16. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”

Varattaessa Kuningasta ylimmän tahdon toteuttamiseksi Jeesus syntyi juutalaisesta neitsyestä Beetlehemissä sen liiton pysyväksi perilliseksi, minkä Jehova Jumala teki kuningas Daavidin kanssa iankaikkisesta valtakunnasta. Jeesus kasvoi miehuuteen Nasaretissa. Kun hänen edeltäjänsä, Johannes Kastaja, alkoi saarnata, että taivasten valtakunta on lähellä, niin Jeesus tiesi, että oli Jumalan ennustama aika hänen esittäytyä valtakunnan perillisenä. Hän ei mennyt pääkaupunkiin Jerusalemiin, vaan Jordanilla olevan Johanneksen luo kastettavaksi. Johannes kastoi siellä Jeesuksen, ei kuvaukseksi siitä, että hän olisi ollut syntinen, joka katui Jehovan lakia vastaan tekemiään syntejä, vaan vertauskuvatakseen, että hän oli tullut tekemään Jumalan tulevan tahdon hänen suhteensa. Hän käytti kasteensa jälkeen edelleenkin tahdonvoimaansa Jumalan tahdon mukaisesti.

20. Mitä Jeesus vertauskuvasi siis siellä, ja mikä osoittaa, kuoliko hänen tahtonsa hänen kasteessaan?

²⁰ Jeesus vertauskuvasi vesikasteellaan antautumisensa ruumiineen kaikkineen Jehovan tahdon tekemiseen suuremmassa määrässä, kuin mitä Mooseksen välityksellä annettu laki vaati. Vesikasteessaan, Johanneksen haudatessa hänet vesien alle, Jeesus kuoli kuvaannollisesti menneestä maallisen elämänsä tilasta. Hänen tahtonsa ei kuollut, sillä kun hänet kohotettiin Jordanista, niin hänellä oli yhä tahdonvoimansa. Hän sanoi sen jälkeen: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” ”Minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Ja rukoillessaan Jumalaa juuri ennen kuin uskoton Juudas petti hänet Jeesus sanoi: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi.” ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” – Joh. 4:34; 5:30; 6:38–40; Matt. 26:42; Luuk. 22:42; katso myös 1. Korinttolaiskirjeen 7:37.

21. Miksi Jeesus ei ollut ulkokullattu opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”?

²¹ Jeesuksen piti käyttää jatkuvasti tahdonvoimaansa sopusoinnussa Isänsä Jumalan tahdon kanssa siihen päivään saakka, jona hänet kastettiin todellisesti kirjaimelliseen kuolemaan naulitsemalla paaluun. (Joh. 21:22) Hän ei ollut ulkokullattu, kun hän opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Jumalaa: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:9, 10.

22. Minkä merkki Johanneksen kaste yleensä oli, mutta mitä se merkitsi erityisesti Jeesukselle, ja minkä hyväksi Jeesus antautui Jumalalle?

²² Tämä värisyttävä tosiasia täytyy pitää mielessämme: vesikaste, minkä Jumala pani alulle Johanneksen välityksellä, oli merkki siitä, että taivasten valtakunta oli lähestynyt! Johanneksen Jeesukselle suorittama kaste oli ilmaus siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, tosiaankin, se valtakunta tuli juutalaisten keskuuteen Jumalan hengen laskeutuessa Jeesuksen päälle hänen vesikasteensa jälkeen. Jumala itse kastoi silloin Poikansa pyhällä hengellä. Jeesuksen tulo kastepaikalle Jumalan tahdon tekemistä varten ja hänen antautumisensa vertauskuvaaminen vesikasteella oli Jeesuksen Jumalan valtakuntaa kohti ottama askel. Hän oli kääntänyt selkänsä puusepäntyölle Nasaretissa. Hän oli nyt tullut palvelemaan taivasten valtakunnan etuja, mitä valtakuntaa Johannes julisti. Hän oli antautunut Jumalan kaikkeuden yksinvaltiuden eduille, mitä tämä valtakunta edusti.

