Aleksanteri Suuri ja Raamatun ennustukset
MONET, jotka ovat suorittaneet korkeakoulujen ja yliopistojen loppututkintoja, luulevat tuntevansa Aleksanteri Suuren tarinan, mutta tällaiset ihmiset ovat usein kokonaan tietämättömiä Aleksanteria koskevasta tärkeimmästä seikasta, siitä, että hänen nopeitten valloitustensa sarja oli ennustettu Raamatussa.
Jehova antoi profeetalleen Danielille etukäteen tiedon maailmanvaltojen noususta ja kukistumisesta. Daniel sai vuosien 618 ja 535 eKr. välillä Jumalalta ennustuksia Kreikan noususta maailmanvallaksi Meedo-Persian sijaan ja siitä osasta, mitä Aleksanteri oli näyttelevä sen yhteydessä. Noin kaksisataa vuotta ennen Aleksanterin syntymää Daniel oli ennustanut Meedo-Persian valloittajan: ”Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo. Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen.” – Dan. 11:3, 4.
”Sankarikuningas” nousi Makedonian valtaistuimelle kahdenkymmenen vuoden vanhana vuonna 336 eKr. Tämä oli sama vuosi, jona neljännen maailmanvallan, Meedo-Persian, kuningas sai valtaistuimensa, nimittäin Dareios III. Raamatun ennustuksissa edeltäkerrottiin Meedo-Persian ja muiden kansojen nopea valloittaminen. Esimerkiksi Danielin 7:6:nnessa ennustettiin makedonialaisen eli kreikkalaisen maailmanhallitsijain sarjan nousu pantterin kuvaamana, jolla oli ”neljä linnunsiipeä”; Danielin 8:5:nnessä kauriin kuvaamana, joka tuli ”päivän laskun puolelta, kulki koko maan ylitse eikä maata koskettanut”. Meitä ei jätetä epäilykseen sen suhteen, mikä tämä kauris oli, sillä Daniel sanoi: ”Ja kauris on Jaavanin [Kreikan] kuningas.” – Dan. 8:21.
Mitä se merkitsee, että kuvaannollinen kauris ei koskettanut maata ja että kuvaannollisella pantterilla oli siivet? Nopeaa ja pikaista valloitusta. Katsokaamme, millä nopeudella Aleksanteri valloitti maailman Raamatun ennustuksen täyttymiseksi.
ALEKSANTERIN SOTAJOUKKO
Hänen sotajoukkonsa ei ollut kooltaan suuri. Aleksanterilla oli noin 30 000 jalkamiestä ja 5 000 ratsumiestä. Mutta armeija oli hyvin järjestetty. Useimmilla upseereilla oli Aleksanterin isän, Filippos II:n, sotaretkillä saatua kokemusta. Filippos otti käytäntöön falangin, ja Aleksanteri kehitti sen huippuunsa.
Mikä antoi falangille sen erikoisen luonteen? Sekä aseet että yksityisten sotilaitten keskinäinen järjestys. Falangin jäsenet olivat raskaasti aseistetut, varustetut kypärällä, haarniskalla ja kilvellä, mitkä suojelivat suurimman osan ruumista. Heidän pääaseensa olivat keihäs eli peitsi, joka oli 4–5,5 metrin pituinen, sekä lyhyt kreikkalaismiekka. He olivat tavallisesti kuudentoista miehen syvyisessä rintamassa, viiden ensimmäisen rivin keihäitten työntyessä rintaman eteen, mikä muodosti kauhistavan esteen mille viholliselle hyvänsä. Takimmaiset rivit laskivat keihäänsä edessä olevien olkapäille. Falangin jäsenet saivat ankaraa voimisteluharjoitusta yhtenäisyyden, täsmällisyyden ja nopeuden saavuttamiseksi. Aleksanteri yhdisti falangin raskaan ratsuväen hyökkäyksiin. Hän käytti myöskin kevytaseisia joukkoja erikoistarkoituksiin.
