Kunnioita Jehovan järjestöä

”Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” – Sananl. 6:20, 23.

 1. Ketkä ovat kristikunnan lapsia, ja millaisessa tilassa he ovat?

KRISTIKUNNAN lapset ovat tämän asiainjärjestelmän lapsia, sillä kristikunta on sen hallitseva osa. Kristikunnan lapsilla on lamppu, Raamattu, satoina miljoonina kappaleina monilla kielillä, mutta se on heille sytyttämätön lamppu. Miksi? Koska tämän asiainjärjestelmän isä ja hänen huolimaton jälkeläisensä ”kristikunta” ovat sokaisseet mielensä tämän lampun valolle. Vielä pahempaa on, että he ovat työntäneet lapsensa ulos ilman asianmukaista arvostusta heidän lamppuaan kohtaan ja ovat sallineet heidän vaellella ympäri pimentyneessä ja miltei puutteenalaisessa tilassa. Sekin lamppu, mitä he kantavat – niin verhottu kuin se onkin heiltä – olisi tullut riuhtaistuksi heiltä pois, jos ei voimakkaampi käsi olisi estänyt sitä. Tällainen on kuva kristikunnan vanhan maailman lapsista. – 2. Kor. 3:15; 4:4, 6.

 2. Millä huomattavalla tavalla uuden maailman yhteiskunnan lapset eroavat kristikunnan lapsista?

² Mikä vastakohta, kun katselemme Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan lapsia! Hekin kantavat lamppua, tosiaan samaa lamppua, Jumalan kirjoitettua Sanaa. Mutta niinkuin Psalmiin 119:105 (As) on kirjoitettu: ”Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja minun polkuni valo.” Miksi heillä on valo, kun kristikunnan lapsilla ei sitä ole? Molemmilla on sama lamppu, Jumalan Sana, Raamattu. Mistä ero johtuu? Vastaus on, että he ovat katsoneet verhoamattomin kasvoin taivaallisen Isän hohtavaa Sanaa, ja he ovat myöskin ottaneet vastaan valistavaa tietoa hänen äitijärjestönsä kautta. Sananlaskujen 6:20, 23:nnessa (Ts) on kirjoitettu: ”Poikani, pidä isäsi käsky äläkä unohda äitisi opetusta. Sillä käsky on lamppu ja opetus on valo, ja kurituksen nuhteet ovat elämän tie.”

 3. Mitä vaaditaan niiltä, jotka haluavat saada valoa Raamatusta?

³ Tarkastelkaamme tätä hetkinen. Siinä mainitaan kaksi seikkaa: isän käsky ja äidin opetus eli laki. Sananlaskut selittää sitten, että isän käsky on palava lamppu, mutta että valoa tulee myöskin äidin opetuksesta eli laista. Maailma on täynnä Raamattuja, mikä Kirja sisältää Jumalan käskyt. Miksi ihmiset eivät sitten tiedä, mitä tietä on kuljettava? Koska heillä ei ole myös äidin opetusta eli lakia, mikä on valo. Jehova Jumala on varannut pyhän kirjoitetun Sanansa koko ihmiskunnalle, ja se sisältää kaiken tiedon, mitä tarvitaan, jotta ihmiset voisivat omaksua elämään johtavan tien. Mutta Jumala ei ole järjestänyt niin, että tämä Sana puhuisi muusta riippumatta tai loistaisi elämääantavaa totuutta itsestään. Hänen Sanansa sanoo: ”Vanhurskaalle koittaa valkeus.” (Ps. 97:11) Jumala varaa järjestönsä kautta tämän valon, minkä sananlasku sanoo olevan äidin opetus eli laki. Jos me aiomme vaeltaa totuuden valossa, niin meidän ei ole tunnustettava ainoastaan Jehova Jumala Isäksemme, vaan myöskin hänen järjestönsä äidiksemme.

