Oletko yksinomaisesti antautunut Jumalalle?

”KÄVÄISEN toisinaan lounaalta palatessani kirkossa saadakseni ajatella hiukan rauhassa. En mene kuitenkaan milloinkaan kirkkoon sunnuntaisin – on liian paljon tehtävää – ja muutama minuutti hiljaisuutta näyttää auttavan jollain tavalla.” Näillä sanoilla selitti eräs lontoolainen toimistovirkailija äskeistä innostusta käydä arkipäivinä lounasaikaan Lontoon kaupungin kirkoissa, joissa on nykyään ohjelmana kuorolaulua, keskusteluryhmiä ja lyhyitä jumalanpalveluksia. Näin tehdessään hän varmaan hahmotteli monen sellaisen henkilön suhtautumisen asiaan, joka yrittää nykyisin pistää Jumalan johonkin väliin elämässään – elämässä, missä hän havaitsee olevan liian paljon tehtävää ja missä niin monet asiat kilpailevat ensi sijasta, että Jumala saa lopulta pelkästään palvonnan, rakkauden ja antaumuksen rippeitä. Onko sinunkin elämässäsi asianlaita tällainen? Miten voit palvella Jumalaa näinä päivinä? Millä tavalla voit laajentaa ja syventää rakkauttasi ja antaumustasi häntä kohtaan? Nämä eivät ole tyhmiä, teoreettisia kysymyksiä, koska sinun koko tulevaisuutesi riippuu yksinomaisesta antaumuksestasi Jumalalle.

YKSINOMAISEN ANTAUMUKSEN VAATIMUS

Pyhä Raamattu esittää selvästi ja tarkasti Jumalalle otollisen palvonnan laadun ja vaatimukset. Tarkasta Jehova Jumalan itsensä Moosekselle antaman toisen käskyn sanoja. 2. Mooseksen kirjan 20:5:nnen kertomus sanoo: ”Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.” 2. Mooseksen kirjan 34:14 sanoo: ”Herra on nimeltään Kiivas, hän on kiivas Jumala.” On kiinnostavaa, että Websterin sanakirja (engl.) esittää tämän sanan (engl. jealous) ensimmäisenä määritelmänä: ”Yksinomaista antaumusta vaativa”, ja tavallisemmat käsitykset toisella sijalla. Monsignor Knox sanoo kääntäessään 2. Mooseksen kirjan 20:5:nnen, että Jumala on ’kiivas rakkaudessaan’. Kun kiivautta käytetään Raamatussa Jumalan yhteydessä, niin se sisältää yksinomaisen antaumuksen vaatimisen ajatuksen, mitä sanontaa käytetään johdonmukaisesti ”Pyhien kirjoitusten uuden maailman käännöksessä” (engl.). Luoja vaatii sen tähden epäilemättä yksinomaista antaumusta.

Mitä yksinomaisen antaumuksen omistamisella Jumalalle tarkoitetaan? Yksinomaisen Jumalalle antautumisen täytyy olla ainutlaatuinen; se sulkee tämän antaumuksen piiristä pois jokaisen muun persoonan tai asian. Jeesus valaisi tätä ajatusta kuuluisassa käskyistä tekemässään yhteenvedossa, mikä on kerrottu Matteuksen 22:37–39:ssä, sanomalla: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’, Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” Näillä muutamilla terävillä sanoilla Jeesus veti selvän rajaviivan Jumalalle osoitettavan yksinomaisen rakkauden ja antaumuksen ja lähimmäisenrakkauden välille, mitä kristityn on myös välttämättä ilmaistava ollakseen täydellinen Luojalleen suorittamassaan palveluksessa.