Aleksanteri sai Granikos-joen rannoilla ensimmäisen voittonsa Persian kuninkaan Dareios III:n joukoista. Persian ratsuväki oli asettunut joen rannalle jalkaväen ollessa takana reservinä. Aleksanteri, joka ilmestyi sotajoukkoineen joen toiselle puolelle, oli, kuten eräs historioitsija sanoo, ”erityisesti huomattava kilvestään ja hänen kypäräänsä varjostavasta höyhentöyhdöstä, mikä kahden puolen kohosi ikään kuin kaksi hyvin pitkää ja niin kovin valkeaa siipeä, että ne häikäisivät katselijan silmiä”. Vaikka Persian ratsujoukko oli paljon suurempi kuin Aleksanterin, niin se ei pystynyt syttyneessä taistelussa vastustamaan tehokkaasti falangia ja sen pitkien keihäitten rivistöjä. Sitten lyötiin perin pohjin Persian jalkaväki, joka oli katsellut ratsujoukkojen taistelua, mikä oli juuri päättynyt onnettomasti. Aleksanterin voitto täytti kauhulla persialaiset, varsinkin kun niin suuri määrä Persian ylimyksiä oli surmattu, kaksi heistä Aleksanterin oman käden lyömänä.
Persialaisten palveluksessa oleva kuuluisa kenraali Memnon Rhodoksesta laati suunnitelman Aleksanterin pysähdyttämiseksi. Persialaiset johtaisivat sodan Makedoniaan ja pakottaisivat Aleksanterin palaamaan kotiin. Varustettiin laivoja ja niihin lastattiin sotaväkeä. Mutta äkkiä Memnon kuoli. Dareios ei toteuttanut Memnonin suunnitelmia Persian rikkauksien käyttämiseksi eikä laivoja sodan saattamiseksi Makedoniaan. Dareios päätti ratkaista sodan yleisessä taistelussa, missä hän ottaisi henkilökohtaisesti johdon. Persian kuningas kokosi noin 600 000 miehen jättiläisarmeijan. Luottaen sotajoukkonsa lukumääräiseen voimaan ja ollen halukas yleiseen taisteluun Dareios salli Aleksanterin edetä vastustuksetta sellaisten vuorensolien ja kapeikkojenkin kautta, mitkä olisivat olleet pelottavia linnoituksia Persian puolustukselle.
Kehkeytyneessä Issoksen taistelussa persialaiset olivat valmistautumattomia Makedonian hyökkäyksen äkillisyyteen ja rajuuteen. Dareios III havaitsi vaunuistaan eräitten joukkojensa paon ja kääntyi ympäri sekä pakeni ensimmäisten pakolaisten mukana. Persian armeijan häviö oli täydellinen Aleksanterin ottaessa vangiksi jopa Dareioksen omaisetkin: äidin, vaimon, sisaren, alaikäisen pojan ja kaksi tytärtä – jotka oli tuotu mukaan näkemään Dareioksen otaksutun ilmiömäisen voiton.
TYROKSEN KUKISTUMINEN
Aleksanteri ei jatkanut Issoksen taistelun jälkeen Dareioksen takaa-ajoa. Hän käänsi sen sijaan huomionsa Tyrokseen. Babylonian kuningas Nebukadnessar oli hävittänyt manner-Tyroksen useita vuosia aikaisemmin kolmitoistavuotisen piirityksen jälkeen. Jehova Jumala oli käyttänyt Nebukadnessaria palvelijanaan manner-Tyroksen rankaisemisessa. (Hes. 29:18–20) Nyt piti rangaista uutta Tyrosta, saarikaupunkia, kuten Jumalan profeetta Sakarja oli ennustanut: ”Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella.” (Sak. 9:4) Jehovan päätös rangaista saari-Tyrosta sen ylpeyden ja jumalattomuuden takia johti erääseen historian poikkeuksellisimpaan valloitukseen.
Tyros kieltäytyi päästämästä Aleksanteria kaupunkiin. Vihastunut Aleksanteri uhkasi murtaa kaupungin portit, jollei niitä avattaisi. Tämä uhkaus ei vaikuttanut tyroslaisiin. Eikö tuo saarikaupunki ollut osoittautunut valloittamattomaksi vihollisille? Ja sitä paitsi, mitä Aleksanteri falangeineen ja ratsuväkineen voisi tehdä ilman laivastoa saarikaupungille? Tyroslaiset eivät arvanneet Aleksanterin ryhtyvän kaikkiin ponnisteluihin rakentaakseen maapenkereen heidän saareensa!
