Tosi menestys tulee Jumalalta
MENESTYSTÄ mitataan usein erheellisesti rahalla tai poliittisella ja yhteiskunnallisella onnistumisella. Kuitenkin tulisi jokaisen tietää, ettei tosi menestystä voi olla ilman rauhaa ja elämän toivoa. Jeesus herättää sattuvasti kysymyksen: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt. 16:26) Vastaus on ilmeinen. Jumalan suoma suosio ja elämä ovat tosi menestyksen tärkeät tekijät.
Oikein mitattuna ei tosi menestyksestä ole siis mitään todisteita maailman kansoissa, ei edes niissä kansoissa, joiden elintaso on korkein. Aineellinen menestys ja vapaa-ajan lisääntyminen on tuonut mukanaan suuren joukon epäkohtia, mm. aikuisten ja nuorison rikollisuuden, ajatuksen, että ihminen on riippumaton Jumalasta, jolta kaikki tulee, sekä itsekkään keskittymisen materialistisiin pyrkimyksiin ja lihallisiin haluihin. Tähän on vielä lisättävä epävakainen kansainvälinen tilanne, minkä piilevät vaarat ahdistavat sekä rikkaita että köyhiä.
Mistä on tosi menestys löydettävissä? Miten on Jehovan todistajain yhteiskunnan laita? Menestyykö se? Saadaksemme täsmällisen vastauksen meidän täytyy luoda tavallista yksityiskohtaisempi silmäys sen kokemuksiin viitenäkymmenenä viime vuotena. On totta, että tähän yhteiskuntaan kuuluvat ovat kärsineet kaikkien kansojen vihaa kahdessa maailmansodassa, niin kuin Kristus Jeesus ennusti. (Matt. 24:9, 10) Heitä on epäoikeudenmukaisesti julistettu lainsuojattomiksi maassa toisensa jälkeen, roskajoukot ovat ahdistaneet heitä väkivaltaisesti, he ovat joutuneet kaikenlaisten valheellisten syytösten kohteeksi ja heitä on karkotettu maasta. Tänäkin päivänä jo nimen ”Jehovan todistajat” mainitseminen saa monet muuten hyvin kohteliaat ihmiset esittämään lausuntoja, jotka ilmaisevat tietämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta.
Mutta lähempi silmäys Jehovan todistajiin paljastaa eräitä hyvin hämmästyttäviä tosiasioita. He yksin kaikista uskontojärjestöistä ovat kyenneet kasvattamaan ja varustamaan kaikki jäsenensä Jumalan toimiviksi palvelijoiksi ja valtakunnan saarnaajiksi. He ovat kyenneet saavuttamaan sellaista, mitä Yhdistyneet Kansakunnat ja sen 114 jäsenvaltiota eivät ole pystyneet tekemään, nimittäin saattamaan yhteen rauhassa ja yhteistoiminnassa kaikkiin kansoihin, kieliin ja rotuihin kuuluvia ihmisiä. Toisin kuin monet muut järjestöt he ovat kyenneet ylläpitämään jäsentensä keskuudessa moraalin korkeat raamatulliset mittapuut kaikilla inhimillisten suhteiden aloilla. He ovat säilyttäneet voimakkaat perhesiteet sillä seurauksella, että suuret joukot nuoria ihmisiä omaksuu vakavasti tosi kristillisen elintavan ja osallistuu Valtakunnan hyvän uutisen levittämiseen. Nämä ovat varmasti tosi menestyksen merkkejä. Mutta niitä on useita muitakin.
Elokuussa 1923 Jehovan todistajain edustaja puhui 2 500 hengelle, jotka olivat kokoontuneet konventtiin Los Angelesiin, Kaliforniaan. Puheen loputtua nousi kuulijakunta innokkaana hyväksymään päätöksen, mikä itse asiassa velvoitti heidät osallistumaan vaivojaan säästämättä Valtakunnan julistamistyöhön, jotta lampaankaltaiset ja vuohenkaltaiset henkilöt jakautuisivat Jeesuksen vertauksen mukaisesti. (Matt. 25:31–46) Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, syyskuussa 1963, pidettiin Pasadenassa, Kaliforniassa, viimeinen Jehovan todistajain ympäri maailman viettämistä ”Iankaikkisen hyvän uutisen” konventeista, jotka olivat kestäneet 3–8 päivää 24 suurkaupungissa ja joissa oli yhteensä läsnä 580 509 henkeä. Näiden kahden konventin välillä vierineet vuodet olivat ilmeisesti täynnä edistystä ja laajentumista ympäri maailman lampaankaltaisten kokoontuessa Jumalan laumaan.
