, miten hämmästyttävän täsmällisenä Kirjoitukset on säilytetty. Voitonhimoisessa yrityksessään olla huomiotaherättävä Look väärinesitti Raamatun saattaen sen kavalasti huonoon huutoon. Maallinen lehdistö tarttuu yleensä tilaisuuteen voidakseen järkyttää luottamusta Raamattuun.
Pakanalliset opetukset ovat raivanneet itselleen tien kristikunnan oppeihin ja erottavat ihmisiä Jumalan Sanasta. Sellaisten oppien kuin kolminaisuus, iankaikkinen vaiva, kuolleitten puolesta esitettävät rukoukset, kiirastuli ja monet muut, voidaan osoittaa juontavan alkunsa pakanauskonnoista, eikä niitä voida lainkaan todistaa Raamatulla. Sekä asioihin perehtyneet katolilaiset että protestantit myöntävät, että monet heidän opeistaan ovat pakanallista alkuperää, mutta he ylpeilevät siitä, sen sijaan että valittaisivat sitä. Esimerkiksi New Yorkin kaupungin pappi Donald Harrington sanoi osoitettuaan monien joulutapojen olevan pakanallista alkuperää: ”Tämä pakanallisten tapojen ja menojen yhdistäminen on esimerkki Jumalan yleisyydestä ja saattaa havaitsemaan, ettei joulu ole ainoastaan kristillinen juhla, vaan koko ihmiskunnan juhlapäivä.” (New Yorkin Times, jouluk. 24. 1952) Miten tämä eroaakaan Paavalin henkeytetyistä sanoista! – ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” – 2. Kor. 6:14–16.
Meille sanotaan nykyään, että meidän täytyy olla käytännöllisiä ja että Raamattu on kovin epäkäytännöllinen tänä nykyisenä aikana. Eräs newyorkilainen unitaarisen kirkon pappi nimeltä Call, piti tavanomaisen huulilla suoritetun jumalanpalveluksen, mutta teki tyhjäksi sen vaikutuksen epäkäytännöllisyyden perusteella. Tuomitessaan korkeat ihanteet hän valikoi vuorisaarnan hyökkäyksensä kohteeksi. Hän ylisti sitä ”monta moraalista perusperiaatetta ilmaisevana kristillisenä ihanteena”, mutta vastusti sen ottamista kovin vakavasti. ”Kun otat tuon suuren saarnan pois tekstiyhteydestään”, hän vakuutti, ”ja sovellat sitä meidän paikkaamme, aikaamme ja olosuhteisiimme, niin se on surullisen epäkäytännöllinen. Ne, jotka saarnaavat sitä, eivät noudata sitä käytännössä eivätkä aio yrittääkään noudattaa sitä, sillä jos he sen tekisivät, niin heidät haudattaisiin ilman muuta henkisesti sairaitten hoitoloihin.” – New Yorkin Times, kesäk. 30. 1952.
Jeesus saarnasi sitä ja noudatti sitä käytännössä, ja hänet surmattiin sen takia. Hänen askeleissaan uskollisesti seuraavat saarnaavat sitä nyt ja noudattavat sitä käytännössä niin hyvin kuin voivat epätäydellisten kykyjensä mukaan, ja monet pitävät heitä tämän vuoksi epäkäytännöllisinä ja mielisairaina, ja heitä vangitaan ja tapetaankin usein. Mutta sen sijaan että kristikunnan papit seuraisivat Jeesuksen askeleissa, he juoksevat joukon mukana maallisten poliitikkojen ja filosofien ja tiedemiesten jäljessä. Silmäyksenkin tähän maailmaan ja sen saastaan ja turmelukseen, sen juonitteluihin ja valheisiin, sen väkivaltaan ja verenvuodatukseen pitäisi riittää osoittamaan, että sen tie ei ole käytännöllinen. Tottelevaisuus Raamatun periaatteita kohtaan on ainoa käytännöllinen parannuskeino, mutta papitkin yrittävät tuhota ”otteen elämän sanaan”.
Voitaisiin esittää paljon muutakin, mikä osoittaa, miten papit heikentävät uskoa Raamattuun eivätkä lujita sitä. Fundamentalistit opettavat pakanallisia oppeja Raamatun varjolla, ja modernistit jaarittelevat suurkritiikkiä Kirjoitusten arvon alentamiseksi. Jumalankieltäjät ovat rehellisempiä ja aiheuttavat Raamatulle paljon enemmän vahinkoa. Papit ovat susia lampaitten vaatteissa, mutta jumalankieltäjät ovat susia susien vaatteissa, ja jokainen tietää heidän kantansa. (Matt. 7:15) Papeista yleensä on tullut joko tietoisesti tai tietämättään Saatanan viides kolonna. ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” – 2. Kor. 11:13–15.
LUJA HENKINEN OTE JUMALAN SANAAN
Mutta kartettavia eivät ole ainoastaan tiede, propaganda, pakanuus, väärä filosofia ”käytännöllisyydestä” ja monet muut hullutukset, mitkä saattavat sokeain johtajain ja sokeain seuraajain otteen heltiämään. Meidän oma lihammekin koettaa tuhota meidän ”otteemme elämän sanaan”. Itserakkaus tai rakkaus toisiin luomuksiin tai aineelliseen voittoon – mikä tahansa tai kaikki sellainen rakkaus, mikä hellii langenneen lihan haluja, on kenties voimakkaimpia vaikuttavia voimia, mitkä syövyttävät vähitellen otteemme irti Raamatun totuudesta. Se seikka, että nämä voimat vaikuttavat hitaasti ja panevat otteen vähitellen heltiämään, tekee ne vain sitä vaarallisemmiksi. Näiden tunkeutuvien kiilojen vastustamiskeino on mielen keskittäminen Jumalan Sanan periaatteisiin. Sillä tavalla me säilytämme henkisen otteemme elämän Sanaan.
