Lukijain kysymyksiä

● Me luemme 4. Mooseksen kirjan 8. luvun jakeissa 25 ja 26 (Um) leeviläisistä, jotka palvelivat Jehovan palvontahuoneessa: ”Mutta viidenkymmenen vuoden iässä hän vetäytyy pois palvelusjoukosta eikä palvele enää. Ja hänen täytyy auttaa veljiään kohtausteltassa velvollisuuden huolehtimisessa, mutta hän ei saa suorittaa palvelusta. Sinä teet tämän mukaan leeviläisille heidän velvollisuuksissaan.” Koska Jehovan todistajien keskuudessa maan päällä nykyään olevat virkaanasetetut evankeliuminpalvelijat eivät vetäydy pois palveluksestaan missään iässä, niin miten tämä juuri mainittu Jehovan huomaavainen periaate soveltuu tänä aikana?

Muinaisessa Israelin kansassa oli kolme pääasiallista leeviläisperhettä. Kaikki näiden kelvolliset jäsenet palvelivat Jehovan pappien apulaisina hänen pyhässä tabernaakkelissaan eli temppelissään. Kuten Jehova itse ennaltanäki, niin nämä leeviläisperheet tulivat ajan mittaan hyvin väekkäiksi miespuolisista jäsenistään, jotka olivat sopivia palvelemaan hänen temppelipyhäkössään. Heidän palvelustilaisuuksiensa lukumäärä temppelissä oli rajoitettu. Jotta kaikille leeviläisille olisi tarjoutunut mahdollisuus nauttia noista palveluseduista, niin kuningas Daavidille kävi lopulta välttämättömäksi jakaa kaikki leeviläiset 24:än vuoroon, ja kukin vuoro eli jaos määrättiin viikon palvelukseen temppeliin joka puolivuosi eli yhteensä kahden viikon palvelukseen koko vuonna, paitsi että kaikki leeviläiset palvelivat yhdessä erikoisjuhlissa kolme kertaa vuodessa Jerusalemissa. Jehova Jumala ei neuvonut edellämainitussa laissa pelkästään leeviläisten iän takia, vaan estääkseen sellaisten virkojen liiallisuuden, että ne, jotka tulevat viidennenkymmenennen ikävuotensa loppuun, tulee vapauttaa palvelusvelvollisuudesta. He voivat auttaa vapaaehtoisesti niitä, jotka olivat vielä kelvollisia palvelemaan temppelissä, mutta heille itselleen ei annettu suoranaista virkamääräystä eikä heitä pidetty vastuullisina sen täyttämisestä. Vaikka he vetäytyivätkin pois määrätystä palveluksesta, niin he saivat yhä israelilaisten uhraamien uhrien edut sekä kymmenykset, mitkä Israelin kaksitoista sukukuntaa maksoivat temppelipalveluksen ja -palvonnan tukemiseksi.

Tämä ei vahvista mitään sääntöä nykyään Jehovan hengellisessä temppelissä oleville määrätyille palvelijoille, että heidän pitäisi vetäytyä pois saarnaamasta tai mistään muustakaan evankeliuminpalveluksesta. Hengelliset israelilaiset eli kristityt, jotka on voideltu Jumalan pyhällä hengellä hänen palvelukseensa, eivät ole Mooseksen lain alaisia, mikä koski muinoin luonnollista Israelin kansaa. Hengelliset israelilaiset ovat Välittäjän Kristuksen päivästä lähtien uudessa liitossa Jehova Jumalan kanssa.

Mitä tulee Israelin pappeihin, niin he eivät vetäytyneet syrjään viidennenkymmenennen ikävuotensa lopussa, ja itse ylimmäinen pappikin palveli pyhässä virassaan kuolemaansa asti, jos hän oli jatkuvasti kykenevä siihen. Valittiinhan Israelin ensimmäinen ylimmäinen pappi, Mooseksen veli Aaron, 83-vuotiaana palvelukseen, ja hän palveli melkein neljäkymmentä vuotta sen jälkeen. Hengellisten israelilaisten kristillisen aikakauden alussa lähenteli apostoli Johannes 100:a vuotta, kun hän kirjoitti Pyhän Raamatun viisi henkeytettyä kirjaa ja lopetti Pyhien Kirjoitusten kaanonin.

Kristitty ei vetäydy syrjään Jehovan palveluksesta viisikymmenvuotiaana enempää kuin hänen Jumalan pyhällä hengellä voiteluaankaan saarnaamaan Jumalan Sanaa otetaan pois, kun hän saavuttaa viisikymmentä ikävuotta. Alueena on nyt maailma, koko maapallo, ja tämä Jumalan perustetun valtakunnan hyvä uutinen täytyy saarnata koko asutussa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ennen kuin tämän vanhan maailman loppu tulee. Koska Jehovan todistajat ovat antautuneet Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ikuisesti, niin heidän velvollisuutensa on jatkaa tehtävänsä suorittamista, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista, kunnes todistustyö on päättynyt. Heillä ei ole mitään raamatullista ennakkotapausta palveluksesta poisvetäytymisestä senkään jälkeen, kun he ovat palvelleet viisikymmentä vuotta, niin että heidät pantaisiin sitten eläkkeelle. Jos lisääntyvät vuodet tai korkea ikä tekee jonkun antautuneen kristityn kykenemättömäksi johonkin erityislaatuiseen velvollisuuden täyttämiseen, niin hänet voidaan muuttaa toisenlaiseen palvelukseen, mitä hän voi suorittaa. Velvollisuudet, mitkä Jumalalle antautuminen antaa hänelle, eivät salli hänen vapautua kaikista palvelusvelvollisuuksista ja -eduista ja vetäytyä sen jälkeen elämään levossa eläkkeellä, tulemaan pelkästään taloudelliseksi taakaksi seurakunnalle tai järjestölle, joka valvoo Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskuntaa.