Voimakas syy uskoa Jumalan uuteen maailmaan
”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39.
1, 2. a) Mikä rauhaa ja terveyttä haluavien kauan kaipaama on edessämme? b) Miksi meidän ei pidä antaa atomisodan vaaran hävittää uskoamme siihen?
UUSI maailma on aivan edessämme, maailma, missä ihmissielut saavat elää ikuisesti maan päällä täydellisessä rauhassa, onnessa ja hyvinvoinnissa ilman kuoleman tai omaistensa menettämisen pelkoa. Rauhaa ja terveyttä rakastavat ovat kauan kaivanneet tällaista maailmaa, ja kuinka suloinen tämän toiveen täyttyminen lopulta onkaan oleva!
2 Taivaan ja maan suuri Luoja on tehnyt meille mahdolliseksi tämän uuden maailman ja sen iankaikkisen elämän ja onnen. Hänen Pyhään Raamattuun kirjoitettujen lupaustensa perusteella me voimme nyt uskoa, että tuo onnellinen maailma tulee meidän sukupolvemme aikana. Ihmiskunta pääsee sinne eläen jatkuvasti täällä saman maan päällä, missä me nytkin asumme, eikä kuollen ja tullen enkeleiksi taivaaseen. Jumala, ihmisten Luoja, asettaa uuden asiainjärjestyksen heidän ikuiseksi siunauksekseen maan päällä. Kansojen välisen atomisodan kauhean vaaran ei pidä koskaan hävittää uskoamme tähän Jumalan omaan lupaukseen.
3. Miksi esitetään ensin kysymys: alistaako Jumala uuden asiainjärjestyksen enkelien valtaan?
3 Tuon uuden asiainjärjestyksen alaisuudessa ihmiskunta ei ole näiden nykyisten hallitusten vallassa, mitkä uhkaavat koko ihmismaailman olemassaoloa maailmansotaa varten varattujen mielikuvituksellisten aseittensa varastoilla ja salaisilla suunnitelmillaan niiden käyttämiseksi siinä tapauksessa, että sota syttyisi. Kenen alaisuuteen Korkein panee sitten tuon uuden asiainjärjestyksen maan asukkaitten siunaamiseksi? Enkeleittenkö, joista sadat miljoonat palvelevat kuolemattoman Jumalan, ”Vanhaikäisen”, taivaallisen valtaistuimen edessä? (Dan. 7:9, 10) Nämä enkelit palvelivat kauan sitten menneinä vuosisatoina Korkeinta ihmiskunnan yhteydessä suojellakseen ja varjellakseen Jumalan kansaa ja välittääkseen Jumalan lait ja käskyt sille. Heprealaisten historia patriarkka Aabrahamin, Terahin pojan, päivistä lähtien antaa meille pätevän todistuksen tuosta enkelien palveluksesta. Jumala käyttää nytkin näitä näkymättömiä henkipersoonia suorittamaan palvelusta ihmeellisillä tavoilla niille, jotka perivät pelastumisen iankaikkiseen elämään tuossa uudessa asiainjärjestyksessä. – Hepr. 1:14.
4. Mitä useimmat luonnolliset heprealaiset eivät tee heprealaisille lähetetyn kristillisen kirjeen suhteen, ja miksi heidän esimerkkinsä ei tarvitse ohjata meitä?
4 Nykyään on miljoonia luonnollisia heprealaisia. Useimmat heistä eivät kuitenkaan hyväksy eivätkä ota huomioon, mitä eräs Raamatun kirjoittaja kirjoitti heprealaiskristityille tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Mutta heidän uskottoman esimerkkinsä ei tarvitse olla meidän ohjeenamme. Meitä kiinnostaa pelastuminen, vaikkei heitä kiinnostaisikaan, ja meillä on Jumalan antama kyky uskoa siihen, mitä tämä henkeytetty kirjoittaja sanoi ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityille tuosta uudesta asiainjärjestyksestä. Vastaten kysymykseemme, kenen persoonan alaisuuteen Jumala on päättänyt alistaa tuon uuden asiainjärjestyksen, tämä Raamatun kirjoittaja sanoo:
5. Mitä kirjoittaja sanoi Heprealaiskirjeen 2:5–10:ssä uuden asiainjärjestyksen alistamisesta?
5 ”Enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. Vaan joku on jossakin paikassa [Psalmissa 8:5–7] todistanut, sanoen: ’Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle.’ Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.” – Hepr. 2:5–10.
