”Ihmiset ovat itseään rakastavia”
”MUTTA tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia.” Henkeytetty apostoli Paavali aloittaa täten ennustuksensa, mikä täyttyy meidän aikanamme ilman pienintäkään epäilystä. – 2. Tim. 3:1, 2, Um.
Ehkä joku kysyy: Mitä väärää itsensä rakastamisessa on? Eikö Jumalan sanakin käske meitä rakastamaan itseämme sanoessaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”? – 3. Moos. 19:18.
Käskee kyllä. Meidän täytyy rakastaa itseämme ollaksemme onnellisia, ja Jumalan päätös oli, että me olemme onnellisia, koska hänkin on ”onnellinen Jumala”. Jumalan sana ei missään tue hurskauden nimessä tapahtuvaa oman surkeuden näyttelemistä. Sen mukaan ”ruumiin ankarassa kohtelussa” on pelkästään ”näennäistä viisautta”, mutta sillä ”ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa”. – 1. Tim. 1:11; Kol. 2:23, Um.
Mutta jotta itsensä rakastaminen olisi valistunutta ja terveellistä, sen täytyy olla tasapainotettu lähimmäisen rakastamisen kanssa. Kun Paavali sanoi, että ”ihmiset ovat itseään rakastavia”, niin hän ilmeisesti tarkoitti, että he tekevät siten laiminlyöden toisten rakastamisen. Tämän osoittaa hänen ennustuksensa, että ihmisillä ei ole myöskään ”luonnollista kiintymystä”. – 2. Tim. 3:3, Um.
Ihmiset ovat olleet aina Aadamista lähtien ”itseään rakastavia”. Hän oli ensimmäinen, joka rikkoi tässä suhteessa, muuten hän ei olisi ollut tottelematon Jumalalle eikä olisi syyttänyt vaimoaan synnistään käyttäen sanoja: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani” – ei: ’rakas vaimoni’ – ”antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” Eikä Eevakaan voinut valittaa – loppujen lopuksihan hänkin osoittautui ’itseään rakastavaksi’. – 1. Moos. 3:1–12.
Vaikka ’itsensä rakastaminen’ on ollut ominaista useimmille ihmiskunnasta Aadamin päivistä lähtien, niin se on nyt mennyt pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Sen tähden kaikkien, jotka rakastavat Jumalaa ja sitä, mikä on oikein, on parasta olla varuillaan sen eri muotojen suhteen. Monet niistä, jotka ottavat johdon politiikassa, liikemaailmassa ja maailmallisessa uskonnossa, paljastavat rakastavansa itseään ahneella vallan, rikkauden ja maineen tavoittelullaan. Tällaisten ihmisten sanotaan olevan itsekeskeisiä, sillä heidän ajatuksensa, suunnitelmansa ja tekonsa keskittyvät kaikki heidän itsensä ympärille. He ovat juonittelijoita, hallitsevia, tunteettomia ja kykenemättömiä alistumaan toisen johtoon. He käyttävät ystäviään omaksi edukseen, mutta jättävät heidät, kun heistä ei ole heille enää mitään hyötyä, joten he osoittavat, että heiltä puuttuu tyystin kiintymys.
Niin ikään teatteri- ja elokuvanäyttelijät ja -näyttelijättäret, operettiprimadonnat ja muut senkaltaiset paljastavat usein olevansa itseään rakastavia niillä monilla ja mielivaltaisilla vaatimuksilla, joita he tekevät yhteistoiminnan kustannuksella. Hyvin kuvaava oli erään huonomaineisen ”tähden” menettely, josta sanottiin, että hän ”osoitti uppiniskaista välinpitämättömyyttä toisia kohtaan” ja että hän ilmoittautui tavallisesti 1–24 tuntia myöhästyneenä työhön, mikä itsekkyys lisäsi yhden ainoan elokuvan tuottamiskustannuksia 3 200 000 markalla. Toiset ”tähdet”, jotka ovat vielä elävien mailla, ovat saattaneet hänetkin varjoon, sillä heidän kiivaat ja epäsäännölliset tapansa kohottavat joidenkin elokuvien hintaa yli kymmenellä miljoonalla markalla.