23. Millä tavalla Jeesuksesta alkanut kaste erosi Johanneksen katuville juutalaisille suorittamasta kasteesta?

²³ Kaste, mikä alkoi Jeesuksesta, erosi siitä kasteesta, minkä Johannes toimitti Mooseksen lakia vastaan syntiä tehneille juutalaisille syntisille. Jeesuksesta alkanut vesikaste on kaikkien häneen, ja hänen taivaalliseen Isäänsä uskovien kaste, uskovien, jotka tulevat Kristuksen tavalla antautuneina tekemään Jumalan tahdon. Se on kaste ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” eli nämä tunnustaen. (Matt. 28:19) Se on kaste, mikä kuvaa uskovan antautuneen Kaikkeuden Yksinvaltiaalle Jehova Jumalalle tehdäkseen hänen tahtonsa sellaisena, kuin se ilmenee hänen valtakuntansa yhteydessä. Ei ole sen tähden oikeasta menettelytavasta poikkeamista, että Jehova Jumala on herättänyt nyt maan päällä olevien todistajiensa keskuudessa jälleen täydellisen vesikasteen, missä uskova upotetaan kokonaan veden alle kuvaukseksi hänen peruuttamattomasta antautumisestaan tekemään Jumalan tahdon samoin kuin hänen voideltu Kuninkaansa Jeesus Kristuskin teki.

24. Minkä tietäen ja minkä valistamana Jeesus torjui Saatanan tämän maailman valtakuntia koskevan tarjouksen?

²⁴ Jeesus, joka nyt oli Kristus, eli vesikasteestaan ja hengellä voitelemisestaan lähtien Jumalan taivasten-valtakunnan hyväksi. Ollessaan kiusattuna Juudean autiomaassa Jeesus kieltäytyi, kun Saatana Perkele tarjoutui antamaan Jeesukselle kaikki tämän maailman valtakunnat ja niiden loiston, jos hän vain olisi langennut maahan ja suorittanut palvontateon hänelle, joka oli ”tämän maailman jumala”. Jeesus tiesi hyvin olevansa valtakunnan perillinen Jumalan Daavidin kanssa tekemän liiton mukaan. Hän tiesi, että hänet oli juuri voideltu Jumalan hengellä taivasten valtakunnan Perilliseksi. Siksi hän torjui Saatanan arvottoman tarjouksen ja käski: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” (Matt. 4:8–10) Jeesus tiesi myöskin pyhän hengen valistamana, että hänet oli voideltu saarnaamaan hyvää uutista nöyrille. – Jes. 61:1–3; Luuk. 4:16–21.

25. Mitä Jeesus alkoi saarnata Johanneksen tultua vangituksi, ja minkä hän ennusti merkiksi Jumalan valtakunnan perustamisesta?

²⁵ Kun Johannes Kastaja oli vangittu ja pidätetty saarnaamasta ja kastamasta, niin Jeesus Kristus alkoi saarnata julkisesti Valtakuntaa sanoen: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:12–17) Hän valitsi itselleen kaksitoista apostolia, joille hän opetti, miten tulee saarnata, ja jotka hän lähetti kaksittain saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista. Hän ennusti Saatanan maailman lopun ja Jumalan valtakunnan perustamisen sekä ennusti tämän yhtenä todistuksena sen perustamisesta taivaassa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

26. Miten valtakunta-asia tehtiin huomatuksi Jeesuksen surmaamisessa, ja mitä tapahtui hänen kuollessaan?

²⁶ Jeesus Kristus kuoli lopulta marttyyrina, Jumalan valtakunnan todistajana, uskollisena Jumalan tahdolle antautumiselleen, uskollisena Valtakunnan saarnaamista varten tapahtuneelle voitelulleen. Monet juutalaiset papit olivat hylänneet Jeesuksen Rooman maaherran Pontius Pilatuksen edessä sanoen: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” Ja kun Jeesus kuoli kidutuspaalussa, niin hänen päänsä yläpuolelle pantiin ilmoitus: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” (Joh. 19:15, 19) Tämä tapahtui perjantaina niisanin 14:ntenä, vuonna 33 jKr., sen seitsemännenkymmenennen vuosiviikon keskellä, mikä oli ennustettu Danielin 9:26, 27:nnessä. Hänen kuolinhetkellään tapahtui maanjäristys, ja Jerusalemin temppelipyhäkön raskas kaksinkertainen esirippu repeytyi kahtia ylhäältä alas asti. – Matt. 27:51.

