Rakkaus rakentaa uuden maailman yhteiskuntaa

 1, 2. a) Miten Jehovan kristittyjä todistajia voidaan sopivasti sanoa uuden maailman yhteiskunnaksi? b) Mitkä tosiasiat ja raamatunpaikat osoittavat, että rakkaus rakentaa uuden maailman yhteiskuntaa?

JEHOVAN kristityt todistajat tunnetaan uuden maailman yhteiskuntana, koska he tekevät tunnetuksi Jumalan uutta maailmaa ja käyttäytyvät uuden maailman sopivina lähettiläinä. Uuden maailman rakkaudenperiaate, rakkaus Jehovaan ja heidän lähimmäiseensä, vaikuttaa heissä. Tämä on niin ilmeisesti totta, että julkinen sanomalehdistö on kerran toisensa jälkeen maininnut sen kertoessaan Voittoisan Valtakunnan konventeista, mitkä he viettivät Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa vuonna 1955.

² Tämä on juuri niinkuin pitääkin olla, sillä heidän Johtajansa, Jeesus Kristus, pani suurimman painon rakkaudelle sanoen niinkin, että hänen tosi seuraajansa tunnetaan siitä. ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Rakkaus on ”yhteyden täydellinen side”, mikä sitoo uuden maailman yhteiskunnan jäsenet yhteen tehden heidät voimakkaiksi, kykeneviksi esiintymään yksimielisenä rintamana koko maailmaa vastaan ja kukistamaan Saatanan vainon ja materialismin voimalla tekemän kaksipuolisen hyökkäyksen. ”Kahden on parempi kuin yksin”, ”eikä kolmisäinen lanka pian katkea”. Mitä rakkaus saa aikaan perhepiirin rakentamisessa, sen se suorittaa myöskin uuden maailman yhteiskunnassa ja samoista syistä. – Joh. 13:34, 35; Kol. 3:14, Um; Saarn. 4:9, 12.

RAKKAUS RAKENTAA KOKOUKSIA

 3, 4. Miten rakkaus katselee Jumalan kansan kanssa kokoontumista, ja mitä se siksi tekee tätä varten?

³ Rakkaus rakentaa uuden maailman yhteiskuntaa, koska se vetää meitä antautuneitten kristittyjen eri kokouksiin ja konventteihin, joissa me saamme lisääntyvää valoa Jumalan Sanaan ja hengellistä voimaa ja rohkaisua jatkaa Jehovan palvelemista. Eikä tässä kaikki, vaan rakkaus panee meidät katselemaan kaikkia sellaisia kokoontumisia myöskin toisten rakentamistilaisuuksina. Rakkaus panee meidät haluamaan tulemaan ajoissa ja esittämään lämpimät tervetuliaiset veljillemme ja hyvää tahtoville muukalaisille. Rakkaus tekee meidät erittäin kiinnostuneiksi siihen, mitä lavalta sanotaan, sillä kiinnittämällä tarkkaa huomiotamme siihen me rakennamme puhujaa. Rakkaus saattaa meidät myöskin haluamaan viipyä kokouksen jälkeen kertoaksemme toisillemme kokemuksia ja esittääksemme hyödyllisen ja rohkaisevan sanan tai eleen jollekulle, joka saattaa olla masentunut. Ja kun me teemme siten, niin me rakennamme myöskin itseämme, sillä ei koskaan jää toteutumatta, että ”joka muita virvoittaa se itse kostuu”. – Sananl. 11:25.

⁴ Ja rakkaus koettaa rakentaa toisia eloisalla osuudellaan näissä yhteenkokoontumisissa sikäli kuin siihen on mahdollisuus. Kysymyksessä ei ole ainoastaan se, että me emme unohda ”yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana”, vaan myöskin, että me pidämme ”kiinni toivomme julkisesta julistamisesta” ja annamme ”arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin” sekä kehotamme ”toisiamme sitä enemmän, kun [näemme] sen päivän lähestyvän”. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Minä ikävöin nähdä teidät, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan teidän tekemiseksenne lujiksi, tai pikemminkin, että teidän keskuudessanne lausuttaisiin rohkaisuja jokaisen puolelta toisen uskon kautta, niin teidän kuin minunkin.” – Hepr. 10:23–25; Room. 1:11, 12, Um.