 4. Missä määrin israelilaisia vaadittiin kunnioittamaan isää ja äitiä, ja missä määrin kristittyjä vaaditaan nykyään?

⁴ Jotkut, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja jotka väittävät Jumalan olevan heidän Isänsä, kerskuvat vaeltavansa yksistään Jumalan kanssa ja hänen ohjaavan henkilökohtaisesti heidän askeleensa. Tällaiset ihmiset eivät ainoastaan hylkää äidin opetusta eli lakia, vaan heittävät kirjaimellisesti Jumalan vaimon kadulle. Jumalan totuuden valo ei ole heitä varten. Jehova teki Israelin kansassa tottelevaisuuden vanhempia kohtaan ehdottomaksi velvollisuudeksi. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, kuului viides kymmenestä käskystä. (2. Moos. 20:2–17; 5. Moos. 5:16) Palkinto tottelemisesta oli pitkä elämä, tottelemattomuudesta kuolema. ”Jos jollakulla miehellä sattuisi olemaan poika, joka on uppiniskainen ja kapinallinen eikä kuuntele isänsä ääntä eikä äitinsä ääntä, ja he ovat oikaisseet häntä, mutta hän ei tahdo kuulla heitä, niin . . . kaikkien hänen kaupunkinsa miesten täytyy kivittää häntä kivillä, ja hänen täytyy kuolla.” (5. Moos. 21:18–21, Um) Sellaista kunnioitusta ja tottelevaisuutta vaadittiin, eikä ainoastaan suoranaisille lihallisille vanhemmille tulevana, vaan myöskin oikeutetusti Israelin vanhemmille vaikutusvaltaisille miehille kuuluvana. Kun tällaista asiaankuuluvaa arvonantoa ei osoitettu Elisalle, Jehovan profeetalle, niin se aiheutti nuorten syyllisten joukolle oikeudenmukaisen tuomion nopean toimeenpanon. (2. Kun. 2:24) Jumala vaatii nytkin tiukasti lapsiltaan tottelevaisuutta, kunnioitusta ja arvonantoa. Näitä ei tule osoittaa ainoastaan itselleen elävälle Jumalalle, vaan myöskin hänen vaimojärjestölleen.

ÄITIJÄRJESTÖN TUNTEMINEN

 5. Miten Paavali ilmaisee kristittyjen todellisen äidin?

⁵ Kristittyjen todellinen äiti ei ole eikä voi olla maallinen järjestö. Osoittaakseen tämän Paavali asettaa lihallisten juutalaisten aseman hengellisten juutalaisten eli kristittyjen aseman vastakohdaksi ja sanoo sitten: ”Ylhäälläoleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.” (Gal. 4:26, Um) Hän lainaa senjälkeen osan Jesajan ennustuksesta. Kun katsomme tätä ennustusta Jesajan 54. luvusta, niin saamme tietää tekstiyhteydestä, kuka tämä ”meidän äidiksemme” sanottu on. Jakeet viisi ja kuusi (As) kuuluvat: ”Sinun Tekijäsi on sinun aviomiehesi, sotajoukkojen Jehova on hänen nimensä; ja Israelin Pyhä on sinun Lunastajasi; . . . Sillä Jehova on kutsunut sinut kuin hylätyn ja hengessään murheellisen vaimon.” Paavali ilmaisee tällä tavalla Jehovan vaimon Hänen näkymättömäksi yleisjärjestökseen, Kristuksen ja hänen perijätovereittensa äidiksi.

 6. a) Mikä on ”ylhäälläolevan Jerusalemin” ja uuden maailman yhteiskunnan suhde toisiinsa Jesajan 66:8:nnen mukaan? b) Mihin muuhunkin suhteeseen heidät saatetaan?