ANTAUMUKSEN OHJAAMINEN

Kristitty tuntee oikeutetusti rakkautta lähimmäistään kohtaan. Aviopuolisoiden velvollisuus on osoittaa rakkautta ja antaumusta toisiaan kohtaan, ja vanhemmat ilmaisevat aivan oikein suurta rakkautta lapsiinsa. Kuitenkin on Jumalan vaatima antaumus enemmän kuin mitä missään näistä ilmenee, koska se sisältää palvonnan, mitä yksikään luomus ei saa vaatia, se on yksinomainen. Velvollisuutemme Jumalaa kohtaan ovat sen tähden korkeammat kuin ne, joita meillä on lähimmäisiämme kohtaan. Jumalan vanhurskaat vaatimukset hallitsevat elämäämme ja määräävät, miten me täytämme velvollisuudet, mitkä syntyvät muista suhteista. Meidän yksinomainen antaumuksemme Jumalalle varmistaa ehdottoman tottelevaisuuden hänen laeilleen. Kun on pakko tehdä valinta läheisimpienkin sukulaisten ja Jehova Jumalan palvonnan välillä, niin se, joka omistaa Jumalalle yksinomaisen antaumuksen, valitsee tosi palvonnan. Kun tämä jumalaton maailma vaatii sovittelua Jumalan periaatteissa, niin on paikallaan, että kristitty hylkää tällaiset yritykset tunkeutua sille antautumisalueelle, mikä on varattu Jumalalle. Hän kieltäytyy palvomasta tai suorittamasta palvelusta tämän asiainjärjestelmän väärän jumalan hyväksi. Mikään muu rakkauden kohde ei saa osakseen sellaista antaumusta, minkä hän omistaa Jumalalle.

Raamatun selvyydestä huolimatta ovat ihmiset varhaisista ajoista lähtien yrittäneet järkyttää ja tehdä tyhjäksi Jumalan antamaa yksinomaisen antaumuksen kutsua. Miten? Monin tavoin. Asettamalla ihannoitavaksi maallisia johtajia ja aatteita, mitkä tunnustetaan ihmiskunnan pelastajiksi; sortavilla hallituksilla, mitkä tekevät Jumalalle osoitettavan yksinomaisen antaumuksen vaaralliseksi ja valtiota uhmaavaksi, pari menetelmätapaa mainitaksemme. Ja kuitenkin on kaikista näistä itsekkyys, mikä on omiaan pidättämään antamasta mitään Jumalalle, varmasti voimakkain yksityinen tekijä, joka estää Jumalan saamasta ihmisen yksinomaista antaumusta.

Syntinen ihmiskunta on synnynnäisesti itsekäs, ja Jeesus sanoi kuitenkin: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”, ja tämä pitää varmasti paikkansa, kun yksinomainen antautuminen Jumalalle tulee kysymykseen. (Apt. 20:35) Niin, jos aineelliset asiat, kuten raha ja omaisuus, tai vaikka vain tyydyttämätön kunnianhimo saa vallan elämässämme siinä määrin, että se on kaikkein tärkein, niin antaumuksemme Jumalalle täytyy kärsiä itsemme palvelemisen johdosta. Itsekkyyttä ja yksinomaista antaumusta ei voida sekoittaa keskenään. On aivan mahdotonta maksaa Jumalalle kuuluvaa keisarille tai pidättää sitä kokonaan Jumalalta ja samalla säilyttää asemaa Luojan edessä. Yksinomainen antaumus täytyy maksaa Jumalalle. – Mark. 12:17.

MENETTELYTAVAN PÄÄTTÄMINEN

Tehdäkseen näin jotkut ajattelevat olevan välttämätöntä eristäytyä maailmasta munkki- ja nunnaluostareihin. He luulevat tällä tavalla täysin vapaina maailmallisista houkutuksista voivansa omistaa elämänsä yksinomaan Jumalalle. Jotkut tekevät köyhyyslupauksia avukseen asiassa, kun taas toiset erikoistuvat niin sanottuihin armeliaisuuden- ja rakkaudentöihin. Pinnalta katsoen saattaisi näyttää, että tämä on ihanteellinen tapa omistaa Jumalalle yksinomainen antaumus, mutta ratkaiseeko se todellisuudessa pulman?

Jos se olisi vastaus tilanteeseen, niin eikö Jeesus olisi ruvennut erakoksi? Eivätkö hänen opetuslapsensa olisi sulkeutuneet erilleen, jotta eivät olisi saastuneet turmeltuneesta juutalaisesta asiainjärjestelmästä, mikä oli vallalla ennen Jerusalemin tuhoutumista vuonna 70 jKr.? Jeesuksesta tuli sen sijaan taisteleva evankelisoija, joka lähetti seuraajansakin sellaisina kentälle. He taas vuorostaan ’täyttivät Jerusalemin opetuksellaan’. Apostoli Paavali sanoo, etteivät kristityt voi kokonaan olla menemättä saastaisten ihmisten sekaan, ”sillä silloinhan [heidän] täytyisi lähteä pois maailmasta”, mikä ilmaisee selvästi, että otollista yksinomaista antaumusta Jumalalle osoitetaan kaikesta vastaan haraavasta painostuksesta huolimatta, minkä nykyinen paha maailma voi aiheuttaa. Tällä tavalla he voittavat maailman samoin kuin Jeesus. – Apt. 5:28; 1. Kor. 5:10.