 5. Mitä meidän täytyy tehdä etukäteen rakentaaksemme toisiamme tehokkaasti kokouksissa?

⁵ Rakkaus veljiämme kohtaan kannustaa meitä myöskin valmistamaan tehtävämme niin, että voimme rakentaa veljiämme. Varsinkin silloin, kun saamme esitettävää lavalta, me teemme niin antaen siten edistymisemme tulla ilmeiseksi kaikille heidän rakentumisekseen, niinkuin meitä käsketään: ”Tapahtukoon kaikki rakennukseksi. . . . jotta kaikki oppisivat ja kaikki rohkaistuisivat.” Niin oudolta kuin näyttäneekin, niin seurakunnan palvelijoitten on helppoa laiminlyödä etunsa tässä suhteessa. He syventyvät siinä määrin omiin erityisiin kokouksiinsa tai ohjelmatehtäviensä valmistamiseen, että he laiminlyövät toisinaan valmistautumisen etukäteen toisten johtamiin kokouksiin, jotta he voisivat niissäkin avustaa toisten rakentamista. Noudattakoon siis jokainen evankeliuminpalvelija joka kokouksessa tätä Paavalin ohjetta: ”Vaan puhuen totuutta kasvakaamme rakkauden avulla kaikessa häneen, joka on pää, Kristus. Hänestä koko ruumis, ollen sopusointuisesti liittynyt yhteen ja pantu toimimaan yhdessä jokaisen nivelen välityksellä, mikä antaa kaiken tarvittavan kunkin asianomaisen jäsenen toiminnan mukaan asiaankuuluvassa määrässä, edistää ruumiin kasvua rakentumisekseen rakkaudessa.” – 1. Kor. 14:26, 31; Ef. 4:15, 16, Um.

RAKKAUS OSALLISTUU VALMENNUSOHJELMAAN

 6, 7. a) Mitkä esimerkit osoittavat velvollisuuden osallistua toisten valmentamiseen? b) Miksi palvelijoilla on erityisiä velvollisuuksia tässä suhteessa, ja miten heidän tulee täyttää ne?

⁶ Rakkaus rakentaa edelleen uuden maailman yhteiskuntaa, koska se panee meidät osallistumaan evankeliuminpalveluksen valmennusohjelmaan joko auttaen tai tullen autetuksi. Olkootpa kypsän palvelijan velvollisuudet mitkä hyvänsä, niin hänellä ei ole liian kiire osallistuakseen tähän ohjelmaan. Kenelläkään meistä ei ole suinkaan enemmän tehtävää kuin Jeesuksella Kristuksella, ja hänellä oli kuitenkin aikaa valmentaa toisia. Kun ”hän meni vaeltaen kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. . . . ne kaksitoista olivat hänen kanssaan.” Ja miten monta velvollisuutta Paavalilla olikaan! Hän valmensi kuitenkin siitä huolimatta toisia. Niin, ”meidän, jotka olemme vahvoja, pitäisi kuitenkin kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme. Miellyttäköön kukin meistä lähimmäistään siinä, mikä on hyvä hänen rakentumisekseen. Sillä Kristuskaan ei miellyttänyt itseään.” Huomaa ohimennen jälleen tässä, että rakkaus ei ole tunteellisuutta. Tunteellisuus tyytyy pelkästään lähimmäisensä miellyttämiseen ja kenties mukautuen hänen heikkouksiinsa. Mutta rakkaus miellyttää lähimmäistään ”siinä, mikä on hyvää hänen rakentumisekseen”. – Luuk. 8:1; Room. 15:1–3, Um.

