Ovatko kymmenet käskyt kristittyjä varten?
Koska kymmenet käskyt kirjoitettiin kahteen tauluun Jumalan sormella, niin jotkut ajattelevat niiden olevan ikuisesti sitovia Jumalan palvelijoille. Mitä Jumalan Sana sanoo?
PROTESTANTIT ja katolilaiset myöntävät yleensä oikeaksi nykyisen juutalaisen katsantokannan, että kymmenet käskyt ovat Jumalan lahja koko ihmiskunnalle. Niinpä eräs protestanttinen Raamatun kotitutkisteluliitto julkaisee lehtistä nimeltä ”Jumalan iankaikkiset kymmenen sanaa”. Ja eräs katolisten Kolumbuksen ritarien ilmoitus kirjasesta Let’s Stick to Moses sanoo: ”Harvat kristityt kieltävät sen, että kymmenet käskyt ovat Jumalan ohje ihmisen käyttäytymiselle.” Onpa myöskin modernistinen Interpreter’s Bible – vaikka se heittääkin epäilyksen varjon 2. Mooseksen kirjan kertoman kymmenten käskyjen antamisen ylle – sitä mieltä, että ne sitovat kristittyjä.
On kuitenkin kiinnostavaa havaita, että itse Martti Luther sanoi kerran: ”Kymmenet käskyt eivät koske meitä pakanoita ja kristittyjä, vaan ainoastaan juutalaisia. Jos saarnaaja haluaa pakottaa sinut palaamaan Moosekseen, niin kysy häneltä, toiko Mooses sinut pois Egyptistä.” Uskonpuhdistaja John Calvin ajatteli samalla tavalla dekalogista eli kymmenistä käskyistä. – Abbottin Bible Dictionary.
Mitä Raamattu opettaa tästä asiasta? Ovatko kymmenet käskyt Jumalan ”iankaikkiset kymmenen sanaa”, hänen ”ohjeensa ihmisen käyttäytymiselle” nykyään, vai onko hänellä eri lait eri aikoina eläville eri ihmisille? Jos kymmenet käskyt eivät koske kristittyjä, niin mikä voima kristityillä on pitämässä heitä vanhurskauden teillä?
Huomattakoon ennen kaikkea, että kymmeniä käskyjä ei kerrota annetun Aadamille ja Eevalle, Nooalle eikä Aabrahamille. Nämä saivat kuitenkin erikoiskäskyt sen suhteen, mitä Jumala vaati heiltä, ja hänen tahtonsa heidän suhteensa oli kussakin tapauksessa erilainen. Jumala antoi kymmenet käskynsä sekä sadat niihin liittyvät muut lakinsa ainoastaan Israelin kansalle, joka oli kokoontunut Siinain vuoren luo. Mooses muistutti heille: ”Jehova ei solminut tätä liittoa meidän esi-isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, kaikkien niiden kanssa meistä, jotka olemme tänään täällä elossa.” – 5. Moos. 5:3, Um.
MOOSEKSEN LAKI OLI TILAPÄINEN
Jotta israelilaiset olisivat huomanneet tämän lain tulevan tosiaan Jehovalta, niin hän pani pelottavaa kunnioitusta herättävät merkit ja äänet myötäilemään sen antamista. Ja kun Mooses tuli alas kansan luo saatuaan lain enkelten käsistä, niin hänen kasvonsa loistivat niin kirkkaasti, että israelilaiset eivät voineet katsella häntä. Koska laki annettiin Mooseksen kautta, niin sitä sanotaan sopivasti Mooseksen laiksi. – 2. Moos. 19:16, 18; 34:29, 30.
Niin pelottavaa kunnioitusta herättävä ja loistoisa kuin tuo tilaisuus olikin, niin sen laki ja kirkkaus osoittautuivat vain tilapäisiksi. Sen sijaan tuli suurempi ja pysyvä kirkkaus, niinkuin apostoli Paavali osoittaa: ”Jos se, mikä piti poistaa, pantiin alkuun kirkkauden ohella, niin paljon enemmän on se, mikä pysyy, kirkkauden ohessa.” – 2. Kor. 3:11, Um.