6. Mitä tuo uusi maailma merkitsee edellä olevan tosiasian takia niille, jotka asuvat siinä, ja miksi?
6 Mikään ei voisi olla selvempää kuin tämä. Jumala ei ole alistanut tulevaa asuttua maata, jota me lähestymme niin nopeasti, enkeleitten valtaan. Jumala on alistanut tuon tulevan maan taivaassa olevan pääpoikansa valtaan. Ja emmekö me voikin nyt nähdä, mitä tuo uusi maa merkitsee niille miehille ja naisille, jotka siinä asuvat? Iankaikkista elämää onnessa! Tämä johtuu siitä, että se, jonka alaisuuteen uusi maailma asetetaan, on tehty pelastuksen Päämieheksi. Hänestä on tehty se, koska hän on ”Jumalan armosta . . . kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa”. Hän kuoli, jotta me eläisimme ikuisesti. Ja me voimme iloita iankaikkisesta elämästä tulevassa asutussa maassa, jos otamme vastaan Jumalan laupeuden hänen kauttaan, joka kuoli edestämme, Jeesuksen Kristuksen.
7. Miten ja miksi pelastuksemme Päämies tehtiin ”enkeleitä halvemmaksi”?
7 Ei vain tavallinen ihminen antanut elämäänsä puolestamme, jotta me eläisimme vähän kauemmin maan päällä ja kuolisimme myöhemmin ilman parempaa maata ja parempaa asiainjärjestystä. Ajattelehan tätä: Jumalan Poika tuli taivaasta ollakseen lihaa ja verta ihmisenä niin kuin mekin, täydellisenä, synnittömänä, syyllisyystuomiosta vapaana ihmisenä. Näin on kirjoitettu Heprealaiskirjeen 2:14, 15:nnessä: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” Enkeleillä ei ole verta eikä lihaa, he ovat henkiä. Koska Jumalan pääpoika jätti taivaan ja syntyi ihmisluomukseksi ja tuli siten osalliseksi lihasta ja verestä, niin ’hänet tehtiin enkeleitä halvemmaksi’.
8. Mitä se, että hän ”kaikkien edestä joutui maistamaan kuolemaa”, merkitsee jokaiselle ihmiselle?
8 Tällä oli tarkoituksensa. Se tapahtui sitä varten, että Jeesus uhraisi Jumalan täydellisenä ihmispoikana Jumalalle otollisen ihmisuhrin ja siten ”olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa”. Hänen kuolemansa kaikkien edestä merkitsee iankaikkista elämää jokaiselle ihmiselle, joka käyttää hyväkseen hänen uhriaan uskoen sen elämää antavaan arvoon. Se merkitsee vapautumista kuoleman pelosta, jos uskomme häneen, joka on hävittävä Perkeleenkin, jolla on nyt keinot aiheuttaa kuolema ja joka aikaansai Jeesuksen kuoleman tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten.
9. a) Mitä Jesajan 53:12:nnen täyttyminen merkitsi häneen nähden, jota tässä tarkoitetaan? b) Mihin asemaan enkeleihin nähden Jumala herätti hänet, ja mitä meidän täytyy sen tähden tehdä pelastuaksemme iankaikkiseen elämään?
9 Kaikkivaltias Jumala ei jättänyt itsensä uhrannutta Poikaansa kuolemaan. Jumala oli sanonut profeetallisesti Pojastaan: ”Minä jaan hänelle osan suurten [monien, Um] joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa: sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” (Jes. 53:12) Antaakseen hänelle osan monien joukossa ja antaakseen hänen saalistaa viholliselta sekä jakaa saalis toisten väkevien kanssa kaikkivaltias Jumala herätti Poikansa kuolemasta. Tarkoitus ei ollut, että Jeesus olisi jälleen ihmisenä maan päällä, ”enkeleitä halvempi”, vaan että enkelit olisivat siitä lähtien paljon alhaisempia kuin Jeesus. Jumala herätti hänet kuolleista henkiluomukseksi ja seppelöi hänet ”kirkkaudella ja kunnialla” taivaassa korkeammaksi enkelien yläpuolelle kuin koskaan aikaisemmin. Tehdäkseen tunnetuksi, että tämä kirkastettu Poika oli enkeleitä korkeampi, Jumala ei alistanut ”tulevaa maailmaa” enkelien valtaan, vaan rakkaan Poikansa Jeesuksen valtaan. ”Hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta”, ei enkeleitäkään. Jumala, joka on Korkein, kirkasti Poikansa ja kunnioitti häntä antamalla hänen istuutua oikealle puolelleen taivaissa. Jos me siis haluamme asua tuossa ”tulevassa maailmassa”, niin eikö meidänkin pitäisi alistua tämän Jumalan korotetun Pojan alaisuuteen? Jos me tosiaan haluamme pelastua iankaikkiseen elämään tuossa uudessa maassa, niin eikö meidän ole välttämättä alistuttava hänen, Jumalan tarjoaman pelastuksen Päämiehen, valtaan?