⁶ Mikä suhde vallitsee sitten tämän taivaallisen vaimon ja uuden maailman yhteiskunnan näkyvän teokraattisen järjestön välillä? Ja kenelle meidän tulee osoittaa arvonantoa? Me käännymme jälleen Jesajan ennustuksen puoleen saadaksemme vastauksen. 66. luku, jae 7 kuvailee poikalapsi-Valtakunnan hallituksen synnyn Kristuksen Jeesuksen, joka on Siionin lasten ensimmäinen, ollessa Kuninkaana taivaassa. Tämä tapahtui v. 1914. Sitten se sanoo 8. jakeessa (As): ”Syntyykö maa yhtenä päivänä? Synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Sillä kohta kun Siion oli synnytyskivuissa, se synnytti lapsensa.” Tämä ennustaa useampien lasten syntymän, mutta tällä kertaa maan päällä. Tämä tapahtui v. 1919. Syntynyt maa on Jehovan voidellun jäännöksen uuden maailman yhteiskunnassa maan päällä ennallistettu tila, mikä on vapaa Jehovan palvonnalle ja järjestetylle teokraattiselle palvelukselle. Uusi kansa on Babylonista vapautetun hengellisen Israelin jäännös, mikä on nyt perustetun vastasyntyneen Valtakunnan alaisuudessa. Tähän kansaan kuuluvat asuvat teokraattisessa maassa maan päällä, vapautetun Kristuksen perijätovereitten jäännöksen ennallistetussa tilassa. Mutta koska näillä ylhäälläolevan Siionin lapsilla on taivaallinen päämäärä hallita Kristuksen kanssa, niin he tulevat myöskin osaksi yleisjärjestöstä, mikä on Jumalan vaimo, ja he muodostavat Kristuksen kanssa tuon järjestön pääkaupungin. Jumalan vaimo, Siion eli ylhäälläoleva Jerusalem, on yleisjärjestö, jonka sata neljäkymmentäneljä tuhatta ynnä yksi jäsentä eli lasta muodostavat lopulta pääkaupunkimaisen poikalapsihallituksen, näiden kaikkien ollessa kuitenkin saman yleisjärjestön pääosa. Nämä lapset, Kristus Jeesus ja ne 144 000, ovat yksilöitä, jotka muodostavat pääkaupungin, kuninkaallisen järjestön, Kristuksen ”morsiamen” ollessa uusi Jerusalem. Nämä 144 000 Jumalan hengestäsiinnyttä lasta muodostavat kumminkin yhdessä Kristuksen Jeesuksen, Päänsä, ja kaikkien näkymättömien pyhien enkelihenkiluomusten kanssa Jumalan yleisjärjestön, hänen vaimonsa. Niinkuin lapsia syntyi muinaisessa Jerusalemissa ja heistä tuli tuon kaupungin asukkaita, samoin syntyvät Siionin 144 000 hengellistä lastakin osaksi yleisjärjestöstä muodostaen samalla sen pääkaupungin Jeesuksen Kristuksen kanssa.

 7. Miten tosi tytärjärjestö voidaan tuntea, ja mikä osoittaa eräitten esittävän vääriä väitöksiä?

⁷ Koska Kristuksen ”morsian” on niin läheisessä yhteydessä äitijärjestöön, niin se muistuttaa varmasti äitiään joka suhteessa samoin kuin nekin vielä maan päällä lihassa olevat kristityt, jotka on kihlattu avioon Kristuksen kanssa. Nämä palvelevat hänen edustajinaan ja ovat sen tähden helposti tunnettavissa mukautumisestaan Jumalan näkyvälle yhdyskanavalle asettamiin vaatimuksiin. On hyvin selvää, että kristikunnan niin sanotut kirkkojärjestöt eivät voi olla Siionin todellinen tytärjärjestö. Ne eivät muistuta lainkaan taivaassa olevaa Jumalan vaimojärjestöä. Kun ne ovat luopuneet tosi palvonnasta, niin niiden ”kirkko”-rakenne ei ole aito eikä apostolinen, vaan vaihteleva muodoltaan toisten noudattaessa pappisvaltaista rakennetta, toisten ollessa demokraattisia eli riippumattomia ja taas toisten omaksuessa synodisen kirkkohallinnon. Mitkään näistä muodoista eivät ole oikeutettuja, ja ne synnyttävät itsekkyyttä ja itsekeskeistä kunnianhimoa. Koska väärennetyt järjestöt eivät ole todellisuudessa tämän äidin lapsia, niin ne kaikki vastustavat ilkeästi tosi kristittyjen ”äitiä”, ja niiden havaitaan siten taistelevan Jumalaa ja hänen Kuningastaan, Jeesusta Kristusta, vastaan, häntä, joka on Jehovan yleisjärjestön pääjäsen. – Psalmi 2.