Antaako Jumala kansalle lain ja sitten poistaa, kumoaa sen? Kyllä, hän voi Ylimpänä Lainantajana tehdä luomuksilleen mitä lakeja hän haluaa ja julistaa ne mitättömiksi, kun ne ovat täyttäneet tarkoituksensa, pannen niiden sijaan toiset lait eli käyttäytymissäännöt. Esimerkiksi moniavioisuus oli sallittu Mooseksen lain alaisuudessa, ja leviraattiavioliitto oli pakollinen, mutta kumpikaan näistä ei koske kristittyjä. Paavali sanoo sen tähden: ”Laista [on] tullut Kristuksen luo ohjaava kasvattaja, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon johdosta. Mutta kun tämä usko on nyt tullut, niin me emme ole enää kasvattajan alaisia.” – Gal. 3:24, 25, Um.
Mitkä tilapäistarkoitukset Mooseksen lailla oli sitten? Tuo laki piti Israelin kansan erossa pakanakansoista, niin että Jumalan Poika voi tulla sen kautta kansan luo sen Messiaana. Tuo laki osoitti myöskin israelilaisille heidän syntisyytensä ja sen, että he tarvitsivat paremman uhrin syntien pois ottamiseksi. Se esikuvasi tätä uhria sekä monia muitakin ”hyviä asioita”. Kun se oli täyttänyt nämä tarkoitukset, niin sitä ei tarvittu enää. Älköön siis siitä lähtien ”kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta eikä juhlapäivän suhteen eikä uuden kuun eikä sapatin vietosta, sillä nuo asiat ovat tulevien varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle”. – Hepr. 10:1; Kol. 2:16, 17, Um.
Paavali painottaa tosiaan kerran toisensa jälkeen sitä totuutta, että Mooseksen laki ei koske kristittyjä. Hän vertaa sitä sen tähden ”lakiverhoon” eli seinään, mikä erotti israelilaiset muista kansoista ja minkä Kristuksen uhri poisti. Se ”hävitti välillä olevan seinän, mikä erotti ne toisistaan. Hän poisti lihansa kautta vihollisuuden, käskyjen Lain, joka sisälsi säädöksiä.” – Ef. 2:14, 15, Um.
VASTAVÄITTEITTEN TARKASTELUA
Mutta ehkä joku väittää tässä kohdassa vastaan sanoen: Eikö Jumala sanonut, että israelilaisten piti ”viettää sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona” ja että sen piti olla ”ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä”? Aivan, mutta hän sanoi myöskin, että heidän aaronilainen papistonsa piti vihkiä ”ikuiseen pappeuteen”, ja tuo papisto päättyi aivan selvästi kauan sitten. – 2. Moos. 31:16, 17; 40:12–16.
Eikö Raamattu tarkoita sitten sitä, mitä se sanoo? Kyllä, mutta tässä on vika käännöksessä. Tässä ”ikuiseksi” käännetty alkuperäinen heprealainen sana johtuu juurisanasta, mikä merkitsee kätkemistä, piilottamista ja siis yksinkertaisesti epämääräistä eli epävarmaa tulevaa aikaa. Tämä epämääräinen aika saattaa olla ikuinenkin, kuten Saarnaajan 1:4:nnessä, missä ihmissukupolvien lyhytaikaisuus on asetettu maan pysyvyyden vastakohdaksi, tai se voi olla vain epämääräinen tuleva aika, niinkuin oli ilmeisesti aaronilaisen papiston ollessa kysymyksessä. Uuden maailman käännös kääntää siitä syystä toistamiseen heprealaisen sanan oolaam, mikä käännetään tavallisesti ”iankaikkiseksi”, ”epämääräiseksi ajaksi”. Mooseksen laki kesti epämääräisen ajan ja päättyi sitten.
Mooseksen lain päättymistä vastustetaan edelleen seuraavien Jeesuksen sanojen perusteella: ”Älkää luulko, että minä tulin hävittämään Lakia tai Profeettoja. Minä en tullut hävittämään, vaan täyttämään, sillä totisesti minä sanon teille, että ennemmin taivas ja maa katoaisivat kuin pieninkään kirjain tai kirjaimen osanen häviäisi mitenkään Laista kaiken tapahtumatta.” Mutta huomaa, ettei Jeesus sanonut, että Laki ei koskaan häviäisi tai että se olisi aina sitova, vaan että se ei häviäisi, ennen kuin se olisi täyttynyt. Kun sen profeetalliset esikuvat eli varjot täyttyivät, niin se päättyi. Ja niin me luemme Mooseksen laista, että Jumala ”on poistanut sen naulaamalla sen kidutuspaaluun”. Tästä seuraa näin ollen, että ne moitteen sanat, jotka Jeesus lausui sen jälkeen niille, jotka rikkovat Lain ja opettivat toisia tekemään samoin, soveltuvat ainoastaan Lain ollessa voimassa. – Matt. 5:17, 18; Kol. 2:14, Um.