⁷ Koska seurakunnan virkaanasetetuilla palvelijoilla on suuremmat lahjat ja vastaavasti suuremmat tilaisuudet rakentaa veljiään, niin heitä vaaditaankin tietysti antamaan enemmän: ”Tosiaan, jokaiselta, jolle on annettu paljon, vaaditaankin paljon, ja siltä, jonka ihmiset asettavat paljon hoitajaksi, he vaativat tavallista enemmän.” Siinä on juuri syy, miksi Jehova on varannut erikoispalvelijat seurakuntaan, kuten Paavali osoittaa: ”Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin [samoin kuin muiden lampaittenkin] rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysi-ikäisen miehuuden, sen kasvun määrän, mikä kuuluu Kristuksen täyteydelle.” Ja miten tämä valmentaminen evankeliuminpalvelustyöhön tapahtuu? Iloiten, innokkaasti, epäitsekkäästi ja nöyryydessä, niinkuin Pietari osoittaa: ”Paimentakaa huollossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, eikä epärehellisen voiton halusta, vaan innokkaasti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tullen esimerkeiksi laumalle.” – Luuk. 12:48; Ef. 4:11–13; 1. Piet. 5:2, 3, Um.

 8. Keiden takia tulee apua tarvitsevien ottaa se vastaan?

⁸ Jos sinä sattuisit toisaalta olemaan niiden joukossa, joilta puuttuu kykyä pitää tehokkaita saarnoja ovilla tai uusintakäynneillä, niin rakkaus Jehovaan, hyvää tahtoviin ihmisiin ja veljeesi tekee sinut halukkaaksi ottamaan vastaan hänen tarjoamansa avun, mikä rakentaa siten sinua. Vain ylpeys panisi sinut hylkäämään sen avun, eikä nyt ole aikaa ylpeydelle, sillä hyvää tahtovien ihmisten iankaikkinen kohtalo on vaarassa, ja mikä se kohtalo on eräissä tapauksissa, saattaa riippua siitä, kuinka tehokkaasti me ”saarnaamme sanaa”. Jos tarjotun avun vastaanottamiseen vaaditaan nöyryyttä, niin muista, että myöskin avun tarjoaminen toisille vaatii nöyryyttä. Pankoon siis rakkaus Jehovaan, ”muukalaiseen” ja toisiimme kunkin uuden maailman yhteiskunnassa olevan evankeliuminpalvelijan joko tarjoamaan apua toisille tai ottamaan avuntarjouksen vastaan kaikkien ollessa iloiten alamaisia toisilleen. – 1. Piet. 5:5.

NAISEN RAKENTAMISEDUT

 9, 10. a) Mitä etuja sisarilla on toisten rakentamisessa, ja miten he voivat käyttää niitä enimmän hyväkseen? b) Mille naisen raamatullinen asema asettaa suuren arvon, ja kuka antoi tästä valaisevan esimerkin?

⁹ Vaikka kristityillä naisilla ei olekaan kaikkia niitä erilaisia tilaisuuksia rakentaa veljiään, joita kristityillä miehillä on, niin rakkaus ja taivaallinen viisaus panee heidät arvostamaan niitä etuja, joita heillä on, ja käyttämään niitä kaikkein suurimmassa määrin. Valmistautumalla perusteellisesti etukäteen sisaret voivat seurakunnissa valita sanansa hyvin, esittää osuvia ’julkisia julistuksia’ luottavaisesti ja sallien siten myöskin mahdollisimman monen ilmaista ajatuksensa kaikkien läsnäolevien keskinäiseksi rakentumiseksi. Tämä käsittää teokraattisen palveluskoulunkin, missä sisarilla on paljon enemmän mahdollisuuksia osallistua asioihin, kuin mitä he yleensä osallistuvat. Ja kun he tulevat taitaviksi kenttäpalveluksessa, niin he voivat esittää kiinnostavia näytteitä, jotka osoittavat, miten Valtakunnan sanomaa tulee esittää tehokkaasti ovilla ja miten vastaväitteet voidaan voittaa, ja heillä on myöskin kiinnostavia kokemuksia kerrottavana. He voivat tällä tavalla saada tärkeän osan veljiensä rakentamisessa, vaikka heillä ei olekaan etua sanoa veljilleen, mitä heidän tulee tehdä. Ja eikö kaikilla kypsillä sisarilla ole etu valmentaa toisia sisaria? Totisesti on!