”Ei ole ihme, ettei tällaista Aleksanterin hyökkäysmenetelmää odotettu”, sanoo Wallace B. Fleming kirjassa The History of Tyre (Tyroksen historia), ”sillä sodankäynnin historiassa ei ollut mitään tällaista ennakkotapausta. Kaupunkia ympäröivät muurit kohosivat 45 metrin korkeuteen mantereen puolella. Niiden kivet olivat niin suuret ja niin hyvin asetetut, että niiden piti kestää kaikki hyökkäyskoneet, joita voitaisiin käyttää epävakaiselta vedenpinnalta käsin. Menestyksellinen hyökkäys oli mahdoton, jollei sotakoneita voitaisi panna lujalle maaperälle ja nostaa muurien korkeudelle. Mutta saaren erotti maasta 800 metrin levyinen kanava, missä kävi nopea virta ja mikä oli hyvin vaarallinen kulkea varsinkin, kun etelätuuli puhalsi.”
Mutta mistä Aleksanteri saisi aineksia saareen rakennettavaan penkereeseen? Paljon voitiin saada vanhan Tyroksen raunioista. Kreikkalainen historioitsija Arrianos, joka kirjoitti Aleksanterin elämäkerran, mikä perustuu kahden hänen kenraalinsa kirjoituksiin, kertoo, että Aleksanteri kaivoi vanhan Tyroksen tomunkin ja pani sen veteen. Tämä Aleksanterin teko oli ennustettu Raamatussa, sillä Jehova oli sanonut: ”Minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi. . . . kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.” – Hes. 26:4, 12.
Pengermän valmistus keskeytyi usein. Vahvat virrat huuhtoivat pois osan valmiista työstä. Tyroksen laivaston alukset lähestyivät, ja jousimiehet häiritsivät työntekijöitä. Tyroslaisten ponnistukset ja voimakkaat virrat tuhosivat paljon rakennelmasta, ja Aleksanteri aloitti yhä uudelleen. Tällä kertaa hän päätti rakentaa laajemman pengermän, joten kaupunkia vastaan voitaisiin asettaa enemmän koneita. Käytettiin kokonaisia puita. Mutta Tyroksen sukeltajat syöksyivät veteen ja kiinnittivät koukkuja haarautuviin oksiin. He vetivät puut pois ja aiheuttivat rakennelman osittaisen luhistumisen. Aleksanteri tarvitsi laivastoa työmiestensä suojelemiseksi. Hän kokosi Sidonista, Araduksesta (Arwadista), Bybloksesta, Kyproksesta ja muista paikoista noin kaksisataa alusta käsittävän laivaston. Tyroslaiset, jotka hämmästyivät havaitessaan, että Aleksanteri pystyi saamaan niin äkkiä noin voimakkaan laivaston, päättivät ryhtyä sitä vastaan yleiseen meritaisteluun. Kun Aleksanterilla oli rakennustyötä suojelemassa laivasto, niin hän sai pian pengermän valmiiksi kaupungin muureihin asti.
Voittaakseen muurien korkeuden aiheuttaman pulman Aleksanteri rakennutti suunnattoman suuria liikutettavia torneja. ”Tornien rintamasivulla oleva laskusilta tekee mahdolliseksi yllätyksellisen äkkirynnäkön vihollismuureille”, sanoo Werner Keller kirjassaan Raamattu on oikeassa. ”Piiritystornit ovat korkeimmat sotahistorian tuntemat. Niissä on 20 kerrosta, ja 50 metrin korkeudessa nousee niiden ylin taso runsaasti yli korkeimpien kaupunginmuurien.”
Tyroslaiset taistelivat vastaan sitomalla kiinnityskoukkuja pitkiin köysiin, heittämällä niitä ja vetämällä torneissa olevia sotilaita alas kohti kuolemaa. Tyroslaiset rakensivat koneita, jotka heittivät tulikuumaa metallia vihollisen päälle. He kuumensivat myöskin hiekkaa rauta- ja vaskikilvissä ja kaatoivat sitä Aleksanterin sotilaitten niskaan, jotka lähestyivät muuria. Hiekka, mikä valui haarniskan alle, aiheutti sellaisen tuskan, että sotilaat heittivät haarniskansa pois paljastaen itsensä muureilta tuleville nuolille.