27. Miksi Saatana pisti täten turhaan Jeesuksen kantapäähän, ja miten Jeesus julistettiin nyt Jumalan Pojaksi?

²⁷ ”Alkuperäinen käärme”, Saatana Perkele, oli pistänyt Jumalan vaimon siemenen kantapäähän, mutta turhaan. Jehova Jumala ei voinut rikkoa Daavidin Perillisen, Jeesuksen Kristuksen, kanssa valtakunnasta tekemäänsä liittoa. Hän ei voinut sallia lupauksen pettää, että Hänen vaimonsa Siemen on murskaava Käärmeen pään. Hän oli myöskin pannut alussa Jeesuksen lähtemään kohti elämää henkenä taivaassa siittämällä hänet pyhästä hengestä hänen vesikasteensa jälkeen. Hänen täytyi vielä saattaa voideltu Poikansa syntymään täysin taivaissa. Kuolema ei voinut missään suhteessa pidättää Jumalan Poikaa. Taivaallinen Isä herätti hänet täsmälleen ennustettuun aikaan, kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen, jotta hän, ”esikoinen kuolleista nousseitten joukossa”, eläisi taivaassa, ja siten hän julisti hänet Jumalan kuolemattomaksi taivaalliseksi Pojaksi. ”Hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta.” – Kol. 1:18; Room. 1:3, 4.

28. Mitä varten Jeesus tehtiin eläväksi kuolleista, ja mitä hän teki sitten?

²⁸ Jeesus nostettiin Jumalan vastustamattomalla voimalla kuolemankasteesta, jotta hän voisi tehdä itseään koskevan Isänsä tahdon edelleen taivaassa. Hänestä tuli ”uusi luomus” joka suhteessa. Hän nousi henkipersoonana, jolla oli henkiruumis, hän, ”joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”. (1. Piet. 3:18) Hän saattoi hengessä tapahtuneen ylösnousemuksensa takia kohota taivaaseen neljäntenäkymmenentenä päivänä ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyäkseen Jumalan luokse kaikkien uskoviensa hyväksi ja istuutuakseen Jumalan oikealle puolelle Daavidin ”Herrana”. – Hepr. 9:24; 10:12.

7. LUKU

PYHÄT, JOTKA TULEVAT HALLITSEMAAN

 1. Miten Jeesus sai ensimmäiset opetuslapsensa, ja mitkä tunnustukset he tekivät silloin hänestä?

JEESUS KRISTUS kokosi ensimmäiset opetuslapsensa niistä miehistä ja naisista, jotka Johannes Kastaja oli valmistanut hänelle. Enkeli Gabriel oli sanonut, että Johanneksen piti toimittaa Herralle ”valmistettu kansa”. (Luuk. 1:13–17) Kun kastettu Jeesus palasi paastottuaan neljäkymmentä päivää Juudean autiomaassa, niin Johannes näki hänen tulevan ja huudahti: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29) Seuraavana päivänä alkoi kaksi Johanneksen opetuslasta, Sebedeuksen pojat Andreas ja Johannes, seurata Jeesusta. Andreas löysi veljensä Simon Pietarin ”ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet Messiaan’, se on käännettynä: Kristus.” Simon Pietari havaitsi tämän olevan totta ja alkoi seurata luvattua Messiasta eli Kristusta. Myöhemmin Jeesus tapasi Filippuksen Beetsaidasta ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Halukkaana levittämään hyvää uutista Filippus löysi Natanaelin. Jeesus ilmaisi ihmeellisen ennakkotuntemuksensa Natanaelista, joka sanoi silloin: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.” – Joh. 1:35–49.

 2. Mikä tunnustus osoitti, että Jeesuksen apostoleilla oli sama vakaumus hänen palveluksensa loppupuolella, ja mitä Jeesus sanoi sitten Pietarille?

² On ilmeistä, että Jeesuksen opetuslapset tunnustivat hänet luvatuksi Kristukseksi eli Messiaaksi ja Jumalan pojaksi alusta pitäen. Olihan Johannes Kastaja sanonut opetuslapsilleen Jordan-virralla, että hän oli kastanut Jeesuksen ja nähnyt Jumalan hengen laskeutuvan näkyvässä muodossa Jeesuksen ylle, joten hän oli ollut sen seikan todistaja, että ”tämä on Jumalan Poika”. (Joh. 1:29–34) Johanneksen opetuslapset uskoivat tämän tosiasian, kun Johannes ohjasi heidät Jeesuksen, ”Jumalan Karitsan”, luokse. Mutta Jeesus ei ilmaissut itseään julkisesti kansalle Messiaana eli Kristuksena, vaikka hän puhuikin itsestään Jumalan Poikana viitaten jatkuvasti taivaalliseen Isäänsä, joka oli lähettänyt hänet. Niiden juutalaisten keskuudessa, jotka kuulivat Jeesuksen saarnaavan ja näkivät hänen ihmetyönsä, mielipiteet jakaantuivat sen suhteen, kuka hän oli. Mutta pitivätkö hänen ensimmäiset opetuslapsensa hänestä saman vakaumuksen, mikä heillä oli alussakin? Kun Jeesus oli kolmantena palvelusvuotenaan lähellä Filippuksen Kesareaa, niin hän kysyi heiltä: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi Pietaria onnelliseksi ja että taivaallinen Isä oli ilmaissut sen hänelle. Jeesus lisäsi sitten: ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari [kreikaksi Petros], ja tälle kalliolle [kreikaksi petra] minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” – Matt. 16:13–18.

 3. Kuka on tässä mainittu kallio, kuten Pietari itse tunnusti?

³ Pietari ei ole yhtä mieltä Rooman uskonnoitsijoitten kanssa, jotka väittävät Jeesuksen sanoneen tässä, että Pietari on se ”kallio”, mille hengellinen huone, seurakunta, on rakennettu. Pietari kieltää ensimmäisessä kirjeessään olevansa tämä kallio (petra) viittaamalla Jeesukseen Kristukseen ja kirjoittamalla: ”Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle otollisia.” (1. Piet. 2:4, 5) Pietari oli vain yksi elävä kivi tuossa Jeesukselle Kristukselle rakennetussa hengellisessä huoneessa. Paavali oli tästä asiasta yhtä mieltä Pietarin kanssa sanoessaan: ”Ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta [petra], joka heitä seurasi; ja se kallio [petra] oli Kristus.” (1. Kor. 10:3, 4) Jeesus Kristus viittasi siis itseensä tänä ”kalliona” eli petrana, ja hän rakentaa itselleen ”Kristuksena, elävän Jumalan Poikana”, seurakuntansa, jota tuonelan portit eivät voi voittaa. Tuonela, joka on ihmiskunnan yhteinen hauta, ei voittanut Jeesusta Kristusta itseäänkään, koska Kaikkivaltias Jumala herätti hänet elämään kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen.

 4. Mikä osoittaa, kukistiko Jeesus synagoogan perustaakseen kristillisen seurakunnan perustalle, joka hän itse oli?

⁴ Jeesus ei kukistanut juutalaista synagoogaa perustaakseen kristillisen seurakunnan itselleen, kuvaannolliselle kalliolle. Hän opetti monissa juutalaisissa synagoogissa. (Matt. 4:23; 9:35; 12:9; 13:54) Tultuaan petetyksi vihollisilleen ja seisoessaan Jerusalemissa olevan juutalaisen korkeimman oikeuden edessä syytettynä kerettiläisyydestä ja jumalanpilkasta Jeesus sanoi ylimmäiselle papille Hannaalle: ”Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogassa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään.” (Joh. 18:19, 20) Näin ollen ei Jeesus järjestänyt ennen paaluunnaulitsemistaan ja kuolleista nousemistaan seuraajiaan seurakunnaksi, Jumalan hengelliseksi huoneeksi eli pyhäköksi.