 8. Miten tytärjärjestö syntyy Jumalan kirkoksi, ja kuka sen synnyttää, ja miten siitä tulee Jumalan kanava?

⁸ Jumalan kirkko, Siionin tytär, ei ole ihmisten suunnittelema eikä kehittämä. Paavali sanoi selvästi: ”Mutta nyt on Jumala asettanut jäsenet ruumiiseen, kunkin niistä, juuri niinkuin hän on nähnyt hyväksi. Ja Jumala on asettanut asianomaiset seurakuntaan, ensiksi apostolit, toiseksi profeetat, kolmanneksi opettajat” ja niin edelleen läpi koko näkyvän järjestelyn. (1. Kor. 12:18, 28, Um) Paavali osoittaa sitten efesolaisille kirjoittamassaan kirjeessä, että Jumalan kanavan vahvistavat ja muodostavat ne, jotka Kristus antoi ’lahjoiksi ihmisinä’, ja Paavali lisää seuraavat sanat selittääkseen asiaa ja osoittaakseen, miten se tapahtuu: ”Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Ef. 4:8, 11, 12, Um) Näistä sanoista käy ilmi, että kaikkien seurakunnassa olevien piti olla evankeliuminpalvelijoita, ja Jeesus sanoi uskovansa juuri tälle palvelijain joukolle, ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle”, kaikki valtakuntansa edut. Tällainen rakenne vastaa taivaan teokraattista järjestöä, ja se saa kokea nyt, vuoden 1919 jälkeen ja Siionin lasten jäännöksen synnyttyä, Jesajan sanojen täyttymyksen: ”Katso, kuningas [Jeesus Kristus] hallitsee vanhurskaudessa, ja ruhtinaat vallitsevat oikeudenmukaisuudessa.” – Jes. 32:1, As.

 9. Mikä Jumalan kanavan luvattu ennallistaminen tekee tyhjäksi kristikunnan väärät väitteet, että siihen kuuluu Jumalan lapset?

⁹ Koska tämä Jumalan näkyvä kanava on perustettu vanhurskaudessa, niin se täytyy säilyttää samojen korkeitten periaatteitten mukaan. Tämän järjestön parantaminen ja ennallistaminen siitä rappeutuvasta luopumuksesta, mihin nimikristityt olivat vajonneet apostolien kuoleman jälkeen, oli ennustettu. ”Pronssin sijaan minä tuon kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeaa ja puun sijaan pronssia ja kivien sijaan rautaa. Ja minä teen Rauhan teidän hallitukseksenne ja Vanhurskauden teidän hallitsijaksenne.” (Jes. 60:17, Ak) Tämä on se teokraattinen järjestys, minkä Jeesus pani alulle opetuslastensa keskuudessa, ja hän osoitti, että sen täytyy säilyä jatkuvasti yksilöistä huolimatta. Hänen päätöksensä pitää järjestö puhtaana ja antautuneena oikeille periaatteille ilmeni siinä toimenpiteessä, mihin hän ryhtyi erottaessaan yhden kahdestatoista alkuperäisestä apostolista. On näin ollen hyvin selvää, ettei kenenkään asema Jumalan järjestössä ole mikään suoja, ja tämä tosiasia tekee ehdottomasti tyhjäksi ne monet väärät väitteet, joita kristikunnan äpärä-”tytär”-järjestöjen hengellisesti avionrikkoiset ja jumalattomat johtajat tekevät. Ne ovat Jumalan järjestön ulkopuolella, eikä niissä ole lainkaan valoa.

VALON ARVOSTAMINEN

10. Mikä on Raamattuun kohdistuvan tosi valon lähde, ja miten meille on ilmaistu, kenelle meidän tulee osoittaa arvonantoamme?