Aleksanteri toimeenpani yleishyökkäyksen. Torneissa olevat makedonialaiset taistelivat päästäkseen nostosilloille. Murskaavat puskurilaivat hyökkäsivät kaupungin muurin kimppuun pengermän pohjois- ja eteläpuolelta. Eteläpuolella olevat laivat saivatkin kohta aikaan murtuman. Sillat laskettiin, ja toisista aluksista tuli hyökkääviä joukkoja. Aleksanteri nousi yhden rynnäkköjoukon kanssa maihin ja oli ensimmäisten mukana muurilla. Sillä välin Aleksanterin laivasto raivasi tiensä Tyroksen satamaan ja kukisti Tyroksen saarretun laivaston. Makedonialaiset tulivat pian Tyrokseen joka suunnalta. Teurastus kaduilla ja aukioilla oli suunnaton. Kaupungin itsepintaisen vastustuksen raivostuttamina makedonialaiset eivät osoittaneet lainkaan armoa. Suuri osa Tyrosta poltettiin. Noin 8 000 tyroslaista tapettiin ja 2 000 nuorta miestä naulattiin paaluihin meren rannalle kostoksi makedonialaisten vankien surmaamisesta. Noin 30 000 tyroslaista myytiin orjuuteen. Piiritystä oli kestänyt tammikuun keskivaiheilta heinäkuun puoliväliin vuonna 332 eKr.
Sen jälkeen Aleksanteri meni Jerusalemiin, missä, kuten historioitsija Rollin sanoo teoksessaan Ancient History (Vanhan ajan historia), ”ylimmäinen pappi näytti hänelle jälkeenpäin ne kohdat Danielin ennustuksesta, joissa puhutaan tästä hallitsijasta. . . . Voimme helposti kuvitella sen suuren ilon ja ihastuksen, mikä Aleksanterin täytti hänen kuullessaan niin selvät, seikkaperäiset ja edulliset lupaukset. Ennen kuin hän lähti Jerusalemista, hän kokosi juutalaiset ja käski heitä rukoilemaan kaikkea suosiota.”
Sitten Aleksanteri meni Egyptiin, joka tervehti häntä vapauttajana, koska se oli väsynyt Persian ikeeseen. Hän perusti Niilin suuhun Aleksandrian kaupungin vuonna 332 eKr.
Aleksanteri kääntyi jälleen pohjoiseen ja lähti Babyloniaa kohti noin 47 000 miehen armeijan kanssa. Dareios III esitti useita rauhantarjouksia. Aleksanteri vastasi viimeiseen tarjoukseen hänen lähettiläälleen: ”Jos hän [Dareios] tyytyisi olemaan toisella sijalla arvossa minuun verrattuna haluamatta tekeytyä minun vertaisekseni, niin mahdollisesti kuuntelisin häntä. Sano hänelle, ettei maailma salli kahta aurinkoa eikä kahta yksinvaltiasta.”
GAUGAMELAN VOITTO
Niin Dareios valmistautui taisteluun. Dareios kokosi nyt noin kaksi kertaa niin suuren sotajoukon kuin mikä oli taistellut Issoksessa. Hän keräsi noin 1 000 000 miestä käsittävän armeijan. Aleksanteri meni 47 000 miehensä kanssa Eufratin ja Tigriin ylitse ja kohtasi Dareioksen tuon suunnattoman armeijan etunenässä lähellä Gaugamelan kylää, noin 30 kilometrin päässä koilliseen Niniven raunioista. Dareios pani rintamansa eteen kaksisataa viikattein varustettua vaunua ja viisitoista elefanttia. Persian kuningas toivoi näiden avulla hakkaavansa Aleksanterin falangit, saavansa ne epäjärjestykseen, niin että niistä tulisi Persian ratsuväen hyökkäysten helppoja saaliita.