¹⁰ Tämä sama periaate soveltuu toisissakin suhteissa. Sisaret voivat auttaa paljon veljiensä rakentamisessa yksinkertaisesti olemalla teokraattisia, osoittamalla ”jumalista antaumusta yhdessä itseensä tyytymisen kanssa”. Tekemällä nöyrästi ja vilpittömästi sen mukaan, mitä saarnataan lavalta, he valaisevat ja painottavat tämän saarnaamisen arvoa. Lähinnä sydäntämme on varmasti kunnian tuottaminen Jehovan nimelle ja veljiemme rakentaminen, eikä naisen Raamatussa esittämä rajoitettu osa kiellä häneltä näitä, vaan asettaa yksinkertaisesti suuren arvon hänen kärsivällisyydelleen, tahdikkuudelleen ja viisaudelleen. Me huomaamme siten, että vaikka Debora oli voideltu profetissa, niin hän ei käskenyt töykeästi Baarakia, vaan käytti kysyvää muotoa ilmoittaessaan hänelle Jehovan ohjeet: ”Eikö Israelin Jumala Jehova ole antanut käskyä?” Ja taas: ”Eikö Jehova ole lähtenyt sinun edelläsi?” Ikään kuin hän olisi vain muistuttanut Baarakia. Hieno puhuttelutapa sisarille nykyään! Ja huomaa myöskin, että kuningatar Esterin halu pelastaa kansansa ei olisi voinut menestyä paremmin, jos hän olisi voinut käskeä puolisoaan kuningas Ahasverosta. Sisaret voivat kiistattomasti tehdä paljon uuden maailman yhteiskunnan rakentamiseksi menemättä suhteellisen teokraattisen vapautensa ulkopuolelle; niin, he eivät tosiaan voikaan auttaa sen rakentamisessa, jos he eivät pysy sen rajoissa. – 1. Tim. 6:6; Tuom. 4:6, 14, Um.

MUITA TAPOJA, JOILLA RAKKAUS RAKENTAA

11. Mitä velvollisuuksia meillä on loukkausten suhteen?

¹¹ Rakkaus rakentaa veljiämme myöskin, koska se tekee meidät anteeksiantavaisiksi, armollisiksi ja pitkämielisiksi. Jos meiltä puuttuu rakkautta, niin me loukkaannumme helposti, me olemme nopeat rankaisemaan loukkaajaa, mikä saattaa kuitenkin tehdä hänet heikommaksi ja siten masentaa häntä, niin että hän menettää lopulta iankaikkisen elämän. Mutta antamalla rakkaudellisesti anteeksi veljillemme vahvistamme häntä, rakennamme häntä, autamme häntä voittamaan heikkoutensa, ja hän tulee siten sellaiseksi ”kuin linnoitettu kaupunki; hän pysyy lujana kuin linnan salpa”. Siitä huolimatta, mitä joku veli saattaa tehdä meille, meidän ei tule kantaa hänelle kaunaa. Jos me emme voi heittää mielestämme loukkausta, sivuuttaa sitä, niin meidän täytyy mennä hänen luokseen Matteuksen 18:15–17 olevan Jeesuksen käskyn mukaan. Emmekä me saa jättää asiaa, kun käy ilmi, että me olemme loukanneet jotakuta toista, vain siksi, että me emme kanna kaunaa. Ei, meidän täytyy mennä nöyrästi loukatun veljen luo ja koettaa voittaa hänet takaisin. (Matt. 5:23, 24) Pukeutukaa sen tähden ”myötätunnon, ystävällisyyden, nöyrämielisyyden, lempeyden ja pitkämielisyyden hellään rakkauteen. Kärsikää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti auliisti anteeksi toisillenne, jos jollakulla on syytä valitukseen toista vastaan. Niinkuin Jehova antoi auliisti anteeksi” meille, tehkäämme mekin samalla tavalla. Ja tässä me rakennamme jälleen itseämme, koska armolliselle ”osoitetaan armoa”. – Sananl. 18:19, Ak; Kol. 3:12, 13; Matt. 5:7, Um.

