Milloin tämä mielettömyys lakkaa?
IHMISEN mieletön sota-aseiden etsintä on tuonut hänet miekan aikakaudesta vetypommin aikakauteen, nuolen aikakaudesta raketin aikakauteen. Se on merkinnyt muutosta sellaisista sodista, mitkä ahdistivat rajoitettuja osia maasta, sotiin, mitkä vaivaavat koko maapalloa. Sodalla on nyt mahdollisuus tulla niin tuhoisaksi, että kaikki elämä maan päältä häviäisi.
Sota on silkkaa hulluutta, nykyään enemmän vielä kuin koskaan aikaisemmin. Kansat huomaavat, että jotain on tehtävä sen lopettamiseksi; että pysyvä rauha on lujitettava. Niiden ponnistukset epäonnistuvat kuitenkin, ja ne varustautuvat jatkuvasti.
Kun ihmisen tieto on lisääntynyt ja sivistys edistynyt, niin ei ole päästy läheisempiin rauhallisiin suhteisiin, kuten olisi voitu odottaa. Sodat ovat sen sijaan tulleet kiivaammiksi. Viidenneltätoista vuosisadalta ennen kristillistä aikaa yhdeksännelletoista vuosisadalle sen jälkeen on ollut 3 357 sotavuotta ja ainoastaan 227 rauhanvuotta. Se merkitsee noin yhtä rauhanvuotta jokaista viittätoista sotavuotta kohti. Vuodesta 1861 lähtien ovat ihmisten väliset suhteet tulleet alituisesti pahemmiksi, sillä sen jälkeen ei ole ollut tähän mennessä yhtäkään ainoata rauhanvuotta, jolloin ei olisi käyty sotaa tai useita sotia jossakin maan pinnalla.
Kohoavat sotakustannukset ovat pysytelleet ihmisen kehittämien yhä tuhoavampien aseitten rinnalla. Alkeellisina aikoina ei miehen tappaminen sodassa maksanut itse asiassa mitään. Julius Caesarin päivinä oli hinta noin 240 markkaa. Napoleonin päivinä se kohosi 963 000 mk:aan. Ensimmäisen maailmansodan neljä vuotta nostivat sen 6 741 000:een, ja sitten se hypähti toisessa maailmansodassa 17 655 000:een markkaan. Nyt, kun valmistetaan kalliita massahävitysaseita tänä atomiaikakautena, on vihollissotilaan tappamishinta kiivennyt satumaisiin summiin. Sodasta on tullut niin kallis, että se kansa, joka valmistautuu siihen, vaarantaa taloutensa.
Mutta sodan hinta ihmishengissä ja kärsimyksissä on paljon tärkeämpi asia. Siinä on suurempi syy vihata sotaa. Eräs sveitsiläinen sanomalehtimies arvioi toisen maailmansodan ja huomasi sen vaatineen 32 miljoonan ihmisen hengen taisteluissa, 20 miljoonan ilmapommituksissa ja 26 miljoonan keskitysleireissä. Kuudessa vuodessa teurastettiin 78 miljoonaa ihmistä! Lisää tähän noin 15–20 miljoonaa, jotka sota jätti kodittomiksi, niin saamme 96 miljoonaa ihmistä, jotka kärsivät tuon yhden sodan vaikutuksista. Mutta toisen maailmansodan hinta hengissä ja rahassa on pieni verrattuna siihen, mitä kolmas maailmansota maksaisi.
Ihmiset huutavat rauhaa yli koko maailman. He haluavat tietää, milloin sodan mielettömyys lakkaa. Milloin ihmiset lopettavat tämän toistensa raivoisan teurastamisen? Milloin he alkavat arvostaa toistensa oikeuksia ja elämää ja rupeavat elämään rauhassa keskenään?
Heidän johtajansa ovat epäonnistuneet joka ainoassa yrityksessä, mikä on tehty sodan lopettamiseksi. He voivat kääntyä etsimään rauhaa, mitä he kaipaavat ainoastaan yhdestä suunnasta: Tekijältään, Jehova Jumalalta. Hän ilmoitti kauan sitten päättäneensä lopettaa sodat, ja kun hän päättää jotain, niin hän ei jätä koskaan toteuttamatta päätöstään. ”Tulkaa, katsokaa Jehovan tekoja, miten hän on suorittanut hämmästyttäviä tapahtumia maassa. Hän panee sodat lakkaamaan maan ääriin asti.” – Ps. 46:8, 9, Um.
Nykyinen sukupolvi näkee tämän ennustuksen täyttymyksen. ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sota” lopettaa pian jumalattoman asiainjärjestelmän. Siitä tulee sota, mikä lopettaa todellisesti sodat. Kansat pyyhkäistään monine hallituksineen pois maan pinnalta.
Näiden kansojen paikalla on oleva yhteen liittynyt ihmisjoukko yhden vanhurskaan hallituksen – Jumalan valtakunnan – alaisuudessa. Koska tämä yksi ainoa, Jumalan perustama hallitus hallitsee maata, niin ihmiskunta ei jakaannu enää milloinkaan poliittisesti eikä uskonnollisesti.
Mutta joku voi väittää, että jumalallinenkaan hallitus ei voi taata rauhaa, koska aina on oleva taistelua, niin kauan kuin on yksikin ihminen, joka ei kunnioita toisten oikeuksia.
Harkitkoot ne, jotka ajattelevat tällä tavalla, seuraavaa raamatunkohtaa: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.” (Ps. 37:10) Tämä merkitsee sitä, että ihmiskunnan keskuudessa olevat jumalattomat eivät varjellu Jumalan vihan päivänä. Heidät erotellaan, ja he tuhoutuvat asiainjärjestelmän mukana. He lakkaavat olemasta yhtä varmasti kuin vedenpaisumuksen edellä eläneet jumalattomatkin lakkasivat olemasta. ”Herra [Jehova] varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” – Ps. 145:20.
Koska Jumalan valtakunta hallitsee maata nykyisen maailman tuhon jälkeen, niin jumalattomat ihmiset eivät voi nousta kuolleista, saada valtaa eikä elvyttää uudelleen sodan mielettömyyttä. Jumalattomuus ei menesty enää koskaan maan päällä.
Ihmisiä kootaan nyt kaikista roduista ja kansallisuuksista Jumalan valtakunnan alaisen maan asukkaiksi. Koska he elävät tuota uutta maailmaa varten, niin he ovat uuden maailman yhteiskunta. Niin kuin Nooa perheineen varjeltiin vedenpaisumuksen läpi, samoin hekin varjeltuvat Jumalan vihan päivänä. He ovat niitä nöyriä, jotka mainitaan Psalmissa 37:11: ”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.”
He eivät vie mukanaan uuteen maailmaan sodan mielettömyyttä. He ovat nyt rauhaisia ihmisiä, jotka ”takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi”. – Miika 4:3.
Ihmiset, jotka huokaavat ja itkevät sodan aiheuttaman hirvittävän teurastuksen johdosta, voivat nostaa päänsä ja riemuita, koska maassa asuu pian yksistään nöyriä, rauhaisia ihmisiä, joita Jumalan valtakunta hallitsee. Sodan mielettömyys lakkaa silloin iäksi.