Kun taistelu alkoi, niin vaunut kulkivat rämisten kentän poikki hyökäten falangien keskeen, mutta Aleksanteri oli määrännyt keveät joukot tekemään vaunut toimintakyvyttömiksi. Ne haavoittivat hevoset ja ajajat heittokeihäillä. Ne harvat vaunut, mitkä pääsivät falangien luo, menivät vahinkoa tuottamatta niiden läpi, kun keihäsmiehet avasivat rivinsä niille, ja takana ne saatiin helposti kiinni. Taistelu oli raivoisa. Falangien keihäät välkähtelivät vähitellen yhä lähempänä Dareiosta, ja kun heittokeihäs iski maahan kuninkaan vaunujen ajajan, niin Dareios hyppäsi vaunuistaan, nousi hevosen selkään ja nelisti pois taistelutantereelta. Persian armeija seurasi pian johtajaansa – paeten kauhuissaan. Aleksanteri seurasi pakolaisia ja Arrianoksen mukaan surmattiin 300 000 persialaista. Pakenevan Dareioksen tappoivat ennen hänen liittolaisinaan olleet miehet.
BABYLONIA KOSKEVAT SUUNNITELMAT EPÄONNISTUVAT
Babylon antautui heti. Aleksanteri päätti tehdä tästä kaupungista maailman pääkaupungin. Hän aloitti useita suuria rakennussuunnitelmia Babylonissa. Mutta hänen suunnitelmansa Babylonin tekemiseksi jälleen suureksi kaupungiksi eivät menestyneet, sillä tällä kertaa Aleksanteri oli ristiriidassa Raamatun ennustuksen kanssa. Taivaan Jumala oli selittänyt profeettansa Jesajan välityksellä: ”Baabelin . . . käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.” (Jes. 13:19, 20) Niin Aleksanterin suunnitelmat Raamatussa tuomitun Babylonin uudelleen rakentamiseksi luhistuivat, ja kemuileva Aleksanteri kuoli kuumeeseen palattuaan Babyloniin jatkuvilta valloitusretkiltään, 33 ikävuodellaan vuonna 323 eKr.
Miten hänen valtakuntansa oli käyvä? Raamatun ennustus teki selväksi, että ”hänen valtakuntansa [hajoaa] ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen.” (Dan. 11:4) Jumalan enkeli sanoi kuvaannollisesta kauriista Danielille: ”Kauris on Jaavanin kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” – Dan. 8:21, 22.
Jumalan sanat eivät voi pettää, ja vuoteen 301 eKr., Ipsoksen ratkaisevan taistelun vuoteen, tultaessa oli ennustuksen mukaan neljä Aleksanterin kenraalia noussut valtaan. Selittäen tätä ja Jumalan säädöstä Babylonista historioitsija Rollin kirjoitti: ”Mikään ei osoita selvemmin tämän voittamattoman kirouksen voimaa ja painavuutta kuin voimallisimman ruhtinaan pyrkimykset, joka koskaan on hallinnut, suunnitelmien toteuttamiseen katsoen itsepäisimmän ruhtinaan, joka milloinkaan on ollut olemassa, jonka yrityksistä ei yksikään ollut koskaan rauennut tyhjään, mutta joka epäonnistui kuitenkin tässä [Babylonin uudelleen rakentamisessa], vaikka se ei näyttänytkään niin vaikealta kuin muu. . . . Voiko mikään olla ihmeellisempää, jumalallisempaa, kuin ennustusten sarja, joista jokainen on niin selvä, niin täsmällinen ja niin yksityiskohtainen, ennustusten, jotka menevät niin pitkälle, että osoittavat erään ruhtinaan kuolevan jättämättä yhtään ainoaa perillistä omasta perheestään ja hänen neljän kenraalinsa jakavan hänen valtakuntansa keskenään?”
Aleksanteri Suuren elämä osoittaa, miten täsmällisesti Raamatun ennustus täyttyi, ja tämä vuorostaan kunniaansaattaa tuon ennustuksen Alkuunpanijan, Jehova Jumalan. Mukauttakoot kaikki, jotka haluavat menestyä siinä, mitä tekevät, elämänsä sopusointuun Jumalan profeetallisen Sanan kanssa, jonka sanat eivät koskaan voi pettää.