12. Mitkä velvollisuudet rakkaus muistaa, jotta emme kompastuttaisi toisia?

¹² Rakkaus rakentaa edelleen uuden maailman yhteiskuntaa, koska se on kiinnostuneempi toisten hyvinvoinnista kuin omista ”oikeuksistaan”. Rakkaus on ajatteleva ja huomaavainen, jottei se kompastuttaisi toisia, se tavoittelee ”sitä, mikä edistää rauhaa, ja sitä, mikä on rakentavaa toisillemme”. Se ei revi Jumalan työtä minkään henkilökohtaisen etuuden vuoksi. Paavali kirjoitti juuri tässä yhteydessä: ”Rakkaus rakentaa.” Niin, ”kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole edullista. Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan toisen henkilön etua.” Siten ’kantamalla toistemme taakkoja me täytämme Kristuksen lain’ rakentaen toisiamme. – Room. 14:19, 20; 1. Kor. 8:1; 10:23, 24; Gal. 6:2, Um.

13. Miten aineellisia varoja voidaan käyttää rakentamiseksi?

¹³ Me voimme myöskin rakentaa veljiämme osoittamalla rakkautta aineellisin tavoin, ’jakamalla pyhien kanssa heidän tarpeittensa mukaan noudattaen vieraanvaraisuuden menettelytapaa’. Rakastettu apostoli Johannes osoittaa tämän niin hyvin: ”Jolla on tämän maailman varoja ylläpitää elämää ja joka näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee hellän myötätuntonsa oven häntä kohtaan, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako [ainoastaan] sanoin [ja] kielellä, vaan teoissa ja totuudessa.” Ja koska Valtakunnansalin ylläpitäminen paikkakunnan uuden maailman yhteiskunnan päämajana sekä hyvän uutisen maailmanlaajuinen saarnaamistoiminta 162 maassa vaatii kuluja, niin rakkaus rakentaa myöskin antamaan raha-avustuksia, ja me kunnioitamme siten Jehovaa omaisuudellamme. – Room. 12:13; 1. Joh. 3:17, 18, Um; Sananl. 3:9.

14. Mitä tekemättä jättämällä rakkaus myöskin rakentaa?

¹⁴ Rakkaus rakentaa myöskin sillä, mitä se ei tee. Rakkaus ei hävitä järjestön yksimielisyyttä kateellisella kilpailulla: ”Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.” Eikä rakkaus saata toisia hämilleen eikä yritä sopimattomalla käytöksellä saada heitä tekemään väärin, se ”ei käyttäydy sopimattomasti”. Eikä se menetä mielenmalttiaan, ’polta varokkeitaan’. Rakkaus ”ei katkeroidu”. Eikä rakkaus alennu valehtelemaan, se ei nauti epäoikeudenmukaisuuksista, se ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. Niin, jotta me voisimme rakentaa toisia, niin meidän ei ole ainoastaan rakastettava ja tehtävä sitä, mikä on oikein, vaan meidän on myöskin vihattava ja kartettava sitä, mikä on väärää. – 1. Kor. 13:4–6.

RAKKAUS RAKENTAA ”MUUKALAISTA”

15. Mihin toimintoihin rakkaus muukalaista kohtaan panee meidät ryhtymään, missä määrin ja millaisissa olosuhteissa?

¹⁵ Samoin kuin rakkaus rakentaa perhepiiriä ja uuden maailman yhteiskuntaa, se rakentaa myöskin hyvää tahtovaa ”muukalaista”. Rakkaus saa meidät huomaamaan hänen vanhurskaudennälkänsä ja -janonsa sekä panee meidät tekemään jotain sen suhteen, metsästämään ja kalastamaan häntä kulkemalla säännöllisesti talosta taloon ja asettumalla kadunkulmiin, tarjoamalla Valtakunnan sanomaa ja tekemällä siten sekä hyvällä että huonolla ilmalla. Se saattaa meidät saarnaamaan sekä suosiolliseen aikaan että silloin, kun työ on kielletty, ’epäsuotuiseen aikaan’, ja pitää meidät valppaina todistaaksemme tilapäisesti, milloin vain tilaisuus tarjoutuu (ei saarnaamaan ”sopimattomasti”), kotona, maallisessa työpaikassa, ostoksilla tai matkalla. Ja rakkaus saa meidät kestäviksi ’aamusta iltaan’, niin että me emme koskaan hellitä sen tekemistä, mikä on oikein. – 2. Tim. 4:2; Saarn. 11:6; 2. Tess. 3:13.