Kirjaimellinen ote kirjaimelliseen kirjaan ei auta. Ulkokultailijat ja muut saattavat puristaa Raamattua käsissään, mutta heidän mielensä ei säilytä minkäänlaista otetta siihen. Papit ja saarnaajat ja hengellisen säädyn jäsenet saattavat kulkea Raamattu käsissään, heidän saatetaan nähdä lukevan sitä julkisilla paikoilla ja näyttelevän sitä muutenkin teeskennellen. Oikeusistuimet ovat pitävinään Raamatusta kiinni käyttäessään sitä oikeudenkäyntimenoissaan, kun todistajat vannovat sormet sen päällä. Julkiset viranomaiset tekevät virkavaloja kädet Raamatulla. Mutta tuollainen ulkonainen ote Raamattuun ei täytä Paavalin kehoitusta, mikä käskee ’säilyttämään lujan otteen elämän sanaan’.
Sen henkisen otteen saamiseksi, mikä varjelee meidät sekä sisältä että ulkoa tulevilta hyökkäyksiltä, vaatii tutkimista ja sitten tottelevaisuutta opitulle. Siten sinä voit ’lakata muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttua sen sijaan uudistamalla mielesi, jotta voisit varmistautua Jumalan hyvästä ja otollisesta ja täydellisestä tahdosta’. (Room. 12:2, Um) Vilpitön ja nöyrä henkinen ote Jumalan Sanaan auttaa noudattamaan Paavalin neuvoa: ”Kuolettakaa sentähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuolihimoon, vahingolliseen haluun ja ahneuteen nähden, mikä on epäjumalanpalvelusta. Älkää valehdelko toisillenne. Riisukaa pois vanha henkilöllisyys tapoineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaan, joka sen loi.” – Kol. 3:5, 9, 10, Um.
Kristuksella Jeesuksella oli todellinen henkinen ote Jumalan periaatteisiin, ja hän esitti niitä torjuakseen Saatanan hyökkäykset. (Matt. 4:1–11) Hän – eivät tiedemiehet ja poliitikot ja filosofit ja ”käytännölliset” uskonnoitsijat – on ’esikuva teidän seurattavaksenne’. (1. Piet. 2:21) Jehova hylkää ne, jotka hylkäävät hänen Sanansa, ja näin tekevien maailman viisaitten osana on todellisuudessa sekaannus eikä tosi viisaus: ”Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet [Jehovan] sanan – mitä heillä on viisautta?” (1. Sam. 15:26; Jer. 8:9) Jeesus sanoi eräässä tilanteessa: ”Minä ylistän sinua [julkisesti], Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” – Matt. 11:25.
Jotkut ovat kyllin rehellisiä tunnustaakseen sen sekavan tilan, mikä on aiheutunut, kun on annettu otteen Jumalan Sanaan herpaantua ja on tartuttu älyperäiseen filosofiaan. Piispa Austin Pardue Pittsburghin protestanttis-episkopaalisesta hiippakunnasta, sanoi elokuun 7:ntenä 1950: ”Me nykyajan kristityt olemme surullisen arvottomia. Mutta lausumme sanasen niille omavanhurskaille ulkopuolella olijoille, jotka viittaavat meidän ulkokultaisuuteemme; me voimme aina tehdä tilaa useammille ulkokultailijoille, ja me kehoitamme heitä kohteliaasti tulemaan ja liittymään meihin. Meidän ulkokultaisuutemme ei ole tahallista, vaan sopivaa. Meidän ortodoksisten amerikkalaisten lahkojemme ilkeä sairaus johtuu niistä epäuskon syövyttävistä hapoista, jotka ovat laimentaneet meidän vakaumuksemme siihen asti, että suuri osa uskonnostamme on tullut pelkäksi tottumuksen ja perimätiedon asiaksi. Toisaalta on tuhoavasta Raamatun suurkritiikistä tullut niin yleinen, että monet meistä nykyisistä papeista tuskin tietävät mitä uskoa. Meistä on tullut toiselta puolen sellaisia älyperäisten palvontamuotojen ja kuluneitten sanontojen palvojia, että me emme uskalla enää uskoa rukouksen ja sakramentin yliluonnollisiin voimiin.”
Meidän ei tule antaa sekaannuksen vallassa olevien maailman älyniekkojen vaikuttaa itseemme eikä ohjata itseämme. He eivät tee vaikutusta Jehovaan ja Kristukseen: ”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon [Jehova].” – 1. Kor. 1:26–29, 31.
Kun sinun ylitsesi tulvehtii siis tiedemiesten, filosofien, poliitikkojen, suurkriitikkojen, pakanallisten fundamentalistien ja muiden propagandan vyöry, mikä pyrkii heikentämään sinun otettasi Raamattuun, niin vastusta sitä! Säilytä otteesi elämän Sanaan!