”HERRAN ILLALLINEN”

 5. Missä ja milloin Jeesus vietti viimeistä pääsiäisillallistaan, ja miksi hän ajoi Juudas Iskariotin pois siltä?

⁵ Oli torstai-ilta, pääsiäisilta, niisanin 14:nnen ilta vuonna 33 (jKr.), israelilaisten Mooseksen johdossa Egyptissä juuri vapautuksensa edellä viettämän pääsiäisen vuosipäivä. Jeesus kokosi kaksitoista apostoliansa luokseen Jerusalemiin erääseen ylähuoneeseen viettämään sitä. Hän sanoi pöydässä: ”Minä olen halajamalla halunnut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa.” (Luuk. 22:14–16) Se merkitsi sitä, että tämä oli viimeinen kirjaimellinen pääsiäislammas, minkä hän söi luonnollisena juutalaisena. Tämän juhla-aterian aikana Jeesus lähetti Juudaan pois huoneesta, vapauttaen hänet siten pettämään hänet sinä yönä. – Joh. 13:21–31.

 6. Mitä uutta Jeesus antoi opetuslastensa vietettäväksi niisanin 14:ntenä joka vuosi, ja miten Matteus kuvailee sitä?

⁶ He lopettivat pääsiäislampaan syömisen happamattoman leivän ja viinin kera niiden vaatimusten mukaisesti, mitkä Jehovan muinaisen Israelin kanssa tekemä lakiliitto asetti. Jeesus ilmoitti nyt, että Jehovan palvojille oli alkava uusi järjestely. Jeesus mainitsi tässä heille uuden liiton ja valtakuntaa koskevan liiton, ja siksi hän asetti illallisen vietettäväksi niisanin 14:ntenä joka vuosi Mooseksen kalenterin mukaan. Apostoli Matteus oli silloin läsnä ja osallistui tuohon malliateriaan, ja hän kertoo, mitä tapahtui: ”Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ’Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini [merkitsee minun ruumistani, Um]’. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ’Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri [merkitsee minun ”liitonvertani”, Um], joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.’ Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” – Matt. 26:26–30.

 7. Mitä ruumista Jeesus tarkoitti puhuessaan leivästä?

⁷ Kun Jeesus sanoi noille jäljelle jääneille yhdelletoista apostolille, että leipä oli hänen ruumiinsa eli merkitsi sitä, niin apostolit ymmärsivät oikein sen tarkoittaneen Jeesuksen henkilökohtaista lihaa ja luuta olevaa ruumista. Jeesus ei ollut koskaan sanonut heille, että hän rakentaa sille kalliolle, mikä hän itse on, hengellisen seurakunnan, mikä on hänen hengellinen ”ruumiinsa”, jonka taivaallinen Pää hän on. Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamissa neljässä elämäkerrassa kerrotaan Jeesuksen käyttävän sanaa ”seurakunta” eli ”kirkko” ainoastaan Matteuksen 16:18:nnessa ja 18:17:nnessä, mutta niissäkään ei sanota, että se oli oleva hänen – Pään – alaisensa hengellinen ruumis. Kun hän sanoi: ”Tämä merkitsee minun ruumistani”, niin hän ei siis tarkoittanut tulevaa hengellistä ruumista, mikä on hänen – Pään – alaisensa kristillinen seurakunta. Hän tarkoitti omaa ruumistaan, minkä hän oli saanut juutalaisen neitsyen Marian välityksellä ja minkä Jumala oli ihmeen avulla valmistanut hänelle.

(Jatkuu)

Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. – Ps. 25:5.