16. Mikä on päämääränämme saarnatessamme toisille?

¹⁶ Mutta jos me haluamme rakentaa ”muukalaista”, niin me emme saa kuitenkaan kadottaa näkyvistämme päämääräämme. Vaikka tunnit ja kirjallisuuden levittäminen ovat tärkeitä, niin ne ovat vain päämääräämme auttavia eri keinoja, ja tämä päämäärä on muukalaisen auttaminen tulemaan uuden maailman yhteiskunnan jäseneksi, osallistumaan Jehovan nimen kunniaansaattamiseen ja saavuttamaan elämän uudessa maailmassa. Meillä täytyy olla tosi kiinnostus ja huoli heihin nähden, niinkuin Jeesuksellakin oli: ”Nähdessään kansanjoukot hän tunsi hellää kiintymystä heitä kohtaan, koska heitä nyljettiin ja sysittiin sinne tänne niinkuin paimenettomia lampaita.” Me saatamme olla vaikka kuinka eteviä heiluttamaan ”hengen miekkaa” ja ostamaan sopivaa aikaa suotuisaan ja vaikeaan aikaan, mutta jos meillä ei ole niinkuin Jeesuksella tuota hellää kiintymystä niitä kohtaan, joita me palvelemme, ja jos me emme osoita sitä sanoillamme ja teoillamme, niin hyvää tahtovat muukalaiset eivät rakennu. – Matt. 9:36; 23:37; Joh. 11:35.

17. Millä tavalla rakkaus panee meidät saarnaamaan?

¹⁷ Rakkaus tekee esityksemme ovella ja uusintakäynnillä vilpittömäksi, ystävälliseksi ja lämpimäksi. Jos me emme tapaisi hyvää tahtovaa muukalaista kotoa ensimmäisellä tai toisella yrityksellä, kun menemme uudelleen hänen luokseen, niin rakkaus panee meidät yrittämään kolmannen, jopa neljännenkin kerran. Muista, että rakkaus ei masennu, vaan se pysyy hellittämättömänä. Jos me olemme rakkaudellisesti kiinnostuneita muukalaisesta, niin me aloitamme todennäköisemmin Raamatun kotitutkistelun hänen kanssaan.

18. Mistä johtuu, että niiden lukumäärällä, joille johdettiin Raamatun kotitutkisteluja, on suuri ero v. 1955 kastettuihin verrattuna?

¹⁸ Niin me siis johdamme säännöllisesti Raamatun kotitutkistelua hyvää tahtovalle muukalaiselle. Merkitseekö se, että me pääsemme varmasti päämääräämme häneen nähden? Ei suinkaan! Seuran vuoden 1956 Yearbook osoittaa, että palvelusvuonna 1955 johdettiin joka kuussa 337 456 Raamatun kotitutkistelua. Mutta vain viidesosa tuosta luvusta vertauskuvasi antaumuksensa kasteella. Koska me emme johda näitä tutkisteluja keskimäärin viittä vuotta, niin siitä seuraa, että monet niistä keskeytyivät. Miksi? Jeesuksen vertaus kylväjästä ja siemenestä sanoo: Jotkut Saatanan ”linnut” eli asiamiehet nokkivat joitakin siemeniä; tämän maailman orjantappurat, maailman huolet ja pettävät huvitukset ja rikkaudet tukahduttivat enemmän; ja vainon kuuma aurinko hävitti loput. Meidän täytyy osoittaa näiden tuhoavien tekijöitten vastapainoksi jatkuvasti aitoa kiinnostusta ”muukalaisen” hyvinvointia kohtaan, meidän täytyy olla hellittämättömiä rakkauden osoittamisessa. – Luuk. 8:4–15.

HELLITTÄMÄTÖN RAKKAUS RAKENTAA

19, 20. a) Millä rakentavalla tavalla rakkaus panee meidät johtamaan Raamatun tutkistelujamme? b) Miten Paavalin tessalonikalaisten kanssa saama kokemus valaisee edelläolevaa?

