Lukijain kysymyksiä
● Jotkut yrittävät puolustella avioeroaan ja uudelleennaimistaan sanomalla, että heidän aikaisempi aviopuolisonsa teki aviorikoksen toisen kanssa sydämessään, vaikka hän ei tehnytkään sitä kirjaimellisesti. He lainaavat Matteuksen 5:27, 28:nnen. Mitä on sanottava tällaisesta perustelusta? – F. R., Yhdysvallat.
Tällainen perustelu on epätoivoinen, mutta hyödytön yritys vanhurskauttaa itsensä. Jeesuksen sanat, jotka he vääristelevät omia itsekkäitä tarkoituksiaan varten, kuuluvat seuraavasti: ”Te kuulitte sanotun: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka katsoo jatkuvasti naista, niin että hän tuntee himoa häneen, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään.” (Matt. 5:27, 28, Um) Väitös, että tällainen sisäinen, ilmaisematon himo on aviorikos ja oikeuttaa avioeroon ja uudelleennaimiseen, on samaa luokkaa kuin fariseusten viekkaat, jesuiittamaiset perustelut, kun he perimätiedoillaan lievensivät ja välttivät ja karttoivat Jumalan käskyjä. – Matt. 15:3–9.
Kristus Jeesus osoitti näillä sanoilla, mitä vaaditaan sydämeltä, joka on tosiaan puhdas, että se ei suosi tiettyjä sopimattomia ajatuksia ja haluja. Kysymyksessä ei ole pelkästään pidättyminen väärinteosta rangaistuksen tai seurausten pelosta, vaan päinvastoin rakkaudellisesta vanhurskaudesta, niin että mielessä ja sydämessä ei ole tilaa sopimattomien kaipuitten ruokkimiselle. Pahojen tekojen harkitsemiselle ei jää sijaa, jos me tottelemme Filippiläiskirjeen 4:8:tta: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa [jatkuvasti].” Moraalittomien tekojen ei tule olla puheenaiheena kristittyjen keskuudessa, jollei niiden pohdinta käy välttämättömäksi jostakin teokraattisesta syystä. (Ef. 5:3) Mieli täytyy muuttaa vanhurskautta silmälläpitäen, vanha henkilöllisyys himokkaine ajatuksineen ja tekoineen on hävitettävä tilan tekemiseksi uudelle henkilöllisyydelle, mikä on luotu Jumalan tahdon ja vanhurskauden mukaisesti. – Room. 12:2; Ef. 4:22–24; Kol. 3:5–10.
Jos me emme revi juurineen pois vanhoja ajatuksia mielestämme, niin ne kasvavat siellä ja murtautuvat lopulta teoiksi. Niinkuin Jaakob varoitti: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15) Huomaa siitä huolimatta, että synti aiheuttaa kuoleman, ei himo. Sopimaton himo saattaa johtaa kuolettavaan syntiin, jos sitä suositaan ja mietitään karkoittamatta sitä mielestä ja sydämestä, mutta rangaistusta ei sovelleta, ennenkuin todellinen synti on syntynyt. Jeesus sanoi: Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:20–23) Tällaisten asiain pelkkä ajatteleminen ei tuota ihmiselle rangaistusta. Murhanhimoisen vihan leimahdus, mikä ei ilmene todellisena murhatekona, vaan mikä pysyy sisällä, ei johda ihmisen rankaisemiseen murhaajana. Ei myöskään himokas aviorikoksentekoajatus, minkä mukaan ei kuitenkaan koskaan toimita, tee häntä syypääksi todelliseen syntiin. Se ei ole senvuoksi koskaan avioeron peruste. Mutta kaikki tällaiset pahat ajatukset täytyy kristityn tukahduttaa ja karkoittaa mielestä ja sydämestä, jotta ne eivät koskaan vahvistuisi siinä määrin, että puhkeaisivat syntiseksi toiminnaksi, mikä aiheuttaisi hänelle kuolettavan rangaistukset. Meidän mielemme täytyy olla puhdas. Sitä Jeesus painotti Matteuksen 5:27, 28:nnessa.
● Mitä Heprealaiskirjeen 4:12 merkitsee, varsinkin ero sielun ja hengen välillä? – E. S., Ohio.
Heprealaiskirjeen 4:12 kuuluu: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ja ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Jumalan Sana on elävä muuttaakseen meidän ajatus- ja elämistapamme, ja saadaksemme sen totuuden päähämme ja sydämeemme tarvitaan voimakasta vaikutusta toiminnassa itsessämme. Se ei ole kuollut Sana, joka olisi kadottanut kiinnostuksensa tai totuudenmukaisuutensa, käytännöllisyytensä tai oikean esityksen nykytapahtumista ja suojelevan voimansa näiden moraalittomien aikojen turmelusta vastaan. Siinä on elinvoimaa ja vakaumusta, ja se voi näyttää, mitä meissä on, tunkemalla läpi ja erottamalla terävämmin kuin kukaan maailman psykologi. Se ei ole kuollut kirjain, sen periaatteet pysyvät, sen tuomiot toteutuvat.
Jumalan Sana ei pysähdy vain ihmisen tekojen pinnalliseen tarkkailuun, vaan se tunkeutuu pinnan alle erottaen vaikuttimet ja asenteet, tehden jaon lihallisten halujen ja mielentilojen välillä. Paavali osoittaa näiden kahden voiman vallitsevan meissä: ”Mieleni puolesta minä itse olen Jumalan lain orja, mutta lihani puolesta synnin lain.” (Room. 7:25, Um) Paavali palveli mielellään Jumalan lakia, mutta hän palveli lihallaan synnin lakia. Se elämä, mitä ihminen elää lihaa ja verta olevana ihmissieluna, voi olla erilainen, kuin mikä hänen mielensä eli henkensä tila on. Heprealaiskirjeen 4:12 tekee eron henkilön eli hänen sielunsa elämän ja hänen mielen- ja sydämentilansa ja mielensä taipumuksen välillä. ”Sielu” merkitsee tässä kohdassa lihaelimistön elämää, ja ”henki” merkitsee henkilön mielentilaa eli sydämen taipumusta. Kristittyjen tulee aina tutkia käytöstään sisäisten vaikuttimiensa valossa ja varmistautua siitä, että kaikki puutteellisuus johtuu heikosta lihasta eikä tule tehdyksi tahallisesti väärän sydämentilan takia. Jumalan Sana auttaa meitä erottamaan tämän tutkiessamme itseämme ja tunkeutumaan käyttäytymisemme takana oleviin mielentiloihin ja sydämen aikeisiin ollaksemme varmat siitä, että ne ovat puhtaat, vaikka meidän elämämme saattaakin jäädä täydellisyydestä jälkeen. Jehova ottaa kaikki nämä seikat huomioon ja näkee meidät sisältä ja ulkoa, sillä ”kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”. – Hepr. 4:13.