Eikä sekään vastalause pidä paikkaansa, että vain seremonialaki päättyi ja että moraalilaki on yhä voimassa. Miksi ei? Koska me emme löydä mistään kohdasta Raamattua tehdyn tällaista erotusta otaksutun moraali- ja seremonialain välillä. Niinpä Jeesus lainasi ”vuorisaarnassaan” erottelematta sekä kymmenistä käskyistä että muista Lain piirteistä. (Katso Matteuksen 5:21, 27, 31, 33, 38, 43.) Missään ei ole moraalilakia asetettu seremonialain vastakohdaksi, vaan päinvastoin Laki on asetettu uskon ja ansaitsemattoman hyvyyden vastakohdaksi: ”Saitteko te hengen lain tekojen johdosta vai tottelevaisesti uskossa kuulemisen johdosta?” ”Te ette ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia.” – Gal. 3:2; Room. 6:14, Um.
SUUREMMAT HYVÄÄN AUTTAVAT VOIMAT
Monet pelkäävät seurauksia, jos kristityt vapautettaisiin kymmenistä käskyistä. Mutta nuo käskyt eivät estäneet Israelin kansaa tulemasta luopioksi, eivätkä ne ole estäneet kristikuntaa, joka väittää tunnustavansa ne, tulemasta yhä rikollisemmaksi. Nuo käskyt ilmaisevat vain Jumalan tahdon, mutta eivät itsessään varanneet voimaa niiden pitämiseksi.
On suuremmat ja väkevämmät voimat, jotka auttavat hyvään, nimittäin rakkaus ja Jumalan pyhä henki. Jos me rakastamme Jehovaa koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja elinvoimastamme, niin me emme ajattele palvoa muita jumalia eli epäjumalia emmekä ottaa hänen nimeään hukkaan. Ja jos me rakastamme lähimmäistämme niinkuin itseämme, niin me emme ole vaarassa tappaa, varastaa, tehdä aviorikosta, antaa väärää todistusta eikä kadehtia. ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Rakkaus antaa vaikuttimen, ja Jumalan pyhä henki antaa voiman, kuten luemme: ”Ei mahdilla eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Jehova.” Hengen hedelmä on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä”. – Room. 13:10; Sak. 4:6, As; Gal. 5:22, 23, Um.
Mutta eikö toista käskyä käytetä usein tukemaan sitä asennetta, mikä otetaan kuvien kumartamista vastaan? Kyllä. Ottaen huomioon Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa olevat epäjumalanpalvelusta vastaan kohdistetut monet käskyt tämä käsky voidaan mainita vahvistavana todisteena sekä sen osoittamiseksi, mitä epäjumalanpalvelukseen sisältyy.
Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten kertomuksesta samoin kuin nykyajastakin voidaan nähdä, että Jumalan rakkaus ja pyhä henki auttavat tosiaan voimallisesti vanhurskauteen. Kristityt olivat muuttaneet siinä määrin elintapansa, että ulkopuoliset olivat ennen muinoin hämmästyneitä ja alkoivat puhua heistä herjaavasti. Niin nytkin ne, jotka ovat ulkopuolella, ihmettelevät Jehovan todistajien konventeissa ilmenevää järjestyksellisyyttä, rakkautta ja iloa. He huudahtavat: ”Nämä ihmiset toteuttavat käytännössä sitä, mitä he saarnaavat!” Ainoa, mistä he voivat löytää vikaa, on heidän Jehovan-palvontansa, niinkuin oli Danielinkin tapauksessa menneisyydessä. Ja kaikki tämä ilman kymmeniä käskyjä! – 1. Piet. 4:3, 4.
Raamattu osoittaa selvästi, että kymmenet käskyt eivät sovellu kristittyihin, ja tosiasiat osoittavat, että vilpittömillä, antautuneilla kristityillä on paljon suuremmat voimat auttamassa vanhurskauteen: Jumalan rakkaus ja hänen pyhä henkensä.