Varjeltuminen uskon avulla

”Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala . . . palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Hepr. 11:6.

 1. Keille on luvattu varjeltumispalkinto, ja mitä heidän täytyy tehdä?

MONET väittävät uskovansa Jumalaan, mutta uskovatko he häneen Jumalana, Jehovana? ’Kääntävätkö he [kiinteästi, Um] katseensa palkintoa kohti’, niin kuin Jehovan nimen rohkea puoltaja, profeetta Mooses, teki? (Hepr. 11:26) Ainoastaan ”maan nöyrille”, niille, jotka kokosydämisesti ”etsivät Jehovaa” vanhurskaudessa ja nöyryydessä, on luvattu palkaksi varjeltuminen ”Jehovan vihan päivänä” hänen uuteen rauhanmaailmaansa. (Sef. 2:3, Um) Heidän täytyy vakavasti etsiä Jumalaa hänen Sanansa, Raamatun, kautta ja hänen todistajiensa yhteydessä. Heidän täytyy ymmärtää, että vaikka luomakunta saattaakin olla todistuksena Jumalan olemassaolosta, niin vain Raamattu, hänen profeettojensa kautta ihmiskunnalle antamansa ilmestys, tekee tunnetuksi hänen iankaikkisen nimensä, hänen uhkuvan rakkautensa täyteyden sekä hänen suurenmoisen päätöksensä vapauttaa ne, jotka rakastavat häntä, nimensä kunniaan saattamiseksi. – 1. Piet. 1:25.

 2. Kenen kautta ihmisten täytyy etsiä Jehovaa ja miksi?

² Jumala on erityisesti ”näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut”. (Hepr. 1:2) Tätä Poikaa sanotaan myös Sanaksi ja Kristukseksi Jeesukseksi. Koska hän on ollut Jehovan työtoveri luomisessa, niin hän on hyvin pätevä puhumaan Jehovan suoritusten kaikista ihanuuksista. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14) Kaikkien, jotka etsivät Isää, Jehovaa, täytyy tehdä se hänen Poikansa kautta, sillä hän vuodatti oman elämänverensä lunastaakseen ihmisen synnistä, ja hän on siten kykenevä esittämään anomuksia Jehovalle syntisten ihmisten puolesta. – Joh. 14:6; Hepr. 9:11–14.

 3. Miten hän on Mooseksen kaltainen Profeetta ja miksi Moosesta suurempi?

³ Poika ei ole ainoastaan Välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, vaan myös suurin kaikista profeetoista. Hän on se, josta Mooses puhui: ”Ja Herra [Jehova, Um] sanoi minulle: ’. . . Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.’” (5. Moos. 18:17–19) Pietari tunnisti myöhemmin tämän Mooseksen esikuvaaman profeetan ’teille edeltämäärätyksi Kristukseksi Jeesukseksi’. (Apt. 3:19–24) Kenen nimessä hän ennusti? Omassa Jeesus-nimessäänkö? Ei, vaan Jehovan, sen Jumalan nimessä, joka lähetti hänet. Niinpä hän todistikin Isästään Jehovasta: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 5:30) Hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi”, ja hän itse rukoili koetuksen hetkellä: ”Isä, kirkasta nimesi!” (Matt. 6:9; Joh. 12:28) Moosesta suurempana profeettana Jeesus teki enemmänkin kuin Mooses Jehovan nimen julistamiseksi ja kirkastamiseksi. Hän saattoi sanoa maallisen juoksunsa lopussa rukoillessaan Jehovaa: ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” – Joh. 17:6, 17.

 4. Mitkä suuret ennustukset Jeesus puhui, joilla on tärkeä merkitys tänä atomikautena?

⁴ Profeetta Jeesus esitti Jehova Jumalan nimessä ennustuksen, millä on tärkeä merkitys maan päällä tänä atomikautena eläville ihmisille. Matteuksen 24. ja 25. luvussa hän ennusti maailmansodat, nälänhädät, maanjäristykset, laittomuuden lisääntymisen, Jumalan valtakunnan saarnaamisen, YK:n nousun kuuluisuuteen, materialismin kasvun ja monet muut todistukset, jotka leimaavat tämän ajan ”maailman lopuksi”. Tämän suuren ennustuksen huippukohdassa Jeesus puhui tulevansa Valtakunnan kirkkaudessa erottelemaan kansat niin kuin lampaat ja vuohet. Lampaille hän sanoo: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Näiden lampaankaltaisten kuvataan ilmaisevan hyvää tahtoa Kristuksen veljiä kohtaan. (Matt. 24:3, 7, 12, 14, 15, 37–39; 25:31–46) Ne, jotka nyt etsivät vakavasti uskossa Jehovan palkintoa, tekevät hyvin liittyessään Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskuntaan ja palvellessaan sen mukana.