Eräs erityisen törkeä itsensä rakastamisen muoto on oman ruumiinsa rakastaminen, mitä kutsutaan narsismiksi. Se on saanut nimensä Narkissoksesta, joka oli ”kreikkalais-roomalaisen jumalaistaruston kaunis nuorukainen, joka rakastui omaan kuvaansa, kuoli, kun ei saanut osakseen vastarakkautta, ja muuttui narsissikukaksi”. (Webster) Se näyttää olevan suuntaus nykyisissä elokuvissa toisten epäterveitten aiheitten ohella. Niinpä jonkun näyttelijän nähdään suutelevan peilikuvaansa, toinen kuvataan tuijottamassa kuvastimeen laulaessaan ”Uskon sinuun”, ja erään näyttelijättären nähdään ihailevan kolmea peilikuvaansa laulaessaan ”Tunnen voivani hyvin”. Turhamaisuus ruumiillisen viehättävyyden johdosta on tämän itsensä rakastamisen ilmaus. Mitä todennäköisimmin Absalomin salajuoni Israelin valtakunnan riuhtaisemiseksi isältään, kuningas Daavidilta, johtui siitä, että hän rakastui suureen ruumiilliseen kauneuteensa, mikä nousi hänelle päähän. – 2. Sam. 14:25; 15:4.
Vähän aikaa sitten sanoi eräs nuori aviomies, ettei hän suoraan sanoen voinut tuntea minkäänlaista kiintymystä kauniiseen ja uskolliseen nuoreen vaimoonsa ja että hän tunsi olevansa kuin ulkokullattu yrittäessään ilmaista kiintymystään häneen. Hän oli ilmeisesti rakastunut siinä määrin itseensä, ettei hän voinut tuntea lainkaan luonnollista kiintymystä toiseen tämän ominaisuuksista, tarpeista tai Jumalan käskystäkään huolimatta, että niin olisi pitänyt olla! – Ef. 5:25.
Tämä kohtuuton itsensä rakastaminen ei suinkaan rajoitu harvoihin tapauksiin. Kaikkien on taisteltava tätä taipumusta vastaan. Se ilmenee suoranaisen laiskuuden lisäksi siinä, kun aviomies ei näe auttamistilaisuuksia kotonaan, kun vaimo antaa alituisesti miehensä odottaa häntä, kun kieltäydytään sietämästä epämukavuuksia tai harmeja ja kun viivytysten sattuessa osoitetaan purevaa kärsimättömyyttä. Se on epäilemättä epäsopuisten samoin kuin rikkoutuneittenkin avioliittojen pääsyy. Asiaton huolehtiminen terveydestään, ruokavaliostaan jne. osoittaa sen muita ilmaumia.
Tämä itsensä rakastaminen saattaa hiipiä jumalanpalvontaankin. Antautunut kristitty saattaa olla siinä määrin huolissaan omien palvelusvaatimustensa ja tavoitteittensa täyttämisestä, että hän ei näe perheensä eikä heikkojen auttamista. Ja jollei kokoajan palvelija ole varuillaan, niin hän voi tulla itsekeskeiseksi ja vaativaksi lisääntyneitten etujensa takia, ikään kuin ne antaisivat hänelle hengellisen aseman.
On hyvä huomata, että kun Jeesukselta kysyttiin: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” niin hän ei jättänyt asiaa siihen, että olisi vastannut: ’Sinun täytyy rakastaa Jumalaa koko sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi’, vaan hän tunsi tarvetta huomauttaa, että oli toinen käsky, mikä sekin oli tärkeä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Suojelkoot nämä molemmat käskyt sinua näiden päivien vaaroilta, kun ”ihmiset ovat itseään rakastavia”. – Mark. 12:28–31.