10. Miksi meidän on syytä suhtautua mitä vakavimmin siihen, mitä olemme kuulleet hänen kauttaan?
10 Meillä on siis syytä suhtautua mitä vakavimmin kuulemaamme. Ei ole suinkaan niin, kuin olisimme kuulleet pelkästään ihmisiä, heprealaisia profeettoja. Juutalaiset kuulivat heitä aina vuoteen 31 jKr. saakka. Ei ole myöskään kuin olisimme kuulleet enkeleitä. Juutalaiset saivat enkeleitten välityksellä profeetta Mooseksen aikana Jumalan kymmenet käskyt sekä kaikki muut lait ja säädökset. Juutalaisille sanottiin aivan oikein: ”Te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain.” (Apt. 7:53; Gal. 3:19) Meidän asemamme on erilainen. Meillä on ollut Jumalan oma Poika maan päällä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten puhumassa suoraan ihmisille. Henkilöt, jotka kuulivat häntä, kuten Matteus, Johannes, Pietari, Jaakob ja Paavali, ovat kirjoittaneet meille siitä, mitä hän sanoi ja teki. Koska me siis näemme, että me olemme kuulleet, mitä Jumalan Poika, Hän, joka on korkein lähinnä Jumalaa, on sanonut, niin meidän pitäisi suhtautua mitä vakavimmin siihen, mitä olemme häneltä kuulleet.
11. Mitä tästä asiasta sanotaan Heprealaiskirjeen 2:1–4:ssä syyksi tähän?
11 ”Sentähden”, sanoo Heprealaiskirjeen 2:1–4, ”tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?”
12. Miksi israelilaisten kannatti kuulla sitä ”sanaa”, vaikka se olikin puhuttu enkelien kautta?
12 Profeetta Moosekselle ”enkelien kautta puhuttu sana” pysyi lujana ja saatettiin voimaan, niin että jokainen rikos ja tottelemattomuuden teko tätä sanaa kohtaan rangaistiin oikeudenmukaisesti. Noihin enkeleihin ei kuulunut ilmeisestikään Jumalan Poika. Miksi ei? Heprealaisille lähetetty kirje tekee tässä eron yleensä enkeleitten ja Jumalan korotetun Pojan välillä. Mutta vaikka Siinain vuorella Arabiassa annettu Mooseksen laki ei tullutkaan Jumalan taivaallisen Pojan välityksellä, niin se oli silti lähtöisin Jumalalta eikä sitä annettu siinä mielessä, että se ei merkitsisi paljoa, että voitaisiin olla huoletta tottelematta sitä pelkäämättä oikeudenmukaista kostoa. Ei, vaan siitä huolimatta, että se annettiin enkelien välityksellä, oli elintärkeätä kiinnittää huomiota tuohon lakiin ja totella sitä. Sen tekeminen oli elämänkysymys. Eräskin israelilainen kivitettiin kuoliaaksi, kun hän keräsi puita viikon sapattipäivänä, ja tämä tehtiin Jehova Jumalan määräyksestä. – 4. Moos. 15:32–36.
MEIDÄN SUUREMPI VASTUUMME
13, 14. Miksi Jumalan Pojan kautta tullut pelastussana on tärkeämpi, ja miten Heprealaiskirjeen 1:1–4 vahvistaa tämän?
13 Me olemme kuulleet nyt Jumalan Pojan puhuman ja niiden vahvistaman sanan, jotka kuulivat häntä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Hänen puhumansa pelastussana saa suuremman tärkeyden hänen tärkeän osuutensa vuoksi Jumalan järjestelyssä, mikä tärkeys on suurempi kuin enkelien, jotka toimivat israelilaisten kanssa kauan sitten.
14 Heprealaiskirjeen 1:1–4 sanoo hänen suuremmasta tärkeydestään: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut [heprealaisille] isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman [asiainjärjestelmät, Um] luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljon korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.”
15. Mikä toteamus voidaan sen tähden tehdä meidän tuholta pelastumisemme suhteen?
15 Jos siis israelilaiset, jotka rikkoivat ”enkelien kautta puhuttua sanaa” vastaan, surmattiin Jumalan tuomion perusteella, niin miten me voisimmekaan pelastua surmaamiselta, so. ikuiselta tuholta, jos me nyt jätämme huomioon ottamatta ja hylkäämme pelastussanan, jota niin tärkeä persoona kuin Jumalan oma Poika alkoi puhua. Jumala on määrännyt hänet kaiken Perilliseksi ja asiainjärjestelmien Luojaksi.