¹⁹ Älkäämme tulko sen tähden koskaan koneellisiksi johtaessamme Raamatun kotitutkistelujamme, tehden niistä kaavamaisia, niin että emme edes huomaa, ymmärtääkö muukalainen asian vai ei. Jollei hän tosiaan ymmärrä sitä, niin hän ei voi rakentua. Muista, että ne, jotka kantoivat kylväjävertauksessa hedelmää, ’ymmärsivät’ sen ennen kaikkea. Ja niinkuin siemen tarvitsee säännöllisesti auringonpaistetta ja sadetta, niin olkaamme mekin säännöllisiä, täsmällisiä ja luotettavia antaen oikean esimerkin. Umpimähkäisyys ei ilmaise paljoakaan rakkautta, se ei kehitä arvostusta hyvää tahtovassa muukalaisessa. Me emme voi päästä siitä, että meidän täytyy osoittaa muukalaisille rakkautta, täytyy tulla hänelle ”kätköpaikaksi tuulelta ja suojaksi myrskyltä, vesivirroiksi kuivassa paikassa, suuren kallion varjoksi nääntyneessä maassa”, jos hänen on tultava kyllin vahvaksi torjumaan uskonnollista vastustusta, lieventämään maailman kiusauksia ja kestämään siinä puristuksessa, minkä alaiseksi hän joutuu siksi, että on uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä. – Matt. 13:19–23; Jes. 32:1, 2, As.

²⁰ Apostoli Paavali osoitti tätä rakkautta niitä kohtaan, jotka hän oli tuonut totuuteen. Hän muisti heitä rukouksissaan, ja kun hän ei voinut käydä heidän luonaan, niin hän kirjoitti heille rohkaisevia kirjeitä. (Mainitsetko sinä rukouksissasi ne, joiden kanssa sinä tutkit?) Huomaa esimerkiksi, miten hän osoitti rakkautta niitä kohtaan, jotka olivat kiinnostuneita totuuteen Tessalonikassa: ”Me tulimme lempeiksi teidän keskellänne, niinkuin imettävä äiti hellii omia lapsiaan. Koska meillä oli siis hellä kiintymys teitä kohtaan, niin me halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan myöskin oman sielumme, koska kävitte meille rakkaiksi.” Tuskin nämä tessalonikalaiset olivat ottaneet totuuden ja asenteen, kun raivoisa vaino puhkesi ja Paavalin piti jättää heidät. Hän oli niin huolissaan heidän hengellisestä hyvinvoinnistaan, että kun hän ei voinut kestää sitä enää, niin hän lähetti Timoteuksen (niin arvokas kuin tämän apu olikin Paavalille), jotta hän olisi saanut tietää, miten he edistyivät. Paavali iloitsi saadessaan tietoonsa, että kun hän oli rakentanut heitä rakkaudella, niinkuin imettävä äiti hellii lastaan, ja jatkanut heidän ’kehottamistaan, niinkuin isä kehottaa lapsiaan’, niin he pystyivät seisomaan niin lujina, että heidän uskonsa tuli huomattavaksi. Siinä se on! Jotta hyvää tahtovat muukalaiset rakentuisivat, niin että he tulevat kypsiksi uuden maailman yhteiskunnan evankeliuminpalvelijoiksi, niin meidän ei ainoastaan ole ruokittava heitä Valtakunnan totuuksilla, vaan meidän täytyy myöskin antaa heille oma sielumme, rakkautemme. – 1. Tess. 2:7, 8, 11, Um.

21. Keitä rakkaus siis rakentaa ja miksi?

²¹ Rakkaus rakentaa totisesti teokraattisen perhepiirin jäseniä, niitä, jotka kuuluvat uuden maailman yhteiskuntaan ja hyvää tahtoviin muukalaisiin. Rakkaus rakentaa, koska Jumala on rakkaus, koska rakkaus pitää Jumalan käskyt ja koska meidän kaikkien tarvitsee antaa ja saada rakkautta. Rakkaus rakentaa, koska rakkaus kuulee ja näkee toisten hyvät ominaisuudet, heidän tarpeensa sekä omat tilaisuutensa huolehtia noista tarpeista; se rakentaa, koska se tekee jotain ja antaa epäitsekkäästi ja auliisti ja koska se on lempeä, lämmin ja hellä. Ja rakkaus rakentaa, koska se ei masennu, se pysyy hellittämättömänä, on pitkämielinen, kantaa, toivoo ja kestää kaiken. Niin, rakkaus rakentaa, koska ”rakkaus ei koskaan häviä”.