¹⁰ Meidän äitimme opetus eli laki ei ole siis maallisesta järjestöstä tulevaa valoa, mikä ilmenee ”erehtymättömänä selityksenä”, kuten roomalaiskatolinen pappisvalta väittää. Tämän valon lähteenä täytyy olla tosi Jumalan valtaistuin, ja valo lähetetään hänen Poikansa, Siionin lasten esikoisen, pääkaupungin Kuninkaan, kautta. Ja maanpäällinen todellinen kanava on niiden hänen perijätovereittensa muodostama kansa, jotka ovat nyt ennallistetussa teokraattisessa tilassa tämän järjestömaan ytimenä eli keskuksena. Tämä tekee selväksi sen lausunnon merkityksen, minkä Jeesus antoi ”lampaista” ja ”vuohista” Matteuksen 25:31–46 esitetyssä kuvauksessaan. Koska nämä taivaaseen matkalla olevat Siionin lapset ovat Kristuksen maan päällä olevia veljiä, niin Jeesus voi hyvin sanoa niille lampaille, jotka osoittavat heille suosiota: ”Totisesti minä sanon teille: Siinä määrin kuin te teitte sen yhdelle näiden minun veljieni pienimmistä, te teitte sen minulle.” (Um) Miten syvästi arvostaen meidän täytyykään näin ollen katsella ei ainoastaan taivaassa olevaa Jumalan vaimoa, vaan myöskin hänen maan päällä olevia lapsiaan, jotka edustavat häntä! Meidän kohtalomme on meidän omissa käsissämme. Tuleeko meistä ”lampaita” vai ”vuohia”, ratkeaa sen perusteella, miten me itse menettelemme Jehovan järjestöä kohtaan.

11. Mitä se ilmaisee, jos seurakunnassa jätetään huomioonottamatta jotkut, joilta näyttää puuttuvan eräitä ominaisuuksia, mutta mikä on oikea suhtautuminen sellaisiin?

¹¹ Jumalan kansan yhteydessä on nyt joitakuita, joilla on vähän maailman aineellista hyvää. On myöskin joitakuita, joilta saattaa puuttua sujuvakielisyys tai joilta voi näyttää puuttuvan se, mistä tämä maailma puhuu usein ”viehättävänä seurustelutaitona”. Jos tällaiset jätetään huomioonottamatta – tai mikä on vielä pahempaa – jos heitä ylenkatsotaan, niin se on halveksinnan osoittamista koko järjestöä kohtaan. Paavali kysyy: ”Halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole?” (1. Kor. 11:22) Miten paljon enemmän se ilmaisisikaan uuden maailman yhteiskunnassa olevien veljien ykseyttä ja rakkautta, jos ne, joilla näyttää olevan yltäkylläisesti näitä ominaisuuksia, kehittäisivät ystävyyttä niiden kanssa, joilta niitä näyttää puuttuvan! Tätä ei tule tehdä alentuvaisuuden hengessä, ikäänkuin antaminen olisi vain yksipuolista, koska ne, jotka ovat nähtävästi köyhiä aineellisesta omaisuudesta, ovat usein rikkaita hengellisistä uskontöistä. Monet näistä ovat varjeltuneet koetuksissa ja koettelemuksissa, mitkä ovat tehneet heistä rakkaita Jehovan sydämelle. Tällaiset saattavat tosiaan olla sen uskollisen filippiläisen kaltaisia, josta Paavali kirjoitti: ”Ottakaa hänet tavanomaisen tervetulleena vastaan Herrassa kaikella ilolla ja pitäkää jatkuvasti tällaisia miehiä rakkaina, koska hän joutui Herran työn takia aivan lähelle kuolemaa, pannen sielunsa vaaralle alttiiksi.” (Fil. 2:29, 30, Um) Ja vaikka heillä ei olisikaan ollut tällaisia kokemuksia, niin kaikki Jehovan järjestössä olevat ovat rakkaita hänelle, ja yhdenkin sellaisen väheksyminen merkitsee Jehovan itsensä väheksymistä tai hänen viisautensa kyseelliseksi asettamista siksi, että hän on kutsunut tämän palvelijan osallistumaan niistä siunauksista, joita hän vuodattaa häntä rakastaville.

12. Miten eräät, jotka halveksivat järjestöä, osoittautuvat tyytymättömiksi Jumalan kanavaan?

¹² Jotkut harvat, jotka ovat Jumalan näkyvän järjestön yhteydessä, eivät ole tyytyväisiä tämän kanavan kautta tulevaan Jumalan Sanaan kohdistuvaan valoon. Nämä muutamat turvautuvat yksityiseen selitykseen tai yrittävät ”lukea” Vartiotornista sellaista, mitä ei ole koskaan tarkoitettu, ja levittävät sitten sitä totuutena. Tai he omaksuvat jonkin vakaumuksen Raamattuun perustuvana, kuten ruokavalion, ajanlaskua koskevia mielipiteitä ja muuta sellaista, ja etsivät sitten käännynnäisiä Siionin uskollisten lasten joukosta. Heidän menettelynsä on kuin sanoisi, että Jehovan tie ei ole oikea eikä riittävä ja että Vartiotorni ei riitä meidän ajallemme.