 5. Miten Jeesus tähdensi sanoin ja teoin iloista kestämistä?

⁵ Jeesus sanoi tämän maailman lopun yhteydessä myös: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13) Tämä uskossa kestäminen on tärkeätä kaikille, jotka haluavat varjeltua ja saavuttaa palkinnon. Jeesus itse on suurenmoisin esimerkki kestävyydestä, niin että meitä kaikkia kehotetaan: Pitäkää ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta [tähden, Um] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” (Hepr. 12:2, 3) ”Hänelle tarjona olevan ilon tähden”! Mekin voimme siten kestää kaikki koetukset ”ikäänkuin nähden sen, joka on näkymätön”, ja Jehovan uuden maailman siunausten loistavassa odotuksessa! – Hepr. 11:27.

 6. Mitkä palkinnot odottavat ”pientä laumaa” ja ”suurta joukkoa”? Miksi?

⁶ Mikä se palkinto on, minkä vuoksi meitä kehotetaan ponnistelemaan niin vakavasti? Jeesus sanoi taivaan valtakunnan perijätovereilleen: ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” ”Etsikää [jatkuvasti, Um] Jumalan valtakuntaa.” (Luuk. 12:32, 31) Paavali sanoo taas: Jumala ”’antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän”. (Room. 2:6, 7) Jeesuksen Kristuksen 144 000 seuraajan muodostaman ”pienen lauman” palkinto on siis Valtakunnan kirkkaus iankaikkisessa elämässä. Kuvailtuaan tämän hengellisen Israelin lauman Ilmestyskirjan 7:4–8:ssa profeetta Jeesus jatkaa antaen näyn ”suuresta joukosta, jota ei kukaan voinut lukea” ja joka otetaan kaikista ihmissuvun sukukunnista. Nämäkin etsivät Jumalan palkintoa uskossa, ”palvellen häntä päivät ja yöt hänen temppelissään”. Ovatko he pettyneitä? Eivät, sillä ennustus jatkaa sanoen, että ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johtava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä”. (Jakeet 9–17) Olkoonpa palkintona iankaikkinen elämä Karitsan, Kristuksen Jeesuksen, kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan tai ikuinen elämä tämän valtakunnan maallisella valta-alueella, niin miten kannattaakaan ponnistella tämän palkinnon saamiseksi vahvassa uskossa ja kestävänä!

KESTÄVYYDEN KOETUKSET

 7, 8. a) Mikä on seurauksena nuhteettomuuden säilyttämisestä uskossa? b) Mikä auttaa suunnattomasti kestämään?

⁷ Oikein nähtyinä koetukset, mitkä kohtaavat uskon ihmisiä, ovat ilon aihe. Miten niin? Koska ne, oikein kestettyinä, tuovat tyydytyksen ja sen mukana voiman, mikä johtuu nuhteettomuuden säilyttämisestä. Tästä syystä Pietari kirjoittaa: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1. Piet. 1:6, 7) Jatkakoot kaikki iloiten tätä uskon taistelua niin kuin muinaiset uskolliset profeetat, niin kuin Jeesus, suuri profeetta ja esimerkki ja niin kuin nykyiset rohkeat voittajat Jehovan todistajain joukossa!

⁸ Vahvassa uskossa kestämisen apuna meidän tulee aina pitää kalliina arvaamattoman suurenmoista etuamme, Jehova Jumalan loistoisan nimen korkealla pitämistä. (Psalmi 145) Saatanan on sallittu koetella ja vainota Jumalan palvelijoita tähän päivään asti hänen Jehovan ylimmyyttä koskevan haasteensa takia. (2. Moos. 9:16) Säilyttämällä nuhteettomuutemme me voimme osallistua Jehovan kunniaansaattamiseen. Kuinka syvä rakkaus meillä onkaan Jehovan pyhää nimeä kohtaan! Tämä nimi merkitsee meille enemmän kuin mikään muu nimi avarassa kaikkeudessa. Vain säilyttämällä nuhteettomuutemme Jehovan edessä me voimme osoittaa sydämestämme arvostavamme kaikkea, mitä hän on luonut ja tehnyt, arvostavamme elämän lahjaa, niin, arvostavamme hänen yltäkylläistä laupeuttaan, kun hän on varannut tien iankaikkiseen elämään Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta. Sen tähden me noudatamme riemullisessa uskossa kehotusta: ”Laulakaa Jehovalle, siunatkaa hänen nimeään. Kertokaa päivästä päivään hänen pelastuksensa hyvää uutista.” – Ps. 96:2, Um.