16. Mistä me haluamme iloita, ja mitä luonnollisten juutalaisten erehdystä me emme halua tehdä, kuten Heprealaiskirjeen 3:12–14:ssä on varoitettu?
16 Varmaan me haluamme iloita siitä ”kaikesta”, minkä Perilliseksi Jumala on hänet määrännyt, eikö niin? Emmekö tahdokin nauttia siitä uudesta asiainjärjestelmästä, minkä hän luo? Kyllä! Me emme saa silloin hellittää koskaan siitä pelastussanasta, minkä Herramme Jeesus Kristus alkujaan puhui. Meidän täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota häneltä kuulemiimme asioihin, jotta emme kulkeutuisi tuossa uudessa asiainjärjestelmässä, uudessa maailmassa, saatavan pelastuksen ohitse. Me emme halua tehdä samaa erehdystä, minkä luonnolliset juutalaiset tekivät. Me näemme, millaisia he nyt ovat kansana. Henkeytetty kirjoittaja sanoo heidät mielessään Heprealaiskirjeen 3:12–14:ssä: ”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ’tänä päivänä’, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.”
17. Mikä kysymys tehdään Vartiotornin lukijoista otteemme lujittamiseksi alkuperäiseen luottamukseemme?
17 Miten kauan sinulla Vartiotornin lukijana on ollut se luottamus, minkä Jumalan Pojan puhuma pelastussana antaa? Milloin sinä aloit saada tämän luottamuksen? Tänä vuonnako vasta? Viime vuonna? Kolme vuotta sitten? Viisi – kymmenen – viisitoista – kaksikymmentä – kaksikymmentä viisi vuottako sitten? Joillakuilla Vartiotornin (mitä alettiin julkaista englannin kielellä heinäkuussa 1879) lukijoilla on ollut tämä luottamus viisikymmentä vuotta tai kauemminkin, siis jo ennen vuotta 1914, mikä oli ensimmäisen maailmansodan puhkeamisvuosi, jolloin myös tämä vanha asiainjärjestelmä tuli ”lopun aikaan”, vaikka se samalla tuli koko ihmiskunnan historian tieteellisimpäänkin aikaan. Ovatko nämä lukijat menettäneet luottamuksensa niiden odotusvuosien takia, mitkä ovat kerääntyneet, kun ei odotusaika ole vieläkään mennyt? Eivät. Se, että he lukevat ja kannattavat ja levittävät jatkuvasti Vartiotornia, on voimakas todistus siitä, että he eivät ole hellittäneet otettaan luottamuksesta, mikä heillä oli alussa, olkoonpa siitä miten kauan tahansa.
18, 19. a) Mitä meidän täytyy tehdä, jotta tuo pelastava sana hyödyttäisi meitä? b) Miksi luonnollisilla juutalaisilla ei ole lepoa tässä vanhassa maailmassa, mutta miten ainoastaan meillä voi se olla?
18 Meillä ei ole luottamuksemme takia lainkaan halua vetäytyä pois elävästä Jumalasta, sillä hänen ja hänen Poikansa tunteminen merkitsee iankaikkista elämää. (Joh. 17:3) Mutta jos me sallimme ”pahan, epäuskoisen sydämen” kehittyä itsessämme, niin me vetäydymme pois Jumalasta ja hänen Pojastaan. Saattaa olla, että me kuulimme vasta äskettäin tai vain jonkin aikaa sitten ensi kerran tätä uudessa asiainjärjestelmässä eli ”tulevassa maailmassa” saatavan elämän sanaa. Mutta tämä pelastava sana ei hyödytä meitä nyt eikä kriitillisessä tulevaisuudessa, jos emme usko sen yhteydessä. Muinaiset juutalaiset todistavat meille tämän seikan.
19 Heprealaiskirjeen 4:2, 3 sanoo heistä: ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt.” Miksi ei? ”Koska se ei uskossa sulautunut [he eivät uskossa liittyneet, Um] niihin, jotka sen kuulivat. Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut [uskottomista juutalaisista]: ’Ja niin minä vihassani vannoin: ”He eivät pääse minun lepooni.”’” Eikä noiden juutalaisten jälkeläisillä ole tähän päivään asti ollut lepoa tässä maailmassa, ei edes heidän Israelin tasavallassaankaan. Mutta me kaipaamme lepoa Luojassa Jumalassa. Me voimme saada sen ainoastaan, jos pidämme kiinni uskostamme ja siitä luottamuksesta, minkä usko herättää.