13. a) Miten jotkut harvat yrittävät ”johtaa” järjestöä? b) Minkä tulee olla oikea näkemys palvelijoista heidän ikä- tai totuudessaolovuosistaan riippumatta?

¹³ On myöskin eräitä harvoja, jotka ottavat valtuuden tai yrittävät ”johtaa” järjestöä. Jotkut ovat hyvin ovelia suunnitelmissaan ja koettavat vaikuttaa seurakunnan palveluskomiteaan muodostamalle jonkinlaisen ”seurakunnan mielipiteen”. He tekevät tämän pienin yksityisrynnistyksin edistäen henkilökohtaista mielipidettään, kunnes se tarttuu toisiin, ja joskus syntyy paljon vaikeuksia vähäpätöisistä asioista. Yritys painostaa vastuuasemissa olevia tai yritys edistää henkilökohtaisia etuja tai mielipiteitä on eräs poliittinen tapa yrittää vaikuttaa asianomaisiin, eikä sillä ole mitään sijaa uuden maailman tavalla ajattelevien Jumalan palvelijoitten keskuudessa. (Room. 16:17, 18) Lasta, joka yrittää määrätä kotona, pidetään mahdottomana käsitellä, ja häntä täytyy kurittaa. Samoin niiden, jotka ovat taipuvaisia pitämään omia ajatuksiaan parempina kuin seurakunnan palvelijoitten esittämiä, vaikka valittavat olisivatkin vanhempia iältään ja Jumalan palveluksessa olonsa vuosilta, tulisi kysyä nöyrästi itseltään: ”Millainen kenenkään meidän ikämme on verrattuna ’äitimme’ ikään tai Isämme iankaikkisuuteen?” Seurakunnan palvelijat ovat ikään katsomatta paikassaan Jehovan järjestön teokraattisesti määrääminä, ja heitä tukee heidän velvollisuuksiensa täyttämisessä hallitsevan elimen kokemus ja arvovalta ja siis Jehovan koko järjestö. Samalla kun tämän pitäisi tehdä palvelija tietoiseksi vastuunsa vakavuudesta, sen pitäisi myöskin saada valittaja käsittämään, että hän vastustaa tätä ”äiti”-järjestön viran edustajaa. Pietari kehottaa meitä tästä syystä: ”Te nuoremmat miehet, olkaa alamaisia vanhemmille miehille. Mutta vyöttäytykää kaikki mielen nöyryyteen toisianne kohtaan.” – 1. Piet. 5:5, Um.

14. Miksi ei ole sopivaa, että jokainen seurakunnassa oleva huolehtii sen hoitokysymyksistä?

¹⁴ Jos kieltäytyy tekemästä näin, niin se on samaa kuin sanoisi seurakunnan palvelijoille: ”Se riittää teiltä, koska koko seurakunta, he kaikki ovat pyhiä ja Jehova on heidän keskellään. Miksi teidän pitäisi sitten korottaa itsenne Jehovan seurakunnan yläpuolelle?” (4. Moos. 16:3, Um) Näin menetteli Koorah, Daatan ja Abiram vastustaen Moosesta ja Aaronia, ja se johti heidät kohtalokkaisiin seurauksiin. Jehova on tosiaan kansansa keskuudessa ja vuodattaa runsaasti siunausta kaikille heidän täyttäessään uskollisesti Jumalan heille antamaa tehtävää. Hän on samalla rakentanut teokraattisen järjestönsä ja asettanut valtaistuimelle Kuninkaansa, joka ohjaa sen asioita järjestyksellisellä tavalla, niin että ne, jotka on määrätty ”ruhtinaiksi” tekemään ratkaisuja seurakunnan puolesta, pystyvät kantamaan tämän vastuun. Tahdotaanko Jehovaa tai hänen Kuningastaan painostaa siunaamaan jotain eri järjestelyä? Seurakuntaa ei jätetä siten kuin Israelissa, kun ”jokainen teki sitä, mikä oli oikein hänen omissa silmissään”, ja kansa hoippui moniin kohtalokkaisiin syrjähyppyihin. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova on näin suojellut meitä! Omaksukaamme sen tähden kukin meistä jatkuvasti Jumalan antama tehtävämme saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” ja jättäkäämme seurakunnan asioitten hoito niille, jotka on asetettu siihen vastuuseen!