 9, 10. a) Mikä täytyy yhdistää Jehovaan kohdistuvaan rakkauteen? b) Miksi tutkiminen on erittäin tärkeätä, ja mitä raamatullisia esimerkkejä siitä on?

⁹ Jehovaa ja hänen vanhurskauttaan kohtaan tuntemamme rakkauden ohella meillä täytyy olla syvä viha sitä kohtaan, mikä on epävanhurskasta, mikä pilkkaa tai häpäisee Jehovan nimeä tai rikkoo hänen vanhurskaita periaatteitaan. Tässä meidän tulee olla samanmielisiä Kristuksen Jeesuksen kanssa, josta oli profeetallisesti kirjoitettu: ”Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” (Ps. 45:8) Osallistukaamme mekin tähän haltioituneeseen iloitsemiseen vihaamalla kaikkea, mikä rikkoo Jehovan oikeita periaatteita. Me emme suinkaan vihaa yksilöitä, mutta me emme halua tietysti pitää seuraa niiden kanssa, jotka sanovat Jehovasta: ”Sinun teittesi tuntemuksesta emme ole löytäneet mitään iloa.” (Job 21:14, Um) Viettäkäämme päinvastoin aikaa toisten saman kalliin uskon omaavien kanssa ja Jehovan ajatusten tutkimisessa. ”Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra [Jehova, Um]! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät. Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.” – Ps. 92:6, 7.

¹⁰ Niin, tutkiminen! Mikä apu kestävyyteen! Mikä uskon vahvistin, joka kiinnittää sydämen palkinnon saamiseen! Arvostammeko me kaikki jokaisen Vartiotornin numeron sisältämän tiedon täyttä runsautta ja kaivaudummeko siihen syvälle? Useimmissa maissa uskonto on nykyään pelkkä yhteiskunnallinen mukavuus, mitä tarvitaan ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa. On paljon muotomenoja, mutta kiinnostus oppiin tai ennustuksiin on käytännöllisesti katsoen olematon. Ei ole elävää uskoa, ei sitä Raamatun totuuden innokasta etsintää, mistä varhaiskristilliset todistajat antoivat niin voimakkaan esimerkin: ”He olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä” saadakseen raamatullista opetusta, ja kun he saarnasivat toisille suurenmoisia totuuksia, joita he olivat oppineet, niin nämäkin ”ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”. (Apt. 2:46; 17:11) Se oli jokapäiväinen asia, se oli heidän elintapansa. Samoin täytyy niidenkin, jotka nyt etsivät uskon palkintoja, hylätä vanhan maailman uskonnon laiskat tottumukset, luoda silmänsä uskossa Jehovan uuteen maailmaan ja tulla kokosieluisiksi päivittäisessä henkilökohtaisessa Raamatun tutkimisessa sekä säännöllisessä kokouksissa käymisessä tosi kristittyjen kanssa.

11, 12. a) Mikä nykyinen esimerkki valaisee Jehovan varauksen arvostusta? b) Miksi tutkiminen ja seura ovat niin tärkeitä juuri tänä aikana?

¹¹ Nykyinen esimerkki tosi kristillisestä innosta Raamattua ja sen tutkimista kohtaan nähdään niiden Jehovan todistajien elämässä, jotka kärsivät natsien keskitysleireissä. Vapauduttuaan keskitysleiristä Genevieve de Gaulle, Ranskan presidentin, kenraali de Gaullen, veljentytär sanoi Ravensbrückin naisten leirissä olleista Jehovan todistajista seuraavaa: ”Tosiaankin, minä ihailen heitä suuresti. He kuuluivat moniin kansallisuuksiin: saksalaisiin, puolalaisiin, venäläisiin tai tšekkiläisiin, ja he ovat saaneet kokea sangen kovia kärsimyksiä uskonsa takia. . . . jokainen heistä osoitti hyvin suurta rohkeutta, ja heidän asenteensa saavutti lopulta SS:nkin kunnioituksen. Heidät olisi heti laskettu vapaiksi, jos he olisivat peruuttaneet uskonsa. Mutta tapahtui päinvastoin, he eivät lakanneet vastustamasta, vaan heidän onnistui tuoda leiriin jopa kirjoja ja traktaatteja, jonka vuoksi useita heistä rangaistukseksi hirtettiin.”a