USKOMATONTA LAAJENNUSTA
Jehovan todistajain nykyisellä historialla on tarjottavana vieläkin hämmästyttävämpiä numerotietoja. Vuonna 1918 oli niiden todistajien määrä, jotka käyttivät joka kuukausi aikaa hyvän uutisen saarnaamiseen esittäen Raamatun tutkielmia, noin 7 000. Kymmenen vuotta myöhemmin oli saarnaajien lukumäärä kiivennyt 44 080:een. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin se oli 59 047, kolmekymmentä vuotta myöhemmin 260 756. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1958, oli luku paisunut 798 326:ksi. Viime vuonna, 1964, oli lukumäärä saavuttanut hämmästyttävän huipun 1 075 523. Vuosikymmenenä 1942–1952 Jehovan todistajain määrä kaksinkertaistui Pohjois-Amerikassa ja lisääntyi viisinkertaiseksi Aasiassa, yli kuusinkertaiseksi Tyynen meren saarilla, noin seitsenkertaiseksi Euroopassa ja Afrikassa, yli kaksitoistakertaiseksi Atlantin saarilla ja melkein viisitoistakertaiseksi Etelä-Amerikassa. Vuodesta 1953 vuoteen 1963 he enemmän kuin kaksinkertaistivat saarnaamiseen maailmanlaajuisesti käytetyn ajan. Vuonna 1900 Yhdysvaltojen ulkopuolella olleen yhden haaratoimiston lisäksi on nyt tullut 91 muuta haaratoimistoa ympäri maailman. Brooklynissa (N.Y.) oleva päätoimisto johtaa nyt saarnaamistyötä 194 maassa, ja kirjallisuutta julkaistaan 162 kielellä. Koska kaikki tämä koskee Jumalan valtakunnan hyvän uutisen epäitsekästä levittämistyötä, niin voimme sanoa empimättä, että se merkitsee todellista menestystä.
Kukaan ihminen tai ihmisten järjestö ei voi ottaa kunniaa tästä ihmeteltävästä laajentumisennätyksestä, mikä on saavutettu toisen maailmansodan vaikeuksista ja fascistien ja kommunistien vainoista huolimatta. Nytkin on kolmessatoista maassa, joissa Jehovan todistajien on pakko toimia maan alla ja äärimmäisissä vaikeuksissa, yli 101 400 evankeliuminpalvelijaa, jotka tekevät uskollisesti ja johdonmukaisesti sitä, mitä Jumala on käskenyt heitä tekemään. Mikä on siis kaiken tämän hämmästyttävän menestyksen salaisuus keskellä kansallista ja kansainvälistä vastustusta? Se ei voi olla mikään muu kuin Jehova Jumalan henki, hänen, joka lupasi: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijan perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu.” (Jes. 54:17) Hengellinen menestys tuo suuren rauhan ja onnen Jehovan kansalle.
Kaikkivaltiaan Jumalan työn ja päätöksen estämisyritys ei ole ainoastaan turhaa, vaan se on myös kuoleman tuottavaa. Hänen palvelijoittensa vainoaminen merkitsee vaikeuksien etsimistä. Lain opettaja Gamaliel neuvoi ensimmäisellä vuosisadalla: ”Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. . . . pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa; mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” (Apt. 5:35–39) Ihmisten ja hallitusten hedelmättömät yritykset pysähdyttää Jumalan valtakunnan saarnaaminen lisää vain ennestään lujaa todistusta, että tämän työn menestys tulee Jumalalta. ”Minun neuvoni pysyy”, hän sanoo, ”kaiken, mitä tahdon, minä teen”. – Jes. 46:10.