15. Minkä esimerkin kaikkialla maailmassa olevat haaratoimistot antavat Jehovan järjestöä kohtaan osoitettavasta arvonannosta?

¹⁵ Jos järjestön ykseys on säilytettävä, niin on välttämätöntä, että hallitseva elin tunnustetaan ja että sitä arvostetaan sen Jumalan kansan keskuudessa nykyään omaaman aseman takia. Näin tekevät kautta maailman hajallaan olevat haarajärjestöt. Sen sijaan että ne ylläpitäisivät riippumattomia pieniä omia järjestöjään, ne esittävät tärkeät asiainhoitoa koskevat seikat hallitsevan elimen ratkaistavaksi, niinkuin apostoli Paavali teki tärkeässä ympärileikkauskysymyksessä ja niinkuin Mooseksen monet uskolliset apulaiset tekivät Israelin seurakunnassa. – Apt. 15:2; 2. Moos. 18:26.

16. Miten oikea arvonanto Jehovan järjestölle ei merkitse ihmisten sokeaa seuraamista?

¹⁶ Tämä ei ole ihmisten sokeaa seuraamista, mistä Jeesus varoitti. Kun hän sanoi: ”Jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat”, niin hän viittasi väärien uskonnoitsijoitten uskottomaan menettelyyn. (Matt. 15:14) Hän tarkoitti niitä, Israelissa olevia herkkäuskoisia, jotka hyväksyivät johtajansa ilman mitään muuta suositusta kuin näiden sokeitten johtajien itsensä ylistäminen. Hän tuomitsi samalla niiden sokeat seuraajat, jotka eivät tulevaisuudessa kristikunnassa erottaisi Jumalan Sanasta johtaville miehille asetettuja vaatimuksia eivätkä noudattaisi sitä omien töittensä takia. Tämän pitäisi painottaa sitä seikkaa, että kaikkien Jehovan järjestössä olevien täytyy olla valistuneita teokraattisessa toiminnassa ja valmennettuja vastuuasemiin. Tämä siksi, että hänen järjestönsä on evankeliuminpalvelijoitten teokraattinen seura eikä pappisvalta. Kun jossain palvelusasemassa tulee tyhjä paikka, niin sitä ei täytetä kenelläkään seurakunnan ulkopuolelta tuodulla, erikoisesti valmennetulla, vaan sellaisella, joka on kehittänyt tarvittavia ominaisuuksia palvellessaan säännöllisesti seurakuntaan kuuluvana ja joka on jo osoittanut uskollisuutta vastuun kantamisessa. Tästä syystä oppii jokainen järjestössä oleva teokraattisen menettelytavan eikä tavoittele valvojan asemaa yrittäen kunnianhimoisesti anastaa sitä palvelusta uskollisesti suorittavan veljen paikan, vaan koettaen hankkia hengellisesti uurastamalla ne ominaisuudet, mitkä tekevät hänet kykeneväksi täyttämään tämän vastuutehtävän menestyksellisesti, jos se lankeaa hänen osalleen. – Jaak. 3:1; 1. Tim. 3:1–13.

17. Miksi asiaankuuluva alamaisuus on tärkeä teokraattiselle palvelijalle?

¹⁷ Yksi oikean valvojan huomattavista ominaisuuksista on nöyryys. Pietari kirjoitti siksi meidän henkilökohtaiseksi sekä yhteiseksi teokraattiseksi edistymiseksemme: ”Olkaa Herran takia alamaisia jokaiselle ihmisluomukselle: joko kuninkaalle [so. Kristukselle Jeesukselle] ylempänä tai hallitusmiehille [so. hänen näkyville edustajilleen, ”ruhtinaille”], jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä.” – 1. Piet. 2:13, 14, Um.