¹² Ajattele! Onko meidän oma uskomme näin vahva, että me uhmaisimme hirttämistä saadaksemme viimeisen Vartiotornin numeron? Olemmeko me vahvistaneet uskoamme siinä määrin, että uskaliaasti kestämme minkä koetuksen tahansa, minkä Maagogin Googin hyökkäys saattaa asettaa meille? Saattaa tulla se päivä, jolloin on hyvin vaikea kokoontua yhteen, jollaista veljemme kokivat natsien keskitysleireissä ja jollaista toiset kokevat neuvostoleireissä nykyään. Nyt, tänä hengähdysaikana, jolloin saamme verraten vapaasti kokoontua, on kultainen tilaisuus tulla yhteen säännöllisesti neljä tai viisi kertaa viikossa ja nauttia sekä kristillisestä seurasta että niistä kallisarvoisista totuuksista, mitkä vahvistavat uskoamme siihen, että me varjellumme vanhurskaaseen uuteen maailmaan. ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” – 2. Kor. 6:2.

13. Miksi meidän tulee varoa ”ylpeitä silmiä”?

¹³ Muut uskon koetukset eivät ole vainojen suoranaisia rintamahyökkäyksiä. Ne ovat välillisiä hyökkäyksiä, väijytyksiä, joita Saatana asettaa tien varrelle, ja ne saattavat tulla odottamatta milloin hyvänsä. Jälleen vahva usko ja Jehovan vanhurskauden syvä arvostus voittaa sinä päivänä. Kuten Sananlaskujen 6:16–19 ilmoittaa, Jehovan sielulle on kuusi inhottavaa seikkaa. Ensimmäinen niistä on ”ylpeät silmät”. Joku voi tutkia ahkerasti, saada hyvän tiedon Raamatusta ja edistyä suuriin palvelusetuihin Jehovan järjestössä. Mutta mitä tämä kaikki hyödyttää, jos hän ylpistyy ja alkaa ajatella, että hän on jokin? Hänen ylpeytensä käy vain suuren lankeemuksen edellä. Itsevarmuus paljastaa hänet tyystin Saatanan hyökkäykselle, ja kun tuon jumalattoman jokin palava nuoli iskee nöyryyttääkseen hänet, niin uskon suuri kilpi puuttuu. (Ef. 6:16) Kompastuipa uskon mies Mooseskin eräässä tilaisuudessa, mutta toipui ja pysyi Jumalan suosiossa. (4. Moos. 20:7–13) Vaikka Mooseksella oli loistavat edut Jumalan profeettana, niin hän pysyi ’nöyrimpänä miehenä’, ja me teemme hyvin noudattaessamme tässä hänen esimerkkiään.

14. Mitä muita vihattavia asioita tulee varoa ja miksi?

¹⁴ Koska uskon ihminen elää turmeltuneessa, rikollisessa maailmassa, hän on niin monien huonojen vaikutusten ympäröimä, että hänen täytyy olla alati varuillaan. On toisiakin seikkoja, joita Jehova ”vihaa” ja joita meidän tulee samaten vihata jumalisella vihalla. Ne ovat ”valheellinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta, sydän, joka häijyjä juonia miettii, jalat, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärä todistaja, joka valheita puhuu, ja riidan rakentaja veljesten kesken”. Nämä vahingolliset seikat kuuluvat Saatanan maailmaan, ja ne häviävät Saatanan maailman mukana. Meidän täytyy tosi uskon innossa torjua niiden pääsy omaan elämäämme ja kristilliseen seurakuntaan. Muista, että Jehova ”on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa”. – Ps. 11:7.

15. Mikä ihmeellinen etu seuraa elävää uskoa?

¹⁵ Elävä usko ei tyydy saamiseen. Se on antavaa uskoa. Miten voi antaa uskostaan paremmin kuin palvelemalla säännöllisesti viikoittain Jehovaa toisten samanuskoisten seurassa? Niin, työskentele määrätietoisesti käyden uudelleen hyväntahtoisten luona, tutkien heidän kanssaan ja osallistuen täysin niihin onnellisiin seurauksiin, mitkä on esitetty pääpiirtein Roomalaiskirjeen 10:13–15:ssä: ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ’Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!’” Suloisia ovat todella Jehovan silmissä ne, jotka hän lähettää ja jotka ottavat vastaan tämän suurenmoisen edun, uskon viemisen toisille!

16. Mikä neuvo soveltuu nuoreen sukupolveen nykyään?

¹⁶ Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa on nyt kasvamassa uusi ja nuori sukupolvi. Nämäkin tarvitsevat uskoa. Monien, jotka tulevat nyt Jehovan kansan yhteyteen, ei ole tarvinnut kestää sellaisia tulisia vainoja, joita kärsittiin toisen maailmansodan aikana. He eivät ole käyneet roskaväen ahdistusten, vankileirien, vangitsemisten, kieltojen ja häväistysten läpi, joita vanhemmat todistajat ovat kokeneet. Näidenkin tulee kuitenkin tutkia kehittääkseen samaa aitoa uskon ominaisuutta, mikä on ollut Jehovan palvelijain tunnus kaikkina aikoina. Näidenkin tulee ahkerasti varustautua uskon asein noudattaen Paavalin nuorelle Timoteukselle antamaa kehotusta: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” – 1. Tim. 6:12.