Auttaakseen meitä tässä taistelussa, mikä on käytävä, Jehova on kirjoituttanut meille Pyhän Raamatun. Miten erinomainen apu se onkaan! Kuinka suurenmoinen rohkaisun lähde! Kun me luemme sen sivuja, niin editsemme kulkee monta todellisen elämän esimerkkiä Jumalan uskollisista palvelijoista, jotka ovat menneinä aikoina olleet hänelle yksinomaisesti antautuneita, ihmisistä, joiden koko elämä oli omistettu Jumalalle ja jotka ovat huomattavia siitä, että he saivat hänen hyväksymyksensä hymyilyn. Nooa, joka vaelsi Jumalan kanssa; Aabraham, joka oli Jehovan ystävä; Daavid, Jumalan sydämen mukainen mies; Pietari ja toiset apostolit, jotka tottelivat Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä; ja luonnollisesti Jeesus, joka tuli tekemään Hänen tahtonsa, joka oli hänet lähettänyt. Kenelläkään näistä ei ollut helppoa, kun he omistivat Jumalalle jakamattoman palvontansa ja palveluksensa, rakkautensa ja antaumuksensa. – 1. Moos. 6:9; Jaak. 2:23; Apt. 13:22; 5:29; Joh. 5:30.

Uskollinen profeetta Jeremia heitettiin liejuiseen kaivoon, koska hän oli nuhteeton Jumalan edessä julistaessaan hänelle annettua sanomaa. Perimätieto kertoo, että kuningas Manasse ”rikki sahautti” Jesajan hänen uskollisen ennustamisensa takia. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä ruoskittiin, halveksittiin ja herjattiin. Apostoli Paavalia lyötiin ja kivitettiin, ja hän oli usein lähellä kuolemaa, ja kuitenkin hän tiesi, että hänelle oli varattu vanhurskauden seppele ainoastaan, jos hän säilytti nuhteettomuutensa ja oli jatkuvasti Jehovalle yksinomaisesti antautunut. Noilla Jumalan uskollisilla palvelijoilla oli luottamus nuhteettomuuteen ja Jumalansa voimaan palkita heidät tulevassa asiainjärjestelmässä. Onko sinulla? – Jer. 38:6; Hepr. 11:37; Apt. 5:40; 2. Kor. 11:23–27; 2. Tim. 4:8.

AINOA TIE ELÄMÄÄN

Onko sydämessäsi vilpitön halu panna Jumala ensimmäiseksi elämässäsi, omistaa hänelle yksinomainen antaumuksesi ja rakkautesi, joita hän oikeutetusti vaatii? Jos on, niin tutki pyhiä Kirjoituksia voidaksesi todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon. Tämän tekeminen on sinun turvasi, koska voit sillä tavalla olla varma siitä, että pyrit täyttämään Jumalan asettamat vaatimukset ja välttämään ihmisten asettamat väärät mittapuut, mitkä voivat johtaa sinut sovittelemaan Jumalalle kuuluvasta yksinomaisesta antaumuksestasi. – Room. 12:2.

Oikea menettely johtaa lopulta sinut omistamaan elämäsi Jumalan palvelemiseen ja vertauskuvaamaan päätöksesi vesikasteessa, kuten Jeesus käski. (Matt. 28:19, 20) Se johtaa sinut samanmielisten ihmisten yhteyteen, Jehovan todistajain muodostaman uuden maailman yhteiskunnan ihmisten, jotka ovat päättäneet asettaa Jumalan ensi sijalle elämässään ja jotka auttavat sinua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämän tekeminen nyt, keskellä nykyistä itsekästä ja rappeutunutta sukupolvea, tuo sinulle mielenrauhan ja onnen sekä kirkkaan toivon iankaikkisesta elämästä Jumalan uudessa maailmassa, mikä on aivan lähellä. Nämä ovat palkkana niille, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa ja antautuvat yksinomaan Jehovalle. Se on totisesti viisas menettely, elämän tie!