17, 18. Miksi nyt on aika olla ”raittiit rukoilemaan”?

¹⁷ Usko Jehovaan vetää lähemmä Jehovaa, ja Jehovan lähelle tuleminen merkitsee hänen lähestymistään rukouksessa. Pietari kehottaa tässä yhteydessä: ”Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” (1. Piet. 4:7, 8) Pysy lähellä Jehovaa rukouksessa, sillä uskon rukous yhdessä rakkauden kanssa pitää jalat sillä tiellä, mikä johtaa iankaikkiseen elämään Jumalan uudessa maailmassa.

¹⁸ Tosiaan ”kaiken loppu on lähellä”, mikä voidaan hyvin ymmärtää siitä, millä tavalla maailman kansat taistelevat omatekoisen atomikriisinsä pulmien painamina. Nyt on aika olla täysin valpas, säilyttää uskonsa huippukunnossa ollakseen valmis noudattamaan kaikkia Jehovan ja hänen Poikansa ohjeita näinä Harmagedoniin johtavina käänteentekevinä päivinä. Miten valtava päivä se onkaan! Kunpa me kaikki kykenisimme silloin osoittamaan uskomme koetellun ominaisuuden kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi ”Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä” Harmagedonissa! – 1. Piet. 1:7.

19, 20. a) Mikä suurenmoinen suojeluslupaus sisältyy Psalmiin 91? b) Miksi Jehova varaa tällaisen suojeluksen?

¹⁹ Kääntyen jälleen profeetta Mooseksen puoleen voimme lukea hänen psalmistaan, miten suuri palkka on niillä uskon miehillä, jotka vakavasti etsivät Jumalaa. He ovat niitä, jotka saavat ”Korkeimman suojassa istua” ja asua ”Kaikkivaltiaan varjossa”. He sanovat Jehovalle: Sinä olet ”minun turvani ja linnani, . . . minun Jumalani, johon minä turvaan”. Jehova antaa näille turvaaville vakuutuksen: ”Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. – Sillä: ’Sinä, Herra, olet minun turvani’. – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.” Miten loistava lupaus suojelemisesta Harmagedonin nopeasti nousevassa myrskyssä!

²⁰ Miksi Jehova lupaa tällaisen suojan? Psalmi jatkaa: ”Minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Koska Jumalaa ahkerasti etsivä on tullut tuntemaan Jehovan sekä kaiken, mitä hänen loistava nimensä edustaa. Koska hän uskoo, että Jumala, Jehova, on olemassa ja koska hänellä on täydellinen usko Jehovan lupaaman palkinnon saamiseen. Koska hän huutaa avukseen Jehovaa uskossa. ”Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.” – Ps. 91:1, 2, 5–11, 14–16.

21. a) Mistä Harmagedonissa varjeltuvat voivat riemuita? b) Mikä se voitto on, joka voittaa maailman, ja millainen palkinto sitä seuraa?

²¹ Kun ”pitkä ikä” ulottuu Luojan, Jehovan, iloisen palveluksen ikuisuuteen, niin hänen siunaustensa saajat uudessa maailmassa riemuitsevat siitä, että heistä tuli uskon miehiä tämän vanhan maailman loppupäivinä. He riemuitsevat siitä, että heillä ’oli usko Jehova Jumalaan ja siihen, että hänellä on voima palkita heidät. He riemuitsevat sen johdosta, että heidän uskostaan tuli voimakas, elävä ja että se vahvisti heitä kestämään Saatanan maailman kolhaisut sen ollessa kuolinkamppailussaan atomikautenaan. Tämän uskon palkinnot ovat mitä suurenmoisimmat, se sisältää palkintoja läpi ikuisuuden riemun kohotessa yhä korkeammalle sitä mukaa kuin ihminen saa katsoa yhä syvemmälle Jehovan loistaviin tekoihin ja kokea aina enemmän Hänen isällistä hyvyyttään. Ne, jotka pitävät kiinni tosi uskonnon uskosta tämän vanhan maailman kohtalokkaina ”viimeisinä päivinä”, palkitaan yltäkylläisesti rauhaisan, iloisen elämän ikuisuudessa tulevassa uudessa maailmassa. ”Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